Hullaannu keväästä

Alkuvuosi oli säiden suhteen jollain tavoin niin valoisa, etten ole erityisemmin ehtinyt kaivata kuulaita kevätpäiviä. Normaalioloissa koen yleensä, että herään vasta henkiin maaliskuun loppupuolella, mutta tänä vuonna lienen ollut elossa ihan koko vuoden tähän asti? Mahtoiko se saikkari vapaineen tehdä tämän?

Kahvit terassilla jo maaliskuun lopulla. Valo on niin kirkas ja kova, että sinisestä mukistakin tulee lähinnä mustavalkoinen kuva.

Aloitin talviloman eilisen päivän päätteeksi, ja alunperin tarkoitus oli miehen ja koirien kanssa matkustaa Keski-Suomeen patikkalomalle viikoksi. En oikein osaa selittää mikä aivopieru se oli, mutta en tosiaan tajunnut, että siellä on vielä lunta ja jäätä tähän aikaan.... (Minähän EN hiihdä enkä harrasta mitään lumilajia, vaan haluan patikoida... ja matkassa kulkee aina koirat.)

Havahduin asiaan viime viikolla. Siinä kun seurailen Pappakoiran rauhallista lenkin tekoa ihan täällä, missä metsä on auki, tuli oikein paha mieli ajatuksesta viedä toinen vieraaseen paikkaan, jossa se ei pystyisi umpihangessa tarpomaan ja päätyisi jätetyksi yksin vieraaseen mökkiin. Meistä ei olisi kenelläkään ollut kivaa.
Kun en itsekään ole mikään lumesta nauttija eikä potkukelkkailukaan varsinaisesti kuulu lajivalikoimiini (selvittelin kyllä, että siellä olisi voinut potkukelkkailla tai ehkä jopa lainata/vuokrata ahkion...), ehdotin miehelle, josko oltaisiin vaan kotona ja hoidettaisiin kaikenlaista kotipuuhaa alta pois.

Se ei ollut vaihtoehto, että Pappakoira olisi jäänyt kotiin. Sori vaan, jos joku ehti jo sitäkin ajatella. Meillä koirat on perheenjäseniä, ja ne kulkevat mukana. Oma valintamme on ollut ne hankkia ja niin niitä kohdellaan, kuin ansaitsevat. En osaa kuvitella hölmömpää kuin lähteä patikkalomalle koiraperheellisenä ja jättää ne kotiin.

Puuhaahan näin keväällä riittää: autojen renkaiden vaihto, autojen pesu, terassikalusteet, pihan rapsuttelut ja suunnittelu mitä minnekin lopulta laitetaan, vadelmien leikkaus, kellarin romuhuoneen raivaus, kirpputoritavaroiden keräys ja hinnoittelu.....
Niin. Onhan sitä. Eikä tätä kaikkea tule tehtyä työpäivän jälkeen. Oikeastaan tulin oikein hyvälle tuulella ajatellessani, että olisi mahdollisuus puuhastella rauhassa ja ottaa välillä vaikka kahvit ja pala kakkua......

Mies lupautui reissun peruuntumisesta johtuen tekemään vielä tämän viikonlopun ylitöitä.
Minä tein koirien kanssa ihanan metsäkeikan heti aamusta, sitten join kotona rauhassa kahvia ja pohdin.... Porkkanakakku päätyi uuniin iltapäivän yhteistä kahvia ajatellen ja on jotenkin ylellistä tietää, että seuraavat aamut voi ikäänkuin seurata minne nenä näyttää.

Mieliteko olisi ainakin yhdeksi päiväksi hakeutua Helsingin suuntaan. Kiasma, ehkä Amos Rex ja Luonnontieteen museokin kiinnostaa. Lisukkeena tietenkin jonkun muun tekemä ruoka ja kahvi... =D
Koska lupaavat sadetta, luulen, että käytämme yhden sadepäivän tällaiseen retkeen.

Leppäkerttu!!!

Jostain syystä omaa silmääni miellyttää kovasti ruotsinlipun värit. Nuo siniset isot ruukut painavat suunnilleen sata kiloa jokainen ja niitä on kolme terassin varrella. Saavat seistä siinä. Yhteen raaskin ostaa jo narsissit ja helmihyasinttinipun kasvamaan. Siirrän ne sitten lopulliseen paikkaan jonnekin maahan. En tiedä jaksaisivatko talvehtia kuitenkaan tuollaisessa ruukussa, vaikka siinä on vajaa 90cm multaa alla.

VPK:n naiset saivat kivan myymälätilan lainaan ja pidämme itsepalvelukirpputoria siinä kolme päivää vapun jälkeen. Siis niin, että jokainen vuokraa kympillä pöydän ja tuo kamansa sinne myyntiin ja meistä vuorotellen joku seisoo myymässä ja rahat myynnistä tilitetään sitten jälkeenpäin.
Otin itsekin pöydän. Takuulla yhtä sun toista roinaa löytyy, josta voi näin päästä eroon kun hinnoittelee oikein.