Sedät (ja täti!) jaksaa heilua

Viime vuonna oli välivuosi. 
Ei mitenkään paikatakseen, vaan tunnelman vuoksi: tälle vuodelle on KAKSI Raskasta Joulua -lippua. 😜

Salon Uskelan kirkko

Ensimmäinen keikka oli tällä viikolla kirkossa. 

Hurmaava keikka! Korvaystävällinen, lämminhenkinen ja kaikin puolin suloinen joulutunnelman luoja. 
Artistit istuivat laulaessaan, soittivat akustisesti ja vetivät niitä rauhallisempia ja tunnelmallisia joululauluja. 

Kotimatkalla sitten puhuttiin, että muutama reippaampi viisu olisi sopinut joukkoon. Joku perinteinen Kulkuset tms. Mutta ehkä tuo kirkko paikkana vaati hartaampaa tunnelmaa. Yhtä kaikki, pistin samantien liput tilaukseen viikon päästä olevaa räime-keikkaa varten, vaikka vihaan tuota Turussa olevaa Gatorade-areenaa paikkana. Täysin epäkelpo minkään bändin kuunteluun, mutta valitettavasti Logomo on hinnoitellut itsensä ulos, joten jäähallia sitten.

Artisteina Marco Hietala, Tony Kakko ja JP Leppäluoto

Raskasta  Joulua -orkesteri on entisellään. Mahtava porukka! 

Tykkään kovasti tästä konseptista. Kotimaiset joululaulut on jostain syystä kovin mollivoittoisia ja itkuvirsimäisiä tyyliin "lapsi menee pesuveden mukana hankeen ja tuli polttaa torpan..." 
Tuolla hevirock-mentaliteetilla niistäkin tulee suorastaan hauskoja, vähättelemättä yhtään kuitenkaan sitä laulun sanomaa. 

Tony Kakon absoluuttinen sävelkorva ja ääni oli kyllä karvat pystyyn nostattavaa. Noin kun akustisesti säestää, ei laulu häviä räimeen joukkoon ja jokainen virhe kuuluu. No, tämän herran kohdalla ei kuulu. Jopa tällainen maallikko kuuli sen nuotilleen menon tarkkuuden niissä hankalimmissa biiseissä, jotka, ehkä juuri siksi, oli Tonylle valittu. 

Hietala esiintyy vähän turhan paljon. Luontevampi käytös olisi ehkä ollut suotavaa, mutta hienosti se pistää falsetin ja oman äänensä sillä lailla rinnakkain, ettei ajoittain tiedä vetääkö falsetissa vai omallaan.... Ave Maria oli järisyttävä!! 

JP taas on herttainen vanha setä. Laulaa ja esiintyy sopivan tonttuna, hyvällä fiiliksellä ja huumorilla. Täytynee ehkä hakeutua jossain kohtaa YÖn keikalle nyt kun JP keulii siellä. 

Salon porukka oli mainio yhdessä ja erikseen!

Torstai meni töissä hyräillessä joululauluja jopa siihen saakka, että pari potilasta käytävällä kysyi onko pikkujoulukausi jo alkanut vai hoitaja muuten vaan niin hyvällä tuulella. 😀

Matka Ruotsiin - ja kuinkas sitten kävikään...

Työnantajan vaatimus on, että tietty määrä lomapäiviä pitää käyttää lomakaudella. Oma kesälomani on suunniteltu suurimmalta osin lomakauden ulkopuolelle käytännön syistä....  Mutta nämä pätkälomat ovat varsin virkistävä lisä lomaa odotellessa.

Viime tiistai-iltana ajettiin illalla myöhään Naantaliin ja laivaan. 
Mitenkään hyötymättä tästä itse: kehun kyllä Finnlinesin laivaa. Hiljainen, miellyttävä, rauhallinen, toimiva. Ennen reissua jouduin soittelemaan aspaan ja kyselemään miksei netistä voi tilata reissua kahdelle ihmiselle ja kolmelle koiralle (oletus on 2+2) ja he kertoivat, että kolmen lemmikin kanssa myyvät aina isomman hytin. Olin rehellisesti tästä vähän otettu (negatiivisessa mielessä) mutta jälkeenpäin totesin sen loistavaksi palveluksi. 

Satamassa lahjoitettiin heijastinliivi koirien ulkoiluttamista varten.

