Kuvien purkua

Puhelin on taas niin täynnä erilaisia "tätä voisin käyttää blogissa" -kuvia.... mutta kun tekstiä ei vaan tahdo syntyä.

Ihan alkuun tuon edellisen jutun jatkoksi tänä aamuna (19.5.) otettu kuva tuosta purosta sellaisena, kuin olen sen tottunut yleensä näkemään. Ehkä tämä kuva valaisee miksi olin niin hämmentynyt siitä vesimäärästä.

Meillä oli eilen perjantaina pakollinen koulutusristeily jälleen.
En ollut mitenkään järin innostunut asiasta etukäteen ja näin jälkikäteen ajattelen vaan, että hyvä kun on ohi. Ei siinä, mulla on oikein kivat työkaverit, mutta meillä oli sellainen aihepiiri, jonka koin ja koen lapselliseksi, ja lisäksi tapa jakaa porukka erilaisiin ryhmiin satunnaisesti ei minusta yleensä tuota kovin hyvää tulosta. Minusta ei eilenkään.

Mutta se siitä.
Amorellan kahvi oli aamulla aivan hirveää kuraa. Siis kertakaikkiaan niin kammottavaa, että jäi juomatta. En osaa sanoa mikä siinä oli vialla, mutta pahaa se oli. Pari työkaveria joi urheasti kofeiinintarpeessaan sitä, mutta minä vaihdoin teehen.

(Kesken koulutuksen oli sitten pakko hakea kunnon kahvia..... minähän jo pilkin väsymystä.)

Piknik-risteilyn paluumatkalla Gracella oli sitten buffet, joka ei kyllä petä.
Ruoka on hyvää, jonot oli maltilliset ja tajusin jättää jälkiruuallekin tilaa. Kohtuullisen hyvin siis!

Ruuan päälle pikaiset ostokset. Ne pakolliset "Kympillä neljä säkkiä Fazerin karkkeja" sekä ripsiväri (joka sivumennen ei ole pätkääkään halvempi laivalla kuin maissa, aivan turhaa ostaa se tuolta!)
Kokonaisen yhden lonkerotölkin ostin, ja sen join salavihkaa laivalla myöhemmin.
Olin autolla, joten muuten join sitten lasten drinkkilistaa läpi.....

Punainen "Red Cranberry" pitää sisällään myös holia,

keltainen Sun jotain oli aivan ihana moktail, jossa passionhedelmää.

Käytiin kannella ottamassa pakolliset kuvat, mutta tuuli oli navakka ja siellä oli kylmä.

Onneksi ihana työkaverini oli mukana.

Olisin ollut muuten siinä porukassa melko orpona....

Istuimme yökerhossa, jossa bändi soitti. Höpisimme, katselimme, nautiskelimme.
Vaikka saaristomeren on nähnyt aivan juuri maaliskuussa, on se silti todella kaunis.

Muuten päivä oli tosi pitkä ja väsyttävä. Koska paluulaivalla ei ollut muuta kuin aikaa hengailla, oli vähän tylsää joutua pakosta viettämään aika siellä. Kotonakin olisi joskus kiva olla, noin vinkkinä....

Niin, koti!

Omenapuun kukkien tuoksun voi melkein haistaa ruudun läpi!

Kotiportilta.

Toisella puolen sireeni alkamassa kukkia,

toisella omenapuu täydessä kukassa.

Enhän minä kotona ehtinyt kauaa vanheta.

Koirien aamulenkin jälkeen kamat kasaan ja paloasemalle. VPK-naisten kirpputoripäivä ja kahvionpito.

Onneksi ilma oli todella kaunis.
Harmi kyllä paikkakunnalla oli noin 8 eri tapahtumaa saman päivän aikana ja se söi meiltä osallistujia tosi paljon.

Muurinpohjalettuja myytiin kyllä ämpärillinen taikinaa -verran, mutta muuten oli hiljaista.

Hyväntekeