Puuhia

Ensin on viikkotolkulla kirjoittamatta mitään ja sitten tuntuu, että pato ratkeaa auki....
Tässä siis vielä vähän.

*****

Olen hankkinut itselleni kumisaappaat. Kalliit! 19,90 eur (Tai siis tulivat lopulta kalliiksi... no eivät edes oikeasti.)

Mainitsemisen arvoinen asia, koska tilasin ne Hankkijan nettikaupasta paniikissa, koska omaa kokoani (36) oli jäljellä kaksi paria. Mies kävi ne hakemassa myymälästä, mutta kas kummaa, ne oli niin pienet, ettei jalka mennyt edes sisälle saati, että ne olisi saanut pois, jos olisi väkisin tunkenut.
Joten lähdin kerran työpäivän jälkeen vaihtamaan.

Päädyin lopulta sovittamaan saappaita, koska koot olivat niin merkilliset ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten kokoa (38) olevat jalkineet. Mainitsemisen arvoinen asia, todellakin!!!

Mutta ne on haluamani keltaiset, lyhyet. 

Suunnitelma on siis päästä töihin pyörällä sukat kuivina, koska lenkkareista menee sateella vesi läpi.

Ja kyllä, hoksasin kyllä jo etukäteen, että valuessaan lahkeita pitkin vesi valuu suoraan saappaaseen.... 

Ensimmäinen lenkki on nyt saappailla kävelty, ja eivät tosiaan ole lenkkarin veroiset tietenkään kävellessä, mutta olipa kiva tunne kun varpaat oli kuivat!

Se, mikä teki niistä "kalliit", oli minun päästäminen Hankkijan myymälään ilman valvontaa. Siellähän oli puutarhapuolella lähes kaikki perennat ja pensaat -50% joten päädyin kantamaan autoon myös omenapuun. ♥

Meillä oli vanhassa paikassa vanha ihana Antonovka, joka teki taivaallisen hyviä talviomenoita, joista sai todella hyvää sosetta. Se halkesi kerran myrskyssä ja harmittelin sitä kovin.

Nyt on uusi Antonovka kasvamassa. Katsotaan, tuleeko siihen meidän aikana satoa....

****

Muita puuhia. Piti raivata pihaa järjestykseen. Jonkin verran puutavaraa on jäänyt "yli" ja se piti asetella talveksi suojaan. Siinä kun lautoja kannettiin, pohdittiin, josko ne kuitenkin olisi fiksumpaa ottaa heti käyttöön, ja puff, nyt on saunan edustalla noin puoleen tuntiin tehty uusi terassi. 

Huomattavasti mukavampi kuin niistä irtolaatoista koottu, ja tukeva. Lisäksi suurin osa ylijääneistä laudoista hupeni tähän sopivasti.

Siinä tehdessä sitten tuli puhe, että vuoden päivät on keskusteltu minkälainen lattia saunassa olisi kiva olla. Koska pakkasilla betoni on järisyttävän kylmä, ja finnfoamit ritilän alla oli vähän epävakaat ja keikkuvat. Turvallisuus edellä kuitenkin!

Joten otettiin loput laudelaudat ja tehtiin saunaankin "terassi". Mitoitus on nyt sellainen, että sinne alle saa ne finnfoam-levyt pitämään lämpöä jalan alla ja vesi nyt virtaa kuitenkin siitä kätevästi pois.

Lämmittäähän se piti tietenkin, että pystyi testaamaan, miten lattia toimii.

Rakkain paikka auringossa.

Sorruin myös somen uhrina testaamaan ruokajuttuja. Instagramissa törmäsin johonkin reseptiin, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten sen verran kaupan kautta kotiin, että ostin quinoaa.

Uunivuuan pohjalle ladottiin quinoaa, sen päälle kiehuvaa liha/kana/tms lientä, siihen pussillinen baby pinaattia revittynä, kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja, sekä kaksi salaattijuustoa (muka-fetaa) kuutioituna. Hiukan mausteita ja öljyä päälle ja uuniin. 

Toimikin erinomaisesti broilerin lisukkeena. 

Teen tätä epäilemättä toisenkin kerran, koska quinoaa jäi vielä. 

*****

Sitten syyskuun puolelta ihan paras uutinen: minut vakinaistettiin siihen nykyiseen työhöni, jonka suhteen heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, että "voi nenä, tälle mun sydän sykkii täysillä". 
Paikka tuli auki ja hain sitä. Kuulin haastattelussa, että hakijoita oli 12 ja kolme haastateltiin. Pitää olla hirveän tyytyväinen, että pääsee edes pronssiotteluun, mutta kieltämättä ehdin jo vähän murehtia miten surullista olisi, jos minä olisin ensimmäisellä varasijalla. Tuo hakijamäärä kuitenkin kertoo siitä, että valitettavan moni on leipääntynyt (nykyiseen?) työhönsä ja haluaa jostain syystä muuta. Siellä olisi voinut olla vaikka tusina minua paljon kokeneempia hoitajia jonossa......

No, jossittelu on siltä erää ohi. 

Taisin kyllä aika tavalla leijua kun sain onnittelut esimieheltäni! ♥ 
Olen nyt aika monta kakkua "velkaa" vähän sinne sun tänne. Kukapa olisi uskonut silloin heinäkuussa, kun tein nopean päätöksen, että tämä päättyy näin?

Tuo paikka on sillä lailla aika uskomaton, että en ole tavannut moista työyhteisöä vuosiin. Kaikki, ja tarkoitan kirjaimellisesti kaikki, ovat ottaneet vastaan kauniisti, tsemppaamalla ja osoittaen arvostavansa ammattilaisuuttani. Virheet, joita toki tulen edelleen tekemään, kiitos uuden järjestelmän, on korjattu mainitsemalla asiasta kauniisti ja kannustavasti. Selän takana puukotusta ei ole. 

Tulen todellakin tekemään parhaani ja minusta oli äärettömän miellyttävää kuulla ylihoitajalta, että "enempää ei kukaan odotakaan".

Nettikauppa on paras kauppa

Minähän siis, kuten Annukalle tuolla vastasin aiemmin, olen kehittänyt nettiostamisesta taiteen. 
Koetin miettiä milloin olisin viimeksi kiertänyt esim. vaatekaupassa tai peräti sovittanut jotain muualla kuin omassa makkarissa...  