Finncanopus: Hytti 9808

Aurinko nousi kotimaan suunnalta laivan saapuessa Kapellskäriin

Koirien ulkoilutus oli 20 m päässä hytin ovesta.

Nukuimme hyvin. Laiva oli ihanan hiljainen, rahtilaiva kun on. Ei mitään yökerho-meininkiä, ei yhtään ainutta karaoke-baaria tai juoksevaa ja mölyävää känniääliötä käytävällä. Sielu lepäsi. 

Tuttavat ovat tehneet piknik-risteilyn noilla laivoilla ja kehuivat ruokaa, mutta me emme halunneet keskellä yötä syödä, joten siitä ei kokemusta.

Kapellskärin päässä heti sataman vieressä olevalle ulkoilualueelle. Kaunis aamu ja koirille lenkki.
Jos joku joskus tarvitsee tietoa missä voi ulkoilla, tiedämme nyt todella kivan paikan. Luontopolkua riittää useampi kilometri.

Näin siellä rannalla merikotkan (!!) joka pyrähti lentoon meidän saapuessa paikalle. Niin kaunista ja rauhallista. Ihana lenkki ja sen päälle koirien aamupala ja tien päälle etsimään meillekin purtavaa.

Laiva on Ruotsissa todella ajoissa aikaerosta johtuen (6:15) ja kaupat aukeavat tyypillisesti vasta 8-9 aikaan.... Ehdimme siis kävellä vielä toisenkin lenkin Norrtäljen vieressä ennen kuin lähi-Coop avasi ja saimme itsellemme aamukahvit ja purtavaa.

Meillä oli todella hyvin aikaa, joten valuttelimme rantareittiä pitkin pohjoiseen. 

              Kolforsen, Ockelbo

Viluinen uimari

Olin vuokrannut mökin Gävlen läheltä. Ockelbo oli viehättävä pieni kirkonkylä. Kaupan kautta kämpille ja asetuimme taloksi. Kauniita maisemia, järveä, aurinkoa. 

Naapurissa possuja! Hurmaavia töpselineniä.

Keskiviikko oli mennyt isolta osin matkaa tehdessä. Oli kiva asettua vaan lukemaan ja nautiskelemaan. Torstaina aamulla lähdimme aamukävelyn jälkeen ajamaan kohti Årsundaa, jossa tuomari oli tehnyt kahdelle koiralle jäljet.

Boogien jälki valitettavasti oli edellisenä yönä sotkettu villisikojen toimesta huolella ja pojalla meni pää sekaisin hajuista. Mutta Merlin, meidän luottopakki mitä jäljestämiseen tulee, no, Mellis vetäisi jälkensä läpi hämmästyneenä, että se loppui niin äkkiä ja seuraavaksi saammekin anoa sille titteliä Ruotsin jälkivalio.  ♥ 

FI JVA SE JVA Crab Apple's Neville Longbottom, "Merlin"

Hiukan iloisella mielessä ajeltiin takaisin Ockelbohon ja skoolattiin kämpillä noilla pikkoloilla, jotka oli tulomatkalla varmuuden vuoksi hankittu. 

Koirille pitkä kiva lenkki ja taas uimista päälle. Aika tuhansien järvien maa tuo naapurikin on. 

Perjantaina aamusta lenkki + aamupala. Sitten rauhassa pakkailtiin ja tehtiin vielä lounaskin mökillä ennen loppusiivousta ja lähtöä. Aikaa oli koko päivä, joten otettiin taas pikkutie-reitti ja päädyttiin Uppsalaan. Pekka Töpöhäntää ei löydetty (eikös se ollut Uppsalasta?) mutta sitäkin hienompi katedraali sekä linna... Harmi kyllä sää ei suosinut pitkää kävelyä, mutta koirat pääsi sentään vähän haistelemaan suurkaupunkia.

Uppsalan katedraali

Hauskoja taloja Uppsalassa

Laiva lähti onneksi "tuntia aikaisemmin", kiitos aikaeron. Allekirjoittanut kun on aamunvirkku eikä mikään yökyöpeli ja tuo 22:45 lähtö Naantalista oli rankka... 

Tehtiin sama kiva luontolenkki vielä illalla satamassa ennen jonoon asettumista. Rahtilaivan pakkaaminen on kovaa hommaa ja ahtaajat tekivät kovin töitä tunkiessaan ne kymmenet rekat kyytiin. Lopulta oli sitten henkilöautojenkin vuoro ja päästiin pysäköimään erinomaiseen kohtaan lähes portaiden viereen.

