Heinäkuun helteitä

Johan sitä tässä iässä uskaltaa olla oma itsensä eikä niin miellytä aina muita. Vai olisiko edellinen lause pitänyt aloittaa "jokohan"?

Oli miten oli, parin edellisen viikon aikana olen huomannut omaavani muutamankin tyypillisesti epäsuositun mielipiteen:
- pidin kesäkuun 2025 säästä enemmän kuin näistä kahden viikon helteistä (arvostan nukkumista, nyt on valvottu yli viikko...)
- en ymmärrä olutta/oluita (tuoksuu hyvälle kiukaalla, siihen käy 0%)
- jos menen ostamaan karkkia, en koskaan osta suklaata. Koskaan.
- suklaa suklaana tarjottaessa menee, mutta leivonnaisissa, jäätelössä tms: hyi. En ota.

Meillä on 65 päivää loman alkuun. 65!! Se on saakeli sentään yli kaksi kuukautta vielä. 
En ehkä selviä sinne saakka. 😒
Aivan järjetön ruumiillinen väsymys ja henkinen uupumus siihen, että olen saanut pysähtyä viimeksi kesäkuun ekan viikon pohjoisen reissulla, sen jälkeen joka ikinen päivä on ollut jollain tavoin ohjelmoitu ja täynnä tekemistä ja tapahtumaa. Kivatkin asiat alkaa tökkiä isosti, kun ei saa nollata olemalla.

Lomaa odotan mutta samalla vähän hirvittää: siellä tulee olemaan juuri näin kuuma, joten valvonko vielä senkin reissun? Sitten en kyllä talvesta selviä....

Niin paljon kuin työstäni tykkäänkin, kieltämättä kolmivuorotyössä oli puolensa: arkivapaat ja ylipäänsä vähän enemmän vapaapäiviä.

Luin lähes koko Jennifer Weinerin suomennetun tuotannon. Osa aika kivojakin, mutta osassa alkoi tuntua, ettei juttu lähde mitenkään eteenpäin vaikka oli sata sivua jo kahlattu.
Pitäisi opetella tapa, että elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen ja jättää kesken. Tätä opettelen vielä.
Kirjaston varauksia odotellessa nyt kun edellinen 10 kirjan pino on taklattu. Nyt ei olekaan kuin muutama enää varauksessa. Suosituksia otetaan vastaan. Osassa jonotan numerolla 342 joten ihan tälle kesälle ei tule.

Kasvihuone ilahduttaa tomaattisadollaan. Lisäksi tänä vuonna ananaskirsikat ovat kasvaneet "pensaiksi" kahden edellisen vuoden köynnösten sijaan. Ja kukkivat. Saattavat siis ehtiä tehdä satoa. *toiveikas*

Ensimmäiset chilit ovat punastuneet ja olen saanut kerättyä ihanan määrän persiljaa ja lipstikkaa jo kuivumaan.
Myös veneperunoita on otettu ylös ja maisteltu. Hyviä ovat. 

Osan edellisten 9 yön valvomisesta selittää myös stressi. 
Boogiella kävi tyttöystävä ja pentuja nähtiin rtg-kuvassa sitten aivan hirvittävä määrä.  Viikko sitten maanantaina, ihan tarkalleen laskettuna päivänä, pennut alkoivat syntyä. Valitettavasti yksi jäi synnytyskanavaan jumiin ja päädyttiin hätäsektioon....  ja yöllä emä alkoi hiipua ja menehtyi. 😢

Sain tiedon tiistaina kun kasvattaja soitti töihin. Näin nimen puhelimessa ja vastasin innokkaana.... kuullakseni kun toinen itkee luurin päässä. Hetken ajan tilanne oli paha: 8 pentua ilman emää ja todennäköisyys sille, että menetetään nekin, oli laskennallisesti suuri. 
Onneksi lyhyen matkan päästä löytyi sijaisemo, jolla oli omat pennut ja suostui ottamaan "käenpoikasia" hoteisiinsa. Emo hyväksyi vieraat pennut, antoi niiden imeä ja alkoi hoivata eli pestä samantien. Toisena aamuna jokainen pennuista oli saanut lisää painoa, pienenkin jo 10 g. 

Nyt tilanne on lapsukaisten osalta vakaa. Osa pennuista on siirretty toiselle varaemolle, koska 12 pentua yhdelle on melko suuri määrä. Pennut todennäköisesti selviävät kaikki. Kasvattaja on aivan hajalla ja itselläni on jostain syystä vähän syyllinen olo. Olisinko voinut tämän estää? Olisiko pitänyt sanoa, ettei astuta sitä narttua? 

Voi kun olisi se kristallipallo, mistä katsoa tulevaisuuteen.....

