Edelleen mittaan tekemäni lenkit, mutta muutaman vuoden takaisesta stressaamisesta oppineena en juurikaan katso kokonaistulosta muuta kuin noin puolivuosittain. Enkä varsinkaan aseta mitään tavoitteita. Kaikki liikunta kun on hyvästä ja joskus olosuhteet voivat olla sellaiset, ettei pysty vaikka haluaisi. Ja jos joku lenkki jää mittaamatta, en saa siitä ihottumaa....
Vuosi 2024 oli kuitenkin näköjään varsin hyvä liikuntavuosi. Kiitos omien nelivetoisten personal trainereideni. ♥
Tammikuussa oli niitä napakoita pakkasia (-20°C) mistä syystä mun kaverit ei halunneet tehdä yli perinteistä reilun 4 kilsan aamulenkkiä, vaan tyydyttiin pienempiin lenkkeihin. Olisivat takuulla tehneet niitä useamman päivässä, jos en olisi ollut päivisin töissä, mutta se on ainoa selitys tammikuun pienemmille lukemille.
Olen itse asiassa jopa yllättynyt, että 200 km meni rikki kaikissa muissa kuukausissa.
Joku joskus kysyi miksen seuraa mitään TV-ohjelmia. No, tässä on yksi syy: olen päivittäin hyvinkin yli 2 tuntia jossain tallustelemassa koirien kanssa.
Pyöräily lähti toki aivan uusille lukemille uuden fillarin myötä, ja myönnän itse ensimmäisenä, että sähköpyörällä ajo ON kevyempää, joskin samalla kerron, että hiki on ollut päässä aina lenkillä. En suostu käyttämään suurinta mahdollista apua ja poljen reippaasti tarkoituksella.
Työmatkoilla pyrin ajamaan niin, etten olisi punainen ja puuskuttava saapuessani perille.
Nautin tosi kovin viime kesän pyöräilylenkeistä ja toivon, että ensi kesänä teemme samalla porukalla lisää tutkimusmatkoja ympäriinsä. Meitä on neljän aikuisen porukka + yksi teini, jotka vietämme muutenkin paljon aikaa yhdessä, joten pyöräretki vaikka Littoisten järvelle uimaan ei ole yhtään mahdottomuus tällä sakilla. Viime kesänä oltiin siellä piknikillä.
Olisi pitänyt mennä fillarilla töihin uudenvuoden aattona. 😁
Täällähän oli ihan hyvin plussalla ja tiet kuivat. Vasta vuoden ensimmäisen päivän aamuun herättiin lumiseen maisemaan jälleen.
Katsotaan miten kevät etenee. Olen edelleen varovainen pyöräilijä enkä aja liukkaalla. Olen onneksi saanut sellaiset kamppeet, että pystyn ajamaan vähän viileämmässäkin, ja kuten sanottu, tuo työmatka on lyhyt ja kiva vetäistä. Sama aika siihen menee kun lähden käynnistämään autoa ja avaamaan porttia, kuin jos vetäisen fillarilla suoraan pihaan.
Iloista ja liikunnallista vuotta teille, ketkä sitä toivotte!!
Ihailen sun liikkuvaista elämää!! Well done!!
VastaaPoistaItsellä on lenkkeilyt 99,9 % jääny, kun ei ole enää koiria. Joskus syksyllä olen tainnut viimeksi käydä lenkillä, silloinkin lähinnä raivon voimalla. Muutenkin elämä on yhtä istumista ja löhnäämistä. Olen viime vuosina ostanut yhden jos toisenkin kivan nettijumpan, joka siinä ostovaiheessa on tuntunut ihan mahtavalta idealta ja siltä, että "kyllä nyt alkaa liikunta taas innostaa", mutta oikeasti en ole edes aloittanut moniakaan niistä! Ihan järkyttävää ja noloa!!! Enkä tiedä, mistä tämä saamattomuus kumpuaa. No, osin ehkä siitä, että työt matkoineen vie helposti sen 10-12 tuntia päivässä... mutta jotenkin luulen, että myös esim lenkkikaverin puute selittää osan. Ei ole tsempparia!! Luulisi, että tämä tasaisen tappavasti läskiintyvä kroppa potkisi tekemään jotain, mutta... Olihan mulla nytkin suuret suunnitelmat, että uutena vuotena kokoan itseni, lopetan suklaan mussuttelun, alan syödä reilusti kasviksia ja muutenkin järkevämmin, ja alan vetämään niitä lukuisia jumppiani vaan läpi, mutta kuinkas sitten kävikään... jo 2.1. lankesin taas suklaaseen, ja kaikki hyvät jumppa-aikeetkin on jo ihan unohtuneet.
No, keräilen tsemppiä muiden jutuista nyt ja koitan potkaista itseni vauhtiin. Mainiota liikunnallista vuotta sulle! ❤️
Tosi hyvältä näyttää liikkumisesi! Lenkille lähtö on varmasti sata kertaa helpompaa, kun on ne nelijalkaiset tsempparit. 😍
VastaaPoistaLiikunnan mittaaminen on kivaa mutta vaarallista, jos se lähtee lapasesta (ja se lähtee hyvin helposti ja salakavalasti). Itsellänikin on vuosien takaa samanlaisia kokemuksia, että liikkuminen aiheutti oikein stressiä, kun piti liikkua tietty määrä. Kerran urheilukelloni ei tallentanutkaan yhtä salitreeniäni, ja suivaannuin tästä niin, että oikein lähetin sähköpostia Polarille. 😂 Onneksi olen ottanut opikseni ja oppinut kuuntelemaan omaa kroppaani, enkä ole enää urheilukellon orja.