Kevään merkkejä

Johan on ollut talvi.

Erittäin monessa mielessä musta, synkkä ja yksinäinen. Hämmästytin itsenikin vaihtamalla sohvan suojahuovat kevään vihreisiin ja vielä jouluverhotkin pois. Keveni kummasti, jos toki tämä keveneminen oli enemmän ulkoista. Sisäinen keveneminen alkoi jo vähän aiemmin.

Blondi sohvalla

Puoliso leikattiin tammikuun lopussa. Suunnitellusti, vaikkakaan suunnitteluaika ei järin pitkä ollut. Luonnollisesti juuri se tammi-helmikuun vaihde oli kylmin mahdollinen. Minä yksin koirien kanssa kotona, heräsin aamulla kolmen jälkeen laittamaan hellan uuniin puita, että kämppä lämpenisi edes vähän aamuksi (ja saisi luukut kiinni päivän ajaksi, ettei lämpö karkaa). Kannoin myös paniikissa kellariin toisenkin öljypatterin varmistamaan, ettei putket jäädy. Töiden jälkeen ei voinut muuta kuin kantaa puita sisälle ja lämmittää. Koirien lenkit siihen samaan ja vähän eväiden valmistelua...

Meal prep

Anoppi vielä kehtasi nillittää, etten mennyt Tyksiin tervehtimään toipilasta. Aivan kuin toipuminen valtavasta leikkauksesta olisi nopeampaa, kun joutuu seurustelemaan.... 
Mies palasi kotiin seuraavalla viikolla ja johan pakkanen laski -6°C. Tietenkin. 

Toisaalta, onneksi laski, koska miehellä kantorajoitus 5 kg, mutta olihan ihanaa tulla kotiin, jossa oli jo ehditty lämmittää. 

Erään iltapäivän kotiinpaluu oli upea

Helmikuu meni siis vähän toipilaasta huolehtiessa, tosin sanottakoon, etten ole koskaan aiemmin omin silmin todistanut ihan yhtä nopeaa paranemista. Parin viikon päästä käveltiin rauhaksiin yhdessä jo vajaa 4 km lenkki illalla. Koirathan on olleet pelkästään minun talutettavia painorajasta johtuen, mutta eipä siinä mennyt kuin reilu pari viikkoa kun se kantoi muutaman klapin kerrallaan sisälle ja touhusi kaikenlaisia kotiaskareita. ♥

Viikon pino.

Kirjasto on ystävämme.

Varsinkin tuo murhia ja rikoksia ratkova KISSA on hauska! 

Nyt maaliskuun alusta painorajoitus nousi 10 kiloon ja vointi vaikuttaa olevan aivan ennallaan. Reipasta urheilua ei vielä harrasteta eikä liukastuminen ole suotavaa, koska rintalastan luutuminen kestää. Muuten esim. autotallit on oman ja ystävän miehen toimesta muokattu, eli oviaukkoja levennetty ja korotettu. Koska sairaslomalla on tylsää, keskustelu mahdollisesta auton vaihdosta eskaloitui hyvin ripeästi siihen, että oltiin koeajamassa ja jo seuraavana päivänä tekemässä kauppoja uudesta. Pikkuauto vaihtui pakettiautoon. 😏   (Vastahan tästä on pari vuotta puhuttu....)

Aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä.

Kevättä kohti siis. Tänään aamulla (2.3.) olin kuulevinani mustarastaan lurittelua! 
Se on varsinainen kevään ja toivon ääni.

Keväämpää

Tässä jo kertaalleen oli fiilis, että keväthän tuli ihanan ajoissa.... mutta toki tälle sateelle oli paikkansa myös. Olisin ehkä suonut sitä joskus toiste kuin pääsiäisviikonloppuun, mutta onhan meillä sentään katto pään päällä.

Yksi perunaerä piti istuttaa niin sanotusti ämpäriin.

Koska kypsää on saatava heinäkuun lopulla...

Onneksi koirille on hankittu kaksi ammetta. Toinen jouti hyvin.

Taloon tuli myös vene...

Tosiaan, viime kesänä mainitsin jossain sivulauseessa, että voisi olla hauskaa, jos pihassa olisi vene. Istutuksia varten, vanha ravistunut puuvene.

Minulta salaa mies ja sen työkaveri ovat talven aikana kytänneet Toria ja etsineet venettä huonolla menestyksellä. Sitten edellisviikolla mies istuu kahvilla ja älähtää jotain, säntää pihalle soittamaan ja tulee kohta myhäillen takaisin. Minä elävänä kysymysmerkkinä.

Lauantaina olin lähdössä koulutusristeilylle ja mies pakkasi itsensä ja työkaverinsa peräkärryineen autoon ja lähtivät ajamaan kohti Akaata, koska siellä oli myynnissä "salaattipaatti". 

Vitsi tässä on se, että olivat kumpikin etsineet Torista venettä osastolta "veneet" (mikä on jotenkin loogistakin....) mutta tämä löytyi osastolta "puutarha" ja oli tosiaan nimikkeellä Salaattipaatti. Ei ihme, ettei osunut hakuhaarukkaan aikaisemmin. Oli kuitenkin ollut myynnissä jo syksystä lähtien.

Kun minä sitten pääsin illalla kotiin, pihassa oli todentotta venho. Ja mikä paatti: siinä on salaojitus tehtynä pohjalle, oikein vartavasten tällaista tarkoitusta varten tehty. Ai että!!

Siirrettiin se vähän toiseen kohtaan, lapettiin pohjalle haketta salaojaa helpottamaan, lisättiin kuorma multaa, ja kuoppasin jo ensimmäiset perunat siihenkin. 

Oletan, ettei perennat kestä, multatila on kuitenkin niin matala. Mutta kasveille, kesäkukille jne. 

Samalla reissulla poikkesivat Bauhausissa, josta hakivat laudelankkua. Meillä siis nyt sauna vol 3. Ja tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun tätä saunaa tarvitsee rempata. 

