Töissä asiat sujuivat juuri niin hyvin kuin mahdollista. Olen aika innoissani tulevasta ja totta puhuen mietin entistä vähemmän sitä menetettyä vakkaripaikkaa. (Näinhän siinä pitikin käydä.....)
Hyvät uutiset näköjään vetävät puoleensa hyviä uutisia: ensin kuulin sivukorvalla, että Joonas on saanut työpaikan. HYVÄN työpaikan! Normaali viikkotyöaika ja mahdollisuus jatkaa siellä luultavasti sittenkin kun koulu alkaa.
Ei sillä, kyllä meitä vähän nauratti sekin, että asia kuului pikkulintujen kautta eikä lapselta itseltään. Mutta kuten sanottu, se elää nyt omaa elämäänsä.
Eilen kun olin tullut kotiin siinä 21 aikaan, Ronja kurvasi autolla pihaan heti perään. Erittäin tyytyväisenä käveli sisälle ja julisti: no niin, mulla on nyt sitten töitä.
Hitsinpimpula!! Hän aloittaa toukokuun puolivälissä, tekee koko kesän ja voinee jatkaa myös koulun ohessa syksyllä.
****
Tänään herättiin ajoissa, kun illalla oli menty ajoissa punkkaan. (Pasi valvoi edellisen yön.)
Pakattiin termari ja vähän purukahvia ja normaalille aamulenkille. Aamu oli tosi kaunis.
Pasi osui aiemmin viikolla koirien kanssa paikalle, jota emme tienneet olemassa olevankaan.
Pytönkoski
Pieniä puroja, isompia putouksia
Mummokoira säpäkkänä aamulenkillä
Suvantopaikkaa
Jotain hajuja kulkeutuu kirsuun
Tätä keltaista iiristä haluaisin pihalle... mahtaisiko se kasvaa muualla kuin vedessä?
Juotiin hyvät kahvit ja pari suklaakeksiä, koirille oli Dentasticksit.
Joskus pitää tehdä arjesta juhlaa. Näin pienellä sekin onnistuu. Peurojen jälkiä oli paljon ja ainakin Pikkukoira oli täpinöissään niitä jäljittäessään.
Retken jälkeen pyykit narulle, sitten vähän ruokaa ja pihahommiin. Kolmisen tuntia myöhemmin meillä on etupihalta osin siivottu yksi kukkapenkki. (Se on tarkoitus purkaa kokonaan... siitä myöhemmin.) Toisaalta terassin viereen on askarreltu aika kiva reunustettu penkki, johon siirretty etupihalta päivänliljat ja tarkoitus hankkia pari hortensiaa.....
Tiedän, tiedän, haravoidakin pitäisi ja nyt olisi ollut aikaa...... mutta....
****
Huomenna Lotan koulukisat ja aamu kanttiinissa.
Olen järkyttävän bronkiitin kourissa jo toista viikkoa ja sikäli pahoillani, että tiedän jo valmiiksi miten kylmä siellä maneesissa on patsastella paikallaan. (Tauti alkoi viimekertaisen palelun jälkeen....) Mutta ehkäpä se tästä.
Yksi lapsi tulee huomenna käymään kotona äänestämistä varten ja syömään. Ohjelmaa, kivaa sellaista, riittää siis ihan viikon loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!