Vuoden 2025 liikutukset

Perinteisesti vuosittainen kooste, miten menikään (mitattavan) liikunnan suhteen:

Kävelyt / koiralenkit

KIITOS mun pojat, kun kuljetatte mammaa lenkillä! ♥♥♥

Ehkei ihan tällaisia kilometrejä tulisi ilman koiria. Varsinkin tässä syksyllä oli se parin kuukauden jakso kun satoi a-i-n-a!! Ilman noita en todellakaan olisi nokkaani pihalle laittanut. Varsinkaan aamulla.

Pyrin olemaan asettamatta itselleni mitään tavoitteita liikunnan suhteen. Olen liian kilpailuhenkinen itseni kanssa, ja jopa välttelen katsomasta lukemia vuoden aikana juuri tästä syystä. Jossain kohtaa aiemmin, vuosia sitten, muistan sellaisen pakkomielteen, miten "nyt on saatava vielä 25 km tälle kuukaudelle" ja elettiin tyyliin 30. päivää..... 

Pyöräilyt.

Takuulla ensimmäinen kerta ikinä, 

kun vuodessa tulee 10 kk ajalta kilometrejä renkailla.

Nautin edelleen kovasti työmatkapyöräilystä, ja onhan tuossa toki jokunen varta vasten tehty lenkkikin. Ja kauniilla säällä saatoin pidentää työ/kotimatkaa hyvinkin kympillä, koska "kaikki tiet vievät kotiin, vähintään jonkun mutkan kautta..." 
Marras-joulukuussa olisin voinut fillaroida enemmänkin, sää olisi sen periaatteessa sallinut, mutta marraskuun vesisateet vei innon miinukselle. Lisäksi pidän töissä sellaista omakustanne-kioskia, eli haen kaupasta juotavaa ja karkkia, josta kerätään sitten tyhy-rahaa, kun porukka maksaa 10 cnt enemmän esim. Tupla-patukasta. Niiden kuskaaminen fillarilla oli hankalaa, joten autokyytejä.  (Seliseli! Reppu selkään ja renkaille.)

Jos talvi pysyy rauhallisena, pystynen aloittamaan kauden jälleen ajoissa. Tuo läski on siitä ehdottoman kiva, että leveä rengas on tukevampi myös huonossa kelissä. 

Nyt toki lunta tulee miehekkäästi, ja povaavat pyryä jatkoonkin, joten ehkäpä tammikuulle ei saada pyöräkelejä. 

Kun vielä järjestäisivät meille töissä jonkinlaisen älykkään pyöräparkin.....  mutta sitähän ne eivät tee, koska ylihoitajan asenne oli "tulkaa töihin millä lystäätte, ei kiinnosta, mutta yhtään sähköpyörän akkua ei pukuhuoneeseen tuoda, niin!"  Sellaista kannustusta!

Liikunnat vuosi 2024

Edelleen mittaan tekemäni lenkit, mutta muutaman vuoden takaisesta stressaamisesta oppineena en juurikaan katso kokonaistulosta muuta kuin noin puolivuosittain. Enkä varsinkaan aseta mitään tavoitteita. Kaikki liikunta kun on hyvästä ja joskus olosuhteet voivat olla sellaiset, ettei pysty vaikka haluaisi. Ja jos joku lenkki jää mittaamatta, en saa siitä ihottumaa....

Vuosi 2024 oli kuitenkin näköjään varsin hyvä liikuntavuosi. Kiitos omien nelivetoisten personal trainereideni. ♥ 

Tammikuussa oli niitä napakoita pakkasia (-20°C) mistä syystä mun kaverit ei halunneet tehdä yli perinteistä reilun 4 kilsan aamulenkkiä, vaan tyydyttiin pienempiin lenkkeihin. Olisivat takuulla tehneet niitä useamman päivässä, jos en olisi ollut päivisin töissä, mutta se on ainoa selitys tammikuun pienemmille lukemille.

Olen itse asiassa jopa yllättynyt, että 200 km meni rikki kaikissa muissa kuukausissa. 

Joku joskus kysyi miksen seuraa mitään TV-ohjelmia. No, tässä on yksi syy: olen päivittäin hyvinkin yli 2 tuntia jossain tallustelemassa koirien kanssa. 

