Kevään merkkejä

Johan on ollut talvi.

Erittäin monessa mielessä musta, synkkä ja yksinäinen. Hämmästytin itsenikin vaihtamalla sohvan suojahuovat kevään vihreisiin ja vielä jouluverhotkin pois. Keveni kummasti, jos toki tämä keveneminen oli enemmän ulkoista. Sisäinen keveneminen alkoi jo vähän aiemmin.

Blondi sohvalla

Puoliso leikattiin tammikuun lopussa. Suunnitellusti, vaikkakaan suunnitteluaika ei järin pitkä ollut. Luonnollisesti juuri se tammi-helmikuun vaihde oli kylmin mahdollinen. Minä yksin koirien kanssa kotona, heräsin aamulla kolmen jälkeen laittamaan hellan uuniin puita, että kämppä lämpenisi edes vähän aamuksi (ja saisi luukut kiinni päivän ajaksi, ettei lämpö karkaa). Kannoin myös paniikissa kellariin toisenkin öljypatterin varmistamaan, ettei putket jäädy. Töiden jälkeen ei voinut muuta kuin kantaa puita sisälle ja lämmittää. Koirien lenkit siihen samaan ja vähän eväiden valmistelua...

Meal prep

Anoppi vielä kehtasi nillittää, etten mennyt Tyksiin tervehtimään toipilasta. Aivan kuin toipuminen valtavasta leikkauksesta olisi nopeampaa, kun joutuu seurustelemaan.... 
Mies palasi kotiin seuraavalla viikolla ja johan pakkanen laski -6°C. Tietenkin. 

Toisaalta, onneksi laski, koska miehellä kantorajoitus 5 kg, mutta olihan ihanaa tulla kotiin, jossa oli jo ehditty lämmittää. 

Erään iltapäivän kotiinpaluu oli upea

Helmikuu meni siis vähän toipilaasta huolehtiessa, tosin sanottakoon, etten ole koskaan aiemmin omin silmin todistanut ihan yhtä nopeaa paranemista. Parin viikon päästä käveltiin rauhaksiin yhdessä jo vajaa 4 km lenkki illalla. Koirathan on olleet pelkästään minun talutettavia painorajasta johtuen, mutta eipä siinä mennyt kuin reilu pari viikkoa kun se kantoi muutaman klapin kerrallaan sisälle ja touhusi kaikenlaisia kotiaskareita. ♥

Viikon pino.

Kirjasto on ystävämme.

Varsinkin tuo murhia ja rikoksia ratkova KISSA on hauska! 

Nyt maaliskuun alusta painorajoitus nousi 10 kiloon ja vointi vaikuttaa olevan aivan ennallaan. Reipasta urheilua ei vielä harrasteta eikä liukastuminen ole suotavaa, koska rintalastan luutuminen kestää. Muuten esim. autotallit on oman ja ystävän miehen toimesta muokattu, eli oviaukkoja levennetty ja korotettu. Koska sairaslomalla on tylsää, keskustelu mahdollisesta auton vaihdosta eskaloitui hyvin ripeästi siihen, että oltiin koeajamassa ja jo seuraavana päivänä tekemässä kauppoja uudesta. Pikkuauto vaihtui pakettiautoon. 😏   (Vastahan tästä on pari vuotta puhuttu....)

Aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä.

Kevättä kohti siis. Tänään aamulla (2.3.) olin kuulevinani mustarastaan lurittelua! 
Se on varsinainen kevään ja toivon ääni.

Hei hei takka

Takka olohuoneessa käyttäytyi kummallisesti jo parina talvena.
Hormista putosi puolikas tiili ensimmäisenä talvena tulipesään, viime talvena sain liki varpailleni pari tiiltä....

Tähän vaiheeseen ei mennyt kuin reilu tunti.

Jälkikäteen ajateltuna tuo pinta varmasti piti koko takkaa kasassa.....

Luulemme, koska vahvistusta asiaan ei ole saatu. Mutta tässä talossa on ilmeisesti sen valmistumisesta lähtien eli 40-luvulta, asunut Rauha-rouva (en muista sukunimeä), joka sittemmin myi maitaan grynderille, joka mm. rakensi nuo kolme taloa tähän meidän naapuriin. Niillä rahoilla kertoman mukaan Rauha uusi taloon ja ulkorakennuksiin katot ja sen jälkeen pisti tontin rakennuksineen myyntiin. 

Ilmeisesti talon osti mies, joka remontoi sen nykyaikaiseen kuosiin, uusi mm. vesiputket, sähköt, salaojat jne, eli niitä todella kalliita juttuja, minkä jälkeen pisti taas talon myyntiin. Kaikesta päätellen mm. takka on tuolta ajalta. Se on paikallaan muurattu ja sitten slammattu pinta laitettu päälle.

Mehän ostimme talon mieheltä, joka oli asunut tässä perheineen, kunnes tuli ero ja sen sellaista.

