Liikunnat vuosi 2024

Edelleen mittaan tekemäni lenkit, mutta muutaman vuoden takaisesta stressaamisesta oppineena en juurikaan katso kokonaistulosta muuta kuin noin puolivuosittain. Enkä varsinkaan aseta mitään tavoitteita. Kaikki liikunta kun on hyvästä ja joskus olosuhteet voivat olla sellaiset, ettei pysty vaikka haluaisi. Ja jos joku lenkki jää mittaamatta, en saa siitä ihottumaa....

Vuosi 2024 oli kuitenkin näköjään varsin hyvä liikuntavuosi. Kiitos omien nelivetoisten personal trainereideni. ♥ 

Tammikuussa oli niitä napakoita pakkasia (-20°C) mistä syystä mun kaverit ei halunneet tehdä yli perinteistä reilun 4 kilsan aamulenkkiä, vaan tyydyttiin pienempiin lenkkeihin. Olisivat takuulla tehneet niitä useamman päivässä, jos en olisi ollut päivisin töissä, mutta se on ainoa selitys tammikuun pienemmille lukemille.

Olen itse asiassa jopa yllättynyt, että 200 km meni rikki kaikissa muissa kuukausissa. 

Joku joskus kysyi miksen seuraa mitään TV-ohjelmia. No, tässä on yksi syy: olen päivittäin hyvinkin yli 2 tuntia jossain tallustelemassa koirien kanssa. 

Pyöräily lähti toki aivan uusille lukemille uuden fillarin myötä, ja myönnän itse ensimmäisenä, että sähköpyörällä ajo ON kevyempää, joskin samalla kerron, että hiki on ollut päässä aina lenkillä. En suostu käyttämään suurinta mahdollista apua ja poljen reippaasti tarkoituksella.  

Työmatkoilla pyrin ajamaan niin, etten olisi punainen ja puuskuttava saapuessani perille.

Nautin tosi kovin viime kesän pyöräilylenkeistä ja toivon, että ensi kesänä teemme samalla porukalla lisää tutkimusmatkoja ympäriinsä. Meitä on neljän aikuisen porukka + yksi teini, jotka vietämme muutenkin paljon aikaa yhdessä, joten pyöräretki vaikka Littoisten järvelle uimaan ei ole yhtään mahdottomuus tällä sakilla. Viime kesänä oltiin siellä piknikillä.

Olisi pitänyt mennä fillarilla töihin uudenvuoden aattona. 😁

Täällähän oli ihan hyvin plussalla ja tiet kuivat. Vasta vuoden ensimmäisen päivän aamuun herättiin lumiseen maisemaan jälleen. 

Katsotaan miten kevät etenee. Olen edelleen varovainen pyöräilijä enkä aja liukkaalla. Olen onneksi saanut sellaiset kamppeet, että pystyn ajamaan vähän viileämmässäkin, ja kuten sanottu, tuo työmatka on lyhyt ja kiva vetäistä. Sama aika siihen menee kun lähden käynnistämään autoa ja avaamaan porttia, kuin jos vetäisen fillarilla suoraan pihaan.

Jos jotain tavoitteita asetan tälle vuodelle, se on lähinnä lisätä lihaskunnon osuutta kaikessa liikunnassa. Mittaamattomissa näillä vermeillä, mutta tietäisin tehneeni jotain yläkropankin hyväksi.

Iloista ja liikunnallista vuotta teille, ketkä sitä toivotte!!

Syysloma, vihdoin

Tämä kesä on ollut jotenkin vauhdikas. Osin kivalla tavalla, mutta jotenkin olen ollut varsin paljon puhti pois ja vetämätön, ja aloin olla itsellenikin huonoa seuraa muutamien valvottujen öiden jälkeen, joten pieni loma tuli totisesti tarpeeseen.

Valvoin tietenkin myös sen lähtöä edeltävän yön, joten ihan freeseimmilläni ei rattiin menty. Onneksi meitä on kaksi kuskia, niin pystyi Tampereella vaihtamaan, ja nukahdinkin hanttarin paikalle heti ja nukuin jonkin 50 km, minkä jälkeen kahvi virkisti niin, että alkoi jo suorastaan hymyilyttää. (Naama olikin ollut aika vakava koko viikon julmetun väsymyksen vuoksi....)

