Nettiongelmia ja tietoturvaa

Meillä ei ole (eikä tule) maksullisia TV-kanavia, ei ole kaapeli- tai valokuituyhteyttä myöskään netin käyttöön. Meillä netin käyttö on niin vähäistä, jokunen satunnainen lasku, harvoin muuta. TV:tä emme juurikaan katso. Lineaarinen televisio välttää silloin, kun aamuisin istun ryyppimässä teetä ja tuijotan Huomenta Suomen uutiset todetakseni, ettei maailmassa mikään ole menossa ainakaan parempaan suuntaan...

Paikallinen puhelinlaitos tyrkytti tuossa ilmaista (!!) kaapelia keväällä ja nyt kaikki lähinaapurit ovat valokuidun piirissä. Ilmaisessa oli sellainen tyrkky, että sen kk-maksu oli sitten puolet suurempi kuin meidän nykyinen purkki, ja siihen sitoutui 24-36 kk. Meillä on siis jokin puhelinfirman purkki pöydällä, joka nappaa kaiketi signaalin jostain avaruudesta ja siirtää sen näkymättömissä koneeseen, jos haluan päästä maksamaan laskuja - tai vaikka kirjoittamaan blogiin.

Kevään jälkeen netin käyttö on ollut meillä kotona jotenkin hankalaa. Olen useastikin lukenut blogeja ja halunnut kommentoida - vain todetakseni, että "sattui virhe". Kun kuusikin kertaa avaa ja sulkee ja yrittää, sitä väkisin lannistuu ja toteaa, ettei mun sanomiset niin tärkeitä olleet... että antaa olla.

Syy TV:n katsomattomuuteen....

Olen pohtinut onko jotain lähetintä käyty säätämässä sen jälkeen, kun naapurit ottivat valokuidun, koska ongelma on tosiaan kärjistynyt nimenomaan sen jälkeen. 

Koska ongelma ei ole merkittävä, en ole ollut viitseliäs ja alkaa selvittää sitä. (Helpompi marista itsekseen...)  Lisäksi 99% laskuista tulee nettipankkiin, joten voin helposti käydä töissä turvallisessa, palomuurein suojatussa netissä, ne hyväksymässä maksuun tarvittaessa. 

Tyrnit on poimittu,

suurin osa kuivattu rouheeksi, osa pakastettu kokonaisena.

Syksy tuli ja sitten palasi outo lämmin kesäinen aika. 

Huonosti nukkujalle ihan tuskaa. Yhtäkkiä on taas jatkuvasti liian kuuma, heräilee ja kääntyilee läpi yön ja aamulla on ihan tattis moro -fiilis. 

Ruotsin reissulla setäkoira-Bono ilmeisesti loukkasi taas selkänsä. Se oli vähän ontuva jo Ruotsissa, mutta siellä sekä mökissä että laivassa paljaat liukkaat lattiat ja koira ponnistamassa sänkyyn... noh, sillä se on ennenkin mennyt. Pahus!

Nyt siis kipulääkkeillä ja aamulenkit jätetty väliin.

Bono tosin tekee selväksi aamulenkittömyyden sillä, ettei tule edes alakertaan. Onneksi se on jo parempi ja toipumassa. Iltapäivällä lähtee mielellään kävelylle ja on aamuisinkin iloisena vastassa. 

Syksyyn virittäytymistä.

Aikaista koristeille, mutta asenteella: oma tupa, oma lupa.

Kasvihuone pitäisi tyhjentää. Tomaatteja tuntuu tulevan mahdottomasti. Olen kuivannut viipaleita suuret määrät, ja meillä on alakerran jääkaapissa varsinainen kylmäkellari mausteöljyyn upotettuja tomaatinviipaleita. Minusta ne on hyviä eväs-salaateissa töissä ja riittävät pitkään. Kun en ole salaatinkastike-ihminen ollenkaan, niistä tulee myös tilkka hyvää öljyä ruokaan päivittäin.

Tomaatit kuivurissa.

Jouduin ostamaan uuden kuivurin vanhan sanottua sopimuksen irti.

