Loppukesä oli yhtä haipakkaa. Töissä vaihdoin työpistettä neljän viikon jaksoksi ja uuden oppiminen oli antoisaa ja rankkaa. Siihen lisäksi lukuisat viikonlopuiksi jo viime vuonna sovitut kokeet ja tapahtumat niin kalenteri oli täynnä.
Edelleen hymyilen levästi polkiessani sekä töihin että palatessani kotiin. Miten ihminen voikin olla ikionnellinen pelkästä mahdollisuudesta käydä töissä fillarilla. Kun työ, työkaverit ja koko työyhteisö on vielä valtavan hieno, tuntuu välillä siltä, ettei kehtaa hehkuttaa liikaa. Perisuomalainen "piilota kynttiläsi vakan alle" mentaliteetti....
Olen viritellyt uutta uskoa Paimiolaiseen merenpohjasaveen ja uskaltauduin tilaamaan kukkasipuleita. Hitti vai huti, nähdään ensi keväänä. Jännittää kieltämättä, mutta samalla olen vakuuttunut, ettei samanlaista talvea kertakaikkiaan voi tulla kahta peräkkäin. (Toisaalta mikäs minä olen sitä kuuluisaa ilmastonmuutosta vastaan taistelemaan....)
Sähköyhtiöhän vedätti meitä ihan 6-0 viime vuonna syksyllä ja siitä suivaantuneena kilpailutin yhtiöt keväällä. Silloin mietin vielä, että jättäisin koko homman loppukesään, mutta asia oli koko ajan mielessä ja uutisointi sähkön hinnoista sellaista, että lopulta sitten kesäkuun alussa pistin yhden firman kanssa hommat kimppaan. Näin jälkiviisaana, onneksi! Erityisesti tuossa elokuulla kiittelin onneani, etten jättänyt hommaa loppukesälle, koska eipä nuo hinnat näytä tästä rauhoittuvan. Ja se kusettanut firma sattui olemaan niitä, jotka sittemmin kaatuivat.....
Mutta olen toiveikas, että vaikka sähkön hinta moninkertaistui aiempaan, nyt pystyn jotenkuten vähän suunnittelemaan kuluja seuraamalla kulutusta. Kesän ajan paneelit on tuottaneet kivasti ja olen nyt saanut tuolta uudelta yhtiöltä pelkästään miinus-merkkisiä laskuja. Asia, joka toki kääntyy toisinpäin tässä syksyn edetessä, mutta kiitettävän paljon paneelit tuottavat vielä näin syyskuussakin kun aurinko vaan paistaa.
Sähkölämmitteisessä talossa täytyy vaan huolehtia siitä, että ei tuuleta turhaan vaan tarpeeseen ja reippaassa tahdissa. Onneksi meillä on pihasauna, joka lämpiää puilla, koska saunominen on asia, josta luopuminen olisi vaikeaa.
Näin kaksin asuessa pyykkiä tulee melko niukasti, tiskikone sen sijaan käy joka päivä, koska kuljetamme eväät töihin molemmat ja tiskaamme astiat kotona työpäivän jälkeen.
Sen verran olen nyt jo satsannut, että pesin ajastuksella pyykkiä kahtena yönä siten, että pystyin siirtämään pestyt pikkuhousut ja sukat kuivausrumpuun heti herättyäni ja sain ne siis pois rummusta vielä ennen kuin lähdin töihin.
Toinen asia, jonka kanssa aloimme painia vasta liian myöhään on olohuoneen takka. Huhtikuussa ollessamme reissussa poika asui meillä tyttöystävineen ja lämmitti tietenkin taloa. No, takan sisäpuolelta oli pudonnut yksi tiili tulipesään (onneksi vasta meidän jo tullessa kotiin) ja tästä syystä takan lämmittäminen jäi loppukevään ajalta. Nuohooja oli todennut, että sen voi helposti (?) muurata takaisin, mutta samalla tutkimme vähän asiaa ja kävi ilmi, ettei takka ole sinänsä mitenkään varaava vaan kerää polttolämmön itseensä ja kiviinsä mutta ei sinänsä kestä kauan lämpimänä. No, näillä sähkön hinnoilla ja takan lämpöä rakastavana aloitimme kysellä sitten uuden tulisijan perään.