Tämä mies oli laivalla töissä eli tuskin ikinä paikalla. Hän ei kertomansa mukaan esim. juurikaan koskaan polttanut takassa tai puuhellassakaan tulta, koska koki sen epäkäytännölliseksi, joutuessaan pitämään jonkinlaisen peruslämmön kuitenkin päällä sähköllä.

No, siihen aikaan sähkökin saattoi olla halpaa......

Piipun tiilet olivat suunnilleen kiinni purukumilla, siten, että ne pystyi nostamaan irti rapsuttelematta sen enempää. Näin nähtynä aivan hirveä ajatus.

Jos tuli olisi päässyt noihin poskikanaviin ja leimahtanut, se olisi voinut leimahtaa myös huoneen puolella. Kiitin tässä kohtaa onneani, että pyysin piipun massausta heti ensimmäisenä keväänä. Näin ollen pystyn jatkossakin luottamaan siihen, että ainakaan välipohjaan ei tuli pääse karkaamaan huonosti tehdyn muurauksen vuoksi.

Kahdelta mieheltä kesti 1,5 tuntia purkaa koko roska.

Sitten omalta mieheltä kesti vähän enemmän siivota jäljet. Huonehan oli huputettu muovilla katosta lattiaan ja pölyn määrä oli mahtava.

Nyt olkkarin seinässä on reikä ja ankara pohdinta mitä siihen tulee tilalle.

Pahaa pelkään, että jonkinverran laminaattia joutuu purkamaan ja täytynee valaa tuohon joku yksittäinen betonitaso pohjaksi. Nyt siinä on kierros samoista tiilistä, joista takkakin oli tehty. Tila on varsin ahdas ja koska polttopuut olisi kiva saada mahtumaan viereen, mistään isosta pöntöstä ei aleta edes keskustella. Pönttöuuni olisi ihana ja meillä kävi keväällä jo myyjä sellaista esittelemässäkin. MUTTA. Ja se on aika iso mutta. Kokeilin matolla, jonka ympärys on sama kuin pöntön, ja se tulisi tosi paljon ulos seinästä, ollen sitten tuon ruokahuoneen oviaukon tiellä.

Huone on pieni eikä lämmin ilma kierrä sillä lailla, että järin isosta varaavasta takasta olisi hyötyä yleisesti lämmitykseen. Lähinnä toivoisimme kamiina-tyyppistä ratkaisua, jolla tämän huoneen ja ehkä ihan hiukan eteistä (kuvassa vasemmalla) saisi lämmitettyä. Taustalla näkyvä ruokahuone ei lämmennyt edellisinäkään talvina erityisemmin, vaikka keittiössä puuhella ja tässä takka olivat kädelle lämpimiä. 

Tosi kauniita kamiinoita on myynnissä. Pitänee ottaa joku päivä ja ajella niitä katselemaan.

Kotitöitä lämmityksen osalta

Kaikissa haasteissa kysytään aina lempi- ja inhokkikotityöstä. 
Toisaalta on ne kumpia hyvänsä, tehdä kuitenkin tarvitsee. Niin sanotut inhokkityötkin menevät vähintään vähän vasemmalla kädellä kun ei liikoja ajattele. Harva kai sitä oikeasti nauttii jostain sukkien parittamisesta tai vessanpöntön pesemisestä. (Enkä yhtään sano, etteikö tuntuisi kivalta jälkeenpäin, mutta sillä hetkellä se tuskin on mikään nautinto....)

Meillä on kotityö, jota haluan tehdä ja joka tekee elämästä miellyttävää: talon lämmittäminen puilla. Mahdollisesti hyvinkin vanhanaikaista. Todennäköisesti tällä hetkellä monen mielestä myös hyvin kallista. Epäkäytännöllistä? Epäsiistiä? Ehkä näitä kaikkia, mutta silti nautinto. 

Puun polttamisessa ja liekkien katselussa on jotain sellaista ikiaikaista rauhoittavaa tunnelmaa. Kun siitä seuraa samalla lämmin koti, mikä voisi olla mukavampaa?

Kaikista mieluisin ja se, jota aletaan lämmittää syksyllä ihan ensimmäisenä, on keittiön puuhella. Olen jo sata kertaa ehtinyt sitä kehua, enkä kyllä heti lakkaa kehumasta.

Hellan vieressä on pieni Ikeasta hankittu puukori, johon tuodaan sellaista turhaa kolopuuta, mitä mies saa työpaikaltaan ilmaiseksi. Näiden puiden varassa säilötään jotain heille töihin tulevaa tavaraa ja se menisi roskiin, jolleivat jakaisi niitä työntekijöiden kesken. Joten sekä käytännöllistä että ekologista.