Kasvihuoneessa on kesää viettänyt oliivipuu, jonka multiin lentomuurahaiset tekivät ison pesän. Jossain vaiheessa elokuulla oli ihan tuskaa käydä kastelemassa, kun murkkuja pörräsi joka paikassa. 

Täytyy vaihtaa mullat oliiviin ennen kuin sen tuo takaisin sisälle syksyä ja talvea viettämään. 

Muutenkin muurahaisista oli tänä kesänä poikkeuksellisen paljon riesaa. Niitä oli vähän joka kukkapurkissa ja kukkapenkeissä. Ei siinä muuten, mutta en tiedä syövätkö kukkien juuret vai vaikuttaako niiden kaivaminen liian ilmastoituvasti kasveihin, mutta ei se tuntunut hyvää tekevän. Uhrasin heinäkuun lopulla pari purkkia kanelia niiden karkottamiseen ja olin iloinen, että moinen luonnontuote tuntui toimivan. Ainakin jatkuva pörrääminen väheni.

Ananaskirsikan toin jo kuistille. Ne ei ole meillä ehtineet koskaan kypsyttää hedelmiä edes kasvihuoneessa, koska syksyt kylmenevät nopeasti. Nyt näyttää hyvältä. Pohdin voisiko sitä myös talvettaa vaikka kellarin portaissa. 

Tomaatit roikkuvat lattialle asti.

Tämä on kiva vuodenaika. Syksyn kirpsakkuus yhdistettynä valoisiin päiviin on suloinen.

Hurjan monet aamut ovat olleet sumuisia, mutta jotain tosi kauniitakin aamuja on ollut. 

Vähän tummempaa maisemaa klo 5:45

Boogiella kävi vielä toinenkin naisvieras. Viime vuonna sovittu juttu, nartun juoksua odoteltiin vuosi - ja täytyy sanoa, että kävi kyllä uskomaton munkki ajoituksen suhteen. Narttu ja sen omistaja ovat Joensuusta. Se on kuitenkin jonkin matkaa meiltä, ja kuinka ollakaan omistaja oli menossa töihin suureen Maailmannäyttelyyn, joka pidettiin Hesan Messukeskuksessa. Juoksu oli juuri parhailla päivillään tuolloin, joten he olivat paikkakunnalla oikeaan aikaan useamman päivän. Täydellistä.

Eilen olivat käyneet ultrassa, ja tukevasti kantavana Kikka on. ♥

Koirista kun ei pysty sanomaan. Kikkakaan ei voinut yhtään pahoin, ei ole antanut mitään merkkejä, joten omistaja oli vähän huolissaan, että liekö mennyt pieleen.... 

Nuoripari

Meidän kesäloman jälkeen lokakuun alussa siis odotettavissa pentuja. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulee tasalaatuinen, terve pentue.

Boogien edellisen pentueen kohdalla kun meni suunnilleen kaikki mahdollinen pieleen: tulossa iso pentue, yksi pentu jäi jumiin synnytyksen aikana ja emä menehtyi sektion jälkeen. Kasvattajalle jäi 8 kpl vuorokauden ikäisiä käsiin. Onneksi löytyi varaemot, ja tällä hetkellä siellä on vilkas kakaralauma jo pakkaamassa reppujaan muuttakseen uusiin omiin koteihin.

Osa kakaroista putkessa päiväunilla.

On ne suloisia, kun ovat paikallaan ja purematta... 😄

Tämän pentueen jälkeen Boogie pitää kunnon tauon kaikista isyys-jutuista. Katsotaan mitä noista kakaroista kasvaa, minkälaiset luonteet ja terveystulokset saadaan - ja sitten harkitaan, josko sitä voi vielä käyttää (JOS joku haluaa). 

Minähän en koiriani missään myy, en kuulu yhdellekään "käyttöuros" listalle enkä sellaiseen liity. Omani ovat perheenjäseniä eikä niitä ole hankittu rahantekotarkoitusmielessä.

