Kevään merkkejä

Johan on ollut talvi.

Erittäin monessa mielessä musta, synkkä ja yksinäinen. Hämmästytin itsenikin vaihtamalla sohvan suojahuovat kevään vihreisiin ja vielä jouluverhotkin pois. Keveni kummasti, jos toki tämä keveneminen oli enemmän ulkoista. Sisäinen keveneminen alkoi jo vähän aiemmin.

Blondi sohvalla

Puoliso leikattiin tammikuun lopussa. Suunnitellusti, vaikkakaan suunnitteluaika ei järin pitkä ollut. Luonnollisesti juuri se tammi-helmikuun vaihde oli kylmin mahdollinen. Minä yksin koirien kanssa kotona, heräsin aamulla kolmen jälkeen laittamaan hellan uuniin puita, että kämppä lämpenisi edes vähän aamuksi (ja saisi luukut kiinni päivän ajaksi, ettei lämpö karkaa). Kannoin myös paniikissa kellariin toisenkin öljypatterin varmistamaan, ettei putket jäädy. Töiden jälkeen ei voinut muuta kuin kantaa puita sisälle ja lämmittää. Koirien lenkit siihen samaan ja vähän eväiden valmistelua...

Meal prep

Anoppi vielä kehtasi nillittää, etten mennyt Tyksiin tervehtimään toipilasta. Aivan kuin toipuminen valtavasta leikkauksesta olisi nopeampaa, kun joutuu seurustelemaan.... 
Mies palasi kotiin seuraavalla viikolla ja johan pakkanen laski -6°C. Tietenkin. 

Toisaalta, onneksi laski, koska miehellä kantorajoitus 5 kg, mutta olihan ihanaa tulla kotiin, jossa oli jo ehditty lämmittää. 

Erään iltapäivän kotiinpaluu oli upea

Helmikuu meni siis vähän toipilaasta huolehtiessa, tosin sanottakoon, etten ole koskaan aiemmin omin silmin todistanut ihan yhtä nopeaa paranemista. Parin viikon päästä käveltiin rauhaksiin yhdessä jo vajaa 4 km lenkki illalla. Koirathan on olleet pelkästään minun talutettavia painorajasta johtuen, mutta eipä siinä mennyt kuin reilu pari viikkoa kun se kantoi muutaman klapin kerrallaan sisälle ja touhusi kaikenlaisia kotiaskareita. ♥

Viikon pino.

Kirjasto on ystävämme.

Varsinkin tuo murhia ja rikoksia ratkova KISSA on hauska! 

Nyt maaliskuun alusta painorajoitus nousi 10 kiloon ja vointi vaikuttaa olevan aivan ennallaan. Reipasta urheilua ei vielä harrasteta eikä liukastuminen ole suotavaa, koska rintalastan luutuminen kestää. Muuten esim. autotallit on oman ja ystävän miehen toimesta muokattu, eli oviaukkoja levennetty ja korotettu. Koska sairaslomalla on tylsää, keskustelu mahdollisesta auton vaihdosta eskaloitui hyvin ripeästi siihen, että oltiin koeajamassa ja jo seuraavana päivänä tekemässä kauppoja uudesta. Pikkuauto vaihtui pakettiautoon. 😏   (Vastahan tästä on pari vuotta puhuttu....)

Aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä.

Kevättä kohti siis. Tänään aamulla (2.3.) olin kuulevinani mustarastaan lurittelua! 
Se on varsinainen kevään ja toivon ääni.