(Ah,  todellakin. Lupasin Ipanalle käynnin Lager 157:ssa joululahjaksi ja sillä reissulla oli pakko sovittaa ihanat lököverkkarit, jotka ostin tosiaan itselle. Sovitus, koska niiden koot olikin kovin suuret ja itselleni normaali M roikkui päällä... )

Minä siis tilaan tätä nykyä lähes kaiken netistä. Koiranruuan haen liikkeestä, mutta niilläkin olisi mahdollisuus siihen, että tilaa ja maksaa netissä ja käy vaan hakemassa. Siitä seuraava hyvä tapa! Niiden pakasteiden niputtaminen koriin ja siitä kassiin ei ole varsinaisesti nautinto....

Olen vihdoin löytänyt jotain, joka on suuressa maailmassa ollut käytössä jo varmasti kaksi vuotta (koska pirun kulkutauti), mutta jota en ole jostain syystä bongannut itselleni tähän mennessä: nimittäin ruokakaupan verkkokauppa!

Oma paikallinen markettini siis tekee keräilyn puolesta. Minulle jäi tehtäväksi tilata, maksaa ja käydä hakemassa. Testasin tämän edellisviikolla, kun mies sai tuon kulkutaudin enkä halunnut lähteä itsekään ihmisten ilmoille. (Kyllä, kotitesti joka toinen päivä nyt reilun viikon ja aina vaan kuolematon ja negatiivinen! ✊)

Tämä nettikauppa toimi kuin vanha junan vessa: loistavasti! Sovittuna aikana olin takaovella ja kiltti myyjä kuljetti eväät siihen rullakolla, kantoi jopa pari laatikkoa autoon puolestani ja sain poistua. Kauppareissuun meni huimat 5 minuuttia. My kind of thing!! ♥ 
Kotona totesin ruokia purkaessani, että kaikki vihannekset oli ensiluokkaisia, ihan kuin olisi takahuoneen varastossa kerättyjä, takuulla kolhimattomia omenoita ja raikkaita appelsiineja. Lisäksi maitotuotteissa oli pitkät päivämäärät ja kaikki oli älykkäästi pakattu niin, ettei ollut muhjuisia banaaneja tai rikkoutuneita munia. (Asia, joka ei ole edes omassa pakkaamisessa aina päivänselvää, kun joskus kiireessä laittaa omasta mielestään fiksusti....)

Kun kerroin tästä "ihmeestä" somessa, sain runsaasti kommentteja ihmisiltä, jotka ovat tehneet sitä jo pitkään. Pääasiassa hyviä kommentteja, kannustavia: "minä laihduin vuodessa 10 kg kun jäi ylimääräiset naposteltavat ja herätteet pois", "minä olen säästänyt vuodessa monta sataa, kun ei ole tullut ostettua mitään hetken mielijohteesta"....  

Mistähän syystä tunnistan itseni vahvasti noista puheista "hetken mielijohde" ja "herkkujen ostaminen"?

Asioita, joita tein itse väärin: tilasin kaksi banaania, kun piti olla kaksi terttua banaaneja. Huppista! 
Hoksasin tilanteen ja tilasin seuraavalla kerralla sentään peräti 5 perunaa. (Ei, enkä saanut 5 kiloa perunoita...)
Ja huomasin toki, että täytyy tosi tarkkaan miettiä mitä tarvitsee, koska seuraavalla kerralla unohdin jotain, mitä olisin kaupassa kierrellessä ostanut vaikkei se lue listalla. Mutta puuttuvien kamojen haku ja muu täydennysostaminen on silti pikkujuttu koko viikon ruokaostoksien rinnalla.

Nettikauppaa olen hyödyntänyt myös muuten. Tilasin Amazonilta koirille kynsileikkurit. Kun kerran sitä samaa jenkkimerkkiä ei tällä hetkellä kukaan pysty tuomaan maahan (olen varta vasten kysellyt eri liikkeistä Pohjois-Suomea myöten), Saksalainen Amazon toimittaa Suomeen ja hinta on kuljetuskuluineen sama. 

Toki ymmärrän ristiriidan siinä, että vanha kunnon kivijalkakauppa tässä häviää. 
Tosin itse en ole vuosiin muutenkaan hirveästi kauppoja nuohonnut, nyt vaan toin ostamisen netistä itselleni uudelle tasolle siirtämällä myös ruokaostokset sinne.

Maksan mielelläni pientä korvausta liikkeelle siitä, että he tekevät keräilyn puolesta. Näkisin tämän asian myös niin päin, että mahdollisesti heillä on jossain vaiheessa mahdollisuus vaikka palkata lisää väkeä, koska niin paljon tilataan, että tarvitaan keräilijöitä. Ehkä.

Kilpailijan kauppa kuljettaa kotiin saakka. Naapurille tuli nimittäin auto pihaan. Lienee mahdollista, että myös toisen kaupan on jossain vaiheessa vastattava kilpailuun näin. Jää nähtäväksi.
Minusta ei ole tällä hetkellä hankalaa käydä hakemassa ostoksia kaupalta, varsinkin kun ajankohdan saan valita. 

Ainoa varsinainen kehitysasia, jota eivät pysty toteuttamaan, olisi minusta se, että voisin toimittaa sinne omat kestokassini, joihin keräilisivät. Nyt pahvilaatikoiden kuljettaminen kierrätykseen tuntuu vähän tuhlaukselta. Mutta hygieniasyistä se ei tietenkään onnistu. Ja nuo pahvilaatikot toimivat keräilyssä ja pakkaamisessa varsin hienosti.

Huonekasvi-intoilu

Kuten ehdin aiemmin kertoa, tein tässä jälleen pari yövuoroa. Edelleenkään eivät ole kyllä minua varten ja huokaan tyytyväisenä, kun seuraavaan listaan niitä ei suunnitella. Nukkuminen yöllä, omassa sängyssä, kotona, on vaan niin kivaa!

Edellisessä työpaikassa tein vuosia sitten öitä aika säännöllisesti, ja silloin tein hullun havainnon, että yövuorot eivät sovi minulle myöskään lompakon vuoksi. Selitän: yövuoropöhnässä mikään ei maksa mitään ja millään ei ole juurikaan väliä. Sellainen iloinen nousuhumala-fiilis, vaikka kyse onkin lähinnä krapulapäivästä. Ja järki on ihan jäässä. Sitä ei ole. Yhtään.

Lapset (tytöt!) oppivat tämän hyvin parin kerran jälkeen. Kun pyytää äitiä viimeisenä nukkumispäivänä mukaan ostamaan "ne yhdet ihanat farkut", voi kotiin päätyä kohtuullisen kokoisen kassillisen kanssa ja äiti korkeintaan ällistelee muutamaa päivää myöhemmin missä riivatussa sen rahat taas on. Ja teinillä on kaapit väärällään uusia kuteita!