Kun hella on sytytetty näillä "laudoilla", laitan pesään pari kertaa muutaman kunnon halon. Meillä on luottotoimittaja, jolta saan joka vuosi takuulla hyvää polttopuuta sopuhintaan. Puu on sopivasti kuivaa, palaa sillä lailla, että piipusta ei nouse kuin kirkasta lämmintä ilmaa. Joten puolustelen tällä myös mahdollisia hiukkaspäästöjä; omalta osaltani pyrin tuottamaan niitä mahdollisimman vähän.

Olohuoneessa on takka, joka tarvitsee purkaa ensi keväänä. Siinä lienee ollut alunperin avomallinen tiilitakka, johon joku on kiinnittänyt tuon takkasydämen ja slammannut ulkopuolelta. Ajatus on ollut hyvä, mutta se ei kestä polttamista. Viime keväänä pesän yläpuolelta putosi 1,5 tiiltä tulipesään. Ne muurattiin nyt syksyllä takaisin, mutta huoli on joka päivä, ettei tuli pääse jonnekin rakenteisiin. Joten tämä joutuu siirtymään. 

Tälle syksyllehän ei tietenkään saanut enää mistään uuden asennusta, kun havahtui tilanteeseen vasta elokuussa. Toisaalta saattoi olla hyväkin, ettei saanut, koska nyt meillä on talvi aikaa pohtia minkälaisen haluamme. Olohuone on pieni, eikä meillä lämpö kulje ympäri, vaikka olisi miten hyvin varaava takka. Sikäli joku pienempi, kamiina-tyyppinen ratkaisu saattaisi tulla kyseeseen. Porin Matti lämittäisi tuon yhden huoneen äkkiä ja siinä voisi vaikka polttaa aamullakin pesällisen ja ehtisi silti sulkea luukut.

Tässäkin tulet aloitetaan noilla laudoilla ja vasta ensimmäisten kekäleiden päälle laitetaan klapia. Takka ei juurikaan varaa lämpöä. Pinta tietenkin lämpenee hyvin, mutta suurin hyöty on säteilylämpö, joka tulee kun luukut on auki polton aikana. 

"Punaisten lyhtyjen huone"

kiitos hassunvärisen kasvilampun

Vintin TV-huoneessa on suloinen pieni kamiina. Sen oli edellinen omistaja hankkinut ja meidän toimesta se kytkettiin piippuun. Viime talvena sitä ei poltettu, mutta tänä syksynä ollaan otettu käyttöön. Päällä oleva propelli pyörittää lämmön hyvin koko yläkertaan. Lisäksi fysiikan lait toimivat tässäkin: kun ylhäällä on lämmin, alakerran lämpö ei niin sanotusti karkaa sinne. Ainoa huono puoli tässä on se, että me tykkäämme nukkua viileässä ja tämän polttamisen kanssa on aina arpapeliä tuleeko yöllä liian kuuma. TV-olkkarissa lämpötila nousee vartissa 18 -> 24 asteeseen.

Kamiinassa poltetaan vain lautapuuta. Oikeastaan yksi kunnon pesällinen sitä riittää. Propelli pyörii vinhasti vielä pitkään jälkeen.

Nyt kun kuuluisat sähkönhinnat pännivät ihmiskuntaa yleisesti, koen lämmittämisen puilla myös sellaisena, jolla pystyn vaikuttamaan omaan elämäämme taloudellisesti. 
Mainittakoon, että meinasi mennä kirjaimellisesti kuppi nurin kun Caruna ystävällisesti ilmoitti nostavansa kuluttajahintoja siirron osalta vuoden 2023 aikana KAHDESTI. 😡
Olen valmis lyömään vetoa, että vuoden kahden päästä ilmoitetaan sitten jumalattomista osingoista osakkeenomistajille, kun kaikkien pakko-asiakkaiden selkänahasta on jälleen revitty tuotot. Voisipa edes siirtoyhtiön kilpailuttaa....

Syksy saapuu

Loppukesä oli yhtä haipakkaa. Töissä vaihdoin työpistettä neljän viikon jaksoksi ja uuden oppiminen oli antoisaa ja rankkaa. Siihen lisäksi lukuisat viikonlopuiksi jo viime vuonna sovitut kokeet ja tapahtumat niin kalenteri oli täynnä.

Edelleen hymyilen levästi polkiessani sekä töihin että palatessani kotiin. Miten ihminen voikin olla ikionnellinen pelkästä mahdollisuudesta käydä töissä fillarilla. Kun työ, työkaverit ja koko työyhteisö on vielä valtavan hieno, tuntuu välillä siltä, ettei kehtaa hehkuttaa liikaa. Perisuomalainen "piilota kynttiläsi vakan alle" mentaliteetti....

Olen viritellyt uutta uskoa Paimiolaiseen merenpohjasaveen ja uskaltauduin tilaamaan kukkasipuleita. Hitti vai huti, nähdään ensi keväänä. Jännittää kieltämättä, mutta samalla olen vakuuttunut, ettei samanlaista talvea kertakaikkiaan voi tulla kahta peräkkäin. (Toisaalta mikäs minä olen sitä kuuluisaa ilmastonmuutosta vastaan taistelemaan....)

