Madeira

Tuossa vuosi sitten totesin miehelle, että en ole koskaan käynyt Madeiralla ja mieli tekisi. Koska mies on riittävän yllytyshullu, hän totesi siihen, että varaa reissu, ei sinne muutenkaan pääse.

Varasin siis vuosi sitten huoneiston hotellista ja lentoliput sitten marras-joulukuun vaihteessa. Samaan aikaan sitten pohdittiin ja puhuttiin kenen kanssa sitä lähtisi reissulle, huoneistossa kun oli kaksi makuuhuonetta tarkoituksella.

Kävi mieletön tuuri, että rakas ystäväpariskunta innostui ajatuksesta ja pystyi sopimaan lomat, ja niinpä me sitten vietimme lystin viikon auringossa.

Näkymä parvekkeelta hotellin piha-alueelle.

Meillä oli kohtuu kivat näkymät!

Alkuperäinen ajatus oli patikoida noita levadoja, mutta meidät yllätti hohkaava kuumuus ja ilman kosteus. +25°C ja kosteus% yli 70, niin viidakossa hengittäminen oli mahdotonta. Tuonne metsän siimekseen kun ei ilmavirtakaan pääse.....

Sen sijaan vietimme ns. kaupunkiloman, tutustuimme saareen ja viihdyimme. (Mainittakoon tässä yhteydessä, että yhtään alle 10 km kävelypäivää ei kuitenkaan saatu pidettyä..... mitä ne matkat olisivatkaan olleet, jos olisimme oikein vartavasten lähteneet kävelemään!?)

Tarkempaa matkakuvausta en tee. Totean vaan, että saarella on mielettömän upea flora ja faunaa ei niinkään. Kukat olivat siis valtavia, meidän normit sisäkasvit puun kokoluokkaa, hortensiat isompia kuin ihmisen pää, ja toisaalta koko saarella ainoa elukka, jonka näki, oli miljoonat sisiliskot. Mitään myrkyllistä siellä ei ole, ei käärmeitä ollenkaan eikä hyttysiä tms, jotka voisivat levittää esim. Dengue-kuumetta, niistä pitävät sisiliskot huolta.

Jos on yhtään kiinnostunut luonnosta ja haluaisi yhden kohteen, jonne matkustaa kerran elämässään, sanoisin, että tässä on se paikka!

Meillä jäi patikointi tekemättä ja sen verran nälkä, että mahdollisesti varaamme samalla porukalla toisen reissun parin vuoden päästä samaan hotelliin.

Ei mikään rantamesta.

Kohtuullisen heikon rannan lisäksi Atlantin aallot ovat vaarallisia.

Parvekkeen takana oleva bougainvillea oli niin upea!

Ruokimme paria sisiliskoa parvekkeella.

Tykkäsivät mm. vesimelonista kovin.

En ollut tiennyt, että alkuperäinen Kristus-patsas tehtiin tänne.

Sen jälkeen sitten, kun Amerikka oli löytynyt,

Rio de Janeiroon tehtiin se siellä oleva suurempi.

Olisin niin halunnut pienen opuntian kotiin.....

Enkä tiennyt mitä söin, kun söin jotain "pico pico",

ja tajusin jälkeenpäin, että se oli tämän kaktuksen hedelmä.

Vuoret olivat karuja ja laaksot alhaalla kovin kaukana.

Noilla vastapäisillä vuoren rinteillä meni levadaa.

Hiljattain joku oli valitettavasti horjahtanut sieltä kuolemaansa,

eli riskitöntä ei tuokaan ole, jos ei järki ole mukana.

Maan loppu, the Land's End

Funchalin kaupunki oli sopivan kokoinen otettavaksi haltuun kävellen. Jonkin verran vaatii reisilihaksia, nimittäin kaikki on aina ylämäessä.

Meiltä mentiin hotellista alamäkeen kaupunkiin ja toiseen suuntaan alamäkeen ruokakauppaan... 

Saatan melkein luvata, etten enää kitise kotikyläni ylämäistä koiralenkeillä! =)

Tutustuimme paikalliseen taksikuskiin, joka kierrätti meitä kaksi 6-7 tunnin reissua. Annan mieluusti yhteystiedot, koska hän puhui hyvää englantia ja osasi kertoa historiasta ja paikoista paljon. Lisäksi hänellä oli loistava pelisilmä sille, milloin kannattaa pysähtyä ja tarjota esim. näköala viereiseen kahvipaikkaan!

Suosittelen todella!!