Liikunnat vuosi 2024

Edelleen mittaan tekemäni lenkit, mutta muutaman vuoden takaisesta stressaamisesta oppineena en juurikaan katso kokonaistulosta muuta kuin noin puolivuosittain. Enkä varsinkaan aseta mitään tavoitteita. Kaikki liikunta kun on hyvästä ja joskus olosuhteet voivat olla sellaiset, ettei pysty vaikka haluaisi. Ja jos joku lenkki jää mittaamatta, en saa siitä ihottumaa....

Vuosi 2024 oli kuitenkin näköjään varsin hyvä liikuntavuosi. Kiitos omien nelivetoisten personal trainereideni. ♥ 

Tammikuussa oli niitä napakoita pakkasia (-20°C) mistä syystä mun kaverit ei halunneet tehdä yli perinteistä reilun 4 kilsan aamulenkkiä, vaan tyydyttiin pienempiin lenkkeihin. Olisivat takuulla tehneet niitä useamman päivässä, jos en olisi ollut päivisin töissä, mutta se on ainoa selitys tammikuun pienemmille lukemille.

Olen itse asiassa jopa yllättynyt, että 200 km meni rikki kaikissa muissa kuukausissa. 

Joku joskus kysyi miksen seuraa mitään TV-ohjelmia. No, tässä on yksi syy: olen päivittäin hyvinkin yli 2 tuntia jossain tallustelemassa koirien kanssa. 

Pyöräily lähti toki aivan uusille lukemille uuden fillarin myötä, ja myönnän itse ensimmäisenä, että sähköpyörällä ajo ON kevyempää, joskin samalla kerron, että hiki on ollut päässä aina lenkillä. En suostu käyttämään suurinta mahdollista apua ja poljen reippaasti tarkoituksella.  

Työmatkoilla pyrin ajamaan niin, etten olisi punainen ja puuskuttava saapuessani perille.

Nautin tosi kovin viime kesän pyöräilylenkeistä ja toivon, että ensi kesänä teemme samalla porukalla lisää tutkimusmatkoja ympäriinsä. Meitä on neljän aikuisen porukka + yksi teini, jotka vietämme muutenkin paljon aikaa yhdessä, joten pyöräretki vaikka Littoisten järvelle uimaan ei ole yhtään mahdottomuus tällä sakilla. Viime kesänä oltiin siellä piknikillä.

Olisi pitänyt mennä fillarilla töihin uudenvuoden aattona. 😁

Täällähän oli ihan hyvin plussalla ja tiet kuivat. Vasta vuoden ensimmäisen päivän aamuun herättiin lumiseen maisemaan jälleen. 

Katsotaan miten kevät etenee. Olen edelleen varovainen pyöräilijä enkä aja liukkaalla. Olen onneksi saanut sellaiset kamppeet, että pystyn ajamaan vähän viileämmässäkin, ja kuten sanottu, tuo työmatka on lyhyt ja kiva vetäistä. Sama aika siihen menee kun lähden käynnistämään autoa ja avaamaan porttia, kuin jos vetäisen fillarilla suoraan pihaan.

Jos jotain tavoitteita asetan tälle vuodelle, se on lähinnä lisätä lihaskunnon osuutta kaikessa liikunnassa. Mittaamattomissa näillä vermeillä, mutta tietäisin tehneeni jotain yläkropankin hyväksi.

Iloista ja liikunnallista vuotta teille, ketkä sitä toivotte!!

Syysloma, vihdoin

Tämä kesä on ollut jotenkin vauhdikas. Osin kivalla tavalla, mutta jotenkin olen ollut varsin paljon puhti pois ja vetämätön, ja aloin olla itsellenikin huonoa seuraa muutamien valvottujen öiden jälkeen, joten pieni loma tuli totisesti tarpeeseen.

Valvoin tietenkin myös sen lähtöä edeltävän yön, joten ihan freeseimmilläni ei rattiin menty. Onneksi meitä on kaksi kuskia, niin pystyi Tampereella vaihtamaan, ja nukahdinkin hanttarin paikalle heti ja nukuin jonkin 50 km, minkä jälkeen kahvi virkisti niin, että alkoi jo suorastaan hymyilyttää. (Naama olikin ollut aika vakava koko viikon julmetun väsymyksen vuoksi....)

Matkalla jossain Himoksen suunnalla.

Aurinko ja kahvi ♥

Pidimme mennessä yhden pidemmän tauon jossain Iisalmen tienoilla. Siellä on kiva ulkoilualue, jossa koirat sai pienen 2,5 km lenkin. Puuduttavaa se on niillekin vain makailla liikkuvassa autossa.

Poronhoitoalueelle saavuttu

Menomatka otti sen 12,5 tuntia suunnilleen. Kahdella pidemmällä ja parilla lyhyemmällä pysähdyksellä. Kuusamossa käytiin kaupassa noukkimassa puolen viikon ruuat valmiiksi.

Sen verran jaksoi, että käveltiin 7 km lenkki verryttelyksi kun kamat oli kannettu sisälle. Sitten vain teetä ja vähän iltapalaa ja oltiin valmiit kaatumaan punkkaan. Koirat oli aika levottomia ensimmäisen yön. Ne ihmettelevät aina minne on tultu ja hakevat paikkaansa.

