Arkihaaste 37/52

Tätä viikkoa paras sana kuvaamaan on ulkoilu!

Maanantaina vapaapäivä, joten kävin työhaastattelussa, ja aamulla oli kiirettä lenkittää koirat ja ehtiä suihkuun ennen lähtöä.

Tällä alalla tuskin kauhean paljon head huntereita pyörii, lienen joskus lähettänyt jonkun hakemuksen tuolle firmalle ja koettivat kepillä jäätä. Vähän tyhjästä nimittäin tuli kutsu haastatteluun.

Niin: mielenkiintoinen paikka, täysin uusi rakennus ja idea, ja pääsisi rakentamaan itselleen toimenkuvan. Mielettömät puitteet, esimies vaikutti kivalta, työkavereita pääsisi haastattelemaan....
MUTTA, ja se olikin sitten iso mutta. Palkka tonnin pienempi kuin nyt. Tonnin!!

En tiedä muista, mutta itselläni ei ole siihen varaa.
Sillä hyvällä työporukalla tai toimivalla tyhyllä kun ei lauantaimakkaraa leivälle saa, eikä hyvä esimies tai kutsumus myy jauhelihaa perheelle. Hitsi että vähän harmitti!!

Kiire jatkui illalla: tyttären viemistä tallille ja siinä välissä kauppareissu.

Kauppareissulla käteen jäänyttä....

Tiistaina (edelleen vapaa) taas oli hammaslääkäri. Miten sitä voikin pelätä joka kerta niin paljon?

Menin rehvakkaasti sisälle ja kerroin heti oman mielipiteeni: eli että nämä on tosi hyvät väliaikaiset paikat (toisella ikää 1,5 vuotta, toisella puolisen vuotta) eikä niihin tarvitse koskea.
Lopputulos: epäilevät, että toinen niistä hampaista joudutaan poistamaan kokonaan, implantistakin se puhui, mutta siihen otan aikalisän kun sille sillalle tullaan.... ja KOLME uutta aikaa. Siis kääääk!!!

Sen jälkeen keikka Turkuun tervehtimään isoja lapsia.
Nuoriso ei varsinaisesti halunnut kuviin, joten lyhyesti vaan kuva ravintelista, missä lounastimme.

Tiistaina vielä illalla mukava lenkki ja siitä eteenpäin ajattelinkin, ettei ole hoppu eikä hosumista minkään suhteen.

Metsälenkillä oli kerran kori mukana, ja hyvä on, että oli.

Keskiviikosta eteenpäin nautin lomasta.

Keskiviikko oli siitä kiva päivä, etten tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Niitä päiviä todellakin tarvitaan.

Aamulenkillä tosin otin muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä, koska koirat ehti ohittaa ja kun itse tulin paikalle, mikäs se siinä lötköttelikään......

Ihan sama, ettei ollut kyy. (Asia, jonka tajusin vasta jälkeenpäin. Kuvassa erottuu keltaiset silmärenkaat, jotka paljastaa sen rantakäärmeeksi. En tosiaan kumartunut katsomaan sitä silmiin siinä tilanteessa...)
YÖK YÖK YÖK!!!!!  Ohitettiin se ihan 10 sentin päästä....

Paistoin lättyjä ja vähän pullaa (rentoudun keittiössä, siksi sanon, etten tehnyt mitään) ja kutsuin isän avokkeineen kahville, muuten lojumista sohvalla kirjan kanssa ja lenkkejä.

Torstaina ensin aamulenkki ja pikaiset kahvit, sitten Bono kyytiin ja ajelu Kemiönsaaren toiseen päähän, jossa Bömpsiäisen siskolla (tai kaiketi sen omistajalla) on mökki.
Lenkki kosteassa metsässä, koirat ui meressä ja noin kahdeksassa eri kuralätäkössä.

Muu reissu meni riehuessa. Tytöt juoksutti junnukoiraa oikein urakalla kolmisen tuntia.
Kotimatkalla oli melko rauhallinen koira ja kotona raukeus jatkui....

Loppuviikosta luin, join kahvia ja teetä, ulkoilin joka päivä. Vähän pesin pyykkiä (sää ei varsinaisesti suosinut sitä, koska ulos ei saanut kuivumaan) ja puuhastelin kaikenlaista pientä.

