Hrvatska

Jouluna 2025 tehdyt ylityöt tuli maksuun tammikuun lopulla. Päätin heti, ettei yhdelläkään eurolla makseta sähkö- tai vesilaskuja, ja miehen ollessa juuri tullut sairaalasta, tulin eräänä päivänä kotiin ja kysyin mahtaisiko kiinnostaa lähteä reissuun syksymmällä. (Olin siis leikkauspäivänä kysynyt thorax-kirurgilta saako lentää maaliskuussa. Mietin tuolloin Madeiraa. Saattoi leikkaavaa lääkäriä hivenen huvittaa. Toinen on teholla vielä intuboituna ja muija vouhoaa tulevista reissuista..... Ei luvannut. 😊)

Mies ilmoitti olevansa melko varma, ettei mitään huonoa reissua ole suunnitteilla ja ojensin matkatoimiston varausvahvistuksen. 😀 Suunnitelma/haave jo muutaman vuoden takaa: Kroatia, Split.

Jälkiviisaana: parempi vaihtoehto kuin oma alkuperäinen haaveeni maaliskuisesta Madeirasta.

Minä rakastuin. Nämä kapoiset kujat, pienet putiikit, taivaallinen jäätelö, hyvä ruoka, siisteys, ihmisten kielitaitoisuus sekä ystävällisyys. Ja asia, joka oli itselleni yllättävä ja arvokas: hanasta juotava vesi! (Joka oli vielä hyvää! Sanoo Paimiolainen, jossa on aidosti hyvänmakuista juomavettä.)
Voin inhota sitä jatkuvaa vesipullojen ostelua, koska Suomea lukuun ottamatta missään ei toimi kierrätyssysteemi pullojen suhteen samoin ja ahdistaa tuo muovipullojen ostaminen. Joten yksien pullojen ostamisen jälkeen täytimme ja pistimme jääkaappiin kylmenemään. Miten kätevää!

Toki Splitin kaupunki on kohtuullisen suuri, mutta käveltävissä. Lisäksi me varasimme, kuten yleensä, vähän sellaisen omatoimimajoituksen. Toisin sanoen emme kaipaa valmista aamupalapöytää tai uima-altaita, puhumattakaan drinkkibaarista. Päinvastoin.

Hotelli oli pieni perheen pitämä majatalo, huoneistot kahdelle pariskunnalle. Hienosti varusteltu, viimeisen päälle tip top, siisti, ja mahtava auringonottoterassi, jossa sohvaryhmä myös varjossa sekä pieni pöytäryhmä tuoleineen. Kirjaimellisesti viiden minuutin matka tuoretorille, josta sai ihanat aamulla poimitut hedelmät, vieressä leipomo, josta tuoreet uunilämpimät sämpylät, ja lähikaupasta juusto. Muuta emme kaivanneetkaan.

Nektariinit ja rypäleet torilta, sämpylä leipomosta

ja tee/kahvi omasta keittiöstä.

Lounaalla vanhassa kaupungissa.

Taisi olla reissun paras eväs: sitruuna-kesäkurpitsarisotto. 

Lähdimme aamulenkille seiskan jälkeen, teimme vähän eri lenkin joka aamu. Suunnitellusti varasimme alkuviikkoon retken viidelle saarelle sekä siniseen luolaan ja Hvar-saarelle. 

Aamusämpylät rantapromenadilla odotellessa veneen lähtöä.

The blue cave, yksi monista

Superkiva porukka, jonka kanssa yhteinen retki. 
Saksalais-englantilainen pariskunta, puolalais-portugalilainen, japanilaiset x 2 sekä me.

Koko päivä merellä: uimista, snorkkelointia, luolat, rannat, 

Hvarin kaupungin ruokapaikat ja porukalla syöminen.... 

Parasta kaikissa lomissa on se, kun koirien hoitopaikasta tulee keskellä reissua viesti: täällä on kaikki kivasti, ruoka maistuu, ulkoillaan paljon ja viihdytään.

Auringonnousua

Harkitsimme pitkään, että vuokraisimme auton. Moni taho suositteli KRKA-kansallispuistoa kohteeksi, mutta nimenomaan niin, että lähtö hyvin varhain, jolloin paikalla olisi jo heti kahdeksalta kun portit avataan. Selvittelin vuokra-autojen hintaa (edullinen), mutta pysäköintiriesan vuoksi en halunnut hakea sitä valmiiksi edellisenä iltana ja se olisi ollut ongelma. Lopulta kävelyllä piipahdimme yhteen matkatoimistoon, joka myi päivän paketteja ja päädyimme lähtemään ohjatulle retkelle toistamiseen.

