Osa syksystä on ihan kaunista, mutta inhoan, vihaan ja tulen epätoivoiseksi, kun on pimeitä aamuja, pimeitä iltoja, sateisia ja harmaita päiviä, pyykkiä ei saa kuivaksi missään, mikään ei huvita, tuulee niin, että tukka irtoaa päästä ja yök yök yök....
FB:n kaverilistaa ihmettelin.
Mulla ei ole enää mitään tekemistä oikeassa elämässä kenenkään niiden kanssa, jotka ovat mun "kavereita" vaan siitä syystä, että meillä on koira. Jäinkin miettimään kaikkien niiden poistamista, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä oikeassa elämässä viimeiseen vuoteen. Niitä on rapiat toista sataa.
Toisaalta oma perhe, työkaverit ja tietyt ystävät - niiden kanssa olen tekemisissä ilman naamakirjaakin, joten miksi nähdä vaivaa ja roikottaa niitä siellä?
Jotain vanhoja (paino sanalla vanhoja, vuosien takaa) kavereita toki on, ja heidän kuulumisiaan on kiva lukea.
Alan vaan kaiken kaikkiaan kyllästyä koko ideaan. Suurin osa niistä ihmisistä, jotka kommentoi jotain mun kirjoituksiin, ei oikeassa elämässä ole niitä, joihin voisin luottaa totuuden hetkellä. Sanotaanko näin: niistä tuskin kukaan tulisi mun hautajaisiin.
(Ai synkällä mielellä?)
Kasvihuone on tyhjennetty, kesäkukat haudattu kompostin uumeniin ja terassi siistitty.
Ronja kanssa tehtiin muutama karjalanpiirakka.
Joku otos piskeistäkin. Poikkeuksellisesti julkaisen jotain.
Olivat jahdissa (lue: iltalenkillä) ja sattumalta haulikon kantaman päähän osui rusakko.
Duu-duu nouti sen kuin vanha tekijä. Jaksan edelleen ihmetellä mitä tuosta koirasta olisi tullut osaavissa (ja viitsivissä) käsissä.
(Ehkei ainakaan sitä tekosyytä sanoa irti toistasataa "kaveria".... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!