Mikä tuuri, että toisella laivalla precis sama hytti. 😀  Nauratti.

Finnsirius oli yhtä rauhallinen ja miellyttävä kuin sisaraluksensa. Nukuimme loistavasti.

Hyvin pienet tuliaisostokset tehtiin, olin ostanut tarpeelliset tuliaiseni jo Coopista maista: erilaisia tee-pakkauksia, joita ei Suomesta saa. Lisäksi Pommacia tölkissä. (Juon saunassa limsaa ja 0,33 tölkki on sopivamman kokoinen kuin puolen litran pullo... makuasioita, sano.)

Arki jatkuu taas. Nyt on kesälomaan sitten enää kuukausi.... 😂

Merellä

Usean vuoden ajan olemme puhuneet, että pitäisi ja pitäisi. Koskaan ei saatu aikaiseksi.
Mutta vihdoin joskus maalis-huhtikuussa mainos sattui silmään ja varattiin, nimittäin retki Bengtskärin majakalle.

Lauantaina kotona vihmoi vettä vaakatasossa. Koiralenkki aamulla oli mieltänostattava.... (NOT!)

Koirille oli sovittu hoitopaikka päiväksi, koska matkoineen päivä olisi niin pitkä, etten halunnut niiden istuvan jalat ristissä kotona.
Otimme koirien viemisen jälkeen vielä ystävät kyytiin ja suuntasimme kohti Kemiönsaaren reunaa Kasnäsia.

Kuten näkyy, Kasnäsissa oli jo kirkkaampaa. Vene suuntasi Rosalaan, jossa Viikinkikylä aterioineen (taivaallista!!!) ja rekvisiittoineen. Opas oli taitava puhumaan ja paikka tosi mielenkiintoinen. Harmi, ettei Rosala-Hiittinen saaristoa ehditty tutkimaan sen tarkemmin. Ehkä sinne voisi mennä yhteysaluksella joskus ja ottaa vaikka fillarin mukaan.

Rosalassa pysähdys oli tosiaan vain lounaan ja lyhyen kierroksen mittainen.
Kierroksella ehti kuitenkin mm. heittää kirvestä ja ampua jousipyssyllä. 😃  (Voi olla hyvä, että aikaa oli vähän, meinasi kilpailuhenki iskeytyä porukkaan....)

Rosalasta vene jatkoi avomerelle, kohti majakkasaarta.
Kotona ei todellakaan tullut mieleen laittaa aurinkorasvaa. Se olisi voinut olla nenän kohdalla vähän viisasta, mutta miten se nyt menikään: tämän aamun puna on huomisen bruna..... 

Saarella oli mielenkiintoinen historia.

250 porrasta ja parit tikapuut ylös.
Ja samat alas. 

14. portaalle on aikanaan pudotettu kranaatti, kun veli venäläinen hyökkäsi. 

Suomalaisilla oli tässä vaiheessa vain yksi kranaatti ja pudottivat sen tähän kuiluun. 

Tuolla portaalla näkyy edelleen kranaatin räjähdyksestä tulleet kolot.

Ja vihollinen poistui.

Tällä hetkellä saarella ei enää pesinyt muita kuin joutsenperhe.

Saarella pesii yli 5000 haahkaparia vuosittain. Haahkanpesiä on penkkien, pöytien ja muiden rakennelmien alla, lisäksi niitä varten on tehty metreittäin erillisiä pesäsuojia. 

Saarelle ei oteta koiria ollenkaan ennen kuin heinäkuun lopussa tästä syystä.

Kalliot olivat ihana sileät ja pyöreät. Majakassa oli upeita kuvia syksyn myrskyjen aikaan otettuna, samoin talven jään- ja lumenpeittämänä. 

Tuonnehan ei pääse rantautumaan, jos tuuli on liian kova. Itse asiassa me olimme vasta alle kymmenes retki tälle vuodelle, ja seuraavan päivän retki oli peruttu kovan tuulen vuoksi. Oppaat kertoivat, että ovat ehtineet tehdä runsaasti peruskorjauksia saarella tämän alkukesän aikana, koska turisteja ei ole ollut.

Majakkasaari on tätä nykyä Turun Yliopiston omistuksessa.

