Pakkaamista, muuttohaaveita ja talvi

Huh! Nyt tuntuu keulivan ja korkealle.

Meillä suunnitellaan nykyään työvuorot itse, mikä on valtavan hauskaa. Ensinnäkin, äärettömän vahva tunne siitä, että minulla on itsellä mahdollisuus vaikuttaa ja tunne oman elämän hallinnasta. Ei ollenkaan huono homma. Toiseksi, sitä arvostaa esimiesten tekemää hommaa pikkasen enemmän, kun joutuu itse vääntämään asioita tiettyjen rajojen sisällä ja katsomaan myös mitä kaverit toivoo ja ottamaan niitä asioita huomioon. Ihan tarpeellinen oppitunti kenelle tahansa työelämässä!

Kiitos kuitenkin ihan itse suunniteltujen vuorojen, viime viikolle osui monta vapaata putkeen. Ja hyvä on, että osui, koska tekemistä riitti.

Meille Lounais-Suomeen tuli lunta edellisviikolla ja mies ajoi koirille pihaan pienen moottoritien koko tontin ympäri. Näistä kuvista näkee, että kun 42 cm korkea koira liki katoaa hankeen, on sitä jonkin verran.   (MUOKS, korjasin senttimetrejä havainnon perusteella.... ei nää tosiaan kääpiökoiria ole.)

Älä siinä ohita oikealta.... 

Mitähäh?

Ihana ihmiseni Sanna teki mulle pyynnöstä kaulurin ja lisäksi pipon. Samaa lankaa kuin aikaisemmin saamani upea villapaita. Ei kutita eikä hiosta, mutta lämmittää ja eritoten kauluria arvostan suuresti, koska aiempi trikookankainen on vähän lörppö ja päästää satunnaisesti kylmän ilman sinne sisälle.

Lenkille lähdössä

Auringonnousu jonain arkiaamuna! 
Taivas ihan liekehtii...

Talo laitettiin sitten myyntiin. Tämä on asia, joka todella otti tuulta alleen sillä lailla reippaasti, että minä, joka en ole tavallisesti hidas ja hiljainen, olen ollut vähällä jäädä koko homman alle.

Meinaan keulii!! 

Ensinnäkin, heitin Facebookiin vähän vitsillä, että "nyt tulee myyntiin, tule ja osta pois".

Seuraavassa hetkessä naapurista tuttu rouva laittaa viestin, että hänen poikansa perheineen on etsimässä taloa juuri tältä seudulta, voisivatko tulla katsomaan.

Noh, he kävivät, kun olin neuroottisesti siivonnut ensin päivän. 

Sitten tehtiin oikein virallinen toimeksiantosopimus välittäjän kanssa. Muutama päivä on mennyt irtotavaraa pakkaillessa ja siirrellessä laatikoita varastoon.
Paikallinen kierrätyskeskus hymyilee nykyään leveästi, kun ajan pihaan. Kumma juttu. 😃

Ja huomenna tämä sama nuoripari tulee uudestaan, nyt välittäjän kanssa katsomaan..... 

Iiiik!! 

Siinä se on.

Aamuhetki kullan kallis.

Hesari, teetä ja kirkasvalo.

Kyllä, kaivoin sen takaisin.  =) 

Kämppä on tosiaan melko streriili. Ihan kaikki koriste-esineet, taulut, kuvat, yms on siirretty muuttolaatikoihin ja varastoon. Hyllyt näyttää tosi hassuilta tyhjinä. Mutta stailausta varten toivovat näin olevan. Tuo välittäjä kuulostaa todella tehokkaalta ja tykkäsin heidän asenteestaan. He käyttävät ammattikuvaajaa ottamaan kuvat ja vaatimuslista siihen liittyen oli sellainen, että tuli vakuuttunut olo, että tekevät työnsä asiallisesti.

