Älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa.
Olemme eläneet jännityksessä nyt reilun kuukauden.
Kouvolan näyttelyn jälkeen ajettiin Kotkaan Bonon kasvattajalle.
Juotiin kahvit ja syötiin pullat.... ja lähdettiin kaksistaan kotiin.
Bono jäi seksilomalle....
Ihana Mila-neitonen siellä odotteli. Yritystä oli jo lauantaina, mutta sunnuntaina sitten onnistui ja lopputulemaa odotellaan joskus toukokuun ekalle viikolle.
Mila on tänään, aprillipäivänä, käynyt ihan oikeasti ultrassa ja masussa on näkynyt elämää. Jo aiemmin sen käytöksestä on pystynyt päättelemään, että ihan tavallisesti tässä ei kevättä mennä. Se mm. kieltäytyy syömästä koiranruokaa ja haluaisi mieluusti kevyesti haudutettua broileria duchess-perunoilla, tarjoiltuna posliinilautaselta, eikä pannukakkukaan olisi pahasta.
Äitinsä on ollut samanlainen, eli nirsoillut sen ajan kun ollut kantavana. Ihmisen rooli tässä on sitten keksiä jokin koiran herkkuruoka, koska pakkohan sen on jotain syödä, ettei luo noita pentusia....
Meille ei nyt tähän hätään tule kuitenkaan uutta pentua, vaikka toki se houkuttelisi.
Kaksi koiraa menee siinä kuin yksi, mutta kolme on jo lauma, ja sen dynamiikka vaatii enemmän käsiä ja aikaa kuin meillä on mahdollisuus tarjota.
Kolmannesta on puhuttu, mutta vasta siinä vaiheessa kun Pappakoira-Edu on kirjamellisesti eläkkeellä kaikesta puuhasta.
Mutta kohtuullisen objektiivisesti sanon, että tästä voisi saada hurjan kivan harrastuskoiran erinomaisen kivalta kasvattajalta ja vielä vähän kaikenlaista yhteistyökuviota vaikka pentueen isä-koiran kanssa halutessaan... *khihih*
Jos siis koira on harkinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!