Sittemmin valvoin yhden kaverin kanssa ja huomasimme molemmat shoppailevamme yökaudet kaikenlaista turhaa krääsää - ihan vaan, koska voi, ja koska on halpaa. (Eikä edes ollut, mutta kun mikään ei maksa mitään riittävän väsyneenä.....)  Parhaat ostokset olen kuitenkin oikeasti tehnyt yöllä, kun ostin viidelle hengelle lentoliput jonnekin kauas... mikä lie tuntihinta tai muu alennus osui kohdalleen.

Aasinsiltana siis näihin öihin.

Aasinsilta,

en voinut vastustaa kuvaa.... 😂

Olen jo jonkin aikaa pohtinut haluavani pari uutta viherkasvia. Minkälaisia, sitä ajattelin siinä yön pimeinä tunteina googlata. Ja törmäsin erilaisiin orkideoihin. ♥

Minulla on muutama isohko orkidea. Parikin niistä olen tuonut ihan silloisen Eviran luvalla Thaimaasta, ja ne kukkivat lähes vuosittain ja ovat kauniita. Googgeli vaan esitteli sitten vielä erilaisia kasveja ja vähän tuppasin innostumaan. Tällainen keltainen Vanda on siis se "poikanen", joka meillä on ollut nyt muutaman vuoden ja kasvattanut melkoiset juuren, muttei vielä lisää lehtiä. Ja oikeastaan vasta nyt tajusin, ettei se välttämättä viihdykään kookoskokkareissa umpinaisesa purkissa, vaan haluaisi olla kiinnittyneenä johonkin runkoon ja roikottaa juuriaan ilmassa, kuten kuvassa. 

Hmmm. Mitenhän sellainen karkealla kookoksella päällystetty tukikeppi, joita köynnöskasveille myydään? Mahtaisiko se voida kasvaa sellaisessa?

Kuva Plantagen: Vanda orkidea

En sallinut itseni tilata yhden ensimmäistä kukkaa minkään postin kuljetuksen kautta. Päätin, että on pakko ajaa varta vasten jonnekin liikkeeseen niitä ihmettelemään (ja selvittämään niiden vaatimuksia), mutta olipas ihan mielenkiintoista lukea blogeja ja kertomuksia erityyppisten orkideojen kasvatuksesta.

Jotain vihreää pitäisi siis saada. Makuuhuone on jotakuinkin pohjoiseen, joten ainakaan orkideaa sinne on turha laittaa. Toisaalta hylly ikkunan pielessä edellyttäisi kuitenkin vähän roikkuvaa kasvia....

Sain noin vuosi sitten Kilpipiilean alun yhdeltä kaverilta ja se on kasvanut hienosti. Se lienee jokin vanha perinnekasvi, näin ainakin ymmärsin. Helppo kuin mikä.

Kuva Plantagen; kilpipiilea

No, tuosta voisin nipistää pari alkua uuteen purkkiin ja laittaa makkarin hyllyyn. Mutta kun mieli tekisi jotain uutta!

Kyttäilin myös facebookin huonekasviryhmiä, mutta ihmiset siellä oli niin viisaita ja kokeneita, tuli alemmuuden tunne. Eikä se ollut mikään kirpputoripalsta. Mistähän jengi hankkii uusia kivoja pistokkaita?? 

Kuva Puutarha.net

Jotain vähän tämän suuntaista tavallaan havittelen. Ja sitten taas en. Ei ehkä ihan noin runsasta, mutta tuo puun oksa on hauska....  Olisi sitä paitsi hauska opetella tekemään jotain amppeleita....

Näin tämä homma sitten lähtee ihan laukalle! Kokedama jollekin kasville ja roikkumaan..... juup, näen jo itseni kiukuttelemassa noita sammalpalloja ja kanaverkkoa. 

(Huomatkaa, etten sentään alkanut pohtia rupeaisinko veivaamaan makramea. Onneksi tiedostan väsyneenäkin omat rajani... Tirsk!!)

Kuva Kukkakauppa Opuntia: Kokedama

Olenhan jo sentään hankkinut tänä talvena kaksi kasvilamppua, joista toinen, kuistilla oleva, on vaaleanpunainen ja tekee kuistista vähän Hollantilaisen kannabis-kasvattamon oloisen, ja valaisee kuitenkin pääasiallisesti sitruunaa. 

Edellisen kerran kun innostuin jostain näin, kyse oli ilmakasveista, tillandsioista. 
Niitä on edelleen kolmessa eri lasipallossa ikkunoilla ja minusta ne ovat aika viehättävä sisustuselementti. (Kuulostipa hienolta....) Ja ennen kaikkea, koska ovat helppohoitoisia, mikä ettei. 
Suihkuttelen kyllä kasveja muutenkin lähes päivittäin, joten se ei ole ongelma. Muuten erilaiset kastelutavat (upottaminen, kylvettäminen, normi kastelu) sitten taas ovat työläämpiä.

Lisäksi lukemalla erinäisiä juttuja olen saanut ideoita mm. mullattomaan kasvattamiseen. 
Tähänkin asti olen tykännyt orkideojen kanssa eniten kookosrouheesta ja pikaisella kyselyllä selvisi, että mokomaa rouhetta myydään matelijoiden terraarioihin! 😳  Ja minä olen jo pari vuotta surrut, että se on niin hirveän kallista, jos tilaa Amazonilta tai Kiinasta....   (Missähän on lähin sellainen eläinkauppa, joka myy matelijoita?)
Nyt opin, että kookokseen voisi lisätä seramista, eli jotain leca-soran tyyppistä savea ja lisäksi kaarnaa. Nuo kaikki pidättävät vähän vettä ja kasvien kerrotaan viihtyvän erinomaisesti. Eikä enää vuosittaista mullanvaihtoa.

On lähes vaarallista päästää minut useaksi tunniksi lukemaan blogeja ja kirjoituksia erilaisten kasvien hoidosta ja puuhailusta niiden kanssa. (Rauhallinen yö!)

Toivottavasti herään ja olen unohtanut pahimman intoni. (Jos edes nukkuisin....)

Naapureille juoruttavaa, kiva viikonloppu

Kävin tekemässä vähän ostoksia.
Kotiin palatessa tontin kohdalla kadulla oli jonkinlainen torikokous, muutama rouva siinä vaihtoi kuulumisia. Moikkasin ja kannoin autosta tavaraa terassille, ja menin sulkemaan portin. Rouvat hiljentyivät tuijottamaan pihaan....  Olin laskenut terassille jotain odottamatonta:

Siis se kantoi vauvan tuolin?

Mitähän muuta salattavaa niillä on,

kun muuttavatkin kohta?