Matkalla jossain Himoksen suunnalla.

Aurinko ja kahvi ♥

Pidimme mennessä yhden pidemmän tauon jossain Iisalmen tienoilla. Siellä on kiva ulkoilualue, jossa koirat sai pienen 2,5 km lenkin. Puuduttavaa se on niillekin vain makailla liikkuvassa autossa.

Poronhoitoalueelle saavuttu

Menomatka otti sen 12,5 tuntia suunnilleen. Kahdella pidemmällä ja parilla lyhyemmällä pysähdyksellä. Kuusamossa käytiin kaupassa noukkimassa puolen viikon ruuat valmiiksi.

Sen verran jaksoi, että käveltiin 7 km lenkki verryttelyksi kun kamat oli kannettu sisälle. Sitten vain teetä ja vähän iltapalaa ja oltiin valmiit kaatumaan punkkaan. Koirat oli aika levottomia ensimmäisen yön. Ne ihmettelevät aina minne on tultu ja hakevat paikkaansa.

Maaruska oli aika mieletön. Sallan korkeudella pääasia lehtipuista on koivua, jonka lehti muuttuu keltaiseksi, ei juurikaan muun väriseksi. Joten sikäli ruskaa oli vähemmän, mutta maasto soisena on todella upeaa varsinkin niissä paikoissa, joissa pakkanen on päässyt puraisemaan.

Ystävät ajoivat perässä seuraavana päivänä. Me ehdittiin käydä tekemässä yksi patikka aamulla ja sen jälkeen valmistella ruokaa pariksi päiväksi, ja illalla otettiin pieni verryttely heidän kanssaan ennen kuin jälleen kaaduttiin punkkaan. 
Aamulla herätyksen jälkeen sitten nuuskimaan maisemia. He eivät ole käyneet ennen noin pohjoisessa, eivätkä ylipäänsä ole harrastaneet patikointia. Käytännössä meillä meni viikko niin, että tehtiin aamupalan jälkeen jonkinlainen lenkki, yleensä juotiin kahvit reissun päällä ja tultiin kämpille syömään, ja sitten ehkä toinen hyppely myöhemmin iltapäivällä. Raitis ilma tainnutti koko porukan heti kympin uutisten jälkeen, saunalla tai ilman.

Yksi pidempi keikka tehtiin alkuviikosta, eli kierrettiin kahden tunturin kierros, yhteensä 20 km. Siihen varattiin koko päivä ja lisäksi lämpimät ruuat matkalle. Pussiruokaa se toki on, mutta antoi sen verran kaloreita, että reissun pärjäsi, ja illalla olikin kiva käydä Keloravintolassa pizzalla suihkun jälkeen.

Kylmäheteen päivätupa oli jokseenkin mielettömän hieno, ja

aika hienolla paikalla. Kuva otettu tuvan ikkunasta.

Tiistaille oli sovitusti vuokrattu fillarit. Erityisesti miehen työkaveri on kova pyöräilemään ja kulkee joka paikkaan aina kaksirenkaisella. Minä en ole koskaan ajanut muuta kuin tavallisia fillareita ja niitäkin pääasiassa pyörätiellä (asfaltilla), joten kokemus maastoajosta oli mielenkiintoinen, vähän pelottavakin alkuun.
Salla Ski vuokrasi kivat e-läskit ja niinhän siinä kävi, että allekirjoittanut koukuttui samantien. 

Läskit läskeilemässä

Suunniteltiin vähän "helpompi" lenkki alkuun. Kuviteltiin siis ajelevamme lähinnä metsäautoteitä pitkin, mutta kun reittikartasta noudatettiin ohjeistettua reittiä, päädyttiin melko äkkiä poluille, pitkoksille ja melkoiseen metsään.... Mikä ei onneksi tahtia haitannut. Me rouvat ajelimme rauhallisesti pitkoksilla, miehet antoivat pikkupojan itsessään ottaa vallan ja roiskivat kurat selkään pitkin suota. Tai jämähtivät suohon....  Sitä naurun määrää!!

Sähköapu oli näppärä eritoten erittäin jyrkissä ylämäissä, joskin niissä piti nojata vahvasti eteenpäin, ettei keulinut pystyyn. Tuon pyörän ainoa huono puoli on sen älytön painavuus. 40 kg fillaria ja meikäläinen joutui jumppaamaan ihan tosissaan....

