Kramppeja - ja nyrjähdyksiä

Piti sitten oikein julkisesti kehua, miten kiskoin sitä 30 kilon kahvakuulanippua siellä kentällä....

No, nyt ei pää käänny mihinkään suuntaan ja nieleminenkin tekee kipeää. Niska oli jumissa jo heti keskiviikkona. Se ikään kuin paheni koko ajan ja alkoi tuntua kurkussa ja kuvittelinkin, että olen saamassa jotain flunssan poikasta. Pasi hieroikin joku ilta ja olin jollain tavoin helpottunut, että kyllä se siitä. Mutta ei...

Eilen piti kahvit hörpätä vielä ennen lähtöä illalla ja meinasin saada kupillisen syliini kun tajusin, etten pysty kallistamaan päätä taaksepäin.
Viime yö, onneksi jälkimmäinen, oli töissä hankala, koska niska särki lukuisista särkylääkkeistä ja hevoslinimentistä huolimatta melko huolella... olisi pitänyt opiskelijan väliarviota pitää, mutta enhän pystynyt keskittymään kuin tarraamaan kädellä omasta niskastani kun olo oli, että koko pää irtoaa.

Kotona nukuin nelisen tuntia ja ylösnouseminen oli varsinainen temppu ja miten se tehdään. Jo kotimatka oli sellainen, että hirvitti.... kirjaimellisesti. Jos nimittäin isompia sorkkaeläimiä olisi tullut, en pystynyt edes katsomaan tien sivuun...   onneksi pääsin kotiin ilman vahinkoja.

Nyt sitten tulehduskipulääke mahassa ja mietintä lähdenkö päivystykseen piikitettäväksi. Relaksanttia se olisi vailla.... Sirdaludia mulla on kotona mutta muistini mukaan se teki vaan pöhnäiseksi muttei varsinaisesti laukaissut kramppia silloin kun niitä sain.

Mitä tästä opimme? Jos et osaa tekniikkaa, älä revi.
Kääntyvä pää kuuluu ihmisoikeuksiin.  =)