Paras toteutunut unelmani: oma sauna
Kyllähän sitä aina unelmoi jostain: kahvista, pitkistä rauhallisista yöunista, ihanasta metsälenkistä..... Mutta sellaisia oikein isoja unelmia. Noh! Toki sitä aina ajattelee ja haaveilee kaikenlaisesta, mutta sellaisia haaveita, joille olisi valmis tekemään jotain - enpä tiedä.
Taidan olla liian realisti. Kun on jokin asia, josta haaveilen. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka patikkaretki eväineen, sellainen pitää vaan järjestää ja sen teen. Katson kalenterista milloin on yhteinen vapaapäivä ja suunnittelen aikataulun sen mukaan. (Sitten juuri sinä päivänä on karmea sadekeli tai tuulee tai jotain.... ja totean, että "no, sateen sattuessa sateessa".... tai jään kotiin enkä sen erikoisemmin asiaa harmittele.)
Hurjan näköiset pilvet Otus-myrskyn jälkeen
Toki on asioita, joista on kiva haaveilla, sillä lailla vähän leikillisesti: jokin melko valtava reissu, retki tai vastaava. Sellainen, minkä järjestämistä täytyy oikeasti puuhata pidempään. Olkoon nyt esimerkkinä vaikka tämä jo mennyt 5-vuotissuunnitelmani tuosta viimetalvisesta Kanarian reissusta koko perheen kera.
Sitten taan olen jollain tavoin laiska. En viitsi edes käyttää sanaa mukavuudenhaluinen, koska kyse on puhtaasti laiskuudesta.
En jaksa suunnitella, säästää, nähdä hirveästi vaivaa...
Mainittu reissu tänä vuonna oli huikean kiva. Siihen säästin ja sen järjestäminen oli helppoa: sen kuin meni matkatoimiston sivuille ja varasi.
Viikonloppuna makumatka Kanarialle uudestaan.
Mojo-kastike on hyvää myös kotimaisten
uusien perunoiden kanssa. NAM!
Iltapäivälehti uutisoi maskulaisesta naisesta, jolle soitettiin työpaikalle lauantaina ja kerrottiin 5,6 miljoonan euron lottovoitosta.
Sivulauseena: mietin heti juttua lukiessa, että ai vitsi miten kiva, kyse täytyi olla jostain hoitajasta tai kaupan "tädistä", koska kukapa muu olisi töissä lauantaina. Eli siltä osin meni voitto oikeaan osoitteeseen!!
Niin, mitäpä minä tekisin, jos lottoaisin ja moinen kopsahtaisi kohdalle?
Luonnollisesti lapset saisivat kaikki oman osansa. Pitäisi kysellä verottajalta miten lahjaveron saisi mahdollisimman pieneksi. Koen joltain kohdalta epäreiluksi, että vanhempana en saisi antaa lapsilleni suurta summaa ilman, että valtio vie välistä. Toki en itsekään olisi tässä kohtaa tehnyt mitään ansaitakseni moisen summan, mutta silti. Vähän tuntuu hullunkuriselta.
Mutta mikä muuttuisi omassa elämässäni?
Jatkaisin edelleen töissä. Mahdollisesti vähän pienemmällä työaikaprosentilla, mutta jatkaisin kuitenkin.
Saattaisin pitää haaveilemani puolen vuoden sapattivapaan.
Tekisin vähän pidemmän retken pohjoiseen, saattaisin peräti piipahtaa kurkistamassa Jäämerta (jos Norjan raja on jo auki.)
Epäilemättä hankkisin yhden koiranpennun.
Kyllä on melko vaatimattomia omat haaveeni.
Noistakin suurin osa olisi toteutettavissa ilman lottovoittoakin. Kyse on lähinnä arvovalinnoista ja viitseliäisyydestä. Ja laiskuudesta.
Rodot aloittelevat
Olisi kivaa jos.....
Voisin tehdä miehen kanssa pitkän reissun Jenkkilään niin, että lentäisin esim. itärannikolle, tasaisin aikaeroa siellä muutamia päiviä ja vuokra-autolla ajaisin maan halki katsellen paikkoja.
Päätyisin eteläisten valtioiden (New Mexico, Arizona) kautta pohjoisempaan tervehtimään taas kerran perhettä Utahissa, ajaisin pohjoisen kautta (Idaho, Montana) Seattleen, joka on kuulemma maailman kahvipääkaupunki, ja jonne haluaisin päästä käymään.
Vanhana Greyn Anatomia -fanina haluaisin nähdä ne lautat, saaret, maisemat...
Siitä pohjoiseen Vancouveriin Kanadan puolelle ja sitten takaisin rantatietä alas San Fransiscoon. Sieltä lento kotiin.
Lystikäs haave. Toteuttamiskelpoinen joiltain osin.
Sitten realisti iskee: en tykkää ajaa pitkiä matkoja tai matkustaa autolla tuhansia kilometrejä. Tuolla on erilaisia riskejä kuin kotimaan matkailussa autolla....
Tuo vaatisi vähintään kuukauden, etten olisi ihan puhki reissun jälkeen. En tiedä voisinko olla pois kotoa ja koirien luota niin pitkään.
Ei paljon 5 miljoonaa auttaisi, kun ei tykkää ideasta vaikka sen itse keksii.
Lipstikkapesto
No nyt löytyi sitten herkku!!!
Pilkottua pihtaa,
parasta hartiajumppaa
Joten heivataan tällaiset haaveet. Palataan normaaliin arkeen ja vietetään sitä hyvin ja ansaitusti.
Olen aika innoissani järjestäessäni nyt tyttärelle lakkiaisia. Saamme käyttöön palokunnantalon, missä on iso terassi ja ihmisten mahdollisuus pitää vähän etäisyyttä.
Herkkuruokia olen jo listannut, ihana ystäväni tekee lakkiaislahjaksi lapselle pari Britakakkua!! ♥
Kesälomaan aikaa vajaa pari viikkoa. Työvuoroja 9.
Elämä on aika nastaa!!! ♥