Sähköyhtiöhän vedätti meitä ihan 6-0 viime vuonna syksyllä ja siitä suivaantuneena kilpailutin yhtiöt keväällä. Silloin mietin vielä, että jättäisin koko homman loppukesään, mutta asia oli koko ajan mielessä ja uutisointi sähkön hinnoista sellaista, että lopulta sitten kesäkuun alussa pistin yhden firman kanssa hommat kimppaan. Näin jälkiviisaana, onneksi! Erityisesti tuossa elokuulla kiittelin onneani, etten jättänyt hommaa loppukesälle, koska eipä nuo hinnat näytä tästä rauhoittuvan. Ja se kusettanut firma sattui olemaan niitä, jotka sittemmin kaatuivat..... 
Mutta olen toiveikas, että vaikka sähkön hinta moninkertaistui aiempaan, nyt pystyn jotenkuten vähän suunnittelemaan kuluja seuraamalla kulutusta. Kesän ajan paneelit on tuottaneet kivasti ja olen nyt saanut tuolta uudelta yhtiöltä pelkästään miinus-merkkisiä laskuja. Asia, joka toki kääntyy toisinpäin tässä syksyn edetessä, mutta kiitettävän paljon paneelit tuottavat vielä näin syyskuussakin kun aurinko vaan paistaa. 

Sähkölämmitteisessä talossa täytyy vaan huolehtia siitä, että ei tuuleta turhaan vaan tarpeeseen ja reippaassa tahdissa. Onneksi meillä on pihasauna, joka lämpiää puilla, koska saunominen on asia, josta luopuminen olisi vaikeaa. 
Näin kaksin asuessa pyykkiä tulee melko niukasti, tiskikone sen sijaan käy joka päivä, koska kuljetamme eväät töihin molemmat ja tiskaamme astiat kotona työpäivän jälkeen. 
Sen verran olen nyt jo satsannut, että pesin ajastuksella pyykkiä kahtena yönä siten, että pystyin siirtämään pestyt pikkuhousut ja sukat kuivausrumpuun heti herättyäni ja sain ne siis pois rummusta vielä ennen kuin lähdin töihin.

Toinen asia, jonka kanssa aloimme painia vasta liian myöhään on olohuoneen takka. Huhtikuussa ollessamme reissussa poika asui meillä tyttöystävineen ja lämmitti tietenkin taloa. No, takan sisäpuolelta oli pudonnut yksi tiili tulipesään (onneksi vasta meidän jo tullessa kotiin) ja tästä syystä takan lämmittäminen jäi loppukevään ajalta. Nuohooja oli todennut, että sen voi helposti (?) muurata takaisin, mutta samalla tutkimme vähän asiaa ja kävi ilmi, ettei takka ole sinänsä mitenkään varaava vaan kerää polttolämmön itseensä ja kiviinsä mutta ei sinänsä kestä kauan lämpimänä. No, näillä sähkön hinnoilla ja takan lämpöä rakastavana aloitimme kysellä sitten uuden tulisijan perään. 

Tämä asia onkin nyt sitten rempallaan. Sehän olisi pitänyt aloittaa heti keväällä, nythän kaikki haluavat uusia takkoja yms ja muurarit ja asentajat ovat kovilla ja varsin työllistettyjä. Lisäksi meidän tapauksessa vanha pitää tietenkin purkaa pois ja koska se on paikalla muurattu, kukaan ei tiedä mitä sieltä paljastuu....

Asia, joka painaa mieltä nyt kun yöt on jo kylmiä. Odottelen joka päivä viestiä takkafirmasta, että tulisivat katsomaan kohdetta.
Onneksi puuhellaa voi lämmittää ja tänä syksynä en edes savustanut taloa ensilämmityksessä, koska valikoin varta vasten pari sellaista päivää, jolloin ei sinänsä olisi tarvinnut lämmittää, mutta korkeapaine sai piipun vetämään hyvin ja nyt se on lämmennyt ja voi polttaa huonompanakin päivänä.

Aivan käsittämättömiä auringonlaskuja ollut tässä syksyllä. Ei tarvita filtteriä. Yhtenä iltana seisoin terassilla viitisen minuuttia ja kuvasin noin viisi kuvaa eli kerran minuutissa. Värit vaihtuivat niin paljon. Tavallaan vähän kauhistuttavaakin, koska tulee sellainen olo, että onko tämä normaalia vai jotain maailmanloppua.

Koska sähkön hinnat tosiaan loikkasivat aimo loikan ylöspäin, kaikesta muusta tarvitsee nyt koettaa nipistellä. Onneksi sain luottotoimittajalta 8 kuutiota puita talven varalle edelleen sopuhintaan. SitäKIN uutisointia seuranneena ja aivan liian myöhään liikkeelle lähteneenä tässä olisi voinut käydä kehnosti. Koska klapit kumottiin puuvaraston eteen sovitusti, ne oli pinottava aika reippaaseen tahtiin, jotta autolla pääsi liikkeelle. Hyvää hyötyliikuntaa.