Koska olisi kohtuullisen viihtyisää, että omallekin tyynylle löytyisi jokin viihtyisä paikka, olemme samalla jo tehneet vähän alustavaa työtä ja karsineet myytävistä kohteista pois sellaisia "ei tätä", "ei varsinkaan tätä" ja sitten kävimme eilen katsomassa yhtä potentiaalista, jonka välittäjä on itsessään oli sen verran vastenmielinen, etten haluaisi ostaa häneltä edes unelmieni taloa.  *puistatus*

Onneksi talo sinänsä oli myös auttamatta vääränlainen, siinä oli todella niukka tontti ja muutama muukin ongelma, mistä syystä se karsiutui valikoimasta samantien.
Seuraavia näyttöjä on sovittuna tulevalle viikonlopulle, joten elämme totisesti jännittäviä aikoja.
Nyt koetamme keskittyä työviikkoon sekä siihen, että loputkin ylimääräiset tavarat saisi talosta ulos.

Mitä en enää osta

Heli oli kirjoittanut hauskan aloitteen aiheesta mitä roinaa ei tule enää hankittua itse.
Helin listaa lukiessa koin kyllä huonon omantunnon pistoksia... koska vaikken olekaan kaupoissa luuhaaja enkä mikään supershoppaaja, huomaan kyllä ostavani kaikenlaista turhaa ja hölmöä edelleen.

Voisinpa todeta, etten osta lehtiä tai kirjoja. Mutta Hesari tulee laatikkoon uskollisesti joka aamu enkä hevillä vaihda sitä nettilehteen. Ehei, aamun uutiset on saatava rapistella teemukin kanssa kirkasvalolampun valossa eikä mistään puhelimelta. 

Kirjat taas.... noh. Olen kirjaston suurkuluttaja, mutta kyllä joitain kirjoja tulee ostettua vuosittain. Olemme alusta asti keränneet esim. Ilkka Remeksen kirjoja, joten hankin uusimmaan yleensä "isäinpäivälahjaksi" vaikka viime syksynäkin se odotti joulupapereissa. 

Kynttilöiden suhteen olen tyytyväinen. Kokeilin tehdä niitä soijakynttilöitä itse, mutta ne vasta kalliiksi tulivat. Joten Ikean 2,50 euron tuikkusetti (100 kpl) välttää mulle oikein hyvin, koska poltan tuikkuja aina enemmän kuin yhtä kerrallaan. Samoin ostan Ikeasta tiettyä yhtä tuoksukynttilää purkissa. Sitä poltan vessassa.

Mutta itse aiheeseen.

Vähän ehkä nolottaa myöntää, mutta oli vaikea keksiä asioita, joita en enää ostaisi. Sitten pohdin sitäkin, mikä on ostamista. Teetän seinäkalenterin kolmeen talouteen joka vuosi omista valokuvista. Teen työn ja suunnittelen sen itse, mutta varsinainen painotyö tulee ostettuna. 

Lopulta keksin edes pari asiaa: en osta yleensä jäätelöä koska teen sen itse! (Ostan luonnollisesti tarvikkeet...) Samoin leivonnaiset teen itse. Villasukat ja muutama muu pieni villajuttu tulee lähes kutsumatta ihanalta ystävältä, jolle on kasvaneet puikot käteen... ♥Sanna♥

Nykyään ei juurikaan tule ostettua mitään tuoksuja. Ylipäänsä en ole koskaan ollut mikään hajuvesissä kylpijä ja koska nykyinen ammatti jokseenkin velvoittaa olemaan tuoksumatta, pari tuoksua löytyy ja nekin jo niin usean ajan takaa, että pitänee kohta paiskata pois.

Meikkien suhteen olen aina ollut hyvin kitsas. En ole koskaan meikannut niin, että olisin käyttänyt jotain pohjustuksia saati edes meikkivoidetta. En tainnut omistaa meikkivoidetta edes teininä?
Totta puhuen omistan tällä hetkellä rajausvärin ja ripsivärin, en edes puuteria. (Mikä olisi kosmetologin mukaan hyvä heittää kasvoille ennen lenkkiä näissä pakkasissa.....)

Meikkikaapin sisältö on siis pieni mutta vaatimaton.