Tehtiin se muka-helppo lenkki ensin aamulla, 20 km, ja käytiin kämpillä syömässä ja kahvilla. Sitten napattiin renkaat ja ajeltiin varsinainen tekareiden/amalgaamien kilistely-lenkki kivikossa, ja päädyttiin vielä Pienen Pyhätunturin eli laskettelurinteen huipulle, minne ei sivumennen kukaan ajaisi ilman sähköapua. 

Alastulo sieltä olikin ikävää, kädet alkoi krampata 2 km matkalla huolella, sen verran sai jarrua painaa, kun rinne kuitenkin on jyrkkä. Loppu hyvin kuitenkin. Kukaan ei kaatunut, kukaan ei loukannut ja aivan valtavan hauska päivä takana. 

Toivoisin, että oma työnantajani havahtuisi tosiasiaan, että on työntekijän ja työnantajankin etu järjestää jonkinlainen työsuhde-etu työmatkapyöräilyä ajatellen. Erityisesti Turussa on järjettömät pysäköintiongelmat päivittäin ja jos osa henkilökunnasta voisi helposti kulkea esim. pyörällä, se vapauttaisi paikkoja.  

Miehellä on sellainen etu, että he voivat hankkia minkälaisen tahansa pyörän ja työnantaja hoitaa palkasta pidätyksen ja maksaa frmalle. Tavallaan siis osamaksusopimus, mutta kun puhutaan tuhansien eurojen fillarista, ja toisaalta tuo on koroton vaihtoehto, minusta hyvinkin kiinnostava vaihtoehto. Ottaisin heti.

Viikko hupeni reippaasti. Iltaisin pelasimme Rummikubia, saunoimme ja juoruilimme. 
Nyt on akut ladattu monella tapaa. 

Kevättä kohti

Tämä on ollut outo vuoden alku sään suhteen. En ole ihan varma oliko meillä jossain vaiheessa oikein talvi vai miksi tätä nimittäisi. Ehkä tämä on normaali Varsinais-Suomalainen talvi, eli vaihdellen kuraa, loskaa, kuraa ja vähän pakkasta. Ihmismieli unohtaa nopeasti ns. normaalin, kun kohdalle osuu pari lumisempaa, perinteistä talvea.

Laitoin kuitenkin chilit jo multaan tammikuun lopulla toiveikkaana. Yhtään muuten en ole vielä ehtinyt ajattelemaan mitä kasvihuoneeseen tulee kasvamaan. Viimekesän virhettä en uudestaan tee eli kesäkurpitsa ja perunat päätyvät avomaalle. Mutta onhan tässä vielä aikaa.

Chilit eivät ole itäneet kahdessa viikossa. Yksikään siemen!! 

Laitoin nyt myyjälle viestiä, että koska postittavat siemenet, oliko mahdollinen paleltuvuus otettu huomioon. Epäilen, että nuo siemenet olivat siis jäätyneet ollessaan päivän postilaatikossa odottamassa noutoa.... 

Lievästi olen tästä pahoillani. Olin niin innoissani näistä keltaisista chileistä eritoten, ja koska aika kuluu koko ajan, kohta en taas ehdi saada niitä riittävän ajoissa kasvamaan riittävästi. Lisäksi alkaa huolestuttaa, onko kaikilla muilla siemenillä, samassa pakkauksessa, sama ongelma, eli jäänkö itse asiassa tyystin ilman suunnittelemiani kasveja tästä syystä.

Kevään merkkejä lienee myös se, että talvehtimaan tuodut kasvit ovat saaneet talven aikana vettä muutamia kertoja ja tuntuvat tekevän jo vähän pulleampia silmuja. Olen kovin toiveikas, että jossain kohtaa uskaltaisin istuttaa wistarian eli sinisateen suoraan ulos. En vaan rehellisesti tiedä miten sen suojaisi talveksi, koska kelien vaihtelu tekee myös sen, että juuristo saattaa jäätyä pelkkää märkyyttään. Eihän se talvisuojaturve ihmeitä tee, jos pelkästään vettä sataa. Siihen pitäisi ehkä syksyllä rakentaa jonkinlainen teline ympärille, joka pitäisi osan kosteudesta pois suoraan päältä....  