Pyöräily lähti toki aivan uusille lukemille uuden fillarin myötä, ja myönnän itse ensimmäisenä, että sähköpyörällä ajo ON kevyempää, joskin samalla kerron, että hiki on ollut päässä aina lenkillä. En suostu käyttämään suurinta mahdollista apua ja poljen reippaasti tarkoituksella.  

Työmatkoilla pyrin ajamaan niin, etten olisi punainen ja puuskuttava saapuessani perille.

Nautin tosi kovin viime kesän pyöräilylenkeistä ja toivon, että ensi kesänä teemme samalla porukalla lisää tutkimusmatkoja ympäriinsä. Meitä on neljän aikuisen porukka + yksi teini, jotka vietämme muutenkin paljon aikaa yhdessä, joten pyöräretki vaikka Littoisten järvelle uimaan ei ole yhtään mahdottomuus tällä sakilla. Viime kesänä oltiin siellä piknikillä.

Olisi pitänyt mennä fillarilla töihin uudenvuoden aattona. 😁

Täällähän oli ihan hyvin plussalla ja tiet kuivat. Vasta vuoden ensimmäisen päivän aamuun herättiin lumiseen maisemaan jälleen. 

Katsotaan miten kevät etenee. Olen edelleen varovainen pyöräilijä enkä aja liukkaalla. Olen onneksi saanut sellaiset kamppeet, että pystyn ajamaan vähän viileämmässäkin, ja kuten sanottu, tuo työmatka on lyhyt ja kiva vetäistä. Sama aika siihen menee kun lähden käynnistämään autoa ja avaamaan porttia, kuin jos vetäisen fillarilla suoraan pihaan.

Jos jotain tavoitteita asetan tälle vuodelle, se on lähinnä lisätä lihaskunnon osuutta kaikessa liikunnassa. Mittaamattomissa näillä vermeillä, mutta tietäisin tehneeni jotain yläkropankin hyväksi.

Iloista ja liikunnallista vuotta teille, ketkä sitä toivotte!!

Koronavuosi 2020 pakettiin

Mitä jäi käteen menneestä vuodesta?
Kirjoitan joka vuosi joulukirjeen, jonka lähetän n. 25 perheeseen joulukorttina. Teen sitä läpi vuoden ja siinä tulee käytyä läpi vuoden tapahtuman suunnilleen kuukausi kuukaudelta.

Tästä vuodesta suurimpana mieleen jäi työpaikan ala-arvoinen ja epätasa-arvoinen johtajuus, siitä kumpuava kaikennielevä uupumus ja harkinta työpaikan, alan ja työn vaihdosta. Keskustelu itseni kanssa aiheesta jatkuu....  Vaikka burnari onkin historiaa tältä erää, se kuitenkin lurkkii nurkan takana ja tiedän jo, että se nappaa kynsiinsä nopeammin kuin uskonkaan, jos en ole tarkkana.

Onneksi iloisiakin tapahtumia oli, ja kuvien kautta pystyy palaamaan niihin aikoihin, kun uupumus hellitti tai ainakin väisti hetkeksi. Taivaan kiitos on tullut otettua niitä iloisia kuvia, koska tällä hetkellä negatiiviset tunteet painavat enemmän, enkä haluaisi muistaa vuotta pelkästään niiden kautta. Iloisten kuvien mukana tulee paljon hyviä muistoja, jotka saavat suupielet ylöspäin.

Noin suoraan sanottuna: paska vuosi, mutta tulihan nähtyä. 

Kouluarvosana 6 ½ .

Onneksi noita iloisia juttuja oli monta, TOP5 listalla ainakin nämä: 

- Oma synttärireissu oli huikean hieno ja suunnittelen jo seuraavaa, vaikkei moisia juhlia olekaan tulossa. 
- Ipanan penkkarit osuivat mahdollisesti ainoalle kevään aurinkoiselle päivälle, sikäli uskomatonta, kun muistaa, että Varsinais-Suomessa satoi noin syyskuun alusta huhtikuun alkuun joka ikinen päivä. 😕

- Ipanan lakkiaiset oli myös kiva poikkeus muuten raskaan kevään jälkeen, kun pääsi vihdoin tapaamaan sukulaisia, vaikkakin välimatkan päästä. Juhlat oli kuitenkin kivat ja meillä oli hauska päivä!