Jos tulisi tilanne, että edessä olisi juhlat, joissa jollain tavoin kokisin tarpeelliseksi olla hyvin meikattu, saattaisin sitten mennä kosmetologille laitettavaksi. Tuskin hankkisin meikkejä jotain yksittäistä keikkaa varten, enkä niitä osaisi edes käyttää.

Mainittakoon, että panostan kyllä kasvojen ihonhoitoon. Edelleenkään en omista mitään kasvojen puhdistusainetta, koska ripsiväri lähtee vedellä. Sen sijaan satsaan hyvään kasvovoiteeseen sekä seerumeihin. Peruskuiva iho kaipaa sitä.

Kuvasta poiketen (vas.alakulma) 

en todennäköisesti enää jatkossa osta piilareita.

Nämä vanhenevat tulevana kesänä, eli käytettävä pois.

Päinvastoin kuin Heli, minä taas hamstraan juuri kaikenlaisia typeriä kodin "koristeita" ja erityisesti olen viehättynyt kyltteihin, teksteihin yms.
Aika ajoin turhauttaa itseänikin se, että nämä vaan ovat mielestäni jotenkin niin hauskoja. Todennäköisesti moni meillä kävijä ajattelee, että voi kamala, miten se jaksaa katsella noita tsemppiviestejä joka päivä.....

En osta viherkasveja. Kesäkukat ovat eri asia, mutta sisällä kasvatettavia kasveja en pääsääntöisesti osta rahalla. Niitä voi saada ystäviltä, kirpputoreilta (ilmaiseksi) ja aika ajoin varastaa esim. työpaikan käytävältä.... siis varastaa alun, ei koko puskaa. 😁   

Äiti tapasi sanoa, että varastettu kasvi kasvaa hyvin ja pitkään, samoin kukkia saadessa ei saa koskaan kiittää, koska se saa ne kuolemaan. Tiedä sitten...  Ainakin edellissyksynä työpaikalta (laitoshuoltajan luvalla) varastamani joulukaktuksen alku kukki mahtavasti joulun alla.

Satunnaisesti joku ihminen myös ilahduttaa minua tuomalla esim. uudenlaisen orkidean.

Takan sytykkeet kuuluvat myös asioihin, joita ei tarvitse ostaa. Meillä syödään aika tavalla kananmunia ja noita kennoja kertyy. Samoin teen kirpputorikauppaa siten, että pyydän jostain itselleni turhasta kamasta esim. pari rumaa pöytäkynttilää, jotka käytän sytykeruusuihin. 

Vaateosastolla en juurikaan osta vaatteita sesongin mukaan tai muuten huvin vuoksi. 
Kuljen samoissa rytkyissä melko lailla läpi vuoden, ja hankinnat ovat luokkaa sukkia, alusvaatteita ja ulkoilukampetta. Ja niitä tarpeeseen. (Miinus lenkkarit, olen kenkäfriikki ja minusta naisella voi hyvin olla 6 eri paria erilaisia ulkoilukenkiä.... Perustelen tätä itselleni, että kävelen 2500 kilsaa vuodessa ja hyvät kengät ovat edellytys sille, ettei paikat tule kipeiksi. Lenkkarit kestää vajaan vuoden, jos kulkee yksillä. Vaihtamalla kenkä saa levätä ja kestää useamman vuoden.)

Koska olen satunnaisesti kuullut myös hyvää noista Kiinasta tilatuista tavaroista, sorruin nyt tilaamaan itselleni ja miehelle ulkoilutakit (Jack Wolfskin) Wishiltä. Reppujen kanssa kävi aikanaan niin, että päädyin saamaan äärettömän edullisesti aitoja Kånken-reppuja. Ilmeisesti Kiinassa toimintatapa on varastaa tai muuten päätyä omistamaan alkuperäistuotteen tehtaalta peräisin olevaa kamaa, minkä sitten voi myydä halvalla verkossa. 
Kokemuksesta laatutuote voi olla laatutuote myös tullessaan hyvin epämääräisistä oloista. Toki ehdin miettiä niiden ekologisuutta, kun toiselta puolen maailmaa rahdataan tänne. Tosin, mikä ero on sillä rahdataanko se myytäväksi Intersportiin (noin 300 eur) vai suoraan omaan postilaatikkooni (40 eur), kun tuote valmistetaan siellä yhtä kaikki?