Mitä tulee omaan elämiseeni, olen ehkä saanut vähän kuitattua univelkoja. Tammikuun lopussa meni pari viikkoa niin vähillä yöunilla, että viikonloput olin suunnilleen paniikissa, että pitäisi voida nukkua enemmän ja paremmin. Luonnollisesti olin sitten järjestänyt jo kauan sitten mm. yhden teatterihommelin perjantai-iltaan viikolla, jolloin olin valmiiksi aivan loppuunpuhkipalanut. No, kaikesta selviää.....

Tämä on ollut huikean kiva viikonloppu. Ensinnäkin ajatus, jonka olemme sanoneet kotona ääneen jo useasti; miten joskus voikin uudelle paikkakunnalle muuttaessa löytää ihmisiä, joiden kanssa natsaa välittömästi täysillä. Olemme siis näiden vajaan kahden vuoden aikana olleet aktiivisempia sosiaalisissa suhteissa vieraiden kanssa kuin koskaan edeltävien 20 vuoden aikana...

Eilen miehen työkaveri perheineen noukki meidät kyytiin. Tiedossa oli savusaunaa. Mutta voi mikä paikka!

Elämys Ämmilä tarjosi kyllä parastaan.... 

Nämä väärän vänkyrät tuvat, yöpymistä varten, on mainioita. Oikea Joulupukin maa.

Tuvan voi vuokrata yöpymistä varten. Niihin mahtuu parivuode, ei muuta. Sisällä mahtuu aikuinen seisomaan. Kyse on bed&breakfast -tyyppisestä ratkaisusta, eli päätalossa tarjoillaan sitten aamupala, tai kuten meidän tapauksessa, mahtava illallinen.

Sauvon kirkko näkyy mäen päälle

Käveltiin ensin lyhyt tonttukierros, joka on tehty lähimetsään. Sitten odoteltiin tovi edellisiä kylpijöitä ja lopulta oli meidän vuoro: mahtava luolamainen savusauna, pihassa kylmäallas sekä poreamme.

Kyllä oli rentoa. 

Parin tunnin kylpemisen jälkeen pukeuduttiin rennosti ja mentiin päätaloon, jossa tarjolla oli tosiaan mieletön iltapala: pulled porkia, makkaroita, salaatteja, itsepaistettua leipää. Kaikkiin tarjottaviin käyttävät lähialueella tuotettuja juttuja, noukkivat itse puolukat ja karpalot, joita oli käytetty esim makkaroissa. Minäkin, joka en makkaraa juurikaan syö, maistoin, ja totesin omena-karpalomakkaran todella herkulliseksi.

Varsin raukeina päädyimme kotiin ja sai suunnilleen suoraan kaatua punkkaan.

Sunnuntaina sitten aamulla koirien kanssa lenkille Boogien kasvattajan kanssa. Kiva lenkki hauskassa maastossa, jossa olemme käyneet viimeksi joskus 2009 paikkeilla.... ja nyt asumme 5 km päässä näistä maastoista. Pitäiskö ehkä aktivoitua vähän....?

Tällaisen viikonlopun jälkeen on jotenkin akut ladattu hyvin ja taas jaksaa.

Pirteyttä tulevaan viikkoon!

Muutoksen tuulet puhaltaa (taas)

Heinäkuun puolivälin jälkeen toteutan yhden - noh, haave on vähän liikaa, mutta arkisen unelman. Minusta tulee sunnuntaipyöräilijästä arkipyöräilijä.

Vaihdan (taas) työpaikkaa, tällä kertaa tuohon oman kaupungin pisteeseen, jonne on matkaa älyttömän kivat 3,5 km jotka suhautan fillarilla vartissa. Ja talviaikaan tarpeen mukaan kävelen reilussa puolessa tunnissa.

Voisimme aidosti vihdoin miettiä tarvitaanko kahden hengen taloudessa kahta autoa, kun molempien työ on omassa kaupungissa. Toistaiseksi mitään päätöstä sen suhteen ei tehdä, mutta voi se tulla ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.
Perhekuvio on sillä lailla muuttumassa loppuvuodesta, että poika lähtee tyttöystävineen määräämättömäksi ajaksi Vietnamiin. Muuttavat siis sinne asumaan, ja aika näyttää mihin lopulta jäävät, vai ovatko matkalaukkuasukkaita hamaan tulevaisuuteen...  Ipana palasi asepalveluksestaan siviiliin ja havittelee lähtöä joukkoihin Libanoniin. Näin ollen auton lainaajia ei ole lukuisia, kuten tähän asti.
Paljon pohdittavaa.