Ja ei, meille ei ole tulossa yhtään pentua. Ei jo olemassaolevista eikä tulevasta. 

Ihania ne oli. Viehättävä parituntinen meni pallutellessa ja nuuskiessa. Niistä kasvoi varaemojen kasvatettavana mainioita pentuja, rohkeita ja itsenäisiä. Uskon, että perheet tulevat olemaan tyytyväisiä uusiin perheenjäseniinsä. Plussana, ja meille naurun aiheena: minusta nuo päässä olevat valkoiset merkit on tosi kivat. Boogiella oli pentuna hyvin pieni raita, tämän pentueen emällä ei juurikaan, ja nauroinkin, että mitähän ruokkoja Boogie maksaa jonkun postinkantajan pennuista, kun näillä on niin voimakkaat kauniit merkit lähes kaikilla. Tuolla on pinossa päällimäisenä tuo yksi, joka on tumma kasvoiltaan. Silläkin oli upeat nilkkasukat ja hännäpää valkoinen.

Viikonlopun tohinoita ja sadonkorjuuta

Olipa jotenkin kiireinen viikko, joka jatkui vielä viikonloppuun. Silti näin maanantaina on olo, etten ole tehnyt mitään.

Tein viime viikolla parina päivänä ylimääräisen iltavuoron toisessa työpaikassa ja perjantaina oli ihana tulla kotiin suoraan saunaan. Lauteilla istuimme ja puhuimme, että pitänee aloittaa takan paikan valmistelut ja lauantaina lenkin jälkeen vähän kokeilin rappauksen reunaa, joka repsotti. Siitähän irtosi jonkin verran vanhaa maalattua pintaa ja kas, alta löytyi mm. vanhaa sanomalehteä. Ei ollut siis takka tehty vasta 90-luvulla, vaan oli alkuperäinen. Hyvä, että tuli purettua.

Saman lehden ilmoituksista saisi hyvän hevosen ja 

sille apilaheinää. 

Hirveän paljon rappaus ei irronnut. Hioimme vaan reunat suoraan. Sitten piti rapsutella tiilten päältä kaikki irtonainen pois. Se pölyn määrä jälleen.....  pahimmillaan myös palovaroitin kiljaisi, kun pöly tietysti kävi sen nenään siinä alapuolella hiotessa.

Lopulta lattia oli kohtuullisen siisti. Vedettiin ruman keltainen vedeneristys/praimeri pintaan ja jätettiin kuivumaan. Tähän on välillä myös rakennettu "seinät", joiden taakse betoni voidaan lattiaankin valaa. Jospa tällä viikolla saisi betonin levitettyä ja seinän hierrettyä myös siistiksi. Sitten muuri pitää maalata ja nuohooja tulee poraamaan piippuun uuden liitäntäreiän. Lopulta takka voidaan asentaa.

On tämä ollut aika jumppa, mutta toki talvella liekkien ääressä istuessa kiittelen itseäni, että tuli tehtyä.

Vanha työpaikka kyseli josko tulisin tekemään yhden vuoron. Sovittiin sunnuntain iltavuorosta. Matkan varrella se sitten vaihtui niin, että päädyin tekemään yövuoron la-su. Hullu!! Minähän en ole kuuluisa valvomaan ja varsinkaan tekemään yövuoroja. Sehän oli yksi syy, miksi työpaikkaa vaihdoin viimeksi. Ahneudella on siis se kuuluisa loppu ja päätyy hommiin, joista ei niin välitä.

yökkö

Menihän se. Meitä oli kolme vanhaa sijaista ja yksi kesätyöntekijä. Vanha työkaveri nappasi kyytiin la iltana ja ajettiin yhdessä töihin. Samoin sain kyydin kotiin, mikä oli toki kivaa, koska en kokenut itseäni kovin vakuuttavaksi kuskiksi siinä 25 tunnin valvomisen jälkeen....

Onneksi yö oli mukavan rauhallinen, vaikka tekemistä oli koko ajalle. Ei ehtinyt pysähtyä nuokkumaan, mikä on pahinta yövuorossa.

