Matka lähenee, jännitys tiivistyy

Tehtiin "pienet" tuliaisostokset eilen. Hankalaa, kun ei ole ihan tarkkaa käsitystä mitä he Suomesta ja sen tarjoamista jutuista tietävät/muistavat, ja toisaalta on otettava huomioon paino ja muut mahdolliset rajoitukset. Ja sitten se fakta, että sisaruksia oli viisi, joista yksi siis veli. Naisille on vaan helpompi ostaa kaikenlaista. Ron asuu Californiassa joten en usko, että hän ajaa 10 tuntia vain meitä tapaamaan....

Jotain kuitenkin löytyi. Fazerin suklaa on aina hyvä vietävä, samoin Marianne-karkit. 

Jonille ostin pari Mariskoolia lempiväreissä, koska niitä voi käyttää moneen ja uskon, että design kuitenkin näkyy siitä edes jotenkin. Lisäksi nappasin ison pinkan kaikenvärisiä Marimekon servettejä, koska edelleen, nimi Marimekko lienee se juttu.... servettejä toki saa kaikkialta, mutta onpahan edes muka-designia ja kevyttä vietävää.

Jandiltä tuli viesti, että hän tykkäsi niistä "black licorice things that looked like a candy bar".... noh. Käsi ylös, kuka pystyy muistamaan mitä lakritsi/salmiakki-juttua myytiin 1989. 

Ostin sitten Hopea Toffeeta ja muutaman Käckin. Eivät ole ainakaan pahimmasta päästä salmiakkia. 

(Pohdin pitäisikö ostaa itselle pari pussia Turkinpippureita..... =) )

****

Ihan mielettömän hyvällä fiiliksellä siis lähdössä. Eilen "ajoin" lähes koko matkan kentältä Jonille & Scottille Street Viewn kanssa. 

Muutama työvuoro, sitten noita omia juttuja ennen matkaa. En ollut tajunnut, että kampaajankin voisi varata ajoissa. Kun vihdoin soitin, tajusin, että omakin kalenteri on täynnä ja esim. työpäivä 8-20:30 tekee hieman vaikeaksi päästä parturiin työaikojen ulkopuolella. Onneksi luottokampaaja-Taru on joustava ja saatiin sopimaan aika.

Lomassa ehkä parasta on sen odottaminen!