Talven kiroa ja taimikasvatusta osa II

Jos tästä talvesta jotain jää visusti mieleen, niin erinomaisen huonosti hoidetut tiet. Kaupunki taisi kilpailuttaa kunnossapidon uudestaan ja sai halvalla. Sen sitten arvaa miten loistavaa työtä tuli tilattua.

Olen kahtena talvena laittanut kaupungin teknisen työn johtajalle henkilökohtaisesti sähköpostia ja kiitellyt urakoitsijaa. Koska omat aamulenkkiaikani ovat täysin epäkristilliseen aikaan, oli ylellistä kun kadut oli suurelta osin aurattu jo lähtiessä. Muutaman kerran myös edellisinä talvina traktorikuski on raottanut ovea ja huikannut odottamaan hetken niin hän auraisi jalkakäytävän meidän edeltä - se kun olisi muutenkin vuorossa seuraavaksi. Ihan huippua!!
No, tänä talvena on ollut toisin. Vasta etätyöpäivänä pääsin havainnoimaan, että aura kulki meidän ohi 7:50 eikä ole tarvinnut huolestua, että hiekkaa kylvettäisiin jalankulkijoiden turvaksi..... 

Minä siis tilasin itselleni oikeat tappajat. On ollut sen verran heikossa hapessa tuo oma selkä, etten olisi pystynyt kovin kauan enää töihin ilman. Kenkien pyöreä nasta ei pidä jäällä mitään, siksi toisekseen omista kengistä on nastoja hävinnyt sen verran, että kahdessa kengässä lienee yhteensä enää 3 jäljellä. 
Näillä pysyi liikkumassa ilman huolia, varsin rennosti uskalsi askeltaa, koska kolmion mallinen terä pureutui tuohon peilijäähän kuin veitsi. Hirvittävän kovaääniset ne on ja hävetti aamuviideltä rouskuttaa ihmisten talojen ohi....  mutta pystyssä ollaan ihan kummankin ehjän ranteen ja lonkan kera. 

Onneksi mennään kevättä kohti.

Taimikasvatus sen sijaan. No, nakkasin huut hittoon ne turvepurkit, kuten lupasin. Siinäpä totisesti turhake! 

Sen sijaan virittelin talouspaperia pariin kerrokseen, muutama siemen sinne väliin ja vähän vettä perään. Lasipurkit minigrip-pusseihin ja ikkunalaudalle. Kas, tomaatit itivät viikossa ja siemenet on siis rapsutettu suoraan paikallisen viljelijän kirsikkatomaatista yhtenä aamuna....

Kävin siis hankkimassa muovisen minikasvihuoneen, jossa tuollaiset istutuskolot

ja läpinäkyvä kansi tasaisen kosteuden ylläpitoon.

Tomaatit jouduin jo koulimaan ensimmäistä kertaa paperista multaan. Nyt on sitten meinaan tomaatintaimia.... 😗

Chilit ovat hitaanlaisia ja on toki mahdollista, ettei viime vuonna kasvatettujen chilien siemenet ole itämiskelpoisia....  Myskikurpitsa oli vuodelta 2021 ja olin varma, ettei siitä mitään tule. Yllätys olikin melkoinen kun sekin iti 3/4 siemenestä viikossa. No, aivan liian aikaisin, joten saan vielä kiukutella niiden kanssa.

Vasemmalla takana lisää siemeniä talouspaperissa.

Edessä myskikurpitsa siirrettynä isompaan multaan, pullolla suojattuna.

Myskikurpitsaa....

Haluaisin muokata kasvihuoneen sisustan uusiksi tänä kesänä. Luulen, että haluaisin sinne vanhoista tiilistä tehdyn lattian ja vain isoja, siis todella isoja, ruukkuja, joissa kasvihuoneoloja tarvitsevat kasvit saisivat kasvaa. Tomaatit toki istutan luultavasti valmiiseen säkkiin, jossa on niiden tarvitsemat lannoitteet, mutta muut voisi olla kiva saada ruukuissa.

Tarvitsisi keksiä mistä saisi helposti ja edullisesti vanhoja tiiliä. Meillä on jonkin verran itsellä, mutta kun kasvihuoneen pohja on 9 neliötä, siihen uppoaa tiili poikineen. Voisin ostaa jonkun vanhan savupiipun. Heh!

Leivinuuniruokaa

Muita tämän talven juttuja on ollut uunipuuro. Jostain syystä en ole aiemmin leivinuunia käyttänyt mihinkään muuhun kuin lämmittämiseen. Olen jotenkin jänistänyt kun lämpötila ei ole vakio ja olen selitellyt itselleni, että siellä voi vaikka vahingossa pilata jotain ruokaa.... Tavallisen hölmöä selittelyä!