Saatoin henkisesti höröttää oikein kunnon naurut sisään päästyäni. Sulo Vilén minussa kävi tekemässä kirpputorikauppaa, kun puolitutulla oli edullisesti myynnissä vauvan istuin. Tulevalla mummilla on lupa. 😁   Ja kannoin toki ruokakaupan kassejakin siihen useamman.

Oletettu vauvan sukupuoli ei ole enää salaisuus. Joten kävin samalla tekemässä vähän muitakin ostoksia:

♥

Sitten seuraa ruokavinkki suoraan Hesarin torstailiitteestä: kreikkalainen fetabroileri. 

Lyhykäisyydessään: pilko broilerin leikkeet/fileet suupaloiksi, sekoita kulhossa sitruunan mehu, kuoriraaste, valkosipulin kynsi (laitoin kokonaisen kynnettömän), vähän oreganoa, pippuria ja suolaa ja sekoittele broilerit siihen. Jätä viileään maustumaan.

Kaada uunivuokaan 2,5 dl kuivaa riisiä, silputtu suippopaprika, oliiveja, valkosipulin kynsi (laitoin toisen kynnettömän kokonaisena) ja 5 dl kiehuvaa kanalientä sekä pippuria ja pari laakerinlehteä. 

Anna hautua 200°C uunissa puolisen tuntia. Sitten lisää päälle broilerit ja hauduttele 20-30 min. Noin 10 min ennen kuin broilerit ovat kypsät, lisää murusteltu salaatti- tai fetajuusto vielä päälle ja hauduttele viimeinen 10 min. 

Koristele tarjottaessa basilikan lehdillä.

Meillä tykättiin tästä kovin.
Käyttämällä myös sitruunan mehun, broilereihin tuli pirteä sitruksen maku. Jos et siitä niin pidä itse, jätä mehu pois. Mielestäni tämä ruoka toimi erinomaisesti myös uudelleenlämmitettävänä. Positiivinen asia noin työpaikan eväitä ajatellen.

Olisi näyttänyt paremmalta valkoisella lautasella.

Mutta hyvää oli joka tapauksessa.

Olin viikonlopun vapaalla miehen tehdessä ylitöitä koko viikonlopun. Koirien kanssa ihmeteltiin sulavaa metsää. Paikka paikoin oli onneksi hyvä hankikanto, koska lunta on joissain kohdissa hyvinkin minua polveen ja se rämpiminen olisi ollut tukalaa.

Tulevalle viikollehan ne lupaavat nyt keväisempää, kunnolla plus-asteita. Jipii!! Kevät! 

Minusta näissä koivun latvoissa ja sinivalkoisessa taivaassa

on jotain niin perisuomalaista. ♥

Sellaista Ansa ja Tauno -fiilistä Suomi-filmeistä.

Iltalenkillä iloittiin siitä, että vielä klo 19 aikaan on melko valoisaa. Katuvalot syttyivät, oletan, että hämäräkytkimellä, 19:04. Toisaalta aamulla kuuden jälkeen on jo kohtuullisen valoisaa. Jee!

Oli rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Tänä vuonna olen satsannut (hassu sana) myös TV:n katsomiseen. Ensin ihmettelin ne Sykkeen jaksot läpi, mutta nyt katsottiin kaikki tuotantokaudet sarjaa Taivaan Tulet Areenasta ja meistä se oli valtavan hyvä. Alkuun olin vähän kysymysmerkkinä, mutta joidenkin jaksojen jälkeen se lähti käyntiin ja kerrassaan suloista kuvausta Kemijärven poliisista kaikkine ihmissuhdedraamoineen. Suosittelen!

Itseä harmittaa, että se loppui. 

Joitain sanontoja sarjasta jäi meille kotiin käyttöön, kuten "ookkonää ihan pöljä?"  Tämä lähinnä vitsinä toisillemme tai koirille. 

Ostoksia, pohdintoja

Koska meillä on kohta toista vuotta väännetty kättä siitä, että talon molemmat läppärit ovat toinen toistaan surullisemmassa kunnossa, otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kävin hakemassa uuden. Eipä ollut kovin kaksinen vaiva se ostamis-osuus. Visa ehkä vingahteli, mutta..... *huoh*  Menköön joululahjasta.
Ongelmathan liittyvät aina allekirjoittaneen kohdalla siihen, että kärsivällisyyden suhteen selkärankani on ameeban luokkaa. 

Kun uuden koneen ottaa käyttöön, se ei suinkaan tarkoita sitä, että painat virtanappia ja alat surffata. Ehei. Ensin käytät puolisen tuntia siihen, että riivatun rakkineelle pitää kertoa nimi, osoite, henkkarit, rintsikoiden koko, miehen toinen nimi, saunan tilavuus, asunnon neliöt, postitoimipaikka, lähimmän kirjaston sijainti, äitisi edellisen lemmikin nimi yms. Ja jos et halua näitä kaikkia tietoja kertoa, kone "ei pysty" asentamaan tarvitsemiasi ohjelmia, jotka siis lupauksen mukaan on jo koneessa..... (kyse on tässä tapauksessa ihan Windows-paketista.)

Kiukulla tein kaiken tuon. Sitten päädyin ällistelemään, että Mikkisoftan ohjelmia (Word, Excel yms) pystyisi muka käyttämään ilman ostettua Office-pakettia, mutta jollain minulle oudolla versiolla.... 
Todistettavasti kuitenkin ohjelmat aukesivat, vaikka ne on tehty maksetulla versiolla edellisellä koneella.

Aikani tätä(kin) pähkäilin ja päädyin sitten lunastamaan paketin kuitenkin rahalla. Luulen pääseväni helpommalla. Käytän kuitenkin noita ohjelmia viikottain, koska rakastan Exceliä (pyöritän siinä kaikki kodin raha-asiat, lisäksi koirien painotaulukon, mittareiden lukemat yms) ja Wordissä taas kirjoitan joulukirjeet, teen listauksia asioista (kuten patikkaretken lista pakattavista tavaroista).

Kun olin päässyt näin pitkälle, tajusin surukseni, että seuraavaksi pitäisi pystyä löytämään kaikki ne ihanat nettisivut, jotka edellisellä koneella oli muistissa, että pystyisin niihin palaamaan.......   ja kun avasin netin, ryökäle kone tarjosi jotain Edgeä, vaikka nimenomaan olin avaavinani Chromea. *huoh*
(Niitä päiviä, kun mikään ei mene putkeen...)
Siirsin lisäksi myös tiedostot, joitain kuvia ja muuta. Nyt enää jännittää mitä huomaan kaipaavani, mikä on jäänyt vanhaan koneeseen.