Jotain ostamiskäytöstäni perustelen sillä, että jos paikallinen yrittäjä sen vuoksi pystyy pitämään kauppansa pystyssä, että hankin jotain häneltä, se on ollut sen arvoista.
Samoin teen paljon kirpputorikauppaa eli pistän vanhaa roipetta eteenpäin halvalla tai ilmeiseksi. Pääasia, että kama kiertää. Ehjää ja käyttökelpoista en halua laittaa roskiin.

Ylipäänsä pyrin kierrättämään. Vuoden 2020 aikana pihan roskis tyhjennettiin 9 kertaa. Siis koko vuonna. Teimme vuosi sitten päätöksen alkaa kierrättää muovit, mikä vaatii selkeää erikseen tekemistä ja viitseliäisyyttä, koska tällä paikkakunnalla lähin muovinkeräyspiste on 22 kilsan päässä. Onneksi se osuu oman työmatkani varrelle niin tulee pudotettua pussi kiertoon useamman kerran viikossa. 

Samoin keräämme paperit, pahvit, peltipurkit ja lasit erikseen ja kiikutamme niitä kauppareissulla erinäisiin kierrätysastioihin. Viime keväänä tein ensimmäistä kertaa kaverin kanssa keikan kaatopaikalle. Keräsimme pakettiautollisen (myös huonekaluja) roinaa kahdesta talosta ja veimme kiertoon. Samalla tehtiin päätös uusia vastaava vuosittain. Toki, jos meillä muutto konkretisoituu, joudun varmasti tekemään useamman keikan kaatikselle ihan itsekseni.... Mutta oli kannattava keikka. Pakettiauton vuokra oli edullinen (35 eur) ja me maksoimme kaatopaikalle 15 eur siitä, että sorttasimme itse oikeisiin astioihin rikkonaista ja turhaa. Enemmän olisi maksanut laittaa niitä roskikseen ja maksaa jätemaksuna.

Nyt kun tätä muuttoa pyöritellään päässä....
Meille tuli ihmisiä katsomaan taloa tänä aamuna. Olin itse tietenkin koko viikonlopun töissä kiinni, 14 tuntia molempina päivinä, joten mies on täällä siivonnut pintoja.

Oli kyllä hiukkasen ylellistä aamulla avata Hesari (ilman sitä kirkasvalolamppua....) tyhjälle ruokapöydälle ja jälkeenpäin nostaa teekuppi kaappiin (meillä on yleensä tasolla sellainen kuivatusritilä, minkä päällä teekuppi lojuu kaikki päivät...).
Muutenkin kun pinnat ovat näin tyhjät, mietin hetken mitä sieltä puuttuu ja onko se jotain, mitä tarvitsen. Saatan elää tovin nyt näin ja kuulostella mitä jään kaipaamaan.
(Tiedän jo nyt haluavani sen kirkasvalolampun sekä pähkinät takaisin....)

Tässä lieden vieressä on yleensä purkki kyniä ja post-it tarroja 

kauppalappu-ajatuksella. Epäsiisti kasa.

Tuolla kauimmaisessa nurkassa on kuivatusritilä.

Lisäksi hanan takana on iso muki, jossa on pystyssä tiskiharjat.

Hanan taakse kertyy myös joku maitopurkki tms minne kerään poltettavaa,

kuten teepussien paperipäälliset, nenäliinat yms.

Ruokapöytä voi olla näin tyhjä joskus muutenkin.

Vitriinin alla on kirkasvalon paikka.

Ehkä näin voisikin elää?!
Olemme vähän surffailleet asuntosivuilla ja pari kohdetta on mielessä, joita voisi mennä katsomaan.
Elämme jännittävää aikaa!!

Aika muuttua, aika muuttaa?

Aikanaan loin tämän blogin elämäntilanteessa, jossa muutos oli ainoa mahdollisuus.
Aletaan palaamaan juurille.