Torkuin muutaman tunnin sunnuntaina aamulla ja sitten lähdin liikkeelle. Parasta pysyä liikkeessä niin ei uuvahda.

Tyrnejä on saatu kerättyä hyvin vähän. Suurin osa ei suinkaan ole vielä edes kypsiä ja kerääminen on todella hidasta. Mutta kuivuri on pöhissyt nyt yötäpäivää ja ensimmäinen satsi oli valmista. Rouhin sen ja kuivatin rouhetta vielä pari tuntia homehtumisen estämiseksi. Osa marjoista kun jää aina vähän kosteiksi.

Tyrnirouhe on niin hyvää!!

Nam!!

Sain vaihtokaupalla ison puskan Mojito-merkkistä minttua, ja keräsin siitäkin lehtiä. Pari satsia teetäkin olen keittänyt, ja koska olen niitä hassuja ihmisiä, jotka tykkää hammastahnan makuisesta teestä, tuo on ihan herkkua. Tein ison kannullisen jääteetäkin kaappiin. 

Loput keräämistäni lehdistä jätin kuivumaan hellan päälle (ei ole lämmitetty). 

Varsinainen sadonkorjuutaso: tarjottimilla kuivuu -30% laputettua leipää koirille, sitten muutama hassu kanttarelli ja minttua.

Syksy saa pikkuhiljaa tulla

Ihanat elokuiset hämärät illat ja kuulaat aamut!! 
Muistan taas, miksi yleensä tykkään kovasti suunnitella kesäloman elokuulle. Silloin, kun se muista syistä johtuen on mahdollista.

Edelleen auringonlaskut on aika ajoin todella huikean värisiä. Ja nämä tummat hämärät illat tekevät sen, että nimenomaan värit tulevat esiin. 

Herra vanhapoika viihtyi tämänkin kesän ulkona. Kastelin kaktuksia aika tavalla silloin keväällä ennen ulostuontia, sittemmin olivat siinä helteessä ja myöhemmin taas viileämmässä. Olen joitain kertoja nostanut ne lautaselle, kaatanut kunnolla vettä ja jättänyt useaksi tunniksi siihen imemään. 

Tämä tyyppi kiittelee sitten taas kukkakruunullaan.

Hiukan harmittaa, että tuin sen pystyyn tuon kepakon avulla. Nyt kaktusraukkaan on painunut ura tuosta kepistä 😕

Mutta toipunee.

Harkitsen jälleen sen katkaisemista ja istuttamista uuteen ruukkuun. Lähinnä siksi, että aivan alkuaikoina sitä ei ole ehkä hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla ja tästä syystä varsi on kovin muhkurainen. Aikojen kuivuus ja kosteus näkyvät. Pelkään vaan, ettei se leikkauksesta tokenisi, ja tästä syystä hillitsen itseni. 

En sitten tiedä kuuluisiko tämän näköisten kaktusten ylipäänsä olla "roikkuvia" eli pitäisikö sen antaa kaatua maahan ja kasvaa sitä pitkin?

Satunnaisesti on ollut kauniita iltoja ja olen päässyt grillaamaan edelleen omaa kesäherkkuani: ruisleipää, jossa juustoa ja tomaattia.

Olimme pyytäneet ystävät kahville ja harmikseni juuri sinä iltana sitten satoi. Lettutaikina oli tehty valmiiksi, että olisin saanut lettukestit pystyyn, mutta kun ei onnistunut. Toivottavasti myöhemmin. Lettujahan voi syödä syksymmälläkin, se ei kesää vaadi. 

Sadonkorjuuaika on ollut kesäkurpitsoiden kohdalla. Chilit vasta kukkivat, joku raakilekin siellä näkyy olevan. Ja sitruuna kukkii nyt toista kierrosta kun oksat ovat jo täynnä pieniä kesällä pölytettyjen sitruunoiden alkuja!! Mietin vaan miten se ne kaikki mahtaa kestää....