Nuo lankut ei hötky eikä heilu, nyt on jalkatila sen 10 cm korkeammalla kuin alunperin, jotta varpailla ei ole kylmä talvellakaan, ja toisaalta kolmen lankun levyinen ylälaude on mahtavan kokoinen. Tällainen hukkapätkä, kuin allekirjoittanut, pystyy pitämään jalat suorana jopa tuossa keskellä. Päädyissä on kuitenkin molemmille vielä erilliset jatkeet ja koiratkin mahtuvat vaikka poikittain.

Miehen talviloma osui viikkoa ennen pääsiäistä, joten ehti viikon aikana purkaa ja rakentaa saunan uusiksi. 

Minun loma alkoi vasta pääsiäisen jälkeen. Emme saaneet yhteistä lomaa, koska työnantajat tekevät päätöksensä eri tahdissa, mutta ei tässä todennäköisesti olisi mihinkään mentykään vaikka loma olisi ollutkin samaan aikaan. Perjantaina kävi tyttären perhe syömässä ja viihtymässä. Se oli onneksi kaunis ja lämmin päivä, pystyttiin olemaan pihalla ja nauttimaan tenavien toheloinnista pitkin nurmikkoa. 

Pääsiäisjuustokakkua

Sovitusti olin oman TK:n vuodeosastolla keikalla lauantaina, sunnuntaina tuli sitten ystävät kylään. Ihanaa seurustelua, naurua, saunomista, syömistä, pelejä ja yhdessä viihtymistä. Edellisistä treffeistä oli jo taas hulahtanut kauan, mutta niin juttu jatkui, kuin välissä olisi ollut viikko.
Maanantaina tuli hälytyskutsu vielä vuodeosastolle, mutta lykkäsin aloitusta sen verran myöhään, etten lähtenyt kesken vieraiden olemisen. 

Hauska ilta töissä tuolloinkin: niitä alkuperäisiä hommia lääkkeineen kaikkineen, ja myönnettäköön, että kun eräs kanyyli oli pielessä, oli hetkellisesti sellainen olo, että huh huh.... tästä on kyllä aikaa.

Eilinen ja tänään sitten ihan vaan vapaalla. Eilen kävi vanha työkaveri puolisoineen kahvilla, koska heidän piti perata omasta pihastaan perennoja, ja meillä on aina vaan tilaa kasveille pihassa.

Lettukestit, koska olin hamstrannut hulluja määriä maitoa jonkun aivopierun seurauksena.

Huomenna ja perjantaina menen keikkahommiin aamuiksi, nämä sovittu jo monta viikkoa sitten. Ehdin kuitenkin koirat lenkittää normisti aamulla, samoin illalla... eipä täällä kukaan ihmisiä päivän aikana sinänsä kaipaa.

Merlin-Murmeli löysi viime viikolla jonkun kalmanhajuisen jutun kompostikasasta. Tyhjennettiin siis toista kompostoria saadaksemme levitettyä multaa sen pohjalta. No, osa päällimmäisistä ei ollut ihan niin kompostoitunut vielä, että ne jätettiin kottikärryyn. Ryökälehän kävi penkomassa ja kiisi sisälle, suoraan sohvalle (minne sitten?) ja sieltä sitten kannettiin se jokin takaisin ulos.... 

Koiralle olisin mieluusti syöttänyt vaikka Terva-Leijonaa, sen verran karmealle sen henki haisi episodin jälkeen... 😖

Apteekkireissukin tehty. Kontrollit otettiin ja tulokset miellyttivät: kokonaisrasvan taso on laskenut yli numeron, ne "huonot" ja "hyvät" vaihtaneet paikkaansa numeroissa, joten saan jatkaa pikkupikku pillerin kanssa. Elämäntavat tässä rinnalla niin mahdollisesti ei tarvitse siirtyä tuhdimpaan moneen aikaan.

Ystävämme on alkuperäiseltä koulutukseltaan ravintolakokki. (Sivulauseena: tiedän pari muutakin kokkia, jotka eivät ole sitä työtä tehneet koulutuksen jälkeen... mikähän senkin ammatin työajoissa ja -oloissa on sellaista, ettei napostele...)

Hän tekee aivan valtavan taivaallisen hyvää marinoitua sipulia. Pyysin tekemään meille pari purkkia, vien toisen isän jääkaappiin, kun palaavat Suomeen ensi viikolla ja toisen popsimme itse. Menee lähes minkä tahansa lisukkeena ja on pehmeää ja hyvää.

Ostin sipulit ja annoin purkit. Sen verran paljon sipulia oli, että saivat itselleenkin pari purkkia. 

Ensi viikonloppuna starttaa koirakokeet. Toukokuun viikonloput on yhtä vaille varattuja, kesäkuun eka viikko ollaan ihanasti lomalla.

Superkivaa, että kesä tulee!! 

Kesää kohti, harrastuskausi alkaa

Tästä se lähtee, jokavuotinen harrastuskausi. Aika ajoin toivon, etten olisi niin riivatun tohkeissani näistä kokeista aina keskitalvella ja innostuisi ilmoittamaan koiria joka kissanristiäisiin ja juhliin heti alkukeväästä.... Nimittäin juuri nyt ei ilmojen puolesta kyllä hirveästi houkuttele. 

TämäKIN kevät on ollut jollain tavoin poikkeuksellisen kylmä. Eipä silti, hiljattain muistelin yhtä metsäretkeä vanhalla paikkakunnalla vappuaattona ja metsässä oli joku pieni surullinen männyntaimi julmetun kinoksen alla. Ei ne harvinaisia ole, vappulumet, täälläkään. Sitä vaan jotenkin toivoo vuosittain, että juuri tänä vuonna kevät olisi kaunis ja lämmin. Niitäkin kun on ollut. Valokuvat todistaa vuosien takaa, kun esim. pääsiäisenä 2002 kaivoin kukkapenkkiä T-paidassa ja miehet maalasivat talon ulkoseinän lautoja.

Kotipiha 23.4.24

Jos jotain iloa sosiaalisesta mediasta on, ainakin se tuo näitä muistoja. Kolme vuotta sitten oltiin muutettu ja samana päivänä oli jotakuinkin saman näköistä. Ei siis mitään uutta...