Olin viikon kesälomalla omasta työstä ja keikkailin tuolla kilpailijalla. Hurjan kiva viikko, melko fiksu taloudellisesti (😊) ja täytyy sanoa, että siinäpä kertakaikkiaan mahtava työyhteisö.
Päätös vaihtaa ei syntynyt kovin kevyesti, tarkoittaahan tämä sitä, että poltan taas lomat ja aloitan taas tavallaan alusta.... tosin työkaverit ovat jo ainakin kasvoilta tuttuja.

Mutta näillä bensan hinnoilla tuo 50 km päivässä alkoi painaa ja lisäksi tekivät sellaisen tarjouksen, josta hyödyn ammatillisesti niin paljon, että en voinut sitä jättää ottamatta. Nyt ei jää mitään hampaankoloon.

Mieli on rauhallinen. 
Jotain palkatonta vapaata pidän, se on selvä. Onneksi haluan muutenkin mielelläni pitää vapaita normi loma-aikojen ulkopuolella, niin en haasta ketään sillä saralla.

Ja ensi kesään mennessä olen ehtinyt haalia itselleni useamman lomapäivän ihan palkallisena, joten ehkäpä tässä kuviossa ei ole yhtään häviäjää.

Naapureille juoruttavaa, kiva viikonloppu

Kävin tekemässä vähän ostoksia.
Kotiin palatessa tontin kohdalla kadulla oli jonkinlainen torikokous, muutama rouva siinä vaihtoi kuulumisia. Moikkasin ja kannoin autosta tavaraa terassille, ja menin sulkemaan portin. Rouvat hiljentyivät tuijottamaan pihaan....  Olin laskenut terassille jotain odottamatonta:

Siis se kantoi vauvan tuolin?

Mitähän muuta salattavaa niillä on,

kun muuttavatkin kohta?

Saatoin henkisesti höröttää oikein kunnon naurut sisään päästyäni. Sulo Vilén minussa kävi tekemässä kirpputorikauppaa, kun puolitutulla oli edullisesti myynnissä vauvan istuin. Tulevalla mummilla on lupa. 😁   Ja kannoin toki ruokakaupan kassejakin siihen useamman.

Oletettu vauvan sukupuoli ei ole enää salaisuus. Joten kävin samalla tekemässä vähän muitakin ostoksia:

♥

Sitten seuraa ruokavinkki suoraan Hesarin torstailiitteestä: kreikkalainen fetabroileri. 

Lyhykäisyydessään: pilko broilerin leikkeet/fileet suupaloiksi, sekoita kulhossa sitruunan mehu, kuoriraaste, valkosipulin kynsi (laitoin kokonaisen kynnettömän), vähän oreganoa, pippuria ja suolaa ja sekoittele broilerit siihen. Jätä viileään maustumaan.

Kaada uunivuokaan 2,5 dl kuivaa riisiä, silputtu suippopaprika, oliiveja, valkosipulin kynsi (laitoin toisen kynnettömän kokonaisena) ja 5 dl kiehuvaa kanalientä sekä pippuria ja pari laakerinlehteä. 

Anna hautua 200°C uunissa puolisen tuntia. Sitten lisää päälle broilerit ja hauduttele 20-30 min. Noin 10 min ennen kuin broilerit ovat kypsät, lisää murusteltu salaatti- tai fetajuusto vielä päälle ja hauduttele viimeinen 10 min. 

Koristele tarjottaessa basilikan lehdillä.

Meillä tykättiin tästä kovin.
Käyttämällä myös sitruunan mehun, broilereihin tuli pirteä sitruksen maku. Jos et siitä niin pidä itse, jätä mehu pois. Mielestäni tämä ruoka toimi erinomaisesti myös uudelleenlämmitettävänä. Positiivinen asia noin työpaikan eväitä ajatellen.

Olisi näyttänyt paremmalta valkoisella lautasella.

Mutta hyvää oli joka tapauksessa.