Työpaikalla tilanne on sellainen, etten näe muuta vaihtoehtoa kuin alkaa laittamaan verkkoja vesille. Tähtäin siis siinä kuuluisassa "jotain muuta".

Aika näyttää.

Ipana goes America

Onhan tästä puhuttu.
Onhan sitä suunniteltu ja pohdittu.

Nyt se on totta:  IPANA GOES AMERICA!

Ipana siis lentää yksinään Jenkkilään. Oman muinaisen vaihtariperheen siskon perheeseen lainalapseksi.
Lukion rehtori ja opettajat tuli vastaan, antavat tehtäviä ja sallivat tehdä etätehtävät reissun aikana. Kouluun saa palata kesken kurssin ja silti osallistua kokeisiin. Hatunnosto koululle joustosta!!

Kielikylpy.
Kokemuksia, rohkeutta, näkemistä, ihmisiä, lämpöä, seikkailua....

Olen niin iloinen tuon lapsen puolesta!!

Arkihaaste 37/52

Tätä viikkoa paras sana kuvaamaan on ulkoilu!

Maanantaina vapaapäivä, joten kävin työhaastattelussa, ja aamulla oli kiirettä lenkittää koirat ja ehtiä suihkuun ennen lähtöä.

Tällä alalla tuskin kauhean paljon head huntereita pyörii, lienen joskus lähettänyt jonkun hakemuksen tuolle firmalle ja koettivat kepillä jäätä. Vähän tyhjästä nimittäin tuli kutsu haastatteluun.

Niin: mielenkiintoinen paikka, täysin uusi rakennus ja idea, ja pääsisi rakentamaan itselleen toimenkuvan. Mielettömät puitteet, esimies vaikutti kivalta, työkavereita pääsisi haastattelemaan....
MUTTA, ja se olikin sitten iso mutta. Palkka tonnin pienempi kuin nyt. Tonnin!!

En tiedä muista, mutta itselläni ei ole siihen varaa.
Sillä hyvällä työporukalla tai toimivalla tyhyllä kun ei lauantaimakkaraa leivälle saa, eikä hyvä esimies tai kutsumus myy jauhelihaa perheelle. Hitsi että vähän harmitti!!

Kiire jatkui illalla: tyttären viemistä tallille ja siinä välissä kauppareissu.

Kauppareissulla käteen jäänyttä....

Tiistaina (edelleen vapaa) taas oli hammaslääkäri. Miten sitä voikin pelätä joka kerta niin paljon?

Menin rehvakkaasti sisälle ja kerroin heti oman mielipiteeni: eli että nämä on tosi hyvät väliaikaiset paikat (toisella ikää 1,5 vuotta, toisella puolisen vuotta) eikä niihin tarvitse koskea.
Lopputulos: epäilevät, että toinen niistä hampaista joudutaan poistamaan kokonaan, implantistakin se puhui, mutta siihen otan aikalisän kun sille sillalle tullaan.... ja KOLME uutta aikaa. Siis kääääk!!!

Sen jälkeen keikka Turkuun tervehtimään isoja lapsia.
Nuoriso ei varsinaisesti halunnut kuviin, joten lyhyesti vaan kuva ravintelista, missä lounastimme.

Tiistaina vielä illalla mukava lenkki ja siitä eteenpäin ajattelinkin, ettei ole hoppu eikä hosumista minkään suhteen.

Metsälenkillä oli kerran kori mukana, ja hyvä on, että oli.

Keskiviikosta eteenpäin nautin lomasta.

Keskiviikko oli siitä kiva päivä, etten tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Niitä päiviä todellakin tarvitaan.

Aamulenkillä tosin otin muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä, koska koirat ehti ohittaa ja kun itse tulin paikalle, mikäs se siinä lötköttelikään......

Ihan sama, ettei ollut kyy. (Asia, jonka tajusin vasta jälkeenpäin. Kuvassa erottuu keltaiset silmärenkaat, jotka paljastaa sen rantakäärmeeksi. En tosiaan kumartunut katsomaan sitä silmiin siinä tilanteessa...)
YÖK YÖK YÖK!!!!!  Ohitettiin se ihan 10 sentin päästä....