Tämän kevään osalta, ja muistaakseni muuten silloinkin, yksi jälkikoe jouduttiin perumaan/siirtämään lumen vuoksi. Nytkin asiasta käytiin melko vilkasta whatsapp-keskustelua, ja lopulta todettiin vesisateen sulattavan sen verran, että uskalletaan järjestää viikonloppuna. (Meillä ei muuten lunta ole enää kuin satunnaisia pieniä kasoja, joihin lumiauran jäljiltä jäi isompi paakku...)

Vilpoisuudesta on toki se riemu, että hirvikärpäsiä on perin vähän eikä käärmeitäkään ole vielä näkynyt. 

Ja taimet viihtyy kyllä tuossa sopivassa viileydessä siten, että kasvavat näköjään tukevavartisiksi.

Tomaatit

Harrastuskausi siis alkamassa. Toivotaan hyviä säitä ja varsinkin vähän lämpimämpää.

Iloa vappuun ja aurinkoista toukokuuta!!

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto. 
Omalta osaltani jälkimmäinen menee yleensä helposti, aamuvirkku kun olen. Ja nyt tuo sattui sopivaan kohtaan, kun oli näitä extra vapaita, jolloin sai aamulla nukkua muutenkin.

Vähän jo kulahtanut hajusintti

Löysin suureksi ilokseni keltaisen hyasintin. Tykkään niistä jouluna erityisesti tuoksun vuoksi, mutta minusta tämä oli värinä mahdottoman kiva. Ja jälleen kerran ajattelin kokeilla säilyisikö se hengissä, jos istutan pihalle. Olisi superkivaa saada joskus kukkapenkistä keltainen nousemaan.

Kuisti sai uudet asukkaat tomaatintaimista.

Talvetin kuistilla kahta bougainvilleaa ja ne saivat tulla nyt olkkariin. Tomaatit siirsin jälleen suurempaan ruukkuihin, nyt yksittäin, ja toivon, että jaksavat kasvaa kunnes on aika päästä jättiruukuissa kasvihuoneeseen. Harkinnassa tosin vielä on kasvusäkkien hankinta, koska niissä olisi lannoitteet valmiina ja tomaatti on ilmeisesti hyvinkin vaativa ja ahne lannoitteille. Pelkkää vihreää kun en haluaisi kasvattaa.

En yleensä hirveästi harrasta sesongin mukaisia koristeluja. Ulkovarastosta, niitä ruukkuja penkoessa, löytyi jostain kulkeutunut vanha pussi ohransiemeniä ja nakkasin ne pieneen multamäärään. Ilahduin aivan naurettavan paljon, kun itivät. (Täytynee jatkossa laittaa vuosittain kun niin paljon ilahdutti.)

Ja suunnittelin vappupirskeitä, joihin luonnollisesti liittyisi serpentiinit ja ilmapallot!!

Nyt ohraa on jo päädytty leikkaamaankin ja koirat saivat kuppeihinsa "salaatin" pääsiäisen iloksi.

Pitkäperjantaina tytöt tulivat perheineen syömään. Pikkuiset olivat niin tohkeissaan, meillä kun on heille uusia leluja.

Samassa yhteydessä vaihdettiin kuulumisia Vietnamin suuntaan. Poika on löytänyt itselleen isomman asunnon ja teki muuttoa kuun vaihteen. Kun tekee töitä kotoa käsin, on kiva, että löytyy työhuone erikseen. Lisäksi Hanoissa ei ole mitenkään lämmin talvisin ja edellisen asunnon kanssa joutui pukemaan ulkovaatteet sisällä ollessaan, kun sisälämpö tammikuussa oli +16 asteen luokkaa....

Nyt on tilaa ja toimivuutta. Lisänä oma pyykinpesukone. Tuolla kun asunnot vuokrataan kalustettuna eikä hän mitään erikoista aio hankkia, kun ei tiedä milloin siirtyy seuraavaan kohteeseen.

Syötiin rauhassa koko porukalla, juotiin kahvit ja syötiin juustokakkua, jonka väkersin kasaan torstaina fiiliksissä "mikään ei onnistu". Munat eivät nimittäin suostuneet vatkautumaan ja päädyin kaatamaan marenkitaikinan viemäriin.... 

Loppu hyvin kuitenkin.

Pääsiäisen pari pyhää teen ylitöitä vuodeosastolla. Vähän extravapaata niille kollegoille, jotka voivat viettää aikaa esim mökillä tai ihan vaan perheen kanssa, ja toisaalta vähän extraa meille, koska löysimme itsellemme uuden sängyn, kun piipahdimme reissuun lähtiessä Ikeassa syömässä. (Hyvä, etten sammunut lihapullien jälkeen sinne testipunkkaan, niin hyvä oli....)

Win-win tilanne siis.

Pirteää huhtikuuta!! Älkää aprillatko!

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi.
Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä meidänkin edestä tien lumiauralla, joten suurin osa loskasta saatiin raavittua pois ja meillä näkyy asfaltti. Ainakin toiseen suuntaan. 
Tyypillinen aamulenkkini on toki ensimmäisen 700 metrin matkalta edelleen silkkaa peilijäätä. Vanha hiekkatie, joka tehty huolella vinoksi, että vesi valuisi reunalle, tekee tuosta jäästä varsin jännittävän käveltävän, koska vasen jalka kiskoo koko ajan alamäkeen oikean pyrkiessä pitämään tasapainoa. Kaipa tästä lihaskuntoharjoittelua seuraa.... ?

Iloa päivään sai kuitenkin lähtemällä lenkille ensi kertaa moneen kuukauteen LENKKAREISSA. 
Kun muuten takana on viikonloppu helvetistä melko väsyneenä, edes jotain meni asiallisesti. Parin viikon jaksoon tehnyt 48 tuntia ylitöitä omien normaalien 40 viikkotuntien lisäksi...   Metka huomata, että kun 10 vuotta teki "kävelytöitä" eli oli käytännössä jalkojen päällä päivät, nyt kun saa enimmäkseen istua ja menee keikalle niin, että kävelee pari päivää, jalat hapottaa ihan huolella. Eipä löydy resilienssiä vanhojen akkoja koivista.

Vähän alkaa olla äiti väsynyt. Nyt menossa putken 15/18 päivä. Loppua kohti.