Paluumatkalla vähän ennen Kasnäsia alkoi tulla pilvisempää, mutta missään vaiheessa ei onneksi satanut. Olimme jo vähän nälkäisiä kaikesta meri-ilmasta, joten Dragsfjärdissä oleva suloinen Road Cafe Yttis kutsui pysähtymään pizzalle, joka totisesti kruunasi päivän. 

Jätimme ystävät kyydistä ja noukimme pojat. Koirilla oli ollut hyvä päivä, lenkkiä ja lepoa. Iltapalan jälkeen kaatuivat kotona unille, joten edes iltalenkkiä ei tarvinnut harkita.

Retken pituus oli 10:30 - 17, meiltä meni vielä reilu tunti matkoihin satamaan ja sieltä pois.

Oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ja herätti taas kerran innostuksen harkita vuoden päästä Örön retkeä. Sinne voi nykyään mennä yhteysaluksilla niin, että maissa-oloaika on vähän pidempi kuin pari tuntia.

Samalla porukalla voi olla, että tässä on ensi kesälle suunnitelma.

Keväämpää

Tässä jo kertaalleen oli fiilis, että keväthän tuli ihanan ajoissa.... mutta toki tälle sateelle oli paikkansa myös. Olisin ehkä suonut sitä joskus toiste kuin pääsiäisviikonloppuun, mutta onhan meillä sentään katto pään päällä.

Yksi perunaerä piti istuttaa niin sanotusti ämpäriin.

Koska kypsää on saatava heinäkuun lopulla...

Onneksi koirille on hankittu kaksi ammetta. Toinen jouti hyvin.

Taloon tuli myös vene...

Tosiaan, viime kesänä mainitsin jossain sivulauseessa, että voisi olla hauskaa, jos pihassa olisi vene. Istutuksia varten, vanha ravistunut puuvene.

Minulta salaa mies ja sen työkaveri ovat talven aikana kytänneet Toria ja etsineet venettä huonolla menestyksellä. Sitten edellisviikolla mies istuu kahvilla ja älähtää jotain, säntää pihalle soittamaan ja tulee kohta myhäillen takaisin. Minä elävänä kysymysmerkkinä.

Lauantaina olin lähdössä koulutusristeilylle ja mies pakkasi itsensä ja työkaverinsa peräkärryineen autoon ja lähtivät ajamaan kohti Akaata, koska siellä oli myynnissä "salaattipaatti". 

Vitsi tässä on se, että olivat kumpikin etsineet Torista venettä osastolta "veneet" (mikä on jotenkin loogistakin....) mutta tämä löytyi osastolta "puutarha" ja oli tosiaan nimikkeellä Salaattipaatti. Ei ihme, ettei osunut hakuhaarukkaan aikaisemmin. Oli kuitenkin ollut myynnissä jo syksystä lähtien.

Kun minä sitten pääsin illalla kotiin, pihassa oli todentotta venho. Ja mikä paatti: siinä on salaojitus tehtynä pohjalle, oikein vartavasten tällaista tarkoitusta varten tehty. Ai että!!

Siirrettiin se vähän toiseen kohtaan, lapettiin pohjalle haketta salaojaa helpottamaan, lisättiin kuorma multaa, ja kuoppasin jo ensimmäiset perunat siihenkin. 

Oletan, ettei perennat kestä, multatila on kuitenkin niin matala. Mutta kasveille, kesäkukille jne. 

Samalla reissulla poikkesivat Bauhausissa, josta hakivat laudelankkua. Meillä siis nyt sauna vol 3. Ja tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun tätä saunaa tarvitsee rempata. 

Nuo lankut ei hötky eikä heilu, nyt on jalkatila sen 10 cm korkeammalla kuin alunperin, jotta varpailla ei ole kylmä talvellakaan, ja toisaalta kolmen lankun levyinen ylälaude on mahtavan kokoinen. Tällainen hukkapätkä, kuin allekirjoittanut, pystyy pitämään jalat suorana jopa tuossa keskellä. Päädyissä on kuitenkin molemmille vielä erilliset jatkeet ja koiratkin mahtuvat vaikka poikittain.

Miehen talviloma osui viikkoa ennen pääsiäistä, joten ehti viikon aikana purkaa ja rakentaa saunan uusiksi. 

Minun loma alkoi vasta pääsiäisen jälkeen. Emme saaneet yhteistä lomaa, koska työnantajat tekevät päätöksensä eri tahdissa, mutta ei tässä todennäköisesti olisi mihinkään mentykään vaikka loma olisi ollutkin samaan aikaan. Perjantaina kävi tyttären perhe syömässä ja viihtymässä. Se oli onneksi kaunis ja lämmin päivä, pystyttiin olemaan pihalla ja nauttimaan tenavien toheloinnista pitkin nurmikkoa. 