Osaisinpa suhtautua asioihin näin kevyesti

Viime viikolla tein ihanan työkaverin kanssa pienen hupiretken ensin paikkaan nimeltä Kasvihuoneilmiö. Paikka on tuossa vanhan ykköstien varrella, sanoisin, että paikka on Lahnajärveä/Suomusjärveä. Kannattaa poiketa. Munkit oli valtavia!!! Kahvi oli hyvää ja paikka on vaan kaikessa korniudessaan niin hupaisa, että siellä sai hyvin kulumaan tunteroisen jos toisenkin. Hintataso toki lykkäsi meidät tekemään varsinaisia ostoksia muualle. Jotain joulusalaisuuksia löysin, mutta niistä ei nyt kuvaa vielä tässä vaiheessa....

Tämän peltitaulun ostin. En voinut sitä sivuuttaa, kun näin tuon rodun. Noutajaa ei ollut, olisin kyllä senkin ottanut mukaan, hinnasta viis.
Tämä ei ollut ihan niin naurettavasti hinnoiteltu kuin moni muu kapine, ja värin puolesta istuu tuohon meidän vessan oveen yllättävän hyvin. Taidan potea peltitaulufetissiä, koska en vaan tunnu pääsevän niiden ohi, kun niitä jossain on tyrkyllä.

Päädyimme vielä kotimatkalla Muurlan Lasin tehtaanmyymälään, jossa olen ehkä itse pysähtynyt viimeksi 80-luvulla. Se paikka olikin muuttunut edukseen. Ihania tavaroita ja en lopulta pystynyt hillitsemään itseäni vaan ostaa pamautin 8 uutta lasia, koska ne niin kutsuvasti viheltelivät minulle tarjouspöydästä. Olivat siis viimeiset kappaleet...

Sikäli kävi uskomaton tuuri myös muutamaa hetkeä myöhemmin, että pistin vanhat Iittalan Verna-lasit kirpputorille myyntiin ja sain ne myytyä samantien. Tavallaan siis vaan vaihdoin lasien väriä tällaisen mutkan kautta. 

Mutta olen edelleen aivan hurjan iloinen kun katson astiakaappia ja näen nämä siellä. Joulupöydän kattaus tulee olemaan tänä vuonna vähän eri näköinen. Meillä on puhtaan valkoiset lautaset ja tähän asti on menty perinteisillä pöytähopeilla ja kirkkailla laseilla. Näistä tulee kiva jouluinen fiilis - ja mainittakoon, että testasin, ja punaviini maistui varsin hyvälle tällaisesta saunan jälkeen..... 

Muurlassa oli myös muutama muu juttu, joita jäin pohtimaan. Totuus on, etten todellakaan tarvitse yhtään mitään, mutta mm. aika hauska lasinen kasvatusastia huonekasville samoin kuin ne kasteluvahdit jäivät kyllä mieleen. Katsotaan, jos joku joulualennusmyynti tulee ja näen mainoksen. Meiltä ajaa tuohon tehtaanmyymälälle puolisen tuntia ja siellä olisi kahvila. Mikä tahansa tekosyy. 😏

Pikatrippi Tallinnaan

Kaverin poika kirjoitti keväällä ja tuli juttua lakkiaisista. Tarjouduin lainaamaan kahvinkeitintä ja kahvinkeittäjäksi juhliin.... ja samaan hengenvetoon heitin, että "meinaatko käydä reissun Tallinnassa hakemassa skumpat juhliin".
Totta puhuen en ollut edes katsonut kalenteria, olisiko itsellä edes aikaa lähteä moiselle reissulle....

Ex tempore matka siis eilen. Koska Viking Line on muuttanut aikataulujaan, perjantaisin laiva lähtee järjettömän aikaisin (koska emme asu Hesassa) eli 7:45 ja palaa vasta tuntia myöhemmin kuin yleensä. Niinhän se kello sitten soi 3:45 ja olin autossa 4:10 jätettyäni hyvin hämmentyneet koirat kotiin ilman aamupalaa. 4:30 starttasimme kaverin pihasta päätyäksemme itse asiassa Helsinkiin aivan hullun aikaisin..... eihän tuohon aikaan mitään ruuhkia ole. (Tähän sellainen silmiä pyörittävä hymiö!)

Ihanat naiset reissussa jälleen.
Olihan se vähän kornia tulla Tallinnaan syömään lounas ja sen jälkeen haahuilemaan ympäriinsä ilman aikomustakaan ostaa juuri mitään (paitsi ne skumpat).

Ostan yleensä aina reissuista teetä.

Tämä oli pala taivasta!!! ♥

Kirsikkanamuja. Toineen paheeni.

Saattoi naurattaa ääneen, kun iltapäivän päätteeksi hakeuduimme (lähes) tyhjien reppujen kanssa takaisin satamaan noutamaan matkalaukut lokerosta ja kävelemään läheiseen viinapörssiin....  Ääneen naurettiinkin, että "Suomi-naiset ne tässä lähtee viinanhakureissulle, varokaa vaan hiljaisemmat."

Mukaan poimittiin siis laatikollinen kuoharia juhliin ja itse otin muutaman pullon, koska vanhempi tytär tulee poikaystävineen meille koiravahdiksi kesäkuun alussa niin saavat siitä vähän "palkkaa" muun ylläpidon lisäksi. Ihan aavistuksen harmitti, että sitä kuohuvaa, jossa on jotain hileitä, Vivano tms nimeltään, ei ollut. Muutenkin kuoharivalikoima oli hyvin vaatimaton ottaen huomioon, että kesä on tulossa ja varmasti juhliin haetaan jonkin verran juomia lätäkön takaa.

Terminaalissa otettiin kahvit ja sämpylät ja odoteltiin laivan lähtöä. Sitten laivalta jotain pientä kivaa (mm. ne pakolliset 4 pussia kympillä -karkit) pakettiin ja hytissä hengaillen pari tuntia.
Kotiportista kurvasin sisään 22:20 joten olihan päivällä mittaa.

Inkiväärisiirappia.

Muistaakseni meillä on ollut tätä ennenkin.

Hyvää teessä ja lettujen päällä!

En ole vuosiin ostanut itselleni mitään tuoksua, koska työ...

Tuo Calvin Klein kuitenkin oli niin miellyttävän raikas, 

että voinen sitä varovasti käyttää myös työpäivinä vaatteiden alla.

Tämä Bossin tuoksu oli hyvä. Toinen oli vielä parempi, mutta siitä ei ollut

deo stickiä, ja koska mies ei juuri käytä tuoksuja, tämä on käytännöllisempi.

