Saaristossa

Minulla on vanha luokkakaveri, suoraan sieltä kivikaudelta eli ala- ja yläkoulusta. 
Hän lähti heti opiskelujen jälkeen töihin Saksaan ja arvatenkin löysi itselleen ihanan miehen ja jäi sille tielleen. Ovat olleet naimisissa Saksassa nyt hyvinkin sen 30+ vuotta. Emme siis tapaa useinkaan, mutta kirjoittelemme aika ajoin ja olemme suunnilleen perillä toistemme kuulumisista.

Kävin heillä syksyllä 2016. Tuolloin Marianne käytti minua useilla eri joulumarkkinoilla ja oli aivan ihanaa käydä heillä. Tänä vuonna oli meidän vuoromme tarjota heille vieraanvaraisuutta, vaikka he vähän pyristelivätkin alkuun vastaan.

Istutaan iltaa pienen purtavan äärellä meillä.

He lensivät Suomeen ja tulivat junalla meille. Kävin hakemassa rautatieasemalta ja suunnitellusti lähdimme seuraavana aamuna kierrokselle Turun saaristoon. 
Me Mariannen kanssa kävimme koulua Lappeenrannassa, hyvin eri puolella Suomea siis, joten Turun saaristo on heille sikäli vierasta maisemaa ja olivat kovin toivoneet jonain vuonna pääsevänsä sinne tutustumaan. Kun kuulin tästä, tarjouduin tietenkin paikallisoppaaksi, koska bussilla matkustaminen on vaan hirmuisen hankalaa niiden nihkeiden aikataulujen vuoksi. Ja saariston lautta-aikataulut yms voisi estää tutustumasta paikkoihin, kun pitäisi vahtia kelloa, että ehtii takaisin bussiin.

Aloitimme aamun tutustumalla Sauvon Karunan pieneen kivikirkkoon. Se on uskomattoman upealla paikalla meren rannalla, jotenkin tunnelmallinen ja kaunis pieni kirkko. Sisälle ei päästy, mutta olen aiemminkin lähettänyt tyttärelleni kuvan ehdotuksella "jos joskus menette naimisiin niin äidillä on hyvä idea hääpaikasta....." 😁  (Tytär arvostaa näitä vihjeitä todella.....)

Tuohon kirkkoon voisi saapua ja sieltä poistua esim. veneellä....  Rannassa on hyvä laituri ja siitä ei montaa askelta tulisi edes hääparille nousta kirkkoon.

Hautakivessä lukee "Iris Messner 1943-1985"

Tämä pronssinen tyttöpatsas on viehättävällä tavalla toteutettu. Tyttö katsoo kirkkoa kuin kaihoten. 

Karunan kirkko

Ajoimme Karunasta Paraisille ja kävimme nopeasti vilkaisemassa kalkkilouhoksen. Kuulin, että Talvivaara on monta kertaa suurempi kuin tämä Paraisten kaivos, joka sekin on sellainen, että kaivoksessa ajavat autot näyttävät leluilta. Syvyyttä lienee 150 metrin luokkaa enkä pysty käsittämään miten se voidaan joskus maisemoida, kun kaivostoiminta loppuu. Uimalaa siihen ei voi syvyyden vuoksi rakentaa.... toivottavasti.

Mutta nähtyäni sen jälleen ymmärrän erinomaisesti, miksi noita kaivoksia vastustetaan niin kovin. Onhan se aivan syntisen ruma. 

Paraisten kalkkilouhos

Paraisilta jatkoimme kohti saaristoa, pysähdyimme Sattmarkissa kävelemään pienen Robinson-luontopolun, jolla näki noin 50 eri sävyä vihreää. Luonto on käsittämättömän upea näin kesän alussa! 
Siitä ajoimme sitten kohti Nauvoa. Lautta olikin huomattavan suuri. Olimme nimittäin hyvin pitkässä jonossa ja ehdin sanoa, että taidamme joutua odottamaan seuraavaa lossia ruuhkasta johtuen. 
Mutta kissanvillat, me ja perässä tulevat 15 autoa mahdutettiin lauttaan heittämällä....

Nauvossa söimme L'Escalessa ja kävelimme pitkin Nauvon venesatamaa ja kävimme uimarannalla. Siellä oli kauniit kalliot, ihmisiä ottamassa aurinkoa ja paikka on niin kaunis.

Aina käy niin, että puoliso jää kuvasta, koska ottaa kuvaa....

Nauvossa kävimme kaupassa, jotta ystävät saivat ostettua vielä tuliaisia eli saaristolaisleipää. Pahus kun en tajunnut etukäteen leipoa, olisin voinut antaa parikin isoa limppua vietäväksi/syötäväksi.

Nauvosta jatkoimme vielä Korppoon suuntaan ja menimme seuraavalla lautalla yli. 
Korppoo oli vähäinen pettymys. Ensinnäkin tie kulki hyvin pitkälle metsien ja peltojen keskellä, merta ei nähnyt juurikaan. Korpoströmissä ei ollut oikeastaan mitään ja koska olimme jo syöneet, ei uusi ravintolakierroskaan houkutellut. 

Mutta olimme ilahtuneita siitä, että merivesi tuntui olevan kirkasta. Laiturin päässä näki yllättävän syvälle pohjaan, ja päätellen vieressä olevien "pikkupikku paattien" eli purjeveneiden koosta, syväystä oli varmasti kolmisen metriä....

Ajelimme rauhassa takaisinpäin suoraan Turkuun. Siellä he jäivät vielä hotelliin yöksi ja jatkoivat matkaa kohti Tamperetta ja siskon perheen luokse. 

Oli kyllä ihan mielettömän kivat pari päivää! Ihana saada juoruta rauhassa ja päästä kunnolla kärryille mitä ihmisille kuuluu. 

Luonnollisesti jäämme nyt pohtimaan olisiko se joulukuussa 2026 aika meidän harkita uutta joulumarkkinamatkaa, koska Moselin alueen viininviljelijät järjestävät jotain, jossa hekään eivät ole koskaan käyneet. Olisi kiva tehdä jotain yhdessä uudelleen.