Pääsiäisjuustokakkua

Sovitusti olin oman TK:n vuodeosastolla keikalla lauantaina, sunnuntaina tuli sitten ystävät kylään. Ihanaa seurustelua, naurua, saunomista, syömistä, pelejä ja yhdessä viihtymistä. Edellisistä treffeistä oli jo taas hulahtanut kauan, mutta niin juttu jatkui, kuin välissä olisi ollut viikko.
Maanantaina tuli hälytyskutsu vielä vuodeosastolle, mutta lykkäsin aloitusta sen verran myöhään, etten lähtenyt kesken vieraiden olemisen. 

Hauska ilta töissä tuolloinkin: niitä alkuperäisiä hommia lääkkeineen kaikkineen, ja myönnettäköön, että kun eräs kanyyli oli pielessä, oli hetkellisesti sellainen olo, että huh huh.... tästä on kyllä aikaa.

Eilinen ja tänään sitten ihan vaan vapaalla. Eilen kävi vanha työkaveri puolisoineen kahvilla, koska heidän piti perata omasta pihastaan perennoja, ja meillä on aina vaan tilaa kasveille pihassa.

Lettukestit, koska olin hamstrannut hulluja määriä maitoa jonkun aivopierun seurauksena.

Huomenna ja perjantaina menen keikkahommiin aamuiksi, nämä sovittu jo monta viikkoa sitten. Ehdin kuitenkin koirat lenkittää normisti aamulla, samoin illalla... eipä täällä kukaan ihmisiä päivän aikana sinänsä kaipaa.

Merlin-Murmeli löysi viime viikolla jonkun kalmanhajuisen jutun kompostikasasta. Tyhjennettiin siis toista kompostoria saadaksemme levitettyä multaa sen pohjalta. No, osa päällimmäisistä ei ollut ihan niin kompostoitunut vielä, että ne jätettiin kottikärryyn. Ryökälehän kävi penkomassa ja kiisi sisälle, suoraan sohvalle (minne sitten?) ja sieltä sitten kannettiin se jokin takaisin ulos.... 

Koiralle olisin mieluusti syöttänyt vaikka Terva-Leijonaa, sen verran karmealle sen henki haisi episodin jälkeen... 😖

Apteekkireissukin tehty. Kontrollit otettiin ja tulokset miellyttivät: kokonaisrasvan taso on laskenut yli numeron, ne "huonot" ja "hyvät" vaihtaneet paikkaansa numeroissa, joten saan jatkaa pikkupikku pillerin kanssa. Elämäntavat tässä rinnalla niin mahdollisesti ei tarvitse siirtyä tuhdimpaan moneen aikaan.

Ystävämme on alkuperäiseltä koulutukseltaan ravintolakokki. (Sivulauseena: tiedän pari muutakin kokkia, jotka eivät ole sitä työtä tehneet koulutuksen jälkeen... mikähän senkin ammatin työajoissa ja -oloissa on sellaista, ettei napostele...)

Hän tekee aivan valtavan taivaallisen hyvää marinoitua sipulia. Pyysin tekemään meille pari purkkia, vien toisen isän jääkaappiin, kun palaavat Suomeen ensi viikolla ja toisen popsimme itse. Menee lähes minkä tahansa lisukkeena ja on pehmeää ja hyvää.

Ostin sipulit ja annoin purkit. Sen verran paljon sipulia oli, että saivat itselleenkin pari purkkia. 

Ensi viikonloppuna starttaa koirakokeet. Toukokuun viikonloput on yhtä vaille varattuja, kesäkuun eka viikko ollaan ihanasti lomalla.

Superkivaa, että kesä tulee!! 

Helmikuun hauskat

Oli helmikuussa toki jotain hauskaakin. Stressiä ihan riittämiin tietyistä työkuvioista, mutta onneksi elämä on pääasiassa vapaa-ajalla. Siellä riitti kivaakin.

Joskus ennen joulua paikallisessa lehdessä oli mainos "The Classic Rock show". Ei mitään käryä mitä pitäisi sisällään, mutta kaveripariskunnan kanssa katseltiin mainosta ja todettiin, ettei se olisi huono tapa viettää lauantai-iltaa. Liput siis tilaukseen ja Turun Logomoon. Edeltävästi pizzat ja hauskaa höpöttelyä kaikessa rauhassa.