Mainio päätös! Opas oli loistava. Kertoi historiasta mielenkiintoisesti, lisäksi tiesi kaikenlaista knoppitietoa ohikuljettavista kylistä ja paikoista. The Game of Thrones (en ole nähnyt) on mm. kuvattu ohikuljetuilla paikoilla osittain.

Puistohan oli käsittämättömän kaunis! Noita vesiputouksia ja virtaavaa vettä olisi voinut tuijotella päivän. 

Näillä putouksilla on saanut uida vielä jokunen vuosi sitten.

Onneksi ei enää.

Arvostan, että heillä oli kanttia kieltää houkutteleva kohde

luonnonsuojelun nimissä. 

Retkipäivät olivat molemmat kokopäiväisiä. Siitä syystä olikin hyvä, että varasimme niiden väliin rötväilypäivän, jolloin emme suunnitelleet muuta kuin syövämme kertaalleen. 

Toiselle laiskottelupäivälle sattui myös ukkosmyräkkä. Olimme aamupäivän aurinkoterassilla lukemassa ja kuuntelimme lähestyvää jyrinää. Pilvisyys vei lopulta sisälle ja sitten alkoi tulla vettä. Noilla seuduin sitä tulee vähän reippaammin lyhyessä ajassa, onneksi ei sentään Forecan alkuperäisen lupauksen mukaisesti 68 mm. 

Ja harmi kyllä, ukkoset sytyttivät myös maastopalon viereisellä Bracin saarella. 😞

Katselimme savua pari päivää ja varoitukset kartassa kertoivat sen olevan jo yli 20 000 m2 kotiinlähtöpäivänä. 

Toisesta päästä kaupunkia löytyi upea puistomainen alue, jossa mm. kasvitieteellinen puutarha. Sinne puutarhaan emme päätyneet, mutta kävelimme erittäin pitkän iltalenkin tuon puistoalueen ympäri, ja jouduimme toteamaan, että aika ei riitä koko alueen kiertämiseen, koska auringon laskiessa tulee pilkkopimeys. Alue olikin n. sata kertaa suurempi kuin olimme laskeneet. 😆

Maisematerassilta oli hieno näköala kaupunkiin ja sen pääsatamaan.

Sen verran kiva paikka oli, että haluaisin samaan kohteeseen uudestaan. Tuo hotelli oli niin mainio, että jos onnistuisi varaamaan saman reissun esim. ystäväpariskunnan kanssa yhtä aikaa, olisi varmasti paljon nähtävää ja koettavaa porukalla.

Dubrovnik jäi vielä näkemättä, toinen iso kaupunki, ja sinne voisi tehdä myös päivän retken ihan vuorobussilla....

Lämpötiloista johtuen voisin siirtää loma-ajankohtaa viikolla eteenpäin. Nyt oli +33-35 suuren osan aikaa, sateessa putosi peräti +27. Sen verran liian kuuma, että puolenpäivän jälkeen oli pakko hakeutua sisätiloihin ilmastoinnin alle muutamaksi tunniksi, koska jopa varjoisilla kujilla tuli helposti liian kuuma. 

Turha tulla sanomaan, ettei ilmastonmuutosta ole. Välimeren kesät ovat aina olleet lämpimiä, mutta hotellin omistajakin kertoi miten aiemmin kesät ovat olleet siedettäviä ja nykyään jatkuvasti tukalan kuumia ja maastopalot leviävät vuosittain kuivuuden vuoksi.

Toki se, että satamaan saapui joka ikinen aamu kaksi järkälemäistä risteilyalusta, niitä "näe eri kaupunki joka päivä Välimerellä", ja sieltä purkautuvat sadat ihmiset, tekivät kujista paikoin ahtaita. Mutta me osasimme hakeutua pienille kujille sivussa oleviin ravintoiloihin, lisäksi ravintolatarjontaa oli niin hyvin, ettei ahdasta ollut syödä missään kohtaa. Sitä paitsi turha valittaa turisteista kun on itse sellainen. 

Kroatilainen viisaus vesipullossa puhutteli.