Tyrnit alkavat olla kohta valmiita kuivuriin. Edellinen urakalla tehty rouhe onkin syöty kaikki pois, joten odotan innolla uutta satoa. Tyrni tekee aivan käsittämättömän määrän marjaa tänä vuonna. Ja onneksi ne ehtivät kypsyä ennen syyskuuta, koska lähdemme viikoksi reissuun ja olisi ollut harmi, jos olisivat jääneet linnuille... 

Koska meidän tyrnit on sitä vanhaa kantaa, jossa on orapihlajan tyyppiset piikit, näiden kerääminen tulee olemaan ratkihupaisaa.... (NOT!)

Mutta kiittää tekijäänsä sitten kun on noukittu. Täytyy aloitella pikkuhiljaa. Kuivuriin ei niin hirveästi kerralla mahdu, joten useampana päivänä noukkien saa kädet pidettyä verinaarmuilla pitkään. 

Itse olen hakenut vähän iltatöitä. Budjetti vaatii nyt melko tarkkaa pohtimista, joten koen helpommaksi käydä tekemässä joitain extratunteja muualla korjatakseni vähän tilannetta. Eihän se kevyttä tai helppoa ole, ja täytyy pitää visusti vaari, ettei mopo lähde keulimaan ja ala mennä taas liiallisen urakoinnin puolelle. 

Mutta kuulumisiin!

Arki on parasta

Olipa mahtava viikonloppu. Olin vapaalla torstaina ja ajelin aamusta tekemään pari verijälkeä koirille. Meillä on tulossa koe samoihin maastoihin heinäkuun alkuun ja saatiin samalla hyvä mahdollisuus kävellä metsät läpi nähdäksemme, ettei esim. metsää ole harvennettu niin paljon talven aikana, että sinne ei voisi koetta järjestää. Ihana aurinkoinen päivä, hyvässä fiiliksessä käveltiin neljä jälkeä.

Seuraavana päivänä sitten miehen kanssa mentiin viemään koirat sinne ja tuo natiainenkin teki hyvää työtä! 👍  Ehkäpä sen uskaltaa ilmoittaa kokeeseen jo tänä vuonna.
Perjantaille oli sovittu myös kaikkien vanhempien kanssa yhteinen kahvi, joten tuon aamureippailun jälkeen pistettiin vähän kotia siivoukseen ja laitettiin pöytää koreaksi. 

Olipa ihan tosi kiva saada kaikki vanhemmat yhdellä kertaa. Eivät ole aiemmin käyneet meillä tuolla uudessa kodissa niin nuuskittiin sitten heidän kanssaan joka nurkka. Näin, miten appiukolla sormet syyhysi päästä tekemään yläkerran tulevaa makkaria. Toivottavasti sattuisi yhteisiä vapaita viikonloppuja, niin vaari saa tulla avuksi, jos haluaa. Hän on ollut meidän luottopakki kaikki nämä vuodet, mitä rakennushommiin tulee, ja tykkää tulla tekemään, kun omassa kodissa ei ole vastaavaa puuhaa. 

Lauantaina sitten pistettiin pöytä tuplaten kivaksi. Kaikki lapset puolisoineen (miinus yksi) tulivat brunssille ja istuttiinkin pitkään syömässä. 
Poika otti toisen auton lainaan ja kävivät heittämässä keikan Espoossa ja veivät auton sitten päivän päätteeksi Turkuun, mistä tytöt ottivat sen seuraavana päivänä käydäkseen mun isän luona. Ihanaa kun lapset vierailee itsenäisesti!

Brunssi on katettu

Pensasmustikkaa

Yksi lempiyhdistelmistäni: lakat ja narskujuusto

Oma porukka ♥

Tehtiin sitten vielä tyttöjen kanssa retki puutarhalle kun netti paljasti yhdellä läheisellä puutarhalla olevan vielä tyrnin taimia. Tyrni ja vadelma ovat ne kasvit, joita ehdottomasti haluan. 
Ajeltiin porukalla ja hyvä, että oli näitä hillitsijöitä mukana. Minähän olisin ostanut kaiken. Yhdestä kasvista/puusta Ipana joutui huomauttamaan, että "äiti, se ei mahdu edes autoon...." 😀

Tyrnit laatikoissaan.
Aidattuna, koska eräs valkoinen puutarhuri.... 