Shoppailu ei ole ollut harrastukseni muutenkaan merkittävästi. Toki sorrun liian usein ruokakaupoissa kaikenlaiseen turhaan herkkuun, mutta esim. vaatekaupoissa en kierrä. 
No, syyskuun alussa oli pari vilpoisempaa aamua ja töihin fillaroidessa pohdin vakavissani "tätäkö tämä sitten on, aina palelee ja nenä vuotaa". 
Veronpalautukset tulivat ja sallin itselleni pientä luksusta kolmen uuden kahvimukin hankkimisella. Iittalan Taika-sarjasta ilmestyi siis jokin rajoitettu erä minusta valtavan kaunista mukia, ja kävin ne sovitusti hakemassa Prismasta kun olin muutenkin kulmilla. Siinä Primassa kävellessäni keksin sitten mennä myös naistenvaate-osastolle, ajatuksella tarvitsen muutamat sukat.... ja päädyin koettamaan kevyttoppatakkia, jonka sitten nappasin mukaan muina Sulo Vileneinä, koska se oli edullinen. Havaitakseni siis seuraavana aamuna, ettei pyöräilyn tarvitse olla aina jäätävää ja pukemalla riittävän tukevat sormikkaat myös näpit pysyvät lämpimänä. Ihan blondina siis jälleen.

Kyllä, kahvi maistui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä seuraavana päivänä tästä uudesta mukista.
Ja itse myönnän ihan ensimmäisenä, että on silkkaa hulluutta hankkia se määrä kahvimukeja, mitä meillä on, koska asumme kaksistaan. Hyvä, että ehtii käyttää jokaista edes kuukauden aikana.
Mutta toiset kerää Muumi-mukeja, toiset postimerkkejä, toisilla on enemmän kuin yksi koira ja toisilla aivan naurettava määrä kahvimukeja. Elämä on. 

Jos kaikki menee toiveideni mukaan, saatan mahdollisesti pystyä ensi vuoden alusta tekemään säännöllisesti virka-aikaa töissä. Näin kun siitä on saanut esimakua, tuntuu kieltämättä aika makealta voida viikonloppuna viettää aikaa rauhassa kuten niin sanotut normaalit ihmiset. 
Jään itsekin kuulolle sen suhteen. 

Tuntuu jotenkin hyvältä "palata" tännekin. Kaikenlaisia asioita olisi kerrottavana. En edes muista mistä olen jo kirjoittanut ja voisi olla syytä palata omiin teksteihin.

Sunnuntai

Viikot menevät nyt sellaista haipakkaa, ettei meinaa perässä pysyä.
Töissä lähes täysi katastrofi: porukkaa sairaana ja poissa. Eikä sijaisia vaan ole otettavaksi.....
Itselle tuli 60 viikkotuntia, kun eilen lähdin viettämään todellakin ansaittuja vapaita.

Olen ennenkin maininnut, että pelkään heikkoja jäitä.
En siis liiku luonnonjäillä mielellään koskaan.

Viime viikonloppuna näin kuitenkin, että järvellä ajettiin mönkijällä, joten oli pieni luottamus siihen, että ehkä se allekirjoittaneenkin kestää. Onhan tässä kolmisen viikkoa ollut pakkasta niin, ettei se alle -15 ole paljon mennyt....

Vietiin Ipana tallille ja siinä poikettiin sitten järvelle sen verran, että saatiin koirat päästää vähän juoksemaan. Viima oli vaan kova ja otti kasvoihin.
Kahvi kuitenkin maistui todella hyvälle jälkeenpäin.

Tupaa on saanut lämmittää joka päivä. Meille kuitenkin riittää vielä kerta päivässä koska takka varaa niin hyvin.

Satuin roskia viemään kun olin lisännyt puita, ja tämä jos mikä todistaa sen, että sytyttäessä päältä puut palavat ilman isompia savuja (ja siis hiukkaspäästöjä) mutta kun puita lisää kekäleiden päälle, ne syttyvät alhaalta ja siinä kohtaa savuhaitat lienee suurimmillaan.

Vähän maailmanparannusta siis tässä.

Aivan mielettömän kauniita päiviä.

Harmikseni olen tehnyt kaksi pitkää päivää niin koiralenkitkin on jääneet. Otankin ilon irti kaikesta ulkoilumahdollisuudesta nyt vapailla.

Arkihaaste 38/52

Työviikko loman jälkeen.
Ei puhettakaan mistään pehmeästä laskusta.

Melko normipäivä töissä.

Meillä on ihan jatkuvasti tarjolla kaikkea hyvää.

Tällä kertaa työkaverin 50v kakkua.

Pari maisemakuvaa sairaalan parvekkeelta.