Pakollinen "ensimmäinen kahvi terassilla",

jota en tosin juonut pihalla

Lunta on vielä jonkin verran mutta jos näitä lauhoja päiviä pysyy ja aurinko pilkahtelee ajoittain, taitaa sulattaa nopeastikin. Harmi kyllä, katuja alittavat rummut taitavat olla jäässä. Ainakin meidän kohdalla kertyy parhaillaan uutta järveä kohdalle (rantatontti, mahtaa olla arvonnousua....) ja osa autoilijoista jättää ajamatta lätäkön läpi. (Asia, joka ei harmita hiukkaakaan, tässä on ajoittain järjettömät ajonopeudet pienelle tielle.)

Aamun uutisten seuralaiset uuvahtaneet lenkin jälkeen.

Parasta tässä ajassa on se, että aamulla valostuu aikaisin ja iltapäivällä valoa riittää tosi pitkään. Ihan turhaa kellojen siirtelyä taas tiedossa koska valostuu muutenkin.

Aamut on kyllä parhaita. Eikä illoissakaan totta puhuen vikaa ole, kun aurinkoa riittää. Paneelit ovat alkaneet tuottaa kivasti pitkän kuivan kauden jälkeen vaikka uutisointi siitä, miten aurinkopaneeleiden tuotto tehdään jatkossa vähemmän kannattavaksi muokkaamalla laskutusta siihen vartti-hintaan.

Kiusa se on pienikin kiusa tältä hallitukselta. Nih!

Meillä on pieni loma tiedossa loppuviikosta. Siis ensi viikko. Tulee tarpeeseen. 

Vielä ei kumpikaan ole sikäli lomaa "ansainnut", että olisi palkallista, mutta onneksi työnantaja ymmärtää tilanteen ja myöntää vapaata omakustanteisesti.

Harrastuskausi korkattu, koirien terveystutkimuksia

Kevät on kiireistä aikaa. Vaikkei olisikaan maataloustöissä.

Katselin koekalenteria sillä silmällä jo heti alkuvuodesta ja laitoin sähköpostiin ajastuksella muutaman kokeen ilmoittautumisen valmiiksi. Nyt koekutsuja on sitten tippuillut siihen tahtiin, että taitaa koko toukokuu mennä harva se viikonloppu metsässä. Kivaa!

Boogie aloitti koekauden jäljestämällä AVO2 eli varsin hyvin ottaen huomioon, että sillä on startteja alla vasta kolme. Työskentely oli ollut kivaa. Tuomari tosin oli pitänyt haukkua pystyyn, koska normaalisti meillä ei ole ylimääräistä porukkaa jäljellä.... tästä siis yksi pahuksen hukka, mutta tottumalla tämäkin vain paranee.  

Minä häärin viikonlopun metsästysmajalla ruokkien joukkoja eli ne 25-30 ihmistä kahden päivän ajan. Maukasta lihasoppaa oli molempina päivinä tarjolla aamupalan lisäksi. Ensi vuodelle suunnittelin jo munkkien paistoa, jos saan jonkun kaverin keittiöön vahtimaan soppaa.

Lisäksi Boogie kävi virallisessa silmäpeilauksessa. Geneettisesti sillä on terveet silmät, mutta koskaanhan ei voi olla varma. No, nyt tiedetään, että kirkkaan katseen salaisuus on terveet silmät. ♥

Merlin puolestaan starttasi kauden ekassa kokeessa vappuviikonloppuna. Vakaa puksuttelija, työmyyrämäinen pilkkunokka. Tasainen VOI1 vaikka pisteillä ei juhlittukaan. Tuomarikin oli sanonut, että sääli, ettei se merkkaa tapahtumia, koska sen työinto on käsinkosketeltavaa. Meille uusi tuomari.

Merlin on myös menossa terveystutkimukseen. Cockerspanielit ovat valitettavasti aika pitkälle geneettisesti selkäsairaita. Niillä siis on geneettinen ominaisuus, minkä vuoksi välilevyt kalkkeutuvat. Koko rodusta ei taida tällä hetkellä löytyä koiraa, joka olisi ns. villityyppi eli puhdas. 
Melliksen selkä kuvataan, jotta nähdään onko sillä jo alkavia kalkkeumia. Kuvausikä tälle on 2-4 v ja koska meidän Blondi täyttää kesällä sen 3 v, on ikä aika ihanteellinen. 

Ihan parasta mahdollista tulosta ei kuvista saatu. Kennelliitto lausui kuvat ihanan nopeasti eli heti seuraavana päivänä oli käytettävissä lausunto ja siellä se näkyy myös herran jalostustietokannassa. Kasvattaja oli kohtuullisen tyytyväinen. Kevytrakenteinen koira, jonka kaikki luustolliset asiat ovat ihan ok, luonne puhdasta timanttia ja työmoti kohdallaan. Miksei tätä voisi jalostukseen käyttää. 
No, en ole itse tyrkyttämässä sitä minnekään. Jos joku kiinnostuu, sitten keskustellaan....

The nenä

Tämä on jotenkin niin ihana aika vuodesta. En tiedä onko siinä perää, että riippuen omasta syntymäkuukaudesta voi olla ikäänkuin tietyn ajanjakson lapsi, mutta itse keväällä syntyneenä koen aina keväisin herääväni henkiin pitkän talven jälkeen.

Mutta kyllä on ollut kylmä viikko. Oli pakko palauttaa ohjelmistoon pitkät kalsarit ja lapaset aamulenkeille. Lisäksi työmatkat olen toivonut sellaista lapsille tarkoitettua kypäräpipoa, koska korvat on tosi kylmät pyöräillessä. Sellaisen laitan toivelistaan, kun joskus päädyn vaatekaupoille.

Taimikasvatusta ja auringonvaloa

Ihana maaliskuu!! ♥
Aurinko on löytänyt tänne Varsinaiseen Suomeen... (tosin paljastaa samalla miten paljon meillä on ikkunoissa koirien nenän jälkiä....)

Sitruunapuu tekee aivan villinä hedelmiä.
Ihmettelen vain, ettei se edes yritä tehdä lisää kukkia.