Hauska, vaikkakin aikataulusyistä rankka reissu. Täytyy ottaa uusiksi ensi vuonna, kun lakkiaiset osuu omaan kotiin (toivottavasti).

Rakastu Ikeaan ja muita keski-ikäisen kriisejä

Ei tainnut pomo tietää mitä teki, kun laittoi ne kolme vapaata putkeen!
Nehän piti käyttää hyödyksi.....

Olen suunnitellut ainakin kerran fillaroivani töihin ja takaisin (ehkä eri päivinä eri suuntiin, matkaa on 22 km/suunta) tänä kesänä. Sitä varten olen vähän treenannut, että ahteri kestää tosipaikan tullen.
Lisäksi liikunnasta saadut endorfiinit tehoaa aika hyvin myös nukuttajana. Saunan lisäksi.

(Nyt tosin mietin miksi pitäisi hikoilla työmatkalla, kun voin varsin helposti vetää tuon treeninä ja päästä kotona venyttelemään ja suihkuun jälkeen... hmmm... pitänee vielä harkita.)

Fillarilenkin jälkeen.

19km/55min

Mieletön fiilis ja hiki!

Myönnettäköön alkuun, että olen kyllä ottanut torkkuja joka päivä ja öisinkin nukkunut melko hyvin. Minähän alan aina kärsiä unettomuudesta, kun stressitasot nousee.... ja unettomuus, pitkä työmatka ja tuollainen työ ei ole kovin hedelmällinen yhdistelmä. Riittävän huonosti nukuttujen öiden jälkeen pieneksi lisä-iloksi tulee sitten myös rytmihäiriöt. Joten jos nyt näin saa sanoa: en mitenkään iloitse noista huonosti nukutuista ja unettomista öistä! (Kukapa nauttisi....)

Olkoon tämä alku jollekin uudelle!

Tuokoon hyviä unia ja rauhallisia öitä taloon!

Olin päättänyt, että Ikean reissu on tehtävä ennen vieraiden tuloa, koska meillä ei vaan ole riittävästi tyynyjä majoittaa neljää ihmistä omien lisäksi. Toisekseen, näppäränä (jälkiviisaana!) keksin, että siitähän isompi tytär saa sitten heille parit uudet tyynyt, koska en nyt niin montaa halua säilytellä nurkissakaan.

Joten Skodan nokka kohti Raisiota, hyvällä fiiliksellä.
Lienee ollut ensimmäinen kerta, kun en edes havitellut kahvia sieltä vaan painuttiin suoraan myymälän puolelle.

Ihan ensimmäisenä iskin silmäni päärynä"skumppaan".
Siskoni perheineen on melko ehdottomia absolutisteja, ja toisaalta olisi kiva kilistää jollain kun ovat täällä, joten mikäpä sen hauskempi kuin tällainen lasten versio.

Maistettiin yksi pullo ja se ei ollut Smurffi-limsaa vaan oikein kiva päärynäinen kupliva "mehu". Ehkä hivenen siiderimäinen suutuntuma tuli. Ja käy siis hyvin autoreissulla myös kuskille! Piknik-juoma.

Tekstiiliosastolla menetin sitten vähäisenkin järkeni. Muotoilin asian perheen WhatsApp-ryhmässä "kotilon aivoiksi".

Muutaman euron tyynyjä, 8 kpl. (Voi sitten pedata jokaiselle kaksi ja niistä luovuttaa vanhemmalle tyttärelle heti neljä....) Toisaalta Ipanalle uusi tyyny, myös mies havitteli uutta, koska kärsii niskajumeista aamuisin. Tyynyliinoja.... oijoi mikä valikoima.
Sitten päädyin pussilakanaosastolle ja hitsi, miksei kukaan ole kertonut, miten kauniita kuoseja niiden lakanoissa on!? Pari isoa aluslakanaa, niitä kuminauhareunaisia, jotka pysyvät ihanasti paikallaan....  jipii, vihdoin kokoa 180x200 cm  - jospa ne saisi venyttämättä petarin päälle ilman, että jokainen kulma töröttää pystyssä?

Kärryssä alkoi olla jo tavaraa pienen kaupan perustamiseen. Mutta siis miten perhe voisi tulla toimeen ilman uusia kivoja huopia, joilla voi suojata sohvan? Vanhat on ihan kauhtuneet ja kamalat....

Vihdoin pois siltä osastolta. Pari led-lamppua, 60W vahvuisia. Niitä tarvitaan aina ja ne on kestäviä ja järkeviä.  Aloin jo huokailla helpotuksesta, että tämähän kävi kohtuullisen kivuttomasti, kun päädyin kylpyhuone/vessaosastolle. JAIKS!

Voi maailma mitä ihania paksuja ja tuhteja pyyheliinoja!! 100x150 cm joihin pystyy siis kietoutumaan kokonaan, kunnon lakanoita! Uusia vessanmattoja, vanhat on olleet valkoiset ehkä viisi vuotta sitten, nyt pistetään väriä elämään ja ostin yhden valkoisen, yhden harmaan ja yhden turkoosin!

Kasviosastolta kyytiin hyppäsi ihan itsekseen kolme mehikasvia keittiön ikkunalaudalle sekä Aloe Vera Ipanan huoneeseen, kun palaa syksyllä Jenkkilästä.....

Kotona sohva tuli kohtuullisen täyteen. Eikä reissu ollut kyllä halpa!! Jännä, että muutaman euron tavaroista kertyy äkkiä muutama satanen, kun niitä on järjetön kärryllinen...

Olen kuitenkin ihan rakastunut näihin uusiin lakanoihin. Vanhoissa oli milloin mitäkin kuosia. Osa on hyvinkin vanhoja, olen toki matkan varrella hankkinut silloin tällöin myös uusia, mutta pakko myöntää, että kun ostaa jotain halpis-merkkiä, ei niiden kestävyyskään ole mitään huippuluokkaa!
Monien tyynyliinat on jo rikki ja heitetty pois, monien saumat ovat osin ratkeilleet.

Lisäksi huomaan nyt eläväni vaihetta, jossa haluan yksinkertaista ja simppeliä. En räväköitä värejä ja sellaista "meluavaa", vaan rauhaa ja tasaisuutta.

Ipanalle nyt alkuun nämä musta-valkoiset.

Väristä huolimatta ne on jotenkin tosi raikkaat!

Nämä vanhanaikaiset raitakuosit saivat minut lähes polvilleen!

Ja katsokaa noita nappilistoja tyynyissä... ♥ 

Pienen keski-ikäkriisin koin sitten kun olin pakkaukset avannut ja päädyin silittämään lakanoita!
Minähän siis EN SILITÄ!