Maanantaiaamuna oli niin vallattoman näköinen sumu ja aurinko,

toisaalta nuo parkkipaikan toisen puolen vaahterat alkavat jo vaihtaa väriä.

Jösses.

Se on syksy nyt!!

Meillä asuu pieni tihulainen.

Tai jollain oli tylsää kotona.

Tuon lehden saan onneksi lukea uudestaan ja kokonaisena töissä. Harmikseni myös sähkölaskun pystyi paikkaamaan (ja maksamaan), mutta tässä kohtaa nauratti kunnolla se, että nekin jo herjailevat tuosta e-laskusta.

Mysteeri siihen liittyen: en löydä nettipankista enää kohtaa, jossa voin e-laskun tilata. Ehken etsinyt riittävän innokkaasti.

Sen verran vilpoisaa on ollut, että oli pakko jälleen aloittaa lämmitys.

Pidin jo taukoa kun oli noita lämpimämpiä öitä, mutta ainakin täällä alkuviikolla laski niin, että aamulla kun lähdin 6:15, auton mittari väitti lämpötilaksi vain +4°C.

Sen verran tilannekatsausta, että olemme sittenkin ottaneet talon pois myynnistä.

Juu, tiedän. Jotenkin lyhytjänteistä toimintaa.

Ensinnäkin pari myyntihalukkuutta lisävää juttua saatiin taklattua niin, ettei koeta enää niitä "ongelmaksi", toiseksi pari sellaista taloa, joita olisimme halunneet mennä katsomaan, vedettiin pois myynnistä juuri kun olin yhteydessä.... 

Tärkein kuitenkin: varsinkin lukiolaisen, mutta omatkin stressitasot alkoi olla korkeat kun välittäjä pisti ihan täysillä tuulemaan. Oli tunne, ettei omaa elämää saanut olla yhtään, koko ajan oltiin valmiudessa lähtemään pois näytön jaloista.

JOTEN:

Hehehe!! Sain ensinnäkin ostaa viisi (5!!!) syyshortensiaa ja lisäksi 180 kpl kukkasipuleita.

Tuo oli villi paikka: kukkasipulit oli irtomyynnissä, muutamalla eurolla 20 kpl joten napsin niitä kuin irtokarkkeja pusseihin. Aijai!!! 

Mies-parka. Ensin se ei antanut lupaa ostaa mitään ja päätyi nyt kaivamaan mulle kuoppia uusia istutuksia varten.

Arkihaaste 35/52

Tällä viikolla on kaksi asiaa, jotka arkisuudessaan ovat taas tavallaan yllättäneet:

Takkatulet. Ensimmäiset tälle syksylle.
Olin jopa vähän kauhuissani, että jo elokuussa. Mutta aamut on vilpoisia ja kosteita.

On se tunnelmallista ja ihanaa!!! ♥

Suihkun jälkeen, ennen töihinlähtöä: rouva esiintyy siis jälleen potkuhousuissa. Joka päivä.

Toinen selkeä syksyn merkki.
Ja ah, miten mukava se onkaan päällä. (Ja melko kammottavan näköinen....)

Arkihaaste 30/52

Tälle viikolle löytyy yksi hyvin kuvaava sana: puusouvi.  (Ja se kyllä jatkuu tulevallakin viikolla...)

Vaikka maalämmön ansiosta lämmittäminen onkin nyt edullista, meillä tykätään takkatulesta ja elävän tulen tuomasta lämmöstä silti. Asuinkerroksessa (eli keskikerroksessa) meillä on hyvin harvoin patterit edes päällä, vain eteisessä ja sekin lähinnä lapasten ja kenkien kuivaamista varten. Vintti on vilpoisa joten siellä lämmitys tulee talon keskuslämmityksellä, samoin kellarissa.

Puuta kuitenkin kuluu kohtuullinen määrä aina talvessa ja sitä on hankittava lisää kuivumaan, koska poltamme vain ns. ylivuotista puuta.

Mies tilasi rankoja paikalliselta sahalta. Nämä kun saadaan pilkkeiksi, on talvelle 2018-19 ja ehkä 2019-20 tiedossa muhevia lämpöjä.

Meillä on sellainen työnjako, että mies sahaa ja minä pilkon.

Olen tykännyt heiluttaa kirvestä jo ihan teinitytöstä lähtien. Kun teini-iässä olin pakotettuna vanhempien kanssa veneilemässä, pursiseurojen saarissa oli aina puuvaja ja puulämmiteiset saunat. Siellä pilkoin sydämeni kyllyydestä halkoja.

Olen edelleen tosi ylpeä, että vanhempani luottivat siihen, etten kalauta kirvestä polveen, olin kuitenkin 13-15 -vuotias tuolloin.

Meillä on useampi Fiskars mutta tämä suurin halkomakirves on vaan auttamatta paras.

Vaikka se on itselleni pitkä ja painava, minun ei tarvitse sillä varsinaisesti lyödä, vaan puuhun osuessaan se halkaisee omalla painollaan.