No, pistettiin ensin testiin joku edullinen liha, josta piti tekemän riivittyä lihaa. Yön yli se sai muhia aika pitkässä liemessä ja oli aamulla tosiaan neljän aikaan jo meidän kaikkien nenissä ilmoittelemassa olemassaolostaan.... ja oli hyvää. Revittiin ja pisteltiin ääntä kohti ilman ongelmia.
Sitten ostin ohraryynejä ja punaista maitoa ja laitoin ohrapuuron. Ja loppu on historiaa. 
Ohrapuurosta tuli meidän herkku. Sitä on nyt tehty jo muutamaan kertaan. Kumpikin syö sitä välipalana töistä tultuaan ja voi että on hyvää. 

Ilon pilkahduksia

Edelliseen liittyen: piha on sittemmin saanut aikaan varovaisia hymyjä ja ilon pilkahduksia, kun joitain kasveja, joiden luulin jo menehtyneen talven kourissa, onkin näköjään selvinnyt. (Toistaiseksi! Sanoo varovainen minä.... ei syytä tuuletteluun vielä.) 

Rhododendron näyttäisi sittenkin selviävän.

Tosin ihmettelen uskaltaako siitä leikata n 3/4 pois,

koska se on aivan rutikuiva ja ruskea siltä osin.

Ostin viime kesänä kaksi alppiruusua Tokmannilta. Joo, ei mitään takeita mistään, koska halpakauppa. Mutta ne lähti hienoon kasvuun ja kukkivatkin. 

Mutta toki ne varmasti olivat jossain määrin tuollaisia ressukoita, jotka pelastin vaan pihamyymälästä.
Enkä tajunnut keväällä, että meille paistaa itse asiassa aamuaurinko suoraan tuohon minusta varjoisaan kohtaan, eli noiden päälle. Niitä olisi varmasti pitänyt alkaa kastella runsaasti jo huhtikuussa, että olisivat saaneet vettä. Nyt pääsivät kuivumaan auringon paahdettua, mutta juuriston oltua jäässä.....

Tänä kesänä harrastin tätä kasvien pelastamista vielä yhden oliivipuun verran. Sekin Tokmannin pihalla, jossa yksinään nökötti surullisen ja puolikuolleen näköisenä.

Minä sitten nappasin sen -60% mukaan ja istutin. Nyt olen huolella hoivannut ja tutkinut nettiä sen suhteen, mitä se kaipaa (muuta kuin kasvihuonetta ja runsaasti vettä). 

Talveksi se pääsee meille yläkertaan, jossa toivon mukaan menestyy sitten talven yli.

Eniten harmitti vadelmat.

Ostin viime vuonna kolme, jotka istutettiin mielestämme hyvin.

No, sieltä ei lähtenyt mitään kuulumaan ja julistin ne tosi pahoillani kuolleiksi

ja kävin ostamassa uudet taimet, joille suunniteltiin paikka muualle.

Yllättäen sieltä kuitenkin pilkistikin kaikkien kolmen lehtiä,

joten nyt vadelmaa on sitten runsaasti. 😋

Hevoskastanja lienee sitkeä.

Se näytti kyllä toipuvalta jo keväällä, mutta

savinen piha sai epäröimään siitäkään hehkuttamista.

Sen juurelle istutetut sipulikukat sen sijaan eivät ole pärjänneet.

Noin 35 sipulista ehkä 5 on noussut ylös ja yksikään ei kuki.

Toinen kultasateen taimista on sittenkin puskemassa varovaista lehteä!

Toivon hartaasti tämän kasvavan isoksi pensaaksi, koska

sen sijainti olisi hyvä varjostamaan vähän kasvihuonetta.

Myös nämä pohjoisesta tuodut aihki-männyn taimet

alkoivat työntää vihreää, mikä ilahduttaa kovin!

Kyllä tällainen pihan hoitaminen on yhden sortin stressi sekin. Niin kivaa kuin onkin, sitten tulee näitä tilanteita, kun ajattelet kovan työn ja satasten menneen hukkaan jonkun onnettoman, Suomessa ei-niin-yllättävän, vuodenajan takia.

Jälkiviisaus, tuo viisauksista paras, jälleen kerran kertoi, että olisi saattanut olla fiksua selvitellä vaikka naapureilta, mikä selviää mitenkin tässä maassa. Tai ylipäänsä pohtia miten savimaa käyttäytyy pakkasella....

Kasvihuone ovelta käsin.

Etuvasemmalla kasvusäkissä pari kasvihuonekurkkua.

Niille pitää virittää narut tällä viikolla.

Kurkkujen takana myskikurpitsaa ja takana kesäkurpitsaa.