Maaruska oli aika mieletön. Sallan korkeudella pääasia lehtipuista on koivua, jonka lehti muuttuu keltaiseksi, ei juurikaan muun väriseksi. Joten sikäli ruskaa oli vähemmän, mutta maasto soisena on todella upeaa varsinkin niissä paikoissa, joissa pakkanen on päässyt puraisemaan.

Ystävät ajoivat perässä seuraavana päivänä. Me ehdittiin käydä tekemässä yksi patikka aamulla ja sen jälkeen valmistella ruokaa pariksi päiväksi, ja illalla otettiin pieni verryttely heidän kanssaan ennen kuin jälleen kaaduttiin punkkaan. 
Aamulla herätyksen jälkeen sitten nuuskimaan maisemia. He eivät ole käyneet ennen noin pohjoisessa, eivätkä ylipäänsä ole harrastaneet patikointia. Käytännössä meillä meni viikko niin, että tehtiin aamupalan jälkeen jonkinlainen lenkki, yleensä juotiin kahvit reissun päällä ja tultiin kämpille syömään, ja sitten ehkä toinen hyppely myöhemmin iltapäivällä. Raitis ilma tainnutti koko porukan heti kympin uutisten jälkeen, saunalla tai ilman.

Yksi pidempi keikka tehtiin alkuviikosta, eli kierrettiin kahden tunturin kierros, yhteensä 20 km. Siihen varattiin koko päivä ja lisäksi lämpimät ruuat matkalle. Pussiruokaa se toki on, mutta antoi sen verran kaloreita, että reissun pärjäsi, ja illalla olikin kiva käydä Keloravintolassa pizzalla suihkun jälkeen.

Kylmäheteen päivätupa oli jokseenkin mielettömän hieno, ja

aika hienolla paikalla. Kuva otettu tuvan ikkunasta.

Tiistaille oli sovitusti vuokrattu fillarit. Erityisesti miehen työkaveri on kova pyöräilemään ja kulkee joka paikkaan aina kaksirenkaisella. Minä en ole koskaan ajanut muuta kuin tavallisia fillareita ja niitäkin pääasiassa pyörätiellä (asfaltilla), joten kokemus maastoajosta oli mielenkiintoinen, vähän pelottavakin alkuun.
Salla Ski vuokrasi kivat e-läskit ja niinhän siinä kävi, että allekirjoittanut koukuttui samantien. 

Läskit läskeilemässä

Suunniteltiin vähän "helpompi" lenkki alkuun. Kuviteltiin siis ajelevamme lähinnä metsäautoteitä pitkin, mutta kun reittikartasta noudatettiin ohjeistettua reittiä, päädyttiin melko äkkiä poluille, pitkoksille ja melkoiseen metsään.... Mikä ei onneksi tahtia haitannut. Me rouvat ajelimme rauhallisesti pitkoksilla, miehet antoivat pikkupojan itsessään ottaa vallan ja roiskivat kurat selkään pitkin suota. Tai jämähtivät suohon....  Sitä naurun määrää!!

Sähköapu oli näppärä eritoten erittäin jyrkissä ylämäissä, joskin niissä piti nojata vahvasti eteenpäin, ettei keulinut pystyyn. Tuon pyörän ainoa huono puoli on sen älytön painavuus. 40 kg fillaria ja meikäläinen joutui jumppaamaan ihan tosissaan....

Tehtiin se muka-helppo lenkki ensin aamulla, 20 km, ja käytiin kämpillä syömässä ja kahvilla. Sitten napattiin renkaat ja ajeltiin varsinainen tekareiden/amalgaamien kilistely-lenkki kivikossa, ja päädyttiin vielä Pienen Pyhätunturin eli laskettelurinteen huipulle, minne ei sivumennen kukaan ajaisi ilman sähköapua. 

Alastulo sieltä olikin ikävää, kädet alkoi krampata 2 km matkalla huolella, sen verran sai jarrua painaa, kun rinne kuitenkin on jyrkkä. Loppu hyvin kuitenkin. Kukaan ei kaatunut, kukaan ei loukannut ja aivan valtavan hauska päivä takana. 

Toivoisin, että oma työnantajani havahtuisi tosiasiaan, että on työntekijän ja työnantajankin etu järjestää jonkinlainen työsuhde-etu työmatkapyöräilyä ajatellen. Erityisesti Turussa on järjettömät pysäköintiongelmat päivittäin ja jos osa henkilökunnasta voisi helposti kulkea esim. pyörällä, se vapauttaisi paikkoja.  

Miehellä on sellainen etu, että he voivat hankkia minkälaisen tahansa pyörän ja työnantaja hoitaa palkasta pidätyksen ja maksaa frmalle. Tavallaan siis osamaksusopimus, mutta kun puhutaan tuhansien eurojen fillarista, ja toisaalta tuo on koroton vaihtoehto, minusta hyvinkin kiinnostava vaihtoehto. Ottaisin heti.

Viikko hupeni reippaasti. Iltaisin pelasimme Rummikubia, saunoimme ja juoruilimme. 
Nyt on akut ladattu monella tapaa.