Olin viikonlopun vapaalla miehen tehdessä ylitöitä koko viikonlopun. Koirien kanssa ihmeteltiin sulavaa metsää. Paikka paikoin oli onneksi hyvä hankikanto, koska lunta on joissain kohdissa hyvinkin minua polveen ja se rämpiminen olisi ollut tukalaa.

Tulevalle viikollehan ne lupaavat nyt keväisempää, kunnolla plus-asteita. Jipii!! Kevät! 

Minusta näissä koivun latvoissa ja sinivalkoisessa taivaassa

on jotain niin perisuomalaista. ♥

Sellaista Ansa ja Tauno -fiilistä Suomi-filmeistä.

Iltalenkillä iloittiin siitä, että vielä klo 19 aikaan on melko valoisaa. Katuvalot syttyivät, oletan, että hämäräkytkimellä, 19:04. Toisaalta aamulla kuuden jälkeen on jo kohtuullisen valoisaa. Jee!

Oli rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Tänä vuonna olen satsannut (hassu sana) myös TV:n katsomiseen. Ensin ihmettelin ne Sykkeen jaksot läpi, mutta nyt katsottiin kaikki tuotantokaudet sarjaa Taivaan Tulet Areenasta ja meistä se oli valtavan hyvä. Alkuun olin vähän kysymysmerkkinä, mutta joidenkin jaksojen jälkeen se lähti käyntiin ja kerrassaan suloista kuvausta Kemijärven poliisista kaikkine ihmissuhdedraamoineen. Suosittelen!

Itseä harmittaa, että se loppui. 

Joitain sanontoja sarjasta jäi meille kotiin käyttöön, kuten "ookkonää ihan pöljä?"  Tämä lähinnä vitsinä toisillemme tai koirille. 

Aika messevä viikonloppu

Jokseenkin mielettömän hienoja aamuja takana. Olin aika monta aamua viime viikolla kotona, joko iltavuoroon menossa tai vapaalla, ja oli kyllä ilo lähteä aamuisin lenkille.

Päivän pidentymisen huomaa jo selvästi. Aamulla valostuu selkeästi jo kahdeksalta ja pärjää ilman otsavaloa!!

Ja mikä parasta, eilen illalla oltiin jo matkalla kotiin, urheiluhallin pihan poikki. Bongasin seinältä, että kello oli tasan 17:00. Koirilla oli hyvä fiilis ja koska pakkanen ei pureskellut liikoja, päätettiin mennä vielä metsän kautta kotiin. Aivan mieletöntä, että metsässäkin näki aivan hyvin, vaikka kello oli hyvinkin 17:30 kun päädyttiin kotiovelle.

En olisi kuunaan uskonut, että itse olen jo taas pikkuhiljaa vähän talvi-ihminen. Tosin tunnustan, että olen vuosien varrella aiemminkin pohtinut samaa. Ne tyypilliset Varsinais-Suomalaiset kuratalvet on ne, joita inhoan ja miksi kuvaan itseäni talven vihaajaksi. 

Tämä raikas valkoisuus ja pakkassää on kyllä mieletön!! Hieno!! Nuo kultaiset puut ja kullan valo nousevassa auringossa. ♥

Kiitos, jos tilauksia otetaan vastaan, tätä tuonne maaliskuun alkuun saakka ja sitten nopea ja reipas kevät. 😀

Uniset murmelit

Taloja ollaan käyty katsomassa. 
Yhdestä tuli tosi hyvä tunne sydämeen, se voisi olla meidän tuleva koti. ♥

Nyt vaan peukkuja pystyyn, että joku näistä lukuisista katsojista tykästyisi meidän nykyiseen kotiin niin paljon, että tekisi asiallisen tarjouksen. Katsojia on nimittäin käynyt joka viikko useita (myyntiaika on ollut olemassa kaksi viikkoa....) ja täytyy sanoa, että meillä on paikka paikoin liiankin siistiä, kun koko ajan on oltava kaikki puts plank. (Tapa se on siitäkin kärsiä...)  

Merlin pitää huolen siitä, ettei päästä asettumaan liikoja ja tuudittautumaan siisteyden olotilaan. Viime viikolla se ensin pureskeli pari polttopuuta tulitikuiksi pitkin kämppää ja toisena päivänä söi yhden Aku Ankan taskukirjan. Liika siisteys on täysin yliarvostettua!