(ja vähän peurat ja puput)

Saattoi lähteä lapasesta myös kukkien osalta

Tupantuliais-orvokit ♥

Sattui kyllä ilmojen puolesta ihan paras mahdollinen viikonloppu. Saatiin tosiaan tehtyä pihajuttuja, kun piha on tällä hetkellä jota kuinkin tyhjä. Ehkä siitä tulee viihtyisä kesäkeidas. Ihmiselle, joka on mallia "äkkiä nyt heti valmista", tämä on vähän luonnetta kasvattavaa. 

Kelit ovat sallineet myös koirien uimaharjoitukset. Olen tosi mielissäni, että Merlin osoittaa suurta kiinnostusta vettä kohtaan ja on jo pulahtanut pariin kertaan. Kylmäähän se vielä on, mutta selkeästi sillä on halu veteen mennä. 

Sumuinen aamu pikkulammen kallioilla

Keittiö on lähes valmis. Herra Ikea on kiitettävästi toimittanut loppuja etusarjoja, ja vahingossa jopa ylimääräisen kaapin rungon... 
Pari laatikon etusarjaa puuttuu vielä, ja yhden apteekkikaapin mekanismin palautan ja teen kaapista vain hyllykaapin. Tuo apteekkimekanismi on niin hassun mallinen (kapenee alaspäin). ettei siihen lopulta mahtuisi mitään, kun kyse on vain 30 cm leveästä alakaapista. Onneksi ovat joustavia tuolla ja liiat/väärät/ylimääräiset saa palauttaa.

Yhdestä yläkaapista puuttuu vielä ovi ja kaikista vetimet

Sitten tuli maanantai. Hyvä aamu: herätys 4:37, koska miehen aamuvuoroviikko ja olin itsekin lähdössä aamuun. Käytin koirat lenkillä heti viideltä ja tulin kotiin lukemaan lehteä. Tänä maanantaina vaan ilman teetä, koska oli muutamia labroja, joista yksi paastokoe. 
On muuten kertakaikkiaan kamalaa jättää edes juomatta. Miksi juuri sellaisena aamuna oikein erikoisesti janottaakin, kun tietää, että pitää olla ilman?

No, menihän se. 

Naamasi, kun olet paastonnut....  

Kävi sillä lailla hauskasti/hassusti, että töissä pukuhuoneen ovi on tavallisesti tosi painava ja tiukka. Sitä siis tarvii kunnolla repiä. No, minä tempaisin sisään mennessäni ja se olikin jotenkin ihan löysä ja lähti kirjaimellisesti kädestä ja tömähti seinään. (Kuulin jälkeenpäin, että siitä oli valitettu ja ilmeisesti korjattu....)
Tietenkin pukkarissa seisoi pomo ihan silmät selällään. Purskahdin nauruun. "Ei, en ole yhtään huonotuulinen, vaikkakin nälkäinen kun on paastokokeita....  Niin, toi oli ihan vahinko, miten se nyt oli noin kevyt...."

Selitä siinä. Mahtoiko uskoa? 😂  Ainakin se vähän varovasti kysyi "onhan sulla aamupala mukana". 
Luuli kai, että puren joltain potilaalta pään irti ensi töikseni. 

Mutta voi veljet, harvoin maistuu kahvi yhtä hyvältä, kuin moisen jälkeen. Pääsin siis ensimmäisten joukossa piikin alle, ja kaikki kunnossa. Mahtavaa!

Sadonkorjuuta ja pihajuttuja

Pikkuhiljaa alkaa olla aika aloitella pientä sadonkorjuuta.
Sen lipstikan jauhoin jo, ja siitä saunavihdasta tuli hätinensä ehkä 1,5 dl jauhetta.....   hmph. Ja minä ajattelin, että saan siitä useamman purkin ja joulupaketteihin kans.