Takaoikealla perunat, sinisessä korkeassa pelastettu oliivi ja

koristekottikärryissä chilit.

Kasvihuone aiheuttaa päivittäin hyvää mieltä ja rauhoitun tyystin kantaessani sinne kannukaupalla vettä ja rauhassa kastellessani kasveja. 

Laitoimme pohjalle paksun pahvin, jonka päälle nuo puulaatat (jotka saimme viime vuonna isältä), joten siellä on miellyttävä kulkea eikä rikkaruohot pääse ihan niin leviämään. (Ehkä!)

Toisella sivustalla laatikkopenkki, jossa tällä hetkellä pioni ja siemenestä

istutettuja hajuherneitä (niukasti itäneet). Laatikon päässä siemenestä kasvatettua malvaa

sekä arovuokkoa, joiden pitäisi kuuleman mukaan olla kovia leviämään.....

Malvan eteen laitoin erittäin huonosti menestyneet, siemenestä kasvatetut bellikset,

joiden toivoisin elävän....

Takana matalampi laatikko, jossa tällä hetkellä lipstikka ja

siemenestä heitetyt samettiruusut.

Toisella puolen takaosassa matala lava, 

jossa yksi kesäkurpitsa ja perunaa avomaalla.

Eteen valmistui eilen kukkalaatikko, jossa nyt 

yksi hunajamarja (uusi, edellisen kuoltua pikku puutarhureiden hampaissa....)

ja suunnittelen siihen vielä toista hunajamarjaa. Hyötyvät ristipölytyksestä!

Viinimarjat ilahduttavat aivan valtavasti.

Vasemmalla mustaherukka ja edessä valkoinen.

Molemmat puskevat uutta versoa aivan hassuina. ♥

Aivan omavaraistelevaa meistä ei sentään saa, mutta minusta on hurjan kivaa voida hakea jotain itse kasvatettua ruokapöytään, kun sattuu olemaan yhteinen vapaa ja pohditaan mitä tänään syötäisiin.

Kasvihuoneen vieressä, mun autotallin kulmalla, on sellainen törkeän ruma, mutta järjettömän käytännöllinen kuution kokoinen vesitankki, johon sadevesi valuu ulkorakennuksen katolta. Ei ole pitkä matka kantaa vettä (paitsi toiselle puolen pihaa....) ja se lämpeneekin siinä kivasti auringossa.

Meillähän on myös toimiva kaivo, jonka vettä voi käyttää kasteluun, muttei esim. saunassa, koska se on harmaata ja siinä on hitusia savea. Pitäisi ehkä jonain vuonna huvikseen tutkituttaa onko se muuten ihan puhdasta. Tuoksu on ainakin raikas, vain väri on epämiellyttävä.

Kaiken tämän kasvimaa-rakentamisen lisäksi olemme saaneet aikaiseksi uudet portaat etuovelle.

Eikä mitään sen suuntaistakaan, mitä haaveilin syksyllä.... huoh! Klikkiotsikko tuohon toiseen blogiin, jossa rakastuin noihin uusiin portaisiin.....

Täytyy sanoa, että joskus on tylsää löytää itsestään se järkevä aikuinen, joka ajattelee asiaa käytännöllisyyden kannalta pelkän ulkonäön tai hauskuuden sijaan. 

Kunhan saamme vielä kaiteet ja muutaman muun jutun valmiiksi (toisin sanoen tilattua puutavaran, että voisi rakentaa), kerron lisää. Tässä vaiheessa meillä on vasta laituri, ja portaat yhteen suuntaan. Tavoite on parveke, josta kahteen suuntaan eri portaat......

Työnteosta ja muista kiireistä johtuen pidempiä taukoja kirjoitteluun näyttää tulevan. 

Mutta kuten jossain vanhassa leffassa: I'll be back!

Kesä tulee pihallekin

Ja sitten yhtäkkiä tuntui olevan kesä. 🌞

Lähtöjään harmitti kuin sitä pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Talvi teki hyvin runsaasti tuhojaan ja tämä vanha merenpohja viimeisteli loput. Eli viime kesänä istutetuista hyvin niukasti mitään selvisi. Kun tietää laittaneensa niihin kiinni kymppejä ja työn, saa oikeasti kyllä harmittaa.
Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi jotain yllättävää selvisi. Nimittäin koirien syömät (samperin pikku puutarhurit! En huomannut sitä ajoissa syksyllä, että olisi ehtinyt aidata....) herukat.

Mustaherukka oli pureskeltu ihan maata myöten 

ja sieltä se ponnistaa ♥

Valkoherukassa oli pureskeltuja varsia, jotka leikkasin.

Ja kas, sieltä puskee vihreää! 