Armas puolisoni täytti 50 v. 
Kyllä, minulla on itseäni nuorempi mies. Oli jo korkea aika hänenkin siirtyä seuraavalle kymmenelle. Työnantajansa lahjoi miehen kahdella Aalto-lätäköllä, niillä peltisillä vadeilla. Olin ihan mykistynyt. Olen joskus vuosia sitten sanonut, että ne olisi hienot, mutta minusta ne on kalliit joten en koskaan raaskinut ajatella asiaa tosissani. No nyt ne on. 

Kutsuttiin appivanhemmat kylään ja pistettiin pöytä koreaksi.

Pyysin meidän tytöt lisäksi, kun sattuivat olemaan vapaalla. Mies ei tätä tiennyt ja ihmetteli vaan kattauksen määrää. Yllätys oli iloinen, kun tuttuja naamoja käveli sisälle.

Kristallit kimaltelee kivasti.

Laitoin alkupaloiksi vähän naposteltavaa, että sain nuo ihanat lätäköt käyttöön.
Nyt olen ihan ihmeissäni minne nuo lätäköt lopulta mahtuvat säilytykseen, koska tuo isompi on niin iso, ettei mahdu tavalliseen kaappiin. Täytynee pakata ne laatikoihin ja laittaa pystyyn.

Tapas

Chilit itivät vihdoin. Kyllä se kestikin, mutta nyt sitten niitä riittää....  Punaisista taisi itää kaikki ja keltaisista puolet. Jos saan pidettyä ne hengissä siihen asti, että saadaan kasvihuoneeseen, kiikutan kyllä tuliaisena muutamankin taimen toisiin koteihin. Vaikka käytän chiliä paljon ruuassa, en sentään ihan mahdottomiin pysty.

Laitoin viikonloppuna myös ananaskirsikat itämään. Ne olikin hassuja minimini-siemeniä, joita piti lopulta vaan ropsauttaa multaan jonkun verran. Jää nähtäväksi miten itävät ja tuleeko valtava määrä alkuja.

Vähän minua varoiteltiin, että se voi talvehtia kasvihuoneessa ja leviää mielellään. Sehän on kiva idea. Minusta ananaskirsikka on yksi hauskimmista kasveista, joten meille sopii, että pari laatikkoa kasvaa sitä vuosittain.

Kurpitsojen kanssa himmailen vielä. Niistä tulee aina niin mahdottoman honteloita kun kasvatan sisällä. Meidän kuisti, joka on täydellinen paikka taimikasvatukselle muuten, on aurinkoisina päivinä aivan pätsi ja toisaalta saattaa olla välillä sitten vastaavasti hirveän kylmä. Ei paras mahdollinen paikka pikkutaimille.

Mutta talvi kyllästyttää jo vahvasti!! Haluan sormet multaan!

 

Tulppaanit, iloa itselle!

Ehkä jonkin verran painaa talven lomattomuus. Huomaan selvästi olevani viikonloppuisin aika väsynyt. Tai odottelen viikonloppua kovin ihan joka viikko. Ja huomaan, että ottaa aivoon, jos viikonlopulle on suunniteltu jotain, koska haluan vain olla itsekseni ja levätä.

Onneksi on niin täydellisen ihana työpaikka! Yhtään huonommassa paikassa en jaksaisi.

Pyysin ja sain helatorstain jälkeisen perjantain vapaaksi. Tulee siis yksi pitkä viikonloppu pääsisäisen lisäksi. (Sikäli kun en heittäydy ahneeksi ja varaa itselleni töitä pääsiäisenä...) 

Ja koska pidän kesälomaa jo kesäkuussa, tämä vuosi lähtee tästä hyvin eteenpäin. Lomaa odotellessa!

Kevättä kohti

Tämä on ollut outo vuoden alku sään suhteen. En ole ihan varma oliko meillä jossain vaiheessa oikein talvi vai miksi tätä nimittäisi. Ehkä tämä on normaali Varsinais-Suomalainen talvi, eli vaihdellen kuraa, loskaa, kuraa ja vähän pakkasta. Ihmismieli unohtaa nopeasti ns. normaalin, kun kohdalle osuu pari lumisempaa, perinteistä talvea.

Laitoin kuitenkin chilit jo multaan tammikuun lopulla toiveikkaana. Yhtään muuten en ole vielä ehtinyt ajattelemaan mitä kasvihuoneeseen tulee kasvamaan. Viimekesän virhettä en uudestaan tee eli kesäkurpitsa ja perunat päätyvät avomaalle. Mutta onhan tässä vielä aikaa.

Chilit eivät ole itäneet kahdessa viikossa. Yksikään siemen!! 

Laitoin nyt myyjälle viestiä, että koska postittavat siemenet, oliko mahdollinen paleltuvuus otettu huomioon. Epäilen, että nuo siemenet olivat siis jäätyneet ollessaan päivän postilaatikossa odottamassa noutoa.... 

Lievästi olen tästä pahoillani. Olin niin innoissani näistä keltaisista chileistä eritoten, ja koska aika kuluu koko ajan, kohta en taas ehdi saada niitä riittävän ajoissa kasvamaan riittävästi. Lisäksi alkaa huolestuttaa, onko kaikilla muilla siemenillä, samassa pakkauksessa, sama ongelma, eli jäänkö itse asiassa tyystin ilman suunnittelemiani kasveja tästä syystä.

Kevään merkkejä lienee myös se, että talvehtimaan tuodut kasvit ovat saaneet talven aikana vettä muutamia kertoja ja tuntuvat tekevän jo vähän pulleampia silmuja. Olen kovin toiveikas, että jossain kohtaa uskaltaisin istuttaa wistarian eli sinisateen suoraan ulos. En vaan rehellisesti tiedä miten sen suojaisi talveksi, koska kelien vaihtelu tekee myös sen, että juuristo saattaa jäätyä pelkkää märkyyttään. Eihän se talvisuojaturve ihmeitä tee, jos pelkästään vettä sataa. Siihen pitäisi ehkä syksyllä rakentaa jonkinlainen teline ympärille, joka pitäisi osan kosteudesta pois suoraan päältä....  

Mitä tulee omaan elämiseeni, olen ehkä saanut vähän kuitattua univelkoja. Tammikuun lopussa meni pari viikkoa niin vähillä yöunilla, että viikonloput olin suunnilleen paniikissa, että pitäisi voida nukkua enemmän ja paremmin. Luonnollisesti olin sitten järjestänyt jo kauan sitten mm. yhden teatterihommelin perjantai-iltaan viikolla, jolloin olin valmiiksi aivan loppuunpuhkipalanut. No, kaikesta selviää.....