Ja pirskatti sentään: lopuissa lipstikan lehdissä oli jotain outoja öttiäisiä. Ei kirvoja, vaan kirjavia kuoriaisia yms. Yöks!! Pistin miehen kaatamaan koko puskan matalaksi ja kompostiin.
Niitä lehtiä en enää sitten kuivaa tänä kesänä. Liekö kuivalla kesällä ollut osuus asiaan, en ole koskaan ennen nähnyt tuossa puskassa mitään elukoita.

Yhtenäkään vuonna ei tyrni oli ollut keltainen ja valmis näin aikaisin!
Jotkut ovat jo jopa pehmeitä eli niitä on pakko alkaa keräämään pois. Sato on mahtava! Poimiminen ihan täyttä tuskaa, koska jokainen marja on noukittava yksittäin.....  huoh!
Toisaalta on ihan hyväkin, että tulee näin eritahtisesti, osa marjoista on siis vielä hyvinkin vihertäviä, ne siellä varjon puolella.

Ja kuivuri huutaa siis viikkotolkulla kun tätä liutaa kuivataan. Osan kyllä pakastan taas tuoreeltaan, vaikka ne on ihan älyn happamia tuoreena. Maku on silti mieleinen!

Omenasato taas aiheutti vähän isomman vahingon talviomenapuuhun. Vanha Åkerö otti itseensä painosta, ja iso oksa halkesi irti. Tietenkin koirien pitää nyt tunkea tuon oksan alle kielloista huolimatta.....
Jotain omppuja otin ja keittelin soseeksi, vaikka ovat siis täysin raakoja.
Tuo Åkerö on vaan niin hyvänmakuinen soseomena, ja omenoita on katkenneessa oksassa satoja. Toinen huoh!

Onni, että sähköt on kaivettu maan alle vuosia sitten. Tämähän olisi tiennyt kunnon katkoa, koska oksa roikkuu nyt johdon varassa.....

Bono hoitelee karviaiset parempiin suihin. Hyvä niin, koska meillä niitä ei juurikaan tule käytettyä vaan ovat enemmän napostelumarjoja. Itse en tuosta punaisesta edes niin välitä....

Mies keräsi mulle pesuvadillisen mustaherukkaa ja keittelin sitä sitten hyytelöksi, joka on hyvää riistalihan tms kanssa.
Samalla innolla liottelin pari pussia aprikooseja ja keittelin niistäkin hilloa. Tässä kesän aikana kun viimevuoden marjat on kaikki pakasteesta syöty, olen syönyt aamurahkan kaverina noita edellisvuotisia hilloja.

Ihailen ihmisiä, joiden itsekeittämissä hillopurkeissa on kauniit ja siistit etiketit.
Minä repäisin pätkän maalarinteippiä ja totesin, että pysynee.

Koska viinimarjat on tosiaan nyt ihan viimeisillään, ne on pakko joko kerätä tai hylätä, ja ahneus iski. Mies noukki pienen määrän vihreää herukkaa ja tökin ne kuivattimeen. (Sivumennen: ei paras ideani! Lämmittää nyt kämppää vielä tuon kuivattimen hurinalla reilu vuorokausi näillä helteillä... hoh hoijaa!!)

No, nyt on pikkupurkillinen vihreää jauhetta sekoitettavaksi rahkaan. Hullun Naisen keittiön kokeiluja tämäkin.
Siitä tuli muuten vallan villi (hyvä!) maku aamurahkaan. Ehkäpä kerään niitä lisää kun ilma vähän viilenee.....

Ja koska ne ensimmäiset kerrat......:  ystäväpariskunta poikkesi yön-yli -vierailulla ja kauppareissulla näin tutussa kojussa myynnissä mansikkaa hintaan 15 eur/laatikko. Nappasin laatikon mukaan ajatuksena syöttää vieraille aamulla tuoreita mansikoita, mutta siinä niitä peratessamme, päätimme naisvoimin keitellä ne lopulta kaikki hilloksi.