No tämähän yllätti sitten äärettömän positiivisesti! Mieletön keikka. Kasarin tenavalle ihan unelmien täyttymys. Puoliaikaan mennessä oli jo jammailtu niin, että penkit hetkui ja äänet oli käheänä. Vetivät siis settiin Van Halenista AC/DC:n kautta Dire Straitsiin ja sitten vähän Gary Moorea, Gunnareita, Heartia ja Deep Purplea, Queeniä, Bruce Springsteeniä jne.
Logomo on keikkapaikkana tosi kiva: paikoilta näkee tosi hyvin, tuo parvi tarjosi mahtavan näköalan ja bändi veti kyllä niin loistokkaasti. 

Toivon, että tulevat uudestaan Suomeen ja nimenomaan Logomoon.

Toinen kulttuuripläjäys oli sitten joulupukin kohdalleen osunut lahja eli liput Helsingin kaupungiteatteriin ja Moulin Rouge. Siinä taas puoliajalla mietti muistinko edes hengittää ensimmäisen puolikkaan aikana, kun niin hengästyttävän hienoa musiikkia, tanssia.....  kertakaikkiaan siis WAU!

Teatterista ei muita kuvia, koska kuvaaminen tietenkin kielletty.

Käymme lähes vuosittain jossain teatterissa ja joka kerta mietin samaa: kyllä ammattilaiset todella osaavat. Me tykkäämme näistä kevyemmistä näytelmistä, nimenomaan musikaalit ovat lähellä sydäntä. En ole nähnyt sitä 2001 tehtyä elokuvaa, toki teatteriesityksen jälkeen sekin jäi kiinnostamaan. Selvittelen voiko sen nähdä jostain palvelusta TV:n kautta. Sitäkin kehuttiin paljon, joskin musiikki on ollut tuolloin eri, koska viimeisimpiä hittejä siinä tuli läpi ohjelmiston.

Jos pystyt ja kiinnostuit, näkyy olevan syksylle vielä lippuja tarjolla. Suosittelen!

Muina, ihan hauskoina juttuina, oman ammattiosaston kokous luottamusmiesten ja työsuojelun kanssa kauniissa Naantalissa. Sattui upea päivä ja merenranta on vaan aina niin valtavan kaunis. Tuolloin oli vielä ne muutama pakkaspäivä, jolloin lunta ja jäätäkin näkyi. Nythän on ehtinyt taas sulaa niin, että käytännössä kaikki on pelkkää kuraa.

Hyvä puoli siinä: olen kulkenut lähes koko talven lenkkareissa eikä selkä ole vihoitellut yhtään niin paljon kuin tavallisesti.

Toivoisin, että alkaisivat kohta jo harjata pyöräteiltä hiekoitussepeliä pois. Se on niin terävää, että kaverin fillarista meni kumi hänen käydessään meillä. Aloittaisin itsekin pyöräilykauden, mutta tuon läskin renkaat on niin kalliit vaihtaa, jos menee heti sepelin takia...

Puolivitsillä suunnittelin pientä harjaa eturenkaan eteen, joka työntäisi sepelin edestä pois.  😂

Onneksi seuraava on jo kevätkuukausi. Mustarastas lauloi jo eilen aamulenkillä. Piti ihan pysähtyä, kun epäilin korviani.

Sekalaista keväästä ja alkukesästä

On ollut vauhdikas ja kiva toukokuu. Yllättävä hellehän iskeytyi Suomen ylle ja tosiaan on ollut poikkeuksellisen kuuma.

Meidän nuorimmainen täytti vuoden juuri ennen vappua. Suloisia vekaroita, kerrassaan hyväntuulisia ja virkeitä tenavia. Synttärikahvit käytiin juomassa ja katsomassa heidän hassutteluaan.

Mummin murut ♥

Kesälomiahan pitää tunnetusti töissä alkaa suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, jotta loma-ajat voidaan vahvistaa. Itse halusin varta vasten myöhäisen lomajakson tälle vuodelle. Lapin lentävät ovat turhan uteliaita ja päällekäyviä yleensä kesä-heinäkuussa, joten parempi suunnata pohjoiseen vasta ihan loppukesällä. Sainkin helposti vaihdettua lomajaksoni elokuulle. Viikon saan kuitenkin pitää jo ennen juhannusta niin jonkunlainen tasapaino säilyy.