Nämä uutuudet mulla on odottaneet keittiössä jo pitkään.

Koska mm. edellisestä Harry Holesta on jo aikaa, kahlasin edellisen kirjan läpi ensin, koska tämä on ikäänkuin suora jatkumo...

Tein sitten saman Kepplerille.

Sohvalla huovan alla. Oikeassa kyljessä koira, toinen lattialle ihan tuossa sohvan kulmassa, vasemmalla käsinojalla iso lasi teetä.

Sinänsä harmi, että päätin olla ostamatta mässyjä syksyn ajan. Tähän olisi hyvin sopineet irtokarkit ja sipsit.....

Eilen, lauantaina, olin noutamassa Ipanaa kaupungista ja päätin tehdä pienen kirpputorikierroksen ennen noutoa.

Ajoin ensin Prismaan, koska etsin tekstiiliväriä.

Meillä on nuo Ikean valkoiset tuolinpäälliset, mutta koska meillä koirat saa mennä sohville ja tuoleille, ne eivät sattuneesta syystä ole enää valkoiset. Eikä ne myöskään lähde pesussa enää puhtaiksi. En pysty niitä mitenkään joka toinen päivä pesemään ja näköjään tuollainen piki ja muu asfaltilta irtoava musta lika ei sitten lähde enää vanhennuttuaan pois.

Eipä silti, valkoinen ei ole järkevä väri tekstiileissä koiraperheessä lähtökohtaisesti.

Joten yksi kirkkaimmista ideoistani hetkeen (sanaleikki tarkoituksellinen): värjäsin nuo valkoiset harmaiksi. Ja niistä tuli todella kauniit harmaat!!!  TYKKÄÄN! 

Sitten kirppareille.

En oikeastaan tarvitse yhtään mitään, mutta joskus joku tavara saa aikaan sellaisen "tätä olen etsinyt" -fiiliksen, ja tykkään käydä kiertelemässä. Salossa on muutama isompi kirppis, joista yhdellä en ollut käynyt ennen ja sitä on kehuttu. Sinne siis....

Yleisiä havaintoja: ihmisten hinnoittelu on kyllä aika lailla pielessä, jos Kastehelmi-kynttiläkiposta pyydetään enemmän kuin uutena Prismassa. (Olin nimittäin sattumalta katsonut niitä hintoja juuri varttia aikaisemmin....)

Paljon kaikkea mielenkiintoista oli tarjolla, ja yhteen lasiseen kupuun tartuin jo, mutta hintalappu sai laittamaan sen pois. Haloo ihmiset, kirpputoreille kirpparihinnat niin roinasta pääsee eroon!!

Ostin lopulta yhden euron lasipurkin tiivillä kannella. Sopii esim. mausteille hyvin. Samoin käteen jäi vaaleanharmaa koristetyyny sekä keittiön kattoon lamppu muutamalla eurolla. Jihaa!! (Ihmiseksi, joka ei pääsääntöisesti tykkää kierrellä kauppoja, saan hurjan paljon hyviä fiiliksiä näistä, hassua.)

On ollut oikein onnistunut ja viihtyisä viikko!!

Jospa sitä nyt jaksaisi taas veivata työmaalla useamman viikon ennen seuraavaa paussia.

Splizzeria ja kaksi hammaslääkärikeikkaa

Päädyin joitain viikkoja sitten tekemään kaksi hammaslääkärikeikkaa yhden päivän aikana. Omaan suuhuni.

Tässähän kävi niin, että edeltävänä perjantaina iltapäivällä huomasin, että kieli hakeutuu johonkin outoon koloon suussa. Tajusin ilman peiliäkin, että isosta poskihampaasta oli lohjennut kookas pala pois. (Jälkeenpäin kävi ilmi, että sitä oli suunnilleen puolikas hammas kadonnut...)

Hain apteekista itse laitettavaa paikka-ainetta ja hyvin hygieenisesti sössin sitä sormella siihen koloon kauppakeskuksen vessassa, kun odottelin miestä hakemaan minua kyytiin matkalla koirauimalaan.