Kukkapenkit on tosiaan laitettava suunnilleen alusta asti uusiksi. (Tähän kaivattaisi vähän motivaatiota, koska ei se merenpohja tuosta kohdalta minnekään ole kadonnut....)

Yksi pioni tuntuisi nostavan päätään varovasti, hortensiat on ilmeisesti jäätyneet kokonaan, mikään ruoho (viiruhelpi tai elefanttiheinä) ei tuntunut selviävän ja myös kuulemma ikuinen kestävä lyhtykoiso ei näytä merkkejä ylösnoususta. Kuunliljoja en välttämättä odota vielä nousevankaan, mutta eipä kyllä tunnu nousevan noista syksyllä istutetuista sipuleista kuin ehkä 20/300. 

Onneksi sentään hevoskastanjan taimi selvisi, niin pienestä kuin sekin mokoma ponnisti.
Kultasateet ovat vielä kysymysmerkkinä, rungot taimissa ikään kuin vihertää, mutta eivät ole puskeneet mitään silmua lehteen vielä. 

Yritän malttaa. Nyt on vasta toukokuu ja kevät on ollut kylmä ja pitkä. 

Grillauskausi päästiin avaamaan.

Ostin uuden grillin ja tykätään tästä inkkarinuotio-mallista kovin.

Oma uusi grilliherkkuni on tomaattijuustoruisleipä.

Molemmat leipäpalat voidellaan, väliin paljon juustoa ja tomaattiviipaleita.

Kääritään folioon ja paistellaan lämpimäksi kunnes juusto sulaa.

Ensimmäinen ajatus muuton jälkeen oli, että ei meille kyllä enää kasvihuonetta taideta laittaa.

Niinpä.
Oltiin pohjoisessa (siis viime heinäkuussa) ja selailin jotain kuvastoa, jossa myytiin kasvihuoneita aivan sikahyvällä alennuksella. Sulo Vilen minussa otti vallan ja kas, meillä on tuplat isompi kasvihuone, kuin vanhassa paikassa.  Blondin logiikka voi olla omintakeista.

Mies teki isäni kanssa päivän työn kasaamalla rungon.

Viimeistelyyn pääsin itsekin vähän mukaan,

lähinnä työkalujen ojentajaksi.

Sisälle tulee kolme kasvulavalaatikkoa, joihin tänä kesänä

perunaa, kesäkurpitsaa, myskikurpitsaa ja ehkä jotain.....

Chilit (joita tekihengitän) ja paprikat (sama) pidän ruukuissa.

Tuon lavan päälle hankin kasvusäkin ja pari kurkkua.

Tilasin pitkään havittelemani wisterian ajatuksella istuttaa se terassin ympäri tehtävään kukkalaatikkoon ja olin jo tehnyt suunnitelman, miten syksyllä otan varret alas ja peittelen ja ja ja.... 

Googlailu opetti, että se ei todennäköisesti silti selviäisi talvesta näilläkään leveysasteilla. Ja huomioiden tosiaan tämän penteleen merenpohjasaven ja kylmyyden/märkyyden yhdistelmän, luovuin ajatuksesta ja pistin sen isoon ruukkuun. Viedään kellarin portaisiin talveksi.

Sama syyssyrikälle, joka ilmeisesti voisi talvehtia täällä (kasvuvyöhyke I käsittääkseni), mutta pelaan nyt varman päälle. Kivojahan nuo ruukutkin ovat sikäli, että niitä voi sitten siirtää....

Keijunmekko ja pelargonit ovat hienossa kasvussa.

Otin ne nyt jo ulos harjoittelemaan ilmojen kanssa....

Kyllä tuntuu ihanalta  välillä voida mennä ulos ilman erillistä pukeutumista. Ainakin auringossa tarkenee T-paidalla ja capreilla. Eilen illalla tosin metsän siimeksessä oli jo hiukan viileää niissä tamineissa ja varovainen pitää olla. Yleensä onnistunut vilustuttamaan itseni aina jossain vaiheessa kevättä, kun pitkäkalsarikausi on loppu... 

Taimikasvatusta ja pahaa hajua

Istutin joskus maaliskuulla jo ensimmäiset siemenet turveruukkuihin ajatuksena, että ne voi siirtää suoraan isompiin ruukkuihin (tai maahan, kuten toiveikkaana ajattelin....) jatkamaan kasvuaan. Lähinnä chilit ja muutama (kaupan) suippopaprikan siemen päätyi purkkiin silloin varhain. Sittemmin jatkoin (kaupan) myskikurpitsalla ja (ostetuilla) kesäkurpitsan siemenillä....