Tämä on ollut huikean kiva viikonloppu. Ensinnäkin ajatus, jonka olemme sanoneet kotona ääneen jo useasti; miten joskus voikin uudelle paikkakunnalle muuttaessa löytää ihmisiä, joiden kanssa natsaa välittömästi täysillä. Olemme siis näiden vajaan kahden vuoden aikana olleet aktiivisempia sosiaalisissa suhteissa vieraiden kanssa kuin koskaan edeltävien 20 vuoden aikana...

Eilen miehen työkaveri perheineen noukki meidät kyytiin. Tiedossa oli savusaunaa. Mutta voi mikä paikka!

Elämys Ämmilä tarjosi kyllä parastaan.... 

Nämä väärän vänkyrät tuvat, yöpymistä varten, on mainioita. Oikea Joulupukin maa.

Tuvan voi vuokrata yöpymistä varten. Niihin mahtuu parivuode, ei muuta. Sisällä mahtuu aikuinen seisomaan. Kyse on bed&breakfast -tyyppisestä ratkaisusta, eli päätalossa tarjoillaan sitten aamupala, tai kuten meidän tapauksessa, mahtava illallinen.

Sauvon kirkko näkyy mäen päälle

Käveltiin ensin lyhyt tonttukierros, joka on tehty lähimetsään. Sitten odoteltiin tovi edellisiä kylpijöitä ja lopulta oli meidän vuoro: mahtava luolamainen savusauna, pihassa kylmäallas sekä poreamme.

Kyllä oli rentoa. 

Parin tunnin kylpemisen jälkeen pukeuduttiin rennosti ja mentiin päätaloon, jossa tarjolla oli tosiaan mieletön iltapala: pulled porkia, makkaroita, salaatteja, itsepaistettua leipää. Kaikkiin tarjottaviin käyttävät lähialueella tuotettuja juttuja, noukkivat itse puolukat ja karpalot, joita oli käytetty esim makkaroissa. Minäkin, joka en makkaraa juurikaan syö, maistoin, ja totesin omena-karpalomakkaran todella herkulliseksi.

Varsin raukeina päädyimme kotiin ja sai suunnilleen suoraan kaatua punkkaan.

Sunnuntaina sitten aamulla koirien kanssa lenkille Boogien kasvattajan kanssa. Kiva lenkki hauskassa maastossa, jossa olemme käyneet viimeksi joskus 2009 paikkeilla.... ja nyt asumme 5 km päässä näistä maastoista. Pitäiskö ehkä aktivoitua vähän....?

Tällaisen viikonlopun jälkeen on jotenkin akut ladattu hyvin ja taas jaksaa.

Pirteyttä tulevaan viikkoon!

Taimikasvatusta ja pahaa hajua

Istutin joskus maaliskuulla jo ensimmäiset siemenet turveruukkuihin ajatuksena, että ne voi siirtää suoraan isompiin ruukkuihin (tai maahan, kuten toiveikkaana ajattelin....) jatkamaan kasvuaan. Lähinnä chilit ja muutama (kaupan) suippopaprikan siemen päätyi purkkiin silloin varhain. Sittemmin jatkoin (kaupan) myskikurpitsalla ja (ostetuilla) kesäkurpitsan siemenillä....

No. Kovin hääviä ei kasvu ole ollut. En osaa sanoa miksi. Jotenkin kaikki paprikan sukuiset ovat tehneet lähinnä ne ensimmäiset sirkkalehdet ja jämähtäneet siihen. Eivät kuole, mutta eivät kasvakaan.
Kyllästyin vähän ja siirsin ne isompiin turveruukkuihin jatkamaan. Tämä siis myös chilien kohdalla ja sain noita siemeniä joululahjaksi, eivät ole chileistä kerättyjä. Sikäli kun asialla on merkitystä siihen, miten hyvin jaksavat kasvaa.
Revin siis ruukuista vähän reunoilta pois, koska ajattelin, että hentoiset taimet eivät jaksa kasvattaa juuriaan siitä turpeesta läpi. Sitten olin olevinaan hirveän nokkela ja laitoin muutaman kanankakkarakeen jokaisen ruukun pohjamultiin.

Ei ole häävi chilisato odotettavissa

Kesäkurpitsat on kasvaneet hyvin, myskikurpitsat taas kasvoivat hyvin ja alkavat jostain syystä nyt kellastuttaa lehtiään ja ovat kovin kitukasvuisia. Alkaa olla tunne, että allekirjoittaneen kannattaisi vaan tyytyä noihin ostotaimiin.... Ilmeisesti kurpitsat taas tarvitsisivat runsaasti lannoitteita, nehän kasvavat tyypillisesti esim. kompostissa. Mutta miten paljon tuollaista pikkutainta uskaltaa lannoittaa? Millä?

Lisäksi on niin pirskatin kylmä, ettei noita voi edes harkita vielä kuukauteen vievänsä pihalle. Ei sillä, ei kasvihuone ole edes pystyssä  vielä.

Etualalla myskikurpitsaa. Kellastuttaa lehtiään.

Takana kesäkurppa voi hyvin.

Taimia on keittiössä joka puolella. 

Lapset kysyivät onko meillä tänä vuonna isot pääsiäis-syöjäiset yhdessä. No, ei ole. Koska ensinnäkin äiti on töissä ja toisekseen puoli ruokapöytää on kuorrutettu erilaisilla taimiruukuilla ja purkeilla eikä siihen mahdu syömään kuin kaksi ihmistä ja nekin huonosti. Lapsiparat.

Eikä siinä mitään. Mutta me-parat. Nimittäin joka väitti, että nuo kanankakkarakeet ovat hajuttomia kun sekoitettuna multaan, valehteli. Ne haisee. Aivan hitokseen pahalle ja koko ajan. Mun ruokapöydällä. 😒
Huoh!
Tämähän meni niin, että siirtelin noita taimipurkkeja vähän edestakas. Sitten olin arkivapaalla ja istuin aamulenkin jälkeen kahville. Lueskelin siinä jotain ja jossain kohtaa nenä vähän värähti, että "öhhh, koirat piereskelee lenkin jälkeen pöydän alla". Tuuppasin yhtä koiraa vähän sivummalle ja jatkoin.... Kunnes haju jotenkin tulvahti taas sieraimiin.
Aikani sitä ihmeteltyäni tajusin, että kyse ei ole mamman pojista vaan noista kasveista.

