torstai 17. elokuuta 2023

Syksy saa pikkuhiljaa tulla

Ihanat elokuiset hämärät illat ja kuulaat aamut!! 
Muistan taas, miksi yleensä tykkään kovasti suunnitella kesäloman elokuulle. Silloin, kun se muista syistä johtuen on mahdollista.


Edelleen auringonlaskut on aika ajoin todella huikean värisiä. Ja nämä tummat hämärät illat tekevät sen, että nimenomaan värit tulevat esiin. 


Herra vanhapoika viihtyi tämänkin kesän ulkona. Kastelin kaktuksia aika tavalla silloin keväällä ennen ulostuontia, sittemmin olivat siinä helteessä ja myöhemmin taas viileämmässä. Olen joitain kertoja nostanut ne lautaselle, kaatanut kunnolla vettä ja jättänyt useaksi tunniksi siihen imemään. 
Tämä tyyppi kiittelee sitten taas kukkakruunullaan.
Hiukan harmittaa, että tuin sen pystyyn tuon kepakon avulla. Nyt kaktusraukkaan on painunut ura tuosta kepistä 😕
Mutta toipunee.

Harkitsen jälleen sen katkaisemista ja istuttamista uuteen ruukkuun. Lähinnä siksi, että aivan alkuaikoina sitä ei ole ehkä hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla ja tästä syystä varsi on kovin muhkurainen. Aikojen kuivuus ja kosteus näkyvät. Pelkään vaan, ettei se leikkauksesta tokenisi, ja tästä syystä hillitsen itseni. 
En sitten tiedä kuuluisiko tämän näköisten kaktusten ylipäänsä olla "roikkuvia" eli pitäisikö sen antaa kaatua maahan ja kasvaa sitä pitkin?


Satunnaisesti on ollut kauniita iltoja ja olen päässyt grillaamaan edelleen omaa kesäherkkuani: ruisleipää, jossa juustoa ja tomaattia.

Olimme pyytäneet ystävät kahville ja harmikseni juuri sinä iltana sitten satoi. Lettutaikina oli tehty valmiiksi, että olisin saanut lettukestit pystyyn, mutta kun ei onnistunut. Toivottavasti myöhemmin. Lettujahan voi syödä syksymmälläkin, se ei kesää vaadi. 


Sadonkorjuuaika on ollut kesäkurpitsoiden kohdalla. Chilit vasta kukkivat, joku raakilekin siellä näkyy olevan. Ja sitruuna kukkii nyt toista kierrosta kun oksat ovat jo täynnä pieniä kesällä pölytettyjen sitruunoiden alkuja!! Mietin vaan miten se ne kaikki mahtaa kestää....

Tyrnit alkavat olla kohta valmiita kuivuriin. Edellinen urakalla tehty rouhe onkin syöty kaikki pois, joten odotan innolla uutta satoa. Tyrni tekee aivan käsittämättömän määrän marjaa tänä vuonna. Ja onneksi ne ehtivät kypsyä ennen syyskuuta, koska lähdemme viikoksi reissuun ja olisi ollut harmi, jos olisivat jääneet linnuille... 


Koska meidän tyrnit on sitä vanhaa kantaa, jossa on orapihlajan tyyppiset piikit, näiden kerääminen tulee olemaan ratkihupaisaa.... (NOT!)

Mutta kiittää tekijäänsä sitten kun on noukittu. Täytyy aloitella pikkuhiljaa. Kuivuriin ei niin hirveästi kerralla mahdu, joten useampana päivänä noukkien saa kädet pidettyä verinaarmuilla pitkään. 

Itse olen hakenut vähän iltatöitä. Budjetti vaatii nyt melko tarkkaa pohtimista, joten koen helpommaksi käydä tekemässä joitain extratunteja muualla korjatakseni vähän tilannetta. Eihän se kevyttä tai helppoa ole, ja täytyy pitää visusti vaari, ettei mopo lähde keulimaan ja ala mennä taas liiallisen urakoinnin puolelle. 

Mutta kuulumisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Aikuista elämää

Marika oli tehnyt tosi kivan postauksen aiheesta. Tartuin siihen, koska jokin aiheessa vaan kutitteli sen verran syvältä. Me elimme ruuhkav...