Koskaan.
Mitään.
Ikinä.

Tunnen ihmisiä, jotka silittävät T-paidatkin. Itselleni rauta tulee käteen ihan pakon edessä (lue: paitapusero), ja mm. tyynyliinojen tai keittiöpyyhkeiden silittämistä pidän ihan hukkaan heitettynä elämänä.
Huom! En siis moiti ketään, joka katsoo, että silittäminen ja rentouttavaa ja tekee sen mieluusti. Itselleni se vaan ei käteen istu ja teen mitä tahansa mielummin, katson vaikka ruohon kasvamista.

No, niinpä vaan löysin itseni silittämästä tyynyliinoja - ja varjele mikä määrä niitä loppujen lopuksi oli. Koska, kuten sanottua, vanhoja on mennyt rikki ja olen aika ajoin jostain ostanut aina pari....

Sain sitten vanhemmalle tyttärelle kivan pinkan erivärisiä liinoja silitettynä valmiiksi. Parit pussilakanat myös kelpasivat.

Siisti koti uuden elämän alku?

Otsikossa tahallista provosointia. Joku kuitenkin lähtee lukemaan jo siksi, että epäilee mun muuttaneen jonnekin... haha!!

Teen parhaillaan älytöntä kahdeksan työputkea. Tänään sunnuntaina vuorossa oli 6/8. Välissä yksi vapaa ja torstaista alkaa jälleen toinen kahdeksan putki. Ei suunnitellusti vaan ylitöinä ainakin neljä näistä 16 päivästä. Oma valinta.
Mutta saan silti olla väsynyt.

Mies teki yövuoroa koko viime viikon ja nukuin todella huonosti, keskimäärin 4-5 tuntia/yö. (Tarvitsen sen 7-8 pysyäkseni järjissäni.)
Koirat jotenkin hermoili sitä, että perheen alfauros on pois, ja Bono varsinkin böffötteli pitkin viikkoa milloin mitäkin kuvittelemaansa ääntä keskellä yötä.

Pikku Böffeli,

päiväunilla nukutaan hyvin niin yöllä voi kukkua.

Olin tehnyt jälleen mielestäni tosi kivoja kirpparihankintoja, joita olin menossa viikonlopun aikana hakemaan, ja esitin vienon toiveen, että josko olkkarin ikkunat voisi pestä.

Tulin eilen lauantaina kotiin niin järjettömän väsyneenä, 3,5 tunnin yöunien ja työpäivän jälkeen, että vetäisin vajaan tunnin tirsat ja lähdin sitten koirien kanssa lenkille. En jaksanut edes ajatella mitään siivoamista, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli siivota koko kämppä.

No, mies oli sitten pessyt ne ikkunat!! ♥

Viime yön nukuin ihan possuna, ja tänään työpäivän jälkeen olikin vähän toisenlainen fiilis.

Niinpä olkkari lähti jälleen muodostumaan......

Ei siis periaatteessa tässä mitään ihmeellistä. Toki kaikki sohvan päälliset ja tyynyn päälliset on pyykätty, samoin harmaiden tuolien päälliset. Raikastaa kummasti, kun kuraisia koiria on hyppinyt pitkin poikin koko talven.

Matto on vielä rullalla eteisessä. Se pitää tuulettaa, ennen kuin päästän sen takaisin lattialle. 

Kesäkukkien taimitarha on nyt tyhmästi vähän tiellä, mutta se on väliaikaista. Yksi ongelmanpoikanen on aina tuo kukkataso. Koska aurinko paahtaa meille koko iltapäivän, ikkunalla on tosi kuuma ja monet kasvit voi siinä huonosti. Siirsin ne nyt vähän enemmän länsi-ikkunan puolelle, ettei pahin paahde osuisi suoraan....

Konttasin lattian puhtaaksi. Tuo siivousetikka on ehkä parasta mitä on. En kehdannut (tajunnut) ottaa kuvaa meidän lämpöpattereista ennen..... (Voi olla hyväkin, ne oli oksettavat.)

Koska tässä huoneessa ei ole ollut lämmitys päällä sitten vuoden 2000, pattereiden pölykerros oli mahtava.

Suihkaus etikkaa ja pyyhkäisy rätillä, ja kuulkaa, meillä on ihan uudet valkoiset patterit!!! Olin itsekin aivan "WAU!" lopputuloksesta.

Tuo valkoinen sivupöytä on nyt uusi. Olen ihan ♥ sen kanssa.

Siinä oli aiemmin hassu hylly. 

Koko huone on heti jotenkin kevyemmän näköinen, kun tavarat on maltillisesti matalammalla.

Marikan innoittamana jäin miettimään niitä hyllyjä.... ja luulenpa, että hankin noille muksujen vastasyntynyt-kuville jonkun ohuen hyllyn, mihin laitan ne seisomaan. Olisivat sitten suorassa eikä vähän vinksin vonksin, niin kuin helposti käy kun ne ripustaa.

Alkuperäinen otsikon idea oli ehkä siinä, että kun mies tuli jostain kotiin sen jälkeen kun olin konttaillut tuolla ne patterit ja lattian, totesin, että "enpä taida ihan heti alkaa tätä kotia uudestaan kauppaamaan nyt kun se on saatu näin kivaksi, on uudet patteritkin". Eli sikäli uuden elämän alku? 

****
Autoon tuli vaihdettua kesäkumit alle.
Olen tietämättäni ajanut ylinopeutta, minkä poliisi kyllä hyvinkin ripeästi toi tiettäväksi. Olen edelleen hämmentynyt siitä, että näin satasen merkin ja olen ajanut 90 kuulemma 80 alueella. Tämä siis Kehä III:lla juuri ennen moottoritietä Turkuun. Rikesakkohan se, ja varmasti ihan aiheesta.

No, tuon lapun jälkeen kaksi päivää myöhemmin olen työmatkalla ja poliisi pyytää sivuun. Kyllä meni jalat pehmeäksi.

Puhalluttivat, halusivat ajokortin ja pyysivät vielä autosta ulos. 

Tiedättekö sen tunteen, kun sekunnissa ehtii ajatella 

"En ole tappanut ketään", 

"En ryöstänyt pankkia", 

"Autovero, voi hiivatti, onko autovero maksettu"....

He halusivat minun seisovan vieressä kun tarkistivat kulutuspinnan renkaista. Mullahan oli nastat alla ja paniikissa jo pohdin onko Suomessa joku laki, että ne pitää vaihtaa heti välittömästi pääsiäisen jälkeen..... (Meillä oli ollut edellisenä aamuna lunta maassa ja sanoinkin sen.)
Mutta pelkkä ratsia tällä kertaa.

