Ei ollut tauti tappavaksi

Jälkimmäisen yön jälkeen menin normaalisti aamulla nukkumaan siinä ennen kahdeksaa. Jostain syystä torkuin huonosti ja olin vielä kympiltä "hereillä" ja tajusin, että jalat on kuin jääkalikat. Outo juttu sinänsä: kun jalkoja palelee, muun kropan on mahdotonta sammua ja nukkua.
Torkuin puoleenpäivään ja sen jälkeen oli viluinen ja väsynyt olo.

Seuraavat päivät jatkuivat samaan tapaan, paitsi että kun vapaina yleensäkin kävelen vähän pidempiä lenkkejä tai usemmmin, kiinnitin huomiota, että jalkojen lihakset tuntuivat kovin kivuliailta jo kesken lenkin. Sen lisäksi kiukutti kun Pasi ei ollut polttanut takassa tulta pyhinä ja palelin koko ajan. (Sisälämpö kotona oli varmasti yli 21 mutta....) Heitin Emgesania nassuun iltaisin ja jatkoin... paitsi että kivut siirtyivät koko kroppaan niin, että selkälihaksetkin alkoivat särkeä kuin viimeistä päivää. Lopulta oli pistettävä mittari kainaloon ja olihan se aika järkytys kun lämpö oli päälle 38°C. Outo tauti. Ei räkää, ei kurkkukipua, ei mitään tavanomaisia flunssan oireita.
Pari päivää meni Paratabsia ja Buranaa napsiessa ja levätessä. Siitä se sitten... ainakin nyt olo on jo virkeämpi eikä kolotakaan.

****
Melkoinen myräkkä oli eilen. Iltapäivälenkillä alkoi yhdessä kohtaa vähän arveluttaa kävellä metsässä kun puut näyttivät taipuvan lähes vaakaan ja natina oli kuuluvaa. Pururadalle päästyä hengähdin vähän (ei olisi kannattanut....) ja eikös siellä suoralla ensin Edu meni metkan näköiseksi ja hakeutui ihan jalkoihin, samassa takana kaatui kuusi keskelle reittiä ja hetken päästä toinen kuusi edessä. Siinä seistiin sitten kahden kaatuneen puun välissä melko säikähtäneinä. Mummokoira oli ainoa, joka ei välittänyt asiasta vähääkään, se ei edes huomannut. Kuurous voi olla tässä kohtaa onni. (Onni oli sekin, että se pysytteli lähellä eikä tapansa mukaan siellä 10-15 metrin päässä, koska olisi jäänyt alle....)
Saanen mainita, että matka pois pururadalta tapahtui harvinaisen reippaaseen tahtiin ja olin kuitenkin sen verran avulias, että ilmoitin siitä Salon kaupungille.

Osaan näemmä lukea tuota Pikkukoiraa. En olisi ehkä pysähtynyt jos sen olemus ei olisi viestittänyt jostain poikkeavasta. Mamman hengenpelastaja! ♥

Mutta kaiken varalta en lottoa tällä viikolla, enkä ensi viikollakaan. Eiköhän ole tuuri tullut käytetyksi toviksi.

****
Tolleri-ihminen poikkesi kahville. Tapahtuma, joka kirjoitettakoon historiaan. Tunnetusti meille on niin pitkä matka ettei tänne tule kuin ihmiset todella kaukaa.
Nina kävi vaihtamassa mulle liput Svenskanissa kun kämmin niiden kanssa.... ja koska sattui olemaan paikkakunnalla työasioissa, poikkesi kahville.
Olin muutenkin ajatellut tehdä jotain hyvää välipalaa muksuille, joten tämä oli kiva tekosyy pistää vielä vähän enemmän....

Vivin töhnätortillat

paketillinen jotain hyvää leikkelettä, esim. nautaa/poroa
Philadelphia-juusto "cracked peppers" (niitä uusia korkeita purkkeja)
mauton tuorejuusto
ruohosipulituorejuusto
sipulirouhetta
mausteita maun mukaan (sinappia, balsamicoa)

Leikkaa leikkeleet pieneksi silpuksi. Yhdistä kaikki aineet yleiskoneeseen ja vatkaa sekaisin. Anna maustua jääkaapissa yön yli.
Levitä tortillalle, laita päälle pari salaatinlehteä ja kurkkuviipaleita, kääri paketiksi ja leikkaa pitkittäissuunnassa poikki.