Ja niska- ja selkälihakset kiittää. (Ensimmäiset krampit tosin aina vaivaa muutaman yön homman aloittamisen jälkeen, venyttely kun ei kuulu omaan tapavalikoimaani vieläkään.....)

Pilkkeet sitten pinotaan seinälle. Myönnän, että tämän(kin) tekee mies. Minä en saa pinoista sellaisia, ettei ne lähde kallistumaan ulospäin ja petä kun korkeus kasvaa.

Puulämmityksen parhaat puolet: ilmainen treeni ja fakta, että sama puu lämmitää useasti. Ensin pilkkoessa, sitten kantaessa ja lopulta poltettaessa.

Arkihaaste 3/52

Kovin arkista on ollut. Jotain kuviakin arjesta on näpsitty. (Minäkö tyytyisin yhteen kuvaan....)
Totta puhuen tämän arkisemmaksi se ei paljon mene:

Pyykkirumbaa....

(sukkien paritus, ush!!)

... ja kämpän lämmitystä

Joka ikinen päivä.

No, pyykkiä en kyllä pyöritä enää päivittäin. Muutaman kerran viikossa vaatepyykkiä, sitten lakana- ja pyyhkeidenvaihtopäivät erikseen. Ja satunnaisesti tietenkin jotain muuta pyykkiä, kuten ulkoiluvaatteita, koska ainakin omat tuulenpitävät tuntuu jotenkin keräävän hien itseensä ja kun pesee, ovat lämpimämmän oloiset.

Meille laitettiin maalämpö pari vuotta sitten. Maailman paras päätös vaikkei ollut ihan halpa.

On kuitenkin säästänyt sen jälkeen jo satasia vuosittain, koska ei tuo öljykään mitään halpaa ollut. JA lisäbonuksena hajuttomuus. TYKKÄÄN!

Poltamme kuitenkin joka päivä takassa puita. Toistaiseksi puut on lähes aina saatu omalta pihalta. Muutaman vuoden aikana on ollut pakko kaataa lähes vuosittain jokin isompi puu, josta on sitten "lämmitetty" useampaan kertaan: ensin pilkkomalla, sitten kantamalla kuivumaan ja lopuksi polttamalla.

Takan lämpö on jotenkin niin viehättävää, pehmeää ja miellyttävää. Paljon kivempaa kuin patterilämpö.

Koska asuinkerroksessa on takka, eipä meillä pattereissa kuuma vesi kierräkään kuin vintissä tyttöjen huoneissa, ja kellarissa vaatehuoneessa ja kylppärin lattiassa.

****

Tänään ja huomenna pitkät päivät töissä. Tarkoittaa 13,5 tuntia samaa humppaa samoilla jaloilla. Ja puolentoista päivän kokemuksella: osasto on tällä hetkellä aika hirveä. Huh!!

Jaksaa, jaksaa.

Aamulla Hännäkkään kanssa lenkillä ja suotta puhuvat hienosti jäädytetyistä luistinradoista. Meillä sellaisia kutsutaan yleisesti parkkipaikoiksi.

Seurakuntatalon parkkis oli aivan peili, niin sileä, että siinä olis ollut ilo luistella. Harmi, että käytin kenkiä.

Selvisin murtamatta yhtään luuta......

Sekalaisia juttuja eli ei päätä, ei häntää

Jonkun naistenlehden välissä oli näyte El'Vitalin hiusnaamiosta, jossa on savea, ja joka hierotaan kuiviin hiuksiin ennen pesua. Kiinnostuin ylipäänsä juuri tuosta shampoosta, koska oma päänahkani on melko herkkä, ja savi lienee yksi niitä luonnollisimpia juttuja.....
Joten tämä näyte pääsi testiin. (Tosin siihen meni aikaa, koska en tajua tällaisia "ennen pesua"-juttuja joten olin aina tukka märkänä kun muistin.....)

Vivin koekeittiö esittää:

Havaintoja: ei ollut todellakaan mikä helppo levitettävä. Tarkoitus kahnata se hiuspohjaan, ja siinä kuivat hiukset sitten joka puolella....  noh, lopputulema oli lähinnä sininen. (Saa nauraa vapaasti.) Millähän sen kuuluu levittää? Itse käytin sormia mutta lähinnä se jäi hiuksiin ja vähemmän sitä päätyi päänahkaan.

Yhden kerran kokemuksella en ota kantaa toimiko se vai ei. Tuskin ostan tuotetta, sen verran ällöttävä se oli käyttää.

****

Kesällä jäi kolme työkaveria eläkkeelle. Nyt menneellä viikolla toimittivat meille ihan pikkuriikkisen vaatimattoman kakun, koska silloin heinäkuussa kun talo tarjosi eläkekahvit, he kaikki jäivätkin itse asiassa viettämään hyvin ansaittuja ja jäljelle jääneitä lomapäiviä, ja virallinen eläke alkoi nyt.