Edu otti kohtuullisen rennosti renkaanvaihdon ajan.

Loppu kämppä on edelleen levällään. Löysin kätköistäni hyvin suureen määrän erilaisia lehtiä, joita nyt käyn läpi ja kiikutan eteenpäin, jos joku haluaa lukea.

Aion kontata lopukin kämpän läpi etikan kanssa, mutta en sentään enää tänään.

Ja jos vaikka jossain kohtaa saisi autonkin pestyä. Kelpaa sitten vähän rennommin (ehkä) poliisikin tavata jatkossa. (Kiitos, voin odottaa vaikka kymmenkunta vuotta sitä seuraavaa tapaamista.....)

Prahan tuliaiset

Pitäähän sitä vähän leuhkia mitä kaikkea tuli hankittua....  heh!
Aivan kuin olisin mielettömän määrän jotain ostanutkin.

Lähdetään siitä, että otin mukaan kaksi matkalaukkua, jotka pakkasin mennessä sisäkkäin. Näin mielestäni mahtui näppärästi mukaan myös vaihtokengät. Asia, joka on muuten todella hyvä idea kun menee tuolla lailla paljon jalkojen päällä.
Päätin, että laitan laukut ruumaan mennessä ja voin takaisintullessa sitten laittaa toisen ruumaan ja toisen kuljettaa käsitavarana. Paljonpa arvasin.

Meillä ollaan intohimoisia juustonrakastajia.
Olin aivan aidosti pahoillani, kun sillä syyskuisella piknik-risteilyllä laivalta en saanut yhtään Brie-juustoa, koska hyllyt oli myyty tyhjäksi paluulaivasta. (Menolaivalla niitä oli, mutta eihän me tietenkään ajateltu silloin niitä lähteä raahaamaan....)

Joten kun Prahalaisessa Tescossa oli juustoja hyvin edullisesti, päätin niitä kantaa kotiin. Ruumaan menevässä matkiksessa kulkisivat, koska ne lasketaan nesteeksi ja käsitavaroissa niitä ei pysty kuljettamaan.

(Ystävältäni takavarikoitiin taannoin Helsinki-Vantaalla 6 kpl Koskenlaskija-juustoja, kun hän oli palaamassa kotiinsa Saksaan.Vaikka tullimiehet toki tunnistivat ne juustoiksi, säännöt on sääntöjä...)

Joulumarkkinoilla ostin lähinnä pieniä purtavia, mutta jäihän käteen toki muutama joulukoriste.
Minusta on kiva, että joltain reissulta tuoduista saa yksittäisen jutun, jonka voi muistaa jälkeenpäin, joten askartelin miehen avustuksella vähän.

Eli tuollaisia metallisia joulukoristeita. Nyt ne on ketjussa meidän eteisessä. Ensi vuonna on kiva laittaa ne samaan paikkaan ja muistella.

Tämänvuotinen joulupallo on kuumailmapallo. Ihastuin näihin kertakaikkiaan. En tiedä onko siinä yhtään mitään jouluista, mutta itselleni se tuo jatkossa joulun mieleen.

Salainen rakkauteni on kirsikka.
Suomesta saa aivan naurettavan huonosti mitään kirsikanmakuisia juttuja, joten raahaan sitten tuliaiset aina paikallisista kaupoista. Kirsikkateetä ♥
Söin kolmen päivän aikana valehtelematta pari litraa kirsikkajogurttia ja toin töihin suklaata, jossa oli myös makuna kirsikkaa. Ressukat...

No, kuten sanottua, olin varannut kaksi matkalaukkua.
Ostin toki jotain joulusalaisuuksiakin, mutta lopputulos oli, että laitoin edelleen kotimatkalle laukut sisäkkäin ja kaikki ostokseni siihen yhteen. Ruumassa se kulki kevyesti ja oli ylellistä, kun kentällä ei tarvinnut raahata mitään perässä.

Käsityömessut Tampereella, nääs

Aloitetaan sillä, että minä en missään nimessä ole ihminen, joka askartelee, tekee käsitöitä tai muuta sellaista... (Vähän itsekin ihmettelen miten tänne päädyin!)
Työpaikalla järjestetään vuosittain reissu Tampereen käsityömessuille ja tänä vuonna halusin mukaan, koska en ole ennen ollut.

Muka-tyylikkäänä aamulla lähdössä....

Hyvä työkaverini Sanna lähti samaan kyytiin ja matka meni rattoisasti hölöttäen ja maailmaa parannellen. Sanna mm. sai valmiiksi yhdet sukat siinä ohessa...

Perillä jätimme takit autoon ja painelimme sisälle.

Ensimmäisessä hallissa oli runsain mitoin maisteltavaa, joten pikkunälkä tuli siinä korjattua ja hyvillä mielin toiseen halliin....

Nämä pikkupalat kankaita sai Sannan aivan sekaisin.

Hän ompelee kaikenlaista ja mm. pikku-kukkaroita.... 

Tosi kauniita kangaspaloja kaupan olikin.

Minä taas, jouluhöpsähtänyt, innostuin aivan valtavasti näistä kaikista koristeista.

Viime vuoden Saksan joulumarkkinoilta mieleen oli jäänyt lasipallot,

mutta valitettavasti Suomessa ei niitä kyllä osata tehdä yhtä kauniisti.

Ilmeisesti tämän vuoden hittituote: tonttuovi.

Bonon kasvattaja on tehnyt aivan ihanan tonttuovi-jutun,

ja lisää siihen tavaraa päivittäin lasten iloksi.

Kransseja.

Näitä hipelöin ja pohdin mutta en lopulta ostanut.

Omat ostokseni on tässä.

Joulukoristeet oli vaan pakko saada, se lähti ihan lapasesta.

Tuo kiuastonttu oli myös sellainen pakko-saada.

Seura oli mahdottoman hyvää, ruokakin menetteli vaikka hintataso oli kyllä kova. Hivenen jäi harmittamaan, ettei päästy yksille, koska tarjolla oli vaan kuivaa kuohuviiniä eikä meistä kumpikaan ole sen ystävä. (Mainitsemattakaan aivan järjetöntä hintaa siitä tilkasta.....)

Hauska tapahtuma, johon voin lähteä toistekin. 

En ehkä maksaisi ja näkisi vaivaa ajaa täältä asti itse, mutta näin työpaikan tyhy-juttuna isolla porukalla tykkäsin.

Edelleenkään en näe itseäni askartelemassa tai väkertämässä mitään, mutta kauniita juttuja ja ihania ideoita tuolla oli.