- Erinäisiä patikoita kaikenlaisilla kokoonpanoilla, eri kohteissa ja jopa eri puolella maata. Joka kerta hyvää kahvia, hyvää seuraa, loistava fiilis ja pääsääntöisesti kiva ilma.

- Nelivetoiset personal trainerini: nuo hännänheiluttajat, joiden vuoksi sitä aina nousee aamulla suunnitellen seuraavaa lenkkiä.

Toki varmasti liiankin monelle vuodesta 2020 jäi mieleen vain ja ainoastaan se korona. 
Mainittakoon, että itse en ole tietääkseni hoitanut ensimmäistäkään koronapotilasta eikä perheestäni kukaan ole päätynyt edes sielutestiin (Kirjoitusvirhe meidän tiedotteessa, piti olla nielutesti...)  Tämä on itse asiassa lähinnä huvittavaa, kun tuntuu, että täysin toisilla aloilla olevat ovat juosseet testeissä useastikin ja minä tällä alalla olevana säästyin.

Ehdottomasti kiitollinen olen siitä, että lapseni ovat terveinä ja pärjäävät elämässä. Poika on tehnyt etätöitä koko vuoden, tytöt taas altistuvat jatkuvasti töissään kaupassa kaikelle mahdolliselle. Jotain olen onnistunut opettamaan, jos käsienpesu kotiintultua on jäänyt rutiiniksi. 😀

Olen ikionnellinen, että Edu sai sen ylimääräisen 9 kuukautta meidän kanssa. Mehän jouduttiin ajattelemaan sen tammikuisen liukastumisen jälkeen, ettei se toivu enää. Mutta Pappahan nousi ja teki vielä pennunkin kanssa (kuten kuvasta näkyy) reissuja jopa ihan uusille kohteille. 

Sikäli Edun lopettaminen sopii tähän vuoteen kuin nenä päähän. Se oli ehkä rankinta ikinä, mutta koska huono vuosi, kruunasipa mokoman. 

Olihan meillä näitä kauniita päiviä. Kesän patikka Sallatunturissa oli hienoin viikko heti sen Kanarian viikon jälkeen. 

Olen tehnyt vuosittain niitä tavoitteita. Tälle vuodelle tavoite oli kävellä 2400 km.
No, sattuneesta syystä tavoite ylittyi reilusti. Endomondo lakkari hämmentävästi toimimasta jo viime yönä, eli kaikkia mittaustuloksia tälle vuodelle en saa, mutta saavutetut (mitatut) kilsat on 2539 kävellen ja 334 fillarilla.

Koska havaitsin itsessäni pienen stressaaja-eläimen myös tämän suhteen, en tee tavoitteita enää ensi vuodelle. Kävelen minkä kävelen, koska teen sitä kuitenkin joka päivä. Samoin fillaroinnin suhteen taisin saada oppitunnin, että ne 50 kilsan lenkit tavoitteena ei ole omalla kohdallani viisaita, vaan mielummin niitä hupilenkkejä vaikka pururadalla väistellen oravan paiskomia käpyjä.... 

Olkoon 2021 aivan jotain muuta!!!  Ihan jokaiselle!

Kiitos sinulle, joka olit matkassa tämän vuoden. ♥

Tavoitteita tälle vuodelle

Minähän rakastan statistiikkaa.
Pari edellistä vuotta olen jo vahtinut erinäisiä asioita luettelon omaisesti.... eikä tälle loppua näy. Toistaiseksi en ole aiheuttanut tästä itselleni stressiä, niin jatkukoon.

Liikuntapylväiden suunta on oikea.
Laitoin 2019 tavoitteeksi kävellä 2400 km ja toteuma oli 2390 km eli hirveästi ei jäänyt, mutta kuitenkin. Sen verran jäi hampaankoloon, että tälle vuodelle sama tavoite.

KÄVELYN osalta tuosta tulee 6,55 km/pv. Koetan itsekin pitää mielessä, että teen suunnilleen kerran viikossa yhden pitkän päivän, jolloin en liiku mitattuna ollenkaan, ja lisäksi ihmisellä nyt vain on muitakin tapahtumia elämässä kuin liikunta, joten tuo tulos on kuitenkin hyvä. Tavoitteni oli 7 km/pv.

Pyöräilyn osalta tavoite oli 850 km mikä oli mieletöntä liioittelua ottaen huomioon miten tuulista koko kesän oli, ja miten vähän olin edes kotona, missä fillarointi ylipäänsä on mahdollista.....
No, tästäKIN tavoitteesta jäätiin todella paljon, joten otetaan sama tälle vuodelle.