Hyh hyh!!
Toivottavasti tekee oikein hyvää ja ihmeitä, 

koska käry on melkoinen.

Olin lisäksi tilannut jotain pikkutaimia ja nekin tulivat samaan syssyyn. Intiaanimintut olivat ilmeisesti päässeet paleltumaan matkan aikana ja viidestä vain yksi näyttää selviävän, muut ovat mustuneet aika huolella. Mainittakoon, että olivat välittömästi valmiit hyvittämään ostoksen eli iso kiitos siitä. Olen aina saanut hirveän hyvää palvelua ja apua tuolta Kodin Kukilta. 

Sieltä tuli joka tapauksessa kesäkukkia ja pari perennaa, joiden kasvusta olen häkeltynyt. Ja toivon enemmän kuin hartaasti, että pystyvät talvehtimaan tässä merenpohjan savessa, kun suojaan ne hyvin. Kyse on syyssyrikästä ja wistariasta. 

Takana kaksi kesäkurpitsaa,

edessä syyssyrikkä sekä wistaria.

Kasvihuoneen pystytys on nyt priorisoitu ykköseksi heti kun sellaista aikaa on, että ehdimme pihahommiin. Tilasin aikamoisen kasan lautoja ja harkkoja yms rakennustarviketta terassin laajennusta ja kukkalaatikoita varten, mutta nyt on pakko pistää jäitä hattuun sen suhteen, että kaikkea ei voi aloittaa kerralla. Viime kesä meni vähän poskelleen siksi, että yritin.

Kunhan kasvihuone on pystyssä, saan siirtää sinne kasveja ja sitten on hyvä aika myös miettiä sen ympärille tulevaa kukkapenkkiä (johon on hankittu pionin juurakot Hollannista, ja tekevät ruukuissa nekin jo kasvua....) ja vasta sitten loppuja. 

Tässä kohtaa sitä miettii miksi on buukannut itselleen menoja joka viikonlopulle tästä lähes juhannukseen. Jos ei ole koirajuttuja, on töitä.
Ehkä joku naapureista ehtii auttamaan miestä tuon pystyttämisessä. Se voisi olla muutenkin viisainta. Minä kun en malta odotella, vaan valmista on tultava tässä ja nyt. 

Kevät taisi tulla vihdonkin

Kyllä se olikin pitkä. Talvi nimittäin.
Erityisesti se huhtikuun alussa iskenyt takatalvi sai minut kirjaimellisesti itkemään, koska loskassa raahustaminen ja joka askeleella jalan lipsuminen sai ennenkin niin kivuliaan vasemman iskiashermon ja sitä kautta selän ja jalan niin kipeäksi, että ei pystynyt olemaan.

Hollannin reissun jälkeen yllätyin iloisesti, kun meilläkin oli iso osa pihaa lumettomana, joskin hyvin märkänä, ja aivan valtavan ihana yllätys oli löytää ne pienet, vaatimattomat sipulikukkien piipat karikkeen joukosta jo ihan häivähdyksen verran näkyvissä. ♥

Tulppaani. Ehkä.

Narsissi.

Saunan ikkunan alla.

En osannut ajatella asiaa syksyllä. Istutin noihin kukkapenkkeihin sipuleita perennojen juurelle, että lakastuvat varret sitten jäisivät sinne alle. Mutta eihän tuohon paista kuin vasta hyvin myöhään iltapäivällä, edes keskikesällä. Kuva on otettu kolmen aikaan iltapäivällä.

Saa nähdä jaksavatko sipulit nousta ollenkaan noin pimeästä paikasta, kun muistaa, että alla on sitä jääkylmää vanhaa merenpohjan sinistä savea.

Tyrni näkyisi selviävän.

Koetin katsoa miltä hevoskastanja ja kultasateet näyttävät. Nehän olivat surkeita 30 cm taimia viime syksynä, ja talvi oli kova.

Kastanja näyttäisi tekevän pulleaa silmua eli todennäköisesti on hengissä. Olen siitä kovin iloinan.

Kultasateet taas näyttävän ennemminkin siltä, että ovat kuivuneet latvasta noin puoliväliin.... pahus. Viime kesä oli hankala ja luulen, että niille kaivetut kuopat ei olleet riittävän suuret. Eivät ehkä saaneet kesän aikana riittävästi vettä ja toisaalta syksyn sateissa joutuivat sitten opettelemaan uimista.

No, aina ei voi voittaa. Hevoskastanja ilahduttaa minua kyllä kovin. Pidän siitä puuna, sen ulkonäkö jotenkin viehättää ja on kovin kaunis kukkiessaan. Lisäksi se istutettiin harkiten paikkaansa, jossa saa kasvaa rauhassa olematta minkään tiellä. Tulppaanit on laitettu rinkiin sen juurelle. Muistaakseni saatoin laittaa siihen joko krookusta tai narsissiakin, en nyt muista.

Pitäisi piirtää itselleen kartta, mitä istuttaa minnekin ja minkä värisenä. Tästä itselleni kuvaannollinen solmu sormeen!

Mikä ilahdutti eniten, ja pääsi yllättämään täysin puun takaa oli tämä kuistilla talvehtinut kaktus:

Minä nimittäin kyttäsin tätä kaktusta toiveikkaana ihan viikko sitten, ja noita vaaleanpunaisia ei ollut näkyvissä yhtään. ♥

Olen saanut saman kaktuksen kukkimaan joskus vuosia sitten parina peräkkäisenä kesänä, mutta sitten se lopetti. Aloittaakseen näemmä jälleen. Taisi olla oikeat olosuhteet talven yli: viileää mutta valoisaa, ja kertaalleen kastelin talvella laittaen kaikki kerralla isolle lautaselle ja saivat imeä vettä useita tunteja.

