Siinä siis puolustuspuhe valmiiksi, miksen leivo ruisleipää. =D
Nyt törmäsin taas netin maailmassa blogiin, jossa oli metka vinkki pataleivälle, eli leipä, joka tehdään kylmään veteen esim. illalla ja paistetaan aamulla ja nimenomaan niin, että sitä paistoastiaa (pataa) lämmitetään todella kuumaksi etukäteen ja leipä paistetaan siinä.
Olen vastaavaa tehnyt ennenkin, mutta jollain tavoin kaiken tohinan keskellä unohtanut....
Mutta veivasin vanhan tutun leipätaikinan kylmään veteen, laitoin jääkaappiin ohjeen mukaan yön yli, ja aamulla sitten uuniin. Ja se todella toimii.
Eli nostin aamulla taikinan pöydälle, uuni päälle 250 asteeseen ja pata uuniin kansineen. (Käytän itse jotain Tupperin muovista astiaa, joka ei varmasti tule ihan yhtä kuumaksi kuin esim. keraaminen astia. Tässä varmasti täytyy katsoa paistoastian mukaan noita lämpöjä.) Vaivasin taikinaa melko runsaalla jauholla ja jätin kelmun alle lepäämään siksi aikaa, että uunissa oli täysi lämpö päällä. Sitten pata uunista, taikina vuokaan ja kansi päälle ja joku 10-15 min. kuumassa, jonka jälkeen laskin lämpöä. N. 40 min. paistamisen jälkeen otin kannen pois ja annoin vielä paistua n. 15 min.
Uskoisin, että mikä tahansa vaalean leivän ohje toimii. Itse muokkaan sitä sen verran, että jätän taikinan melko löysäksi (mitä en tee, jos leivon sen heti), koska jauhot ja ryynit tyypillisesti imee nestettä kun niillä on mahdollisuus olla veden kanssa tekemisissä pitkään. Käytän siis aina leipätaikinassa ruis- tai kaurahiutaleita ja/tai leseitä. Ja minusta tuntuu, että leipä kypsyy helpommin kun taikina on vetelä. Kurjahan se on vähän käsitellä, eritoten, koska kylmä taikina on käsissä ikävän tuntuinen. Mutta kärsimys toki maksaa vaivan kun lämpimän leivän saa uunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!