No. Kovin hääviä ei kasvu ole ollut. En osaa sanoa miksi. Jotenkin kaikki paprikan sukuiset ovat tehneet lähinnä ne ensimmäiset sirkkalehdet ja jämähtäneet siihen. Eivät kuole, mutta eivät kasvakaan.
Kyllästyin vähän ja siirsin ne isompiin turveruukkuihin jatkamaan. Tämä siis myös chilien kohdalla ja sain noita siemeniä joululahjaksi, eivät ole chileistä kerättyjä. Sikäli kun asialla on merkitystä siihen, miten hyvin jaksavat kasvaa.
Revin siis ruukuista vähän reunoilta pois, koska ajattelin, että hentoiset taimet eivät jaksa kasvattaa juuriaan siitä turpeesta läpi. Sitten olin olevinaan hirveän nokkela ja laitoin muutaman kanankakkarakeen jokaisen ruukun pohjamultiin.

Ei ole häävi chilisato odotettavissa

Kesäkurpitsat on kasvaneet hyvin, myskikurpitsat taas kasvoivat hyvin ja alkavat jostain syystä nyt kellastuttaa lehtiään ja ovat kovin kitukasvuisia. Alkaa olla tunne, että allekirjoittaneen kannattaisi vaan tyytyä noihin ostotaimiin.... Ilmeisesti kurpitsat taas tarvitsisivat runsaasti lannoitteita, nehän kasvavat tyypillisesti esim. kompostissa. Mutta miten paljon tuollaista pikkutainta uskaltaa lannoittaa? Millä?

Lisäksi on niin pirskatin kylmä, ettei noita voi edes harkita vielä kuukauteen vievänsä pihalle. Ei sillä, ei kasvihuone ole edes pystyssä  vielä.

Etualalla myskikurpitsaa. Kellastuttaa lehtiään.

Takana kesäkurppa voi hyvin.

Taimia on keittiössä joka puolella. 

Lapset kysyivät onko meillä tänä vuonna isot pääsiäis-syöjäiset yhdessä. No, ei ole. Koska ensinnäkin äiti on töissä ja toisekseen puoli ruokapöytää on kuorrutettu erilaisilla taimiruukuilla ja purkeilla eikä siihen mahdu syömään kuin kaksi ihmistä ja nekin huonosti. Lapsiparat.

Eikä siinä mitään. Mutta me-parat. Nimittäin joka väitti, että nuo kanankakkarakeet ovat hajuttomia kun sekoitettuna multaan, valehteli. Ne haisee. Aivan hitokseen pahalle ja koko ajan. Mun ruokapöydällä. 😒
Huoh!
Tämähän meni niin, että siirtelin noita taimipurkkeja vähän edestakas. Sitten olin arkivapaalla ja istuin aamulenkin jälkeen kahville. Lueskelin siinä jotain ja jossain kohtaa nenä vähän värähti, että "öhhh, koirat piereskelee lenkin jälkeen pöydän alla". Tuuppasin yhtä koiraa vähän sivummalle ja jatkoin.... Kunnes haju jotenkin tulvahti taas sieraimiin.
Aikani sitä ihmeteltyäni tajusin, että kyse ei ole mamman pojista vaan noista kasveista.

Hyh hyh!!
Toivottavasti tekee oikein hyvää ja ihmeitä, 

koska käry on melkoinen.

Olin lisäksi tilannut jotain pikkutaimia ja nekin tulivat samaan syssyyn. Intiaanimintut olivat ilmeisesti päässeet paleltumaan matkan aikana ja viidestä vain yksi näyttää selviävän, muut ovat mustuneet aika huolella. Mainittakoon, että olivat välittömästi valmiit hyvittämään ostoksen eli iso kiitos siitä. Olen aina saanut hirveän hyvää palvelua ja apua tuolta Kodin Kukilta. 

Sieltä tuli joka tapauksessa kesäkukkia ja pari perennaa, joiden kasvusta olen häkeltynyt. Ja toivon enemmän kuin hartaasti, että pystyvät talvehtimaan tässä merenpohjan savessa, kun suojaan ne hyvin. Kyse on syyssyrikästä ja wistariasta. 

Takana kaksi kesäkurpitsaa,

edessä syyssyrikkä sekä wistaria.

Kasvihuoneen pystytys on nyt priorisoitu ykköseksi heti kun sellaista aikaa on, että ehdimme pihahommiin. Tilasin aikamoisen kasan lautoja ja harkkoja yms rakennustarviketta terassin laajennusta ja kukkalaatikoita varten, mutta nyt on pakko pistää jäitä hattuun sen suhteen, että kaikkea ei voi aloittaa kerralla. Viime kesä meni vähän poskelleen siksi, että yritin.

Kunhan kasvihuone on pystyssä, saan siirtää sinne kasveja ja sitten on hyvä aika myös miettiä sen ympärille tulevaa kukkapenkkiä (johon on hankittu pionin juurakot Hollannista, ja tekevät ruukuissa nekin jo kasvua....) ja vasta sitten loppuja. 