Kesälomasuunnitelmia on tehty ja kaikenlaista varattu ja tilattu. Katsotaan nyt....

Bonolle syntyi pentuja keväällä ja käytiin helatorstaina päiväseltään retki Kotkaan. Mellis sai samalla edustavan trimmin kasvattajalta, joten kelpasi näyttää nuortamiestä näyttelykehässä. 

Mellis ja Mamma-Kaja

Yksi pennuista jää kasvattajan siskontytölle asumaan. Frida on kyllä ehdottomasti kaunis ja kaikkihan ne olivat melkoisia mörssäreitä ja varsin reippaita tutustumaan paikkoihin ja pihaan. 

Jos Frida on vaan luustoltaan täysin terve, uskon, että siitä tulee kasvattajalle jossain kohtaa mahdollisesti emäkoira. 

Frida on väriltään tricolor. Bono kantaa geeneissään kaikenlaisia hassuja yhdistelmiä väreistä, joten sillä näköjään voi tulla mitä vain. 

Vasta toukokuun puolivälissä uskalsin laittaa kesäkukkia. Eihän näistä keleistä koskaan tiedä. 

Pikainen reissu puutarhakauppaan ja yhtäkkiä auto oli pakattu täyteen erilaista ruukkua ja kukkaa.... 

Sireenit tuoksuivat mahtavalle.

Harmi kyllä ukkosmyrskyt pieksivät ne aika pahasti. 

Napakka kuumuus sai myös aikaan tosi nopean kukinnan.

Ystävien teini täytti joulukuussa 13v ja sai meiltä lahjaksi rannekkeen ja päivän Linnanmäellä. Eilen oli sitten vuoro toteuttaa tämä pitkään odotettu päivä, koulujen loppumisen kunniaksi.

Ajeltiin porukalla (minä, teini ja teinin kaveri) Helsinkiin ja käveltiin porteista sisään. Siellä sanoin vaan "vapaa" ja sinne pyyhälsivät. Pariin otteeseen törmäsin jossain kun kuljeskelin ja ihmettelin ihmisten iloa ja koneiden vinkunaa. Päivä oli tosi kaunis. Siinä missä kotona oli tullut kunnon ukkonen, me saatiin nauttia lämpimästä auringosta.

Muutaman kertalipun hankin itselleni ja kävin pari rauhallisempaa laitetta ihmettelemässä. En pidä noista vatkaimista ja katsoinkin tyytyväisenä maan pinnalta miten muut heiluivat laitteissa. Perinteinen puinen vuoristorata on hurjinta, mihin pystyn ja sen kokeilin tänäkin vuonna.

Minä pakkasin aamulla kirjan kassiin, ostin muutaman hyvän juotavan ja istuin vähän eri puolilla ihmettelyjen välillä. 

Päivä oli tosi kiva. Teinien kanssa syötiin vähän yhdessä ja sinne he taas painuivat. Olivat kokeilleet kaikenlaisia vatkaimia ja vemputtimia, mutta onneksi molemmilla oli sikäli järki päässä, että siinä rajoissa ettei kumpikaan tullut huonovointiseksi.

Vähän 19:30 jälkeen tulivat etsimään minut ja totesivat olleensa niin monta kertaa jossain missä kastui, että alkoi olla aika siirtyä autolle ja kotiinpäin. Nukkuvia teinejä takapenkin täydeltä 1,5 tunnin matkan ajan... 

Uusi Swingi

Minulle ei pystyisi maksamaan tarpeeksi, että menisin tuohon.

Ihmiset jonottivat siihen ja nähtävästi se oli hieno kokemus.

Sillä aikaa kun me hurvittelimme, miehet tekivät meillä kotona sokkeriremonttia, eli vihdoin jo 2021 kesällä hankitut sokkelilevyt saatiin paikalleen ja sepeli tuohon talon seinustalle.

Olin tästä superiloinen! 

Nyt sitten viileni toistaiseksi. Onneksi myös sadetta on tullut, että keräysastioihin on saatu jotain talteen. Ehdin 1000 litraa jo kantaa kastelukannulla ja juuri pohdin pitääkö kaivosta alkaa pumpata vettä säiliöön, kun ensimmäinen sade tuotti vähän. 

Kelpaa tomaateille kantaa vettä kasvihuoneeseen edelleen.