En ole koskaan raaskinut keittää mansikkahilloa itse!! Nyt sitä on ihan hurjan monta purkkia.
Tiedättekö miten hyvältä letut maistuu tulevana talvena??  =D

Kuivuri käy

Aamulla tuoksui ihan syksylle!! ♥

Kesäkurpitsa on vasta nyt alkanut tehdä satoa. Tai siis.... se on ehtinyt siellä askarrella noita kurpitsoja, mutta minä en ole muka ehtinyt siellä käydä tilannetta tarkistamassa ja nyt meillä on pari reiden paksuista kurpitsaa odottamassa käsittelyä.

Leppämäen Marketta oli samaa asiaa jo ehtinyt kirjoittaa. Hitsi kun meillä ei mene pikkelssit. Meinaan tässä pitäisi keksiä mitä niistä tekee.

Ainakin osan soseutan ja käytän talvella joko sosekeittoon tai sitten piirakkaan (käy sekä suolaiseen että makeaan) ja ehkäpä osan voisi vaan viipaloida ja paistaa pannulla.
Toisaalta kesäkurpitsalasagne on niin hyvää....  tässähän alkaa viikon ruokalista olla kohta kasassa.

Tyrni on kypsynyt.

Mies saa sitä alkaa keräämään. Minä pelkään niitä piikkejä...  Jokainen marja tarvitsee irrottaa yksitellen. Hidasta ja tuskaista hommaa. Ei tälle hermorakenteelle!!

Ensimmäinen koesatsi pyörii jo kuivurissa. Viime vuonna kuivattiin aika paljon ja rouhittiin sitten kuivatut yleiskoneella. Tyrnirouhetta aamusmoothieen niin tulee vitamiinit talteen. Eikä maistu ihan niin kirpakalle.
Tytär tosin toivoi, että ainakin osa pakastetaan ihan sellaisenaan. Hän napsii niitä jäisenä....

Kuivuri on tosiaan pöhissyt nyt vuorokaudet läpeensä vajaan viikon.
Viimevuotinen hankinta on painonsa arvoinen kultaa!! Niin nopea ja näppärä. Hurinaa se pitää, muttei ollenkaan sellaista kolinaa kuin edellinen, jonka kansi rämisi niin, ettei nukkua voinut.

Myös kantarellit on päätyneet kuivurin kautta vanhoihin keksilaatikoihin ruokakomeron hyllylle.

Jovelan Johanna oli jälleen aktivoitunut ja jukra mitä ihania ohjeita siellä olikaan.....
Meidän ehkä täytyy pakosta kokeilla ainakin noita marjaremmejä. Ja itse asiassa edes tästä tietämättä olin jo ehtinyt pohtia tuota sipulin kuivattamista ja hän ehtikin informoida, että se toimii hyvin ja on siis mahdollista.
Sipuliahan meillä ei ole omassa maassa, mutta voin ostosipuliakin kuivattaa. Tykkään käyttää kuivasipulia, koska se on niin helppoa ruuassa kuin ruuassa.

Syksyn todistaa luonnollisesti alkaneeksi koulut.
Että minä inhoan kontaktimuovia!!!!

Eniten jaksan ällistellä sitä, että tuon muovin on ihan pakko olla n. 50cm korkeaa kun kaikki koulukirjat on järjestään jotain 30 sentin luokkaa. Sitä muovia menee naurettavia määriä hukkaan jokaisesta rullasta!!! Eikö kirjojen ja muovin tekijät voisi vähän puuhata jotain yhteistyötä??

Tyttären lukio on alkanut kivasti, hän on innoissaan.
Äitinä olen vähän kauhuissani. Lukion aikana tarvitsee lukea n. 80 kurssia. Tytär on nyt ekalle vuodelle ottanut niitä 37.... päivät ovat siis pitkiä ja tehtävää on paljon. Mutta epäilemättä tuo on toimiva idea, kun aikoo suorittaa sen kolmessa vuodessa. Toisena vuonna tulee jo niitä tanssiaisia ja muuta sellaista, mikä vie aikaa lukemiselta ja viimeisenä vuonna niitä abi-kursseja....

Pirteää ja toivottavasti vielä aurinkoista syksyä!!