Tämä asia onkin nyt sitten rempallaan. Sehän olisi pitänyt aloittaa heti keväällä, nythän kaikki haluavat uusia takkoja yms ja muurarit ja asentajat ovat kovilla ja varsin työllistettyjä. Lisäksi meidän tapauksessa vanha pitää tietenkin purkaa pois ja koska se on paikalla muurattu, kukaan ei tiedä mitä sieltä paljastuu....
Asia, joka painaa mieltä nyt kun yöt on jo kylmiä. Odottelen joka päivä viestiä takkafirmasta, että tulisivat katsomaan kohdetta.
Onneksi puuhellaa voi lämmittää ja tänä syksynä en edes savustanut taloa ensilämmityksessä, koska valikoin varta vasten pari sellaista päivää, jolloin ei sinänsä olisi tarvinnut lämmittää, mutta korkeapaine sai piipun vetämään hyvin ja nyt se on lämmennyt ja voi polttaa huonompanakin päivänä.
Aivan käsittämättömiä auringonlaskuja ollut tässä syksyllä. Ei tarvita filtteriä. Yhtenä iltana seisoin terassilla viitisen minuuttia ja kuvasin noin viisi kuvaa eli kerran minuutissa. Värit vaihtuivat niin paljon. Tavallaan vähän kauhistuttavaakin, koska tulee sellainen olo, että onko tämä normaalia vai jotain maailmanloppua.
Koska sähkön hinnat tosiaan loikkasivat aimo loikan ylöspäin, kaikesta muusta tarvitsee nyt koettaa nipistellä. Onneksi sain luottotoimittajalta 8 kuutiota puita talven varalle edelleen sopuhintaan. SitäKIN uutisointia seuranneena ja aivan liian myöhään liikkeelle lähteneenä tässä olisi voinut käydä kehnosti. Koska klapit kumottiin puuvaraston eteen sovitusti, ne oli pinottava aika reippaaseen tahtiin, jotta autolla pääsi liikkeelle. Hyvää hyötyliikuntaa.
Shoppailu ei ole ollut harrastukseni muutenkaan merkittävästi. Toki sorrun liian usein ruokakaupoissa kaikenlaiseen turhaan herkkuun, mutta esim. vaatekaupoissa en kierrä.
No, syyskuun alussa oli pari vilpoisempaa aamua ja töihin fillaroidessa pohdin vakavissani "tätäkö tämä sitten on, aina palelee ja nenä vuotaa".
Veronpalautukset tulivat ja sallin itselleni pientä luksusta kolmen uuden kahvimukin hankkimisella. Iittalan Taika-sarjasta ilmestyi siis jokin rajoitettu erä minusta valtavan kaunista mukia, ja kävin ne sovitusti hakemassa Prismasta kun olin muutenkin kulmilla. Siinä Primassa kävellessäni keksin sitten mennä myös naistenvaate-osastolle, ajatuksella tarvitsen muutamat sukat.... ja päädyin koettamaan kevyttoppatakkia, jonka sitten nappasin mukaan muina Sulo Vileneinä, koska se oli edullinen. Havaitakseni siis seuraavana aamuna, ettei pyöräilyn tarvitse olla aina jäätävää ja pukemalla riittävän tukevat sormikkaat myös näpit pysyvät lämpimänä. Ihan blondina siis jälleen.
Kyllä, kahvi maistui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä seuraavana päivänä tästä uudesta mukista.
Ja itse myönnän ihan ensimmäisenä, että on silkkaa hulluutta hankkia se määrä kahvimukeja, mitä meillä on, koska asumme kaksistaan. Hyvä, että ehtii käyttää jokaista edes kuukauden aikana.
Mutta toiset kerää Muumi-mukeja, toiset postimerkkejä, toisilla on enemmän kuin yksi koira ja toisilla aivan naurettava määrä kahvimukeja. Elämä on.
Jos kaikki menee toiveideni mukaan, saatan mahdollisesti pystyä ensi vuoden alusta tekemään säännöllisesti virka-aikaa töissä. Näin kun siitä on saanut esimakua, tuntuu kieltämättä aika makealta voida viikonloppuna viettää aikaa rauhassa kuten niin sanotut normaalit ihmiset.
Jään itsekin kuulolle sen suhteen.
Tuntuu jotenkin hyvältä "palata" tännekin. Kaikenlaisia asioita olisi kerrottavana. En edes muista mistä olen jo kirjoittanut ja voisi olla syytä palata omiin teksteihin.