Käytän mittarina puhelimeen ladattua Endomondon ohjelmaa. Se mittaa GPS:llä matkat ja reitit. Jonkun verran se valehtelee, mutta on toistaiseksi ainoa edes puoliksi luotettava värkki tähän mittaamiseen.

Valehtelun huomaa siitä, että täysin sama pururatalenkki kolmena peräkkäisenä päivänä oli mitoiltaan 5,67, 5,89 sekä 5,55 km. Tuohon tulee yhteen lenkkiin maksimissaan vajaan 400 metrin mahdollinen virhe, joten sallittakoon. Toki, jos sen laskennallisesti antaa kertautua niin tuleehan noihin tuhansiin kilometreihin sitten kilometrien heitto, mutta olkoon. En nimittäin edes tiedä kumpaan suuntaan virhe on.

Liikunnat ensimmäinen puoli vuotta

Koska yllytyshulluus ja omat tavoitteet.

Endomondo on lahjomaton. Kävelen kyllä, mutta fillaroinnin osalta tavoitteet on menneet niin penkin alle kuin mahdollista. Selityksiä riittää: aina tuulee (ihan totta, ihan koko ajan kesäkuussa oli kova tuuli kun edes harkitsin ajattelevani, että lähtisin pienelle fillarilenkille....)  Olisin myös halunnut loman aikana fillaroida pidempiä retkiä, mutta koska loma meni reissuissa, ei siinä ollut saumaa.

Kävelyn suhteen ollaan onnellisessa tilanteessa, kilometrejä tälle vuodelle kävellen 1249.
(Jostain pähkähullusta kämmistä johtuen 1,59 km näistä kirjautuu lajin golf alle, näppäinvirhe ilmeisesti puhelimessa....)  Tavoite oli 2400 km koko vuoden aikana ja tähän voisi päästäkin.

Pyöräilyä kesäkuun viimeiseen päivään mennessä vasta vaivaiset 85,35 km. Oma vuoden tavoitteenihan oli 800 kilsaa. Kesäkuussa ei tainnut tulla kuin jokunen pikkupätkä, ei yhtään isompaa lenkkiä. Huoh! Sitä saisi pistää renkaat laulamaan joka toinen päivä päästäkseen edes liki. Siihen ei resurssit riitä. Olin laskenut, että ajamalla keskimäärin vain alle 200 kilsaa kuukaudessa, voisin päästä tähän, koska kesäkuukausia kuitenkin on huhtikuun lopulta syyskuulle.

No, kuten sanottua, ihmisellä pitää olla tavoitteita, mutta stressiä niistä ei saa ottaa. Silloin se alkaa maistua puulta kokonaan.

Kvartaalitilinpäätös liikunnan osalta

Kun ihmisen pitää olla yllytyshullu ja menee julkisesti leuhkimaan, miten rikkoo viimevuotiset ennätykset, tehtäköön se tehtailukin sitten julkisesti. Ei kuitenkaan kuukausitasolla, mutta edes näin kvartaaleittain.

Edellisessä elämässä opin näihin kvartaaleihin.

Tammikuu: 29/31 liikuntapäivää. 251 km eli n. 8,5 km/pv.
Helmikuu: 26/28 liikuntapäivää. 185 km eli n. 7,12 km/pv
Maaliskuu: 27/31 liikuntapäivää. 190 km eli n. 7,0 km/pv.

Nollapäiville selitys: tammikuussa ilta päivystyksessä ja pitkä päivä töissä. Helmikuussa pari pitkää päivää. Maaliskuussa koiranäyttely, pitkiä päiviä ja kolme päivää Gdanskissa. Tosin Endomondon kalenterin mukaan Gdansk on vaikuttanut vain kahtena päivänä, minähän kävelin aamulenkin lähtöpäivänä ja iltalenkin paluupäivänä. Hyvä näin!

Tavoitteessa ollaan! Laskujeni mukaan pitäisi saada 200 km joka kuukaudelle, että täyttyy. Kiitos tammikuun sairasloman, se on vähän paikannut näitä puuttuvia.
Jännittää miten seuraavan kvartaalin käy. Tästä eteenpäin toukokuun puoliväliin tiedossa vähintään yksi pitkäpäivä töissä joka viikko....

