Sadonkorjuuta, loppukesää

Uskalsin sittenkin laittaa jotain kasvihuoneeseen kasvamaan jo keväällä. Naapuri kysyi saako tuoda vihdoin löytämänsä jalopenot sinne, ja kun siitä lähdettiin, hankin itsekin jotain.... (Naapuri on siis kolme kesää etsimällä etsinyt Jalopenon taimia niitä löytämättä. Ei huolinut muita chilejä. Olen koko ajan sanonut, että meille mahtuu kasvamaan ja menevät siinä muiden omien rinnalla sujuvasti.)

Tytär perheineen halusi muuttaa meille loman ajaksi talkkareiksi, joten ei ollut huolta kastelusta. Muuten en olisi mitään laittanutkaan. Alkuperäinen suunnitelmahan oli, etten laittaisi mitään tänä vuonna, korkeintaan jotain pientä, jonka voi hankkia juhannuksen jälkeen jo puutarhoilla mitään on jäljellä. 

Ensimmäiset tomaatit yrttiöljyssä.

Tomaatit kuivurin kautta.

Tuttu puutarha lupasi säästää minulle yhden luffakurkun sekä muutaman tomaatin. 

Luffa on kasvanut hienosti ja saan todennäköisesti siitä talteen siemeniä ensi kesää varten. Jos vaan muistan laittaa ne ajoissa kasvamaan....

Tomaatit eivät olleet kirsikkatomaatteja, ja leikkasin niitä jotenkin väärin. Satoa tuli, mutta niukasti. Ensi vuodelle muistiin, että haluan nimenomaan pikkutomskuja, koska niiden kuivaaminen on myös kätevämpää.

Jalopenoista keräsin jo osan, tein etikkaliemen ja keräsin osan siemenistä talteen. Chiliä ei sinänsä tarvita enempää, viime kesäistä on niin rutkasti jäljellä, mutta tykkään kasvattaa noita. Saahan niistä sitten vaikka säilykkeitä joulupaketteihin.

Naapuri haki onneksi suurimman osan jalopenoista. Minä en pidä sen mausta erikoisemmin. Kebab-annoksissa en koskaan syö sitä, mutta kuivattuna se toki on mauste siinä missä muutkin chilit. 

Valmistautumassa töihin. 
Ihmeiden aika: jo toinen kerta kampaajalla tämän vuoden puolella. 

Loppukesä on ollut hyvää aikaa fillaroida töihin. Illat on olleet kuitenkin pitkään valoisia, joten koiralenkin jääminen iltaseiskaan ei paljon hetkauta. Melkein päinvastoin: koirat nauttivat, kun ei tarvitse lähteä liian lämpimällä kävelylle. 

Muutenkin tykkään yleisesti elokuun illoista. Minusta on ihanaa, kun pikkuhiljaa hämärtyy edes vähän, ja nämä usvaiset ja metkat aamusumut on kerta kaikkiaan kauniita. 

Lähtiessä hyväntuoksuista sumuista ja varovaista auringonnousua...

... kotiin saapuessa aivan kultaa ja hattaraa taivaan täydeltä! 

Haaveilin pitkään puisesta maailmankartasta. Naapuri hankki jättimäisen, yli 3-metrisen, johon naulaavat merkin aina kun ovat käyneet uudessa maassa. Meillä ei ole tilaa sellaiselle, mutta ruokahuoneen seinälle mahtui pienempi, jolle tehtiin levystä tausta. Kehykset vielä, ja ripustetaan ihmeteltäväksi. 

Aikamoinen jumppa oli saada kaikki kohdalleen, mutta mukana tulleen sapluunan avulla eri saaret lienevät nyt edes suunnilleen oikeilla kohdilla. Välimeren saarista vaan osa oli niin paljon pois mittakaavasta, että koko meri oli täynnä. Jätettiin siis pois muut paitsi Sisilia, Kreeta ja Kypros.

Puinen maailmankartta

Suomen kartta kansallispuistoista.

Tilasin mukaan myös nupit, joilla voi merkitä paikat, joissa on käyty. 

Tämä motivoi suunnittelemaan jatkoon lomamatkoja.

Itä-Suomi on selvästi jäänyt huomiotta tähän saakka.

#Papurino

Loppuviikosta aloitamme vielä yhden kesälomaviikon. Tämä on sitten se viime jouluna tehtyjen ylityörahojen käyttökohde, koska ilmoitin heti keväällä, että tänä vuonna en suostu tekemään ylkkyä jonkun sähkölaskun vuoksi. Laskut on pystyttävä maksamaan normaalipalkoilla ja ylkkyrahat pitää saada käyttää hauskaan, elämyksiin ja muistoihin.

Viikonloppuna siis kohti seuraavaa lomaa!