Paistoin lättyjä ja vähän pullaa (rentoudun keittiössä, siksi sanon, etten tehnyt mitään) ja kutsuin isän avokkeineen kahville, muuten lojumista sohvalla kirjan kanssa ja lenkkejä.

Torstaina ensin aamulenkki ja pikaiset kahvit, sitten Bono kyytiin ja ajelu Kemiönsaaren toiseen päähän, jossa Bömpsiäisen siskolla (tai kaiketi sen omistajalla) on mökki.
Lenkki kosteassa metsässä, koirat ui meressä ja noin kahdeksassa eri kuralätäkössä.

Muu reissu meni riehuessa. Tytöt juoksutti junnukoiraa oikein urakalla kolmisen tuntia.
Kotimatkalla oli melko rauhallinen koira ja kotona raukeus jatkui....

Loppuviikosta luin, join kahvia ja teetä, ulkoilin joka päivä. Vähän pesin pyykkiä (sää ei varsinaisesti suosinut sitä, koska ulos ei saanut kuivumaan) ja puuhastelin kaikenlaista pientä.

Nämä uutuudet mulla on odottaneet keittiössä jo pitkään.

Koska mm. edellisestä Harry Holesta on jo aikaa, kahlasin edellisen kirjan läpi ensin, koska tämä on ikäänkuin suora jatkumo...

Tein sitten saman Kepplerille.

Sohvalla huovan alla. Oikeassa kyljessä koira, toinen lattialle ihan tuossa sohvan kulmassa, vasemmalla käsinojalla iso lasi teetä.

Sinänsä harmi, että päätin olla ostamatta mässyjä syksyn ajan. Tähän olisi hyvin sopineet irtokarkit ja sipsit.....

Eilen, lauantaina, olin noutamassa Ipanaa kaupungista ja päätin tehdä pienen kirpputorikierroksen ennen noutoa.

Ajoin ensin Prismaan, koska etsin tekstiiliväriä.

Meillä on nuo Ikean valkoiset tuolinpäälliset, mutta koska meillä koirat saa mennä sohville ja tuoleille, ne eivät sattuneesta syystä ole enää valkoiset. Eikä ne myöskään lähde pesussa enää puhtaiksi. En pysty niitä mitenkään joka toinen päivä pesemään ja näköjään tuollainen piki ja muu asfaltilta irtoava musta lika ei sitten lähde enää vanhennuttuaan pois.

Eipä silti, valkoinen ei ole järkevä väri tekstiileissä koiraperheessä lähtökohtaisesti.

Joten yksi kirkkaimmista ideoistani hetkeen (sanaleikki tarkoituksellinen): värjäsin nuo valkoiset harmaiksi. Ja niistä tuli todella kauniit harmaat!!!  TYKKÄÄN! 

Sitten kirppareille.

En oikeastaan tarvitse yhtään mitään, mutta joskus joku tavara saa aikaan sellaisen "tätä olen etsinyt" -fiiliksen, ja tykkään käydä kiertelemässä. Salossa on muutama isompi kirppis, joista yhdellä en ollut käynyt ennen ja sitä on kehuttu. Sinne siis....

Yleisiä havaintoja: ihmisten hinnoittelu on kyllä aika lailla pielessä, jos Kastehelmi-kynttiläkiposta pyydetään enemmän kuin uutena Prismassa. (Olin nimittäin sattumalta katsonut niitä hintoja juuri varttia aikaisemmin....)

Paljon kaikkea mielenkiintoista oli tarjolla, ja yhteen lasiseen kupuun tartuin jo, mutta hintalappu sai laittamaan sen pois. Haloo ihmiset, kirpputoreille kirpparihinnat niin roinasta pääsee eroon!!