Tässä kohtaa sitä miettii miksi on buukannut itselleen menoja joka viikonlopulle tästä lähes juhannukseen. Jos ei ole koirajuttuja, on töitä.
Ehkä joku naapureista ehtii auttamaan miestä tuon pystyttämisessä. Se voisi olla muutenkin viisainta. Minä kun en malta odotella, vaan valmista on tultava tässä ja nyt. 

Jotain muuta

Ettei nyt pelkästään lähdetä valittamisen alhoon ja vaivuta syvyyksiin, on tässä sentään kaikenlaista hauskaakin sattunut.

Erittäin hyvin suunniteltu (sellaiset 5 vuotta....) ja lopulta myös hyvin tehty, eli roskis ja komposti saivat vihdoin (osittain valmiin) katoksen. Koiralenkeillä olen kyttäillyt pihoihin ja koettanut miettiä minkälainen katos olisi meille toimiva. Roskiskatos sinänsä olisi pieni ja soma, mutta koska meillä on tuo kompostori ruokajätteelle, haluan senkin kivasti saman katon alle. Se taas tiesi sitä, että koko rakennelma pitää olla kokoluokkaa suurempi....

Alku on aina hankalaa.

Rinnepihassa mikään ei ole suoraan mihinkään toiseen nähden.

Että nuo perustukset näytti hassuilta.

Mökki siitä kuitenkin näyttäisi syntyvän.

Bono olisi halunnut Vinhan punaisia merkkejä

ja olin pikkusieluinen enkä suostunut.

Oma tehtäväni tässä projektissa oli olla maalari

- ja katsoa kun se maali kuivuu.....

Mies oli fiksusti jo pohtinut käytettävyyttä, eli kun roskis tulee tuohon laatoille, se käännetään niin päin, että kahva eli takapuoli on tänne tielle päin. Niin roskakuskin on se helppo vetää siitä pois ja tyhjentää ja samoin laittaa takaisin.
Me taas voimme tuolta kompostin puolen "ovesta" kävellä sisälle ja käyttää roskispurkkia siltä puolen loogisesti ilman, että tarvitsee avata porttia ja tulla pois pihasta.  Nokkelaa!!!

Välipuuhun kiinnitetään pätkä verkkoaitaa, ettei koirat pysty karkaamaan pihasta tuon rakennelman läpi.

Edelleen suunnittelemme vielä loppuja ristikoita ja kulmalaudoituksia yms. (Lisää kuvasaastetta tulossa siis.....)
Katto tuntuu olevan kovin hankala juttu: peltifirmasta, mistä haluaisimme sen tilata, ei puhelimeen olla vastattu heinäkuun aikana. Mutta jospa se tästä helpottuisi, kun kesälomat alkaa olla kohta lomittu.

Muuten pihaan kuuluu myös kivoja asioita: tänä vuonna kasvillisuus on siitä parin viikon hellejaksosta toipunut kiitettävästi ja yllätyksiäkin on tullut vastaan.

Postilaatikon takaa löytyi valtava puska keltaista vadelmaa.

Kukaan ei tunnu tietävän mistä se sinne on tullut,

mutta marjat ovat puhtaita ja suuria.

Naapurin huviksi olen seisoskellut postilaatikoilla minuuttitolkulla syöden....

Luulevat takuulla, että kyttään.  =)

Kasvihuonekurkku on mukava kasvatettava, 

mutta voisiko se tehdä nuo syötävät vähän rauhallisempaan tahtiin?

Kurkkua tulee niin, ettei meinaa ehtiä syödä.

Viime vuotiset chilistä otetut siemenet itivät hyvin

ja lopputulos odottaa vielä punastumistaan.

Otan siemenet talteen tänäkin vuonna.

Kesäkurpitsaa, aaaahhh!!

Voisin elää keitetyllä kukkakaalilla ja

paistetuilla kesäkurpitsaviipaleilla.

Iltapalaksi voileipäkeksejä,

Oltermanni-viipaleita ja yksi kokonainen kurkku viipaleina.

Myös tavallinen vadelma tekee kiitettävästi satoa.

Herukatkin alkavat kypsyä.

Kasvihuoneessa on tosiaan saanut käydä päivittäin kantamassa vettä. Chilit ovat yllättävän juoppoja.

Ja vieläkään en osaa kasvattaa tomaattia. Sen taidon vielä haluaisin oppia.

Ehkä ostan suosiolla jatkossa vaan pensastomaatin. Jostain syystä tuo kirsikkatomaatti tekee hirveän pitkät roikot varsia, vaikka typistelen niitä, ja ihan satunnaisia kukkia ja tomaatteja.