Aika innoissamme ollaan ajatuksesta päästä muuttamaan. 

Viime viikonloppuna käytiin ensin vanhemman tyttären luona kahvilla ja tavattiin koko oma porukka, ja ajettiin sieltä katsomaan taloja. 

Oli kyllä niin hieno tunne, kun tajusi, että välimatka lasten luokse olisi vain 30 minuuttia. Siinähän olisi mahdollisuus vaikka piipahtaa työpäivän jälkeen kylässä normaalina arkipäivänä. (Tai lähteä illalla käymään leffassa ja sen jälkeen jossain....) Asia, jota emme todellakaan ole voineet edes ajatella tähän saakka tuon 70 minuutin matkan takia. Kun muistaa, että tällä hetkellä kotiin ajan niin sanotusti väärään suuntaan...

Suunnitelmia ja haaveita siis. 
Fiilis on hyvä ja rento. Toki olen tyyppiä kaikki-mulle-heti-nyt ja sikäli väistämättä malttamaton ja kiireisen tuntuinen noiden katsojien suhteen. Samoin luonnollisesti huolissani siitä, että kukaan ei ymmärrä meidän talon hyviä puolia. 

Itse ajattelen, että talo tarvitsisi taas pieniä jalkoja sinne tassuttelemaan. Näkisin hyvin sinne jonkun toisen lapsiperheen puuhaamaan pihalle ja ihmettelemään kasvavia marjoja ja hedelmiä. 

Joten koetan pitää pään kylmänä. Olla rauhallinen. Asennoitua niin, että asioilla on tapa selvitä ja kaikki tapahtuu ajallaan. 

Vanhemmiten olen oppinut ilmeisesti vähän hölläämään. Jotenkin nyt tuntuu, ettei mun tarvitse mennä toreille huutelemaan, että kuka ostaa, hyvä talo kaupan. Antaa välittäjän tehdä työnsä, hän osaa sen. 

Työajan minimistä vähän enempään

Tein 60 % työaikaa osittaisella sairaspäivärahalla elokuusta lähtien. (Mainittakoon, että sitä osittaista ei ole kyllä näkynyt, jotta huhuu vaan Kela.... alkaa tulla nälkä!!!)

Lokakuun puolivälistä, eli itse asiassa tämän syysloman jälkeen, prosentti nousee 80 %. 
Tämähän olikin jo viime viikolla. Jestas miten aika menee.....

Onhan tämä toki ollut vähän sellaista työnteon harrastamista tietyssä mielessä. Silti missään vaiheessa ei ole tullut oloa, että olisi tylsää olla kotona näin paljon. JA huomasin varsinkin alkuun useamman työpäivän putkien jälkeen olevani tavanomaista väsyneempi. Eli kyllä se tarpeeseen tuli.

Tosin tässä kävi sellainen källi, että olin varannut pari kesälomapätkää syys- ja lokakuille, mitkä tavallaan menevät nyt hukkaan. Tämän pienen työajan kanssa kun oli muutenkin vapaata. Vähän jännittää alkaako loppuvuodesta väsyttää kunnolla, kun ei ole lomaa ja toisaalta enemmän töitä. 

Väsymystä koetan paikata syömällä järkevästi, lisäämällä D-vitaa ja sinkkiä päivittäin listaan ja pyrkimällä niihin aikaisiin iltoihin (koska aamutkin ovat aikaisia). 
Mainittakoon, että kun lauantaina valvoin sattumalta yhden ystävän vuoksi 22:30 saakka, menin vastaavasti sunnuntaina (eilen) sänkyyn jo 20:45, luin hetken ja sammutin valot jo heti ysin jälkeen. 

Iltatorkku mikä iltatorkku!

Tunnen kuitenkin oloni kohtuullisen normaaliksi. Se järjetön kesän väsymys ei ole tullut takaisin.
Ja koen aika paljon iloa ja intoa erinäisistä asioista, jaksan treenata, kävellä sateessa ja ajaa toistasataa kilsaa ihan vaan treenatakseni koiraa. Lisäksi keskityn asioihin, luen taas kirjakaupalla.

Hivenen pistää pohtimaan miten töissä jaksaa, kun epidemia tässä leviää ja levittää ilosanomaansa.... Maskipakko yms jutut ihmetyttävät. Mutta kaipa niistä selvitään.