Ostin lopulta yhden euron lasipurkin tiivillä kannella. Sopii esim. mausteille hyvin. Samoin käteen jäi vaaleanharmaa koristetyyny sekä keittiön kattoon lamppu muutamalla eurolla. Jihaa!! (Ihmiseksi, joka ei pääsääntöisesti tykkää kierrellä kauppoja, saan hurjan paljon hyviä fiiliksiä näistä, hassua.)

On ollut oikein onnistunut ja viihtyisä viikko!!

Jospa sitä nyt jaksaisi taas veivata työmaalla useamman viikon ennen seuraavaa paussia.

Eräs torstai

Elokuinen torstai.
Niitähän on kalenterissa useampiakin.... mutta vain yksi torstai tätä laatua.

Meillä sovittuna treffit pankissa. Muutaman asian sopiminen siellä ja tädäm: kiinteistönvälittäjälle lähti tarjous kesämökistä, jota olemme käyneet pariin kertaan katsomassa!!!  HUI!!  JÄNNÄÄ!!

Tämä mökkijuttu on sellainen, että meillä ei ole kummallakaan ollut koskaan mitään lapsuudenmökkiä. Vanhemmat eivät siis ole olleet mökkeilijöitä.
Joskus jonkun kaveriperheen mökillä piipahdettu tai vuokrattu oma viikoksi jostain.

Muttamutta.... ehkä se on tämä keski-ikäisyys kun vaivaa. Nyt on alkanut olla sellainen olo, että olisi kiva olla joku piilopaikka, jonne hautautua vapaapäivinä, pois kaiken keskeltä. Paikka, jossa ei ole työleiriä siinä mielessä, että kaikki isot hoidettavat pihat on heti poissuljettu.

En kaipaa edes sisävessaa tai suihkua. Vaan metsää, rauhaa ja hiljaisuutta.
Toisaalta mahdollisuus esim. käydä sieltä käsin töissä kesäaikaan on iso plussa, joten siitä syystä paikkakunnat on valikoitu alle tunnin matkan säteellä.

Kuvia mökkirannasta......

Toim.huom: tarjousta ei ole vielä hyväksytty!

Nyt vasta hehkutellaan.

****

Pankin jälkeen kotona pikaiset kahvit. Ja sitten toinen tädäm: Kiinteistönvälittäjä meille. 

Katselee ympärilleen, tekee tarjouksen ja päätämme tehdä paperit.

Villa Karoliina on myynnissä!!!!

Sitten stailattiin ja otettiin kuvia. Kiinteistönvälittäjä napsi itse joitain, jotka minusta (netistä katsottuna) olivat melko mitäänsanomattomia. Joten kun poika tuli käymään, pyysin ottamaan mukaan Dronen ja napatiin sitten vielä ilmakuviakin....

Yövuorossa piirsin pohjakuvia, joita tästä talosta ei ole. Yhtään eivät ole mittakaavassa, mutta näkee niistä sentään suunnilleen mitä mahdollisuuksia tässä talossa on. (Ja sittisontiainen sentään, olivat sitten laittaneet ne 1965 piirretyt kuvat julki. Ne, joissa esim. kellarin rakenteet on täysin väärin....)

En pidätä henkeä odotellessa, että joku tämän ostaa. 

Jollain tavoin on jopa kylmä rinki pyrstön alla, että pitäisi alkaa pakkaamaan ja siirtämään tätä roinamäärää jonnekin. Toisaalta on sellainen helpottunutkin olo, että päätös on uskallettu tehdä.

Meillä on etsinnässä helpompi (lue: vähemmän työleiriä) eli rivi- tai paritalo pienemmällä pihalla. Kuitenkaan emme tässä vaiheessa hylkää tätä kirkonkylää jo pelkästään lapsen lukion vuoksi. Mutta yksi vaihtoehto on myös jäädä jonnekin vuokralle.....

Katsotaan JOS siihen pisteeseen joudutaan/päästään.

****

Päivitys tilanteeseen tänään: joku riivattu on nyt sitten jo välittäjältä kämppää kysellyt ja tulevana viikonloppuna on näyttö.

NYT olen sitten paskahalvauksen partaalla, että mitä jos joku ostaa kumminkin mun kodin......