Tuossa kakussa oli mittaa halkaisijaltaan 65 cm, pahvimuki vierellä vähän antamassa mittakaavaa....

NAM!!

****

Erään kerran yövuorossa. Kerrankin rauhallista ja mukavaa. Puolitoista sukkaa. Jipii. (Tuskin koskaan neulon muuten kuin yövuorossa.... enkä sitäkään kuin talvella.)

Lanka, niin omalla tavallaan hauska kun muuten onkin, on muuten oikeasti aika silmiä särkevän rasittava neuloa.

Seiskaa veikkaa ja lankanimi Polkka.

****

Perniön kirkon vaahteroissa oli viikolla vielä joitain lehtiä jäljellä, näyttivät jotenkin niin kauniilta pilvisenä päivänä tuon kellotapulin edessä.

Kotimatkalla lenkiltä oli pakko napata kuva. Oma koti mäen päällä, ei ihan näy kuvassa.

****

Koti siivottiin oikein nurkasta nurkkaan. Ikkunat on pesemättä ja sitä toivoisin tehtäväksi, koska ainakin olkkarissa on hurjasti täplää ja roisketta: minähän suihkutan kasveja vedellä päivittäin.....

Takkatulta on saanut nyt poltella harva se päivä. Toistaiseksi riittää kerran päivässä.

Huumoripläjäys: Vilkaisin Bull Mentulan kirjaa kirjakaupassa ja hänellä oli sanonta lempiväreistään: auto oltava musta, kengät punaiset ja koti valkoinen.

No, meillä valkoiseen lisätään kyllä aika lailla muitakin värejä. Tuli vaan heti tästä kuvasta mieleen....

****

Valkoisesta puheenollen....  

Olen nyt muutamia juttuja ostanut facebookin kirpputoreilta. Pari ontelokuteesta virkattua mattoa, joihin olen enemmän kuin tyytyväinen, ja nyt viimeksi tilasin ihan varta vasten omalle ruokapöydälleni oikean kokoisen (lue: järkyttävän pitkän) kaitaliinan/poppanan samalla tekniikalla. 

Olen ihan valtavan tyytyväinen. Toivoin punaista. Jouluksi laitan alle valkoisen koko pöydän liinan ja tuo saa olla vain väripilkkuna, mutta meidän keittiöön sopii punainen myös muuten. Tykkään aivan hurjasti!!!

Mainosrahaa tai muita bonuksia en mistään bloggaamastani asiasta saa, joten voin kertoa, että facebookista löytyy siis ryhmä nimeltä JK-Koukussa. Tekijä on siis ryhmän ylläpitäjä. Noita kuoseja eli erilaisia rei'ityksiä oli sitten monta. Tykästyin tähän ensin enkä sitten halunnut vaihtaa, vaikka kieltämättä monia tosi kauniita malleja oli. Myös virkatut tabletit jäi kiinnostamaan, ehkä toisenvärisenä... 

****

Jälleen kerran eräs lempilenkkini. Olen vältellyt kävelemästä siellä hirvikärpästen vuoksi, lisäksi poikakoiran jalkaongelmat tekivät sen, että halusin tepsuttaa mieluiten tasaisella.

No, nytpä taas käytiin.

Tuosta menee polku..... *ruma sana*

Eipä silti, kokonaisuutena tähän mennessä kaikkein parhaiten harvestoitu metsä: siellä on edelleen polut ja totta puhuen ei näytä niin raiskatulta kuin moni muu metsä, missä olen erehtynyt hakkuiden jälkeen kulkemaan.

****

Hännänhuippuna tyttären toive syyslomaviikolle: voidaanko mennä leffaan?

Itse ahmaisin tuon kirjan päivää ennen, lomalla kun olin, ja niinpä suunnattiin tiistai-iltana viihteelle.

Hienoa ryminää. Minä nyt en ole mikään elokuva-arvostelija, mutta tykkäsin niistä mielettömistä taidehistoria-jutuista, maalauksista ja historiasta, upeita maisemia, ja nokkelasti puettu tällaiseen draamaan ihan oikeat jutut. 

Muuten kaksituntinen kului niin, että eipä tarvinnut mitään suuhunsa laittaa, hyvä että hengittää ehti. Ihan taukoamatonta menoa ja meininkiä, siis hyvällä tavalla.

Tykkäsin.

Minä nyt tykkäsin myös kirjasta. Ja tähän mennessä kaikista Dan Brownin kirjoista.... muita leffoja en ollut nähnyt ennen eilistä, jolloin koko perheen kesken tuijotimme omasta telkkarista kirjastosta lainatun Da Vinci koodin, joka sekin oli hieno...

Tykkään tuosta lapsesta, koska hänen ansiostaan/takiaan olen tänä vuonna käynyt enemmän leffassa kuin edellisten 20 vuoden aikana yhteensä.