Kesäkurpitsa ja avomaankurkku istutettiin lavakauluksiin, joihin siivilöitiin kompostimultaa. Siis vanhasta kompostista, jonne on sekoitettu ruokakompostin vuoden kompostorissa maatunut jäte ja puutarhajätettä. Koska meillä on sitä karhunkiertoa vai mikä sen rikkaruohon nimi lie, kuristajakasvi... kaikki multa, mikä otetaan käyttöön, pitää siivilöidä.

Mutta vaikka olikin työlästä, siinä mullassa tuntuu olevan ytyä. Ainakin kurpitsa tuntuu tykkäävän kovin. Nyt joudunkin miettimään miten usein se tarvitsee vaihtaa uuteen, että pysyy kasvatusvoima kohdillaan.

Kesän kukkia

Koska aurinko on muistanut meitä nyt pitkään lämmöllä, innostuin kuvailemaan omalla pihalla.

Orvokit ovat siementäneet itsekseen.

Rikkaruohotkin voivat olla näin kauniita.

Sain vihdoin aikaiseksi myös laittaa kasvihuoneen kuntoon ja siellä nyt pari kirsikkatomaattia ja pari kasvihuonekurkkua toivon mukaan tekee satoa kesän mittaan. Koska viimevuotisista chileistä otetut siemenetkin itivät, myös chili toivon mukaan ehtii tehdä jotain edes.... 

On siellä jo ihan pienet alut, joista tulee kukka.....  =D

Tämän virallista nimeä en koskaan muista.

Nimitän sitä kurkkuyrtiksi ja varjele se leviää..... 

Kevätesikko on myös siementänyt aidan viereen valtavan ryppään.

Laitoin kameran linssin aidan raosta ja nappasin kuvan.

Ihanat keltaiset!

Omenapuutkin ovat aloittaneet.

Viime keskiviikkona ei ollut vielä mitään,¨

lauantaina olivat täydessä kukassa.

Olisipa pörriäisiä!

Kaktusten kesäkoti

Kun terassi saatiin öljyttyä, nostin myös hyllyn takaisin ja kaktukset pääsivät kesäksi pihalle.

Kastelin ne ensin laittamalla isolle lautaselle ja kaadoin runsaasti (5 cm korkeudelta) vettä.

Imivät sitten useamman tunnin mitä imivät.

Seuraavan kerran kastelu ehkä heinäkuussa.

Sammalleimu tuijan juurella

Aamu, jolloin 22 km pyörälenkin jälkeen oli hyvin kevyt olo.

Saskatoon kukkii jo täysillä talon edessä.

Koska olemme nyt kaksistaan, olen pyrkinyt keksimään jotain ruokia, joita voisi tehdä isomman satsin kerralla ja syödä lisukkeena useamman päivän. Tai vastaavasti pakastaa kerta-annoksiin, jolloin olisi mitä ottaa.

Kehittelin jälleen tätä arkivuokaa.

Juureksia ja kasviksia, heitin joukkoon pari purkkia papuja ja kuorrutin

salaattijuustolla, joka itse asiassa ei näy tässä kuvassa.

Ihana lisuke mille tahansa, vaikka pelkästään.

Niitä pakastettavia herkkuja: täytetyt paprikat.

Karitsan jauhelihaa ja riisiä sisällä mausteineen,

pari siivua Oltermannia päälle.

En kypsentänyt mitenkään pitkään, kunhan juusto suli.

Tykkään paprikasta vähän rapsakkana ja pysyy ehkä

vitamiinit vähän paremmin.

Näitä paprikoita oli kiva laittaa pellillä pakkaseen ja jäätyneinä sitten pussittaa. Siitä nappaa helposti vaikka vasta aamulla mukaan. Yleensä meillä on jotain salaattivihanneksia sen verran, että saa muutaman kurkkupalan ja pikkutomaatteja edes, tällainen siinä vieressä on lopulta ihan ateria.

Ideoin, että seuraavat voisi tehdä härkis-riisi täytteellä tai vastaavalla kasvisideologialla. Paprikat ovat nyt halpoja, niin pitäisi tehdä pakkaseen iso satsi. Säilyvät sitten sen, minkä vaatii, kunnes on eväinä syöty.

Muita suunnitelmia alustavasti on: tyttären lakkiaisjuhlat lauantaina 4.7.

Laitoin isolla jakelulla vähän kyselyä tekstiviestinä sukulaisille, että uskallattekos lähteä, jos paiskaan juhlat kasaan. Ihanasti koko suku oli sitä mieltä, että kun ei meitä lopulta niin montaa edes ole, ja tuollaiset juhlat ovat yleensäkin pihalla, totta kai olemme tulossa!