No, sehän ei siellä pysynyt kuin suunnilleen vartin. Jo matkalla kaivoin suusta pieniä paikan murusia....

Maanantaina soitin vastaanotolle, ja annettiin ymmärtää, että pitää tulla jonottamaan kipupäivystykseen. Joten tiistaina sinne aamulla ennen kasia. 

Ottivat heti sisään, mutta lekuri kurkisti suuhun ja totesi, että kyse on niin isosta operaatiosta, ettei sitä voitaisi tehdä päivystysaikana, joten kiitos ja näkemiin ja tervetuloa uudelleen. Samana päivänä iltapäivällä. Tunki sitten n. 33 sekunnin verran sinne lisää kertakäyttöpaikkaa ja passitti ulos.

Ja jumalaare, sanovat vielä, että julkisen puolen hammashoitoon on jonoja. Täällä saa puoli vuotta varata jos haluaa tarkastukseen. Silti tuollainen aika irtoaa tuosta vaan samalla päivälle. Just!! (Nopeammin se olisi hoitunut siinä samassa, laittaisivat niitä päivystysaikoja sitten pidemmälle.....)

Eipä siinä, mullahan oli vaan työpäivä (7-15), josta olin käyttänyt huolella aamulla reilun tunnin tähän keikkaan, ja pomo ilahtui suuresti kuullessaan, että lähden taas 12:30 seuraavalle keikalle.

Iltapäivällä kuitenkin hoitivat homman kuntoon: ilmeisesti sinne rakennettiin koko hampi uudestaan. Päätellen siitä, että 45 min olin kita auki ja tolkuton pärrääminen ja poraaminen kävi suussa....

Pääasia kuitenkin, että kita tuli entiselleen. Eikä kieli enää viilly rikki siihen terävään reunaan. Särky tosin oli mahtava kun puudutus katosi. Ei muuten, mutta siitä revittelystä kaikki lihakset ja posken nivelet.

Hupaisaa keikassa oli se, että ne puudutti sekä posken että kitalaen puolelta, ja puudutus tehosi myös silmään. Vasen silmä siis puutui siten, että se ei kunnolla räpsynyt vaan kuivui päähän. (Minä siis käsin räpsyttelin silmää aika ajoin, siis painoin luomen kiinni ja auki.) Kammottava tunne. Alaluomi tuntui myös roikkuvalta (vrt. poski ja huulet, jotka tuntuu aina puudutuksessa turvonneelta) mutta peilikuvan mukaan ei sitä ollut. Lohdullista!

Vaikka pelkäänkin hammaslääkäriä, ja sain myös töissä paljon kommentteja siitä, että "menisit yksityiselle niin se olisi hoidettu heti kuntoon", pidän kuitenkin oikeutenani valita julkisen puolen hoidon niin kauan kuin oma palkkani tulee myös julkiselta.

On se nyt *kirosana* jos mun tarvii maksaa yksityiselle enkä saa samaa hoitoa mitä periaatteessa ja käytännössä itse annan.

****
Joka tapauksessa.
Koska olin puudutuksen vuoksi sitten nälässä ja puutunut ja kurja, ja lisäksi iltapäivälle oli vielä asiaa Saloon, olin järjettömän nälkäinen päästessäni kauppakeskukseen.

En saa tästä mitään lisäarvoa, en tee yhteistyötä mainostajan kanssa, mutta kerronpa muuten vaan nimeltä, että kävin Splizzeriassa.

Ravinteli, josta mm. eräs tämän perheen jäsen on sitä mieltä, että niiden pizzat on "kummallisia" ja "niissä oli joku ihme majoneesi". (Teini-angsti, sanon minä...)

Noh. Olen syönyt siellä nyt kahdesti ja molemmilla kerroilla tykännyt kovin.

Tykkään konseptista. Itselleni kokonainen pizza on aina liikaa. En halua jättää (koska maksan siitä) ja toisaalta sellainen ähky-olokin on tukala. Salaatin tilaaminen on niin jotenkin neitimäistä ja liian fitnessiä, ja tuolla saan todella molemmat.

Salaatissa savulohta ja herkkusieniä, pizzassa mozzarellaa, pinjansiemeniä ja rucolaa. Niin mun makuun!! NAM!