perjantai 23. elokuuta 2019

Yleinen käytös - pohdintoja

Ärsyttävintä ikinä: vastata puhelimeen töissä, ja keskustelu menee suunnilleen näin (M = minä, A = asiakas):

M: sisätautiosasto 4, sairaanhoitaja Vivi
A: öööö, tota. Oliks tää se paikka mistä sai kysellä niinku noita IBD juttuja, niinku joku poli tai sellanen?
M (pahoitellen): ei, tää puhelu tuli nyt suoraan vuodeosastolle. Haluisitko siis puhua meidän sisätautihoitajan kanssa? (Tässä vaiheessa selaan jo puhelinluetteloa...)
A: eiku mä vaan niinku luulin et tää on se numero. Et mistä mä niinku voin kysellä niist jutuist?
M: no, meidän polin hoitaja varmaan olisi paras kertomaan niistä tarkemmin. Haluatko, että koetan yhdistää?
A: eiku ei tarvi. Moi!

Ja tyyppi kalauttaa luurin korvaan kun olen keskellä lääkärinkiertoa ja haluan olla avulias.
Saatan olla vanhanaikainen, mutta minusta on kohtuullisen tavallista aloittaa esittäytymällä!

Lisäksi jos haluaa vaan soitella tarkistaakseen numeroita, voisi ehkä soitella muualle kuin sairaalaan. 020202 tai joku Fonectan palvelu esim. tulee heti mieleen.
(Uteliaisuuttani kyselin kollegalta jälkeenpäin tuliko vastaavaa soittoa heille, mutta ei kuulemma ollut tullut. En siis tänä päivänä tiedä mikä tämän puhelun varsinainen tarkoitus oli.)


Toinen juttu (töissä) on kanslian ovelle saapuvat omaiset, jotka aloittaa keskustelun kysymällä "Mitenkäs meidän äiti/isä on tänään jaksanut?"
Niin, pahoittelut, mutta kukahan teidän äiti/isä sitten taas onkaan, kun ei olla tavattu aiemmin? Erityisesti joskus joku ottaa tästä kysymyksestä kovasti itseensä, koska.... huoh, se hoitajien kristallipallohan sen kertoo.

Tai kun potilas oma-aloitteisesti käy OmaKannassa katsomassa omat labravastauksensa heti aamupalan jälkeen (ennen lääkärinkiertoa) ja pyytää hoitajaa tekemään niistä tulkinnan siinä aamupesujen ohessa. Koska, mikä ettei. Helppoahan se on tehdä tulkinta parin numeron perusteella, että oliko se syöpä vai pelkkä pieru vinossa kun vatsaa vääntää.

Johtuuko järjettömän huono puhelinkäytös siitä, että nykyään kun soitat kenelle tahansa tutulle, sieltä voidaan vastata vaan suoraan "Moi", koska kaveri näkee ruudulta kuka soittaa eikä katso tarpeelliseksi vastata omalla nimellään? Onko elämästä tullut niin nopeaa, ettei ehditä kertoa kuka kysyy ja mitä, vaan oletetaan, että jokainen tietää heti mistä on kyse?


Reissussa kiinnitin huomiota ensinnäkin hurjan hyvään liikennekäyttäytymiseen. Sanotaan Madeiran ajotyylistä mitä tahansa, jokainen autoilija hidasti ja päästi jalankulkijan tien yli edeltään. Osa hidasti todella useiden kymmenien metrien päästä kun erehdyit vilkaisemaan suojatielle päin.

Toisaalta lentokentän jonoissa ainoat huonostikäyttäytyvät kanssamatkustajat olivat itäisen naapurimme kansalaisia ja valitettavasti suomalaisia.... *pyörittelee silmiään*
Lentokoneessa toisaalta kiinnitin huomiota siihen, että tällä kertaa kummallakaan lennolla ihmiset eivät lähteneet naurettavasti rynnimään ylös penkeiltä kun renkaat hädintuskin koskettivat kiitorataa. Johtuiko siitä, että kyse oli lomalennosta (vs. reittilento) tai siitä, että allekirjoittanut istui kuin tatti siinä käytäväpaikalla ja panttasi nousemista, kunnes lupa tulee.....  Mene ja tiedä.


Joitain vuosia sitten kävelin koirien kanssa aamulla pururataa ja vastaan tuli lukuisia pikkukoululaisia ilmeisesti liikuntatunnin suunnistus mielessään. Ainakin vatkasivat käsissään erinäisiä karttoja ja olivat hyvin tohkeissaan siitä, minne suuntaavat seuraavaksi.

Kun tällainen täti-ihminen kävelee vastaan, maaseudun koululaiset tervehtivät järjestään, joka ikinen!! Olin oikein otettu niistä lukuisista "hyvistä huomenista"! Lähetin koululle erikseen terveisiä, että kiitoksia myös perheisiin hyvästä kasvatuksesta, koska henkilökohtaisesti en näitä lapsia tuntenut, mutta päivä jatkui hymy huulilla tuosta hyvästä.

Samoin omassa lähikaupassani on aina ilo käydä, kun kassatyttö tänäänkin virnuili ostoksilleni, että "mitäs teillä leivotaan, voinko tulla työpäivän jälkeen maistiaisille?" (Sanoin tietenkin, että kolmen jälkeen sopii ilmestyä kahville....)

Täytyy pistää taas itselle korvan taakse, että hymyilee vastaantulijoille, tervehtii puolituttujakin ja kylvää tätä hyvää fiilistä! Sillä kun on taipumus palautua takaisin!

2 kommenttia:

  1. Niin totta, kyllä ne hyvät perustavat tuntuu koko ajan enemmän jäävän unholaan. Suomalaiset ovat vielä aika mölliä kansaa. Muistan kyllä aina, kun meidän taaperokin tervehti vastaantulevia ihmisiä ja osa ei osannut edes pientä lasta moikata, vaan menivät hämilleen. Tuli paha mieli viattoman lapsen puolesta, jonka maailma oli aivan auki vielä siinä kohdassa.

    Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, perusilme ja -asenne taitaa nykyään olla "pitäköön jokainen huoli omistaan". Sääli!!

      Poista

Kolmen peruspäivän plussat ja miinukset

Onhan näitä haasteita, joihin on pakko tarttua. Tämä on viime viikolta. TIISTAI - erittäin huonosti valvottu yö Mies tulee iltavuorossa töis...