Jos jotain kaipaan vanhasta kolmivuorotyöstäni, niin arkivapaita. Pystyn järjestämään kampaajat tai ripsien värjäyksen työpäivän jälkeen tai lauantaina. Jos pankkiin pitäisi mennä, pystyn pyytämään päivään lyhennyksen. Hammaslääkärin voin hoitaa keskellä työpäivää ja tehdä tunnit takaisin. Mutta mahdollisuus viettää ihan koko arkipäivä vapaalla on ylellisyyttä, jota ei nykyisessä työssä koe.
Hyvinvointialueet säästävät itseään hengiltä, ja niinhän meillekin tuli suositus pitää talkoovapaita. Talkoovapaa on hienompi sana palkattomalle vapaalle, mutta ns. virkavapaata palkattomana ei myönnetä, jos lomia on vielä pitämättä. Täysin älytöntä semantiikkaa ja teknisten termien kanssa touhuamista, mutta hain sitten muutaman talkoovapaan tähän syksyyn.
Miehellähän on pekkaset käytössä ja niitä harvoin tulee käytettyä muuten kuin joulun välipäivinä, jolloin työnantaja pakottaa pitämään kaikki loput. Nyt oli sitten syy pyytää puolikas pekkanen ja niinpä pakkasin reput ja lähdimme retkelle keskiviikkona. Kohteena Kemiönsaari ja Purunpään luontopolku.
Sää suosi meitä. Hyvä niin, koska kalliot olivat liukkaat kuivanakin. Sateella tuonne ei olisi mitään asiaa.
Reitti menee ympyrän mutta toiseen suuntaan kulkee lähinnä metsäautotietä pitkin. Ranta oli tosi kaunis, polku kulkee hyvin lähellä vesirajaa paikka paikoin, joten menimme rantaa pitkin koko matkan Glasbergetille saakka. Siellä kunnon kahvitauko possumunkkeineen.
Mereltä alkoi puskea merisumua sekä pilveä tauon aikana, joten pohdimme lyökö sateeksi. Tuolloin ainoa reitti olisi ollut mennä tietä pitkin, mutta sääennuste ei tätä luvannut ja tie ei houkutellut. Niinpä kävelimme saman reitin takaisin ympyrän sijaan.
Maisemat oli kyllä todella kauniit. Kalliot oli kauniisti kuvioituneet ja muutamassa kohtaa annoimme paluumatkalla koirien riekkua itsensä mereen.
Myönnettäköön, että säikähdin kyllä melkoisesti, kun yhden rannan kohdalla koirat touhusivat iloisina vedessä ja tajusin yhtäkkiä näkeväni aivan rantahiekalla vihreää maalimaista tiplua eli sinilevää..... Liekö ollut levän jäänteitä vai mitä, mutta aika nopeasti käskytin koirat pois vedestä ja olin huolissani siitä, että saivat vettä suuhunsa. Onneksi kaikki olivat kunnossa kotimatkan sekä illan, joten ilmeisesti meni säikähdyksellä.
Aivan lähtöpäässä oli pieni kalliosaari, johon pääsi nyt helposti kuivin jaloin, koska merivesi on niin matalalla. Siellä on ihmisen tekemä tolppa, jossa metallivahvikkeet ja päälle kasattu hieno pesä isoista risuista. Niin, mehän näimme merikotkan liitelevän. ♥ Merikotka on niin hieno lintu, on kunnia olla nähnyt sellainen elävänä!!
Mies kantoi koko reissun pientä vapaa mukanaan kuvitellessaan voivansa kalastaa.....
Pidin koiria kytkettynä, että pääsi heittelemään muutaman kerran, mutta ei siltä kiljumiselta kyllä voi nauttia kalastamisesta. Eli kalareissut ilman (noutavia) koiria.
Oli kyllä ihan parhaalla tavalla käytetty vapaapäivä!!
Nyt pari päivää myöhemmin huomaan portaita mennessä, että reidet on tehneet vähän erilaista työtä kallioilla kiivetessä.
Ilahduin myös suunnattomasti löytäessäni kaupasta jo glögi-tiivistettä. Olen aktiivisesti luopunut iltapäiväkahvista sillä uskolla, että se parantaa yöunia, joten joku korvaava iltapäivä-juoma on tarpeen.