Kevättä ilmassa

Kevät on melkein täällä. Tai siis, voihan tammikuussa lähes jo sanoa, että on kevät? 
Ainakin tiettyjen istutusten suhteen voi. Kai?

Sain joululahjaksi ihania uusia chilin siemeniä. 
Sen lisäksi olen kuivattanut itselleni viime kesän chileistä siemenet ja lisäksi kuivatin myskikurpitsan siemeniä toiveikkaana.... Viime kerralla kurpitsa kyllä kasvoi ja kukki, muttei ehtinyt tehdä satoa. Tänä kesänä ajattelin tyrkätä sen kasvihuoneeseen....

Niin, ja saatoin käydä jollain nettisivullakin ja tilata vähän siemeniä.....

Makuuhuoneen ikkunalauta on kasvattamo.

Siellä on tasaisin lämpötila.

Ilmeisesti nuo Rainbow-chilit eivät ole välttämättä mitään herkkua.

Mutta kauniita.

Ja saa niistä chilin napakkuutta ruokaan joka tapauksessa.

Olen myös ottanut vinkkejä vastaan ja hankkinut mm. Epsom-suolaa sekä ottanut talteen puutuhkaa kasvien luonnonmukaista lannottamista varten. 

Tuo kuistilla talvehtinut sitruuna ryökäle meni ja teki kolme kukkaa mutta kaikki sillä lailla eri aikaan, ettei niitä pystynyt pölyttämään.... 😕
Mutta olen toiveikas, että lannoittamalla se ehkä saattaisi alkaa kukkia uudestaan keväämmällä ja onnistuisin.
Muuten tyyppi näyttää viihtyneen tuossa viileässä hyvin, sillä kun on koko talven ollut kasvilamppukin, joka tekee kuistista Hollantilaisen kannabis-kasvattamon näköisen ulospäin. 😀

****

Poika käy tyttöystävänsä kanssa pelaamassa sulkista lähes joka viikko. Me ollaan sitten satunnaisesti käyty heidän kanssaan lätkimässä ja se on hauskaa.
Tuollainen järkevä yhdessätekeminen on kivaa, siinä tulee samalla seurusteltua ja kuultua kuulumiset ja vähän saatua hikeä pintaan. 

Viime viikonloppuna pelattiin tunti ja sen jälkeen mentiin porukalla syömään. Olin kuullut (ja testannut) yhden uudehkon ravintolan, joten porukalla sinne.

Alkupalalankku Deliberissä

Ulkoiltu on sään mahdollistaessa. Ja vähän vaikkei se aina olisi niin mahdollistakaan.

Pirskatin sään herra kun pelleilee jälleen ja sulatti kaiken peilijääksi lyöden perään huolella pakkasta, että esim. meidän kotitie oli sellaisessa kunnossa, että hirvitti jopa ajaa autolla, jossa on nastat alla. Tien profiili kun on molempiin reunoihin kaatuva ja auto tuntui lähtevän lapasesta ihan hiljaisellakin vauhdilla.

Olen lämmöllä (sarkasmivaroitus!) muistellut kolmen vuoden takaista olkapää- ja kylkiluumurtumaa, joka tuli juuri näillä keleillä.
Metsässä pystyy kävelemään kun pysyy kanervikon puolella.

Mutta huomaan kyllä pelkääväni kaatumista ihan eri tavalla. Sitä on tullut niin jäykäksi ja kömpelöksi ja ikävä kyllä, vaikkei minua todellakaan tunneta siitä, että olisin hidas ja hiljainen, olen tullut hitaammaksi. Joten kaatuessa todennäköisesti sattuu.

Boogie on ottanut omakseen tuon nimenomaisen kulmaportaan.

Makuuhuoneen komero saatiin sillä lailla valmiiksi, että tuttu toimittaja toimitti myös tähän osoitteeseen liukuovet. Olemme kyllä tyytyväisiä! Edellisessä kodissa oli pantryn ja eteisen kaapin ovet täältä ja nekin olivat heti valmiit ja täydelliset niille suunniteltuun paikkaan, kun teki itse mittaamisen huolellisesti.

Kunhan vähän puhalletaan, otetaan toinen komero vielä auki ja tilataan siihenkin ovet. Pitää vaan ensin tarkistaa minkälainen pinta siinä on katossa, koska ovet pitää saada suoraan. Voi olla, että tarvii virittää jokin palkki siihen.

(Not to mention.... niin. Siis pikkuolkkarihan pitää tapetoida, ja jos aletaan seinää purkamaan jostain, ehkä sen tapetinkin voisi sitten samalla. Ja kun pihassakin on pari muuttujaa, jotka odottaa valmistumista... noh. En ehkä pidätä hengitystä.)

Vaatekaappi on valmis.
Älypäät peilissä.

Turun seudun cockerspanielit järjesti yhteisen kävelyn juuri ennen kuin uudet koronarajoitukset lyötiin päälle. Ehdittiin kuitenkin mukaan. 

Halistenkosken alueella menikin kaunis lenkki joen vartta pitkin ja oli rattoisa tunti jutella ihmisten kanssa samalla kun koirat saivat haistella ihan uusia uutisia.
Pistin mieleeni, että käydään tuolla uudestaan joskus kesäaikaan.

Halistenkosken rautaohrat

Omissa metsissä on ollut myös kaunista. Olkoonkin, että tuohon lempimetsään en tällä hetkellä pääse. Ojat on tulvineet niin paljon, että sinne suuntaan kulkeva hiekkatie on valtavan, sata metriä pitkän jääkannen alla. Luonnollisesti siihen ei mitään hiekoitusta ole mahdollista saada, koska siitä ei pysty kulkuneuvolla kulkemaan....

Tälle keväälle uutta on myös se, että aloitan jälleen tekemään satunnaisesti yövuoroja. 
Ei todellakaan lempipalani kakkua. Mutta kun työpaikalla ei ole sairaanhoitajia, jotka niitä tekevät, päätin kokeilla. Jos se ei onnistu, perutaan suunnitelma. 

Teen siis kerralla max kaksi yötä peräkkäin ja korkeintaan yhden setin per 3 viikon lista. Tuntuu vain, että siinäkin on jo liikaa. Olisin mieluusti jättänyt yöt esim. joka toiseen listaan.... 😖