Päivä Gdanskissa.

Tällainen tietysti ottaa vähän aivoon.

Ei näitä kilsoja missään ole mitattuna, vaikka tiedänkin ne kävelleeni.

Vuosi pakettiin ja uuden vuoden lupaukset

Kirjoitan vuosittain joulukirjeen. Käyn siinä läpi koko vuoden tapahtumat, oikeastaan kirjoitan sitä läpi vuoden. Tavallaan vuosi vedetään pakettiin aina joulukuun alkuun mennessä, kun kirje pitää saada postiin.

Vuoden 2018 alku oli sitä suurta sotkua kylppärissä, sitten iloa ja voitonriemua kun homma alkoi olla voiton puolella ja päästiin ensimmäisiä kertoja lämmittämään saunaa ja peseytymään!
Kevät meni kivasti, säät oli kauniita vaikka jossain vaiheessa oli niitä Siperialaisia pakkasia täälläkin, mutta niiden kesto oli aika niukka. Muistan upeat ulkoiluilmat ja raikkaan kelin, jossa tepsuttelin koirien kanssa.
Loppukeväällä mokasin: en ostanut kasvihuonevihanneksia ajoissa ja jäin lopulta kokonaan ilman. Kuka olisi uskonut, että kesästä tulee sellainen kuin se oli? Aivan mieletöntä! Me olemme kohta 10 vuotta matkustaneet vuosittain päästäkseen niihin lämpötiloihin ja aurinkoon ja nyt siitä sai nauttia koko kesän parhaassa mahdollisessa paikassa: omalla terassilla. Kesällä meillä oli Jenkki-invaasio kertaa kolme ja Ipana lensi pois kotoa 9 viikon ajaksi. Kesä oikeastaan päättyi siihen, että hän palasi syyskuun lopulla.
Syksy meni uusiin työkuvioihin tutustuessa. Miten syksy, josta on aika vähän aikaa, onkin ehtinyt jo unohtua? Ehkä siinä ei ollut mitään erikoista.
Joulun alla parit joulumarkkinat, ihanaa joulufiilistä, kynttilöitä, valoja pimeydessä....

Tämä on ollut hyvä vuosi!!

Tammikuussa 2018 tein pari lupausta julkisesti ja on tullut aika lunastaa lupaukset......

Keltainen merkkaa fillarikilometrejä, niitä on 191. Mainittakoon, että ostin kunnon fillarin vasta elo- vai syyskuussa, jolloin "kausi" oli niin sanotusti jo ohi....
Lila on kävelyä/patikoita/koiralenkkejä/iloista ulkoilua ja niitä siis 2360 kilsaa.
JEII!! Pystyin siihen!!

Vuodelle 2019 suunnittelen jotain. 

- Lakkaan kirjoittamasta Post It -lappuja ja annan ihmisten ottaa vastuun omista tekemisistään ja muistamisistaan sekä töissä että varsinkin kotona.
- Lakkaan tekemästä asioita puolesta. Kts. edellinen.
- Liikun vähintään saman verran kuin 2018. Asetan tavoitteet Endomondon saavutettujen kilometrien mukaan: kävelyä/patikointia/jaloin liikkumista vähintään 2400 km ja pyöräilyä vähintään 850 km.
- Innostun edelleen omista rakkaista harrastuksistani ja kuljetan koiria älyttömiä matkoja kokeiden takia.
- Vietän aikaa ystävien kanssa.
- Hifistelen edelleen kahvin kanssa ja etsin käsiini uusia, jännittäviä papuja, joista voi tehdä maistuvaa sumppia.
- Luen toivon mukaan taas paljon uusia kivoja kirjaston kirjoja.
- Pidän edelleen meteliä ja puhun itselleni tärkeistä asioista, ja asioista, joita arvostan! Aivan sama minkälaisen foliohattu/kukkahattutäti-maineen saan.

- En laihduta!
- En lopeta paheitani!
- En aloita uutta liikuntaharrastusta!
- En ala paremmaksi ihmiseksi!

Tiedättekö. Facebookin memory lane on kyllä aika ajoin niin ihana.
Törmäsin kuvaan vuoden viimeiseltä päivältä 2017 juuri kun olin tullut koirien kanssa lenkiltä....

Tämä kuva silmissäni menin ikionnellisena suihkuun ja nauroin ääneen!

Vuosi 2018 totisesti aloitettiin pohjalta. Kellarissa ja kirjaimellisesti lattian alta!
Siitä on tultu niin reippaasti ylöspäin, että huh huh!!

Aurinkoa ja myötätuulta,
onnea ja iloa teille kaikille vuoteen 2019!!!

Arkiliikuntaa

Luin tässä taannoin tuttuja blogeja (kun olen vihdoin ottanut aikaa itselleni kaiken kesähässäkän jälkeen) ja Annukka oli postannut todella mielenkiintoisen jutun päivän liikunnoista. Siitä, miten itseään voisi tarkkailla vähän ja pohtia onko elämän osa-alueet tasapainossa.
Koska olen nopea liikkeissäni, en ehtinyt paljon muuta kuin lukea jutun ja olin ihan liekeissä, että pakko tämä on omaltakin kohdalta kokeilla.

Minähän mittaan muutenkin koko ajan kaikkea liikuntaa. Miksen sitten jotain arkipäivää.
Erityisesti nyt, kun olen kaksi päivää viikossa poliklinikka-työssä, liikun toisella tavoin kuin normaalissa osastovuorossa.

Joten tarkkailun alle eräs hyvin tavallinen keskiviikko:

Töihin tullessa päädyn ns. ykköskerrokseen, jostan kävelen labran läpi ja laskeudun nollakerrokseen pukuhuoneeseen. Poliklinikka on ykkösessä ja oma osastoni neljännessä. Ykkösestä neloseen on 88 porrasta, ykkösestä kakkoseen 22 rappua.

Pistin laskien kuinka monta kertaa kipittelen noita portaita päivässä: neljänteen kerrokseen 4 kertaa päivän aikana ja kakkoseen 6 kertaa.  352 + 132 rappusta normaalina työpäivänä. Joitain rappuja on tässä yhtälössä myös laskematta, koska tullessa ja lähtiessä tietenkin matkalle osuu vielä sitten toisia. (Mutta olihan hupaisa lista ruutuvihossa se: kakkonen ja sitten pätkä tukkimiehen kirjanpitoa ja alla nelonen ja lisää tukkimiestä.... )

Lisäksi tälle päivälle osui vain yksi labrakäynti, jossa kiersin kertaalleen portaat ykkösestä kakkoseen ja matkaan tulee lisäksi 2 x sadan metrin pätkä käytävää.

Työmatka/työpaikkaliikunta olikin oikeastaan siinä.

Kotona odotti sitten toisenlaiset haasteet. Ensin koirien kanssa pikkulenkki, ns. citykävely eli meidän kyläpahasen ympäri, Endomondon mukaan 3,16 km.

Bonolle oli edellisenä päivänä tehty jälki hautumaan metsään ja sen ajaminen oli sitten mittauksen mukaan 2,24 km.

****
Mitä ajatuksia tästä sitten tuli?

No, ainakin se, etten ihan passiivinen ole edes polipäivinä, lähes päinvastoin. Enemmän taidan totta puhuen saada olla paikallani normaalissa osastovuorossa. Jos ajatellaan jotain lääkärinkiertoa, mikä on yhtä käytävällä seistä töröttämistä...
Toivottavasti portaiden kiipeily alkaa näkymään sitten pakaralihaksissakin! (Nauroin parin kollegan kanssa, että tätäkö pomo tarkoitti, kun siirsi minut polille: että pitää saada tuonkin ahteri kapenemaan....)

Koska liikuntaa on helppo ja minusta kiva mitata, pitäisi ehkä ottaa astetta professionaalimpi ote ja listata myös viikon syömiset raatorehellisesti ja sen jälkeen julistaa miksi löysää on edessä ja takana....

****
Vertailuna toisaalta tavallinen arkinen vapaapäiväni (perjantai):

Nukumme vinttikerroksessa. Kipuan sieltä aamulla 17 askelta alas (piti laskea tätä varten portaat =) ), jatkan matkaani kellariin (12 porrasta), jossa vaatehuone. Puin, laitoin pyykkikoneen päälle ja palasin keskelle juomaan aamuteetä.

vintin portaat

Koirille kunnon aamulenkki, Endomondon mukaan 6,78 km ja välittömästi kellariin laittamaan pyykit kuivuriin, sieltä keittiöön ja kahvi päälle, ja jatkoin matkaani vinttiin petaamaan sängyn.

Aamupäivän aikana kävin kellarissa pariin kertaan (2 x 12) ottamassa pyykkiä kuivurista ja toisaalta laittamassa uutta koneeseen. Vanhan talon riesa: sulake ei kestä kuin yhden koneen kerrallaan päälle, joten en voi pestä ja kuivattaa samaan aikaan. (Iltapäivään mennessä harmitti, etten tajunnut kiikuttaa niitä pihalle. Tässä tuulessa olisi kuivunut nopeasti! Mutta sää on niin epävakaa, etten luottanut siihen.)

kellarin portaat

Harkitsen vakavasti maalaavani noihin raidat,

ikäänkuin räsymatossa.

Iltapäivän puolella kun mies oli tullut kotiin, sain idean Ipanan huoneen sisustamiseen ja menimme taas vinttiin (17) , jossa hetken aikaa huonekalujen siirtelyä. (Relaa vaan Murunen, ei me tehty mitään radikaalia!)  Pari kertaa tepsuttelin itse asiassa portaissa mittailemassa yhtä hyllyn paikkaa kaktuksille siinä portaissa (yht 12) ....
Sieltä kellariin (12) asti, koska pyykit.... (en normaalisti kuitenkaan pese ihan tätä määrää joka vapaapäivä, nyt on lakana- ja pyyheliinapyykkiä vierailijan jäljiltä!)

Iltapäivällä miehen ja koirien kanssa vielä pururatalenkki 5,12 km.
Siihen päälle kellarissa pyykkien laittamista vielä kerran (12) . Suosiolla ripustin niitä kylppäriin telineelle kuivumaan. Huomista myrskyä kuulostellessa en uskaltanut ottaa riskiä, että noukin farkkuja jostain naapurin pihalta....

"puru"rataa

pitäisi kai sanoa kuntorataa, kun se kivituhkalla nykyään on

pururadan lampussa oli kohtuullisen kookas ampparin pesä

Illalla käyn vaihtamassa pyjaman alhaalla (12) ja kiipeän vielä vinttiin (17) yöksi.

Ihan kotioloissa portaita tulee kivuttua siis 7 kertaa kellari - keskikerros ja tänään 3 kertaa keskikerros -vintti. Pikaisesti laskettuna siitä tulee 135 rappusta. Ja päälle nuo pari lenkkiä, yhteensä 11,9 km.

Sen, mitä ehkä vapaapäivänä lenkeissä voitan, häviän näköjään usealla portaalla typäivään nähden.

Uuden Vuoden Lupaus

Minä en perinteisesti lupaa yhtään mitään.
Tai voin toki luvata, etten tänäkään vuonna aloita tupakanpolttoa tai kansantansseja....  =D

Liikuntaan liittyviä tavoitteita kuitenkin teen.

Minähän rakastan statistiikkaa ja Excel on ehdottomasti lempityökaluni.....  joten:

Vuodelle 2017 olen saanut lähes kaikki liikuntakerrat "mitattua" ja lukemat näyttää melko lailla siltä, mitä kuvittelinkin. Vuoteen mahtuu eri tavoin liikuttuja (käytännössä käveltyjä, hölkättyjä ja muutama potkufillarilla vedetty) kilometrejä yhteensä yli 2 400. Tekee n. 6,6 km/vrk.

Helmikuun matalaa käyrää puolustelen kahden viikon Thaimaan reissulla. No excuses.
Lokakuu taas painii vuosittain aivan omassa sarjassaan, koska tykkään pitää silloin sen viikon loman, jonka aikana liikun päivittäin enemmän kuin yleensä.

Näin julkisesti siis: ensi vuodelle tavoitteeksi saada satanen lisää vuoden saldoon. 2500 km rikki!
Koska muutama reissu on jo suunnitteilla, enempään en usko rahkeiden riittävän, koska päivässä on vain niin monta tuntia ja niistä hirveän suuren osan vaatii työnantaja. Mokoma!
Reissuilla toki liikun, mutta niitä en mittaa, koska se olisi typerää ja siitä tulisi suorittamisen olo, ja toisekseen en pysty kuvittelemaan miten kalliiksi tulisi pitää kaikkialla GPS-asetukset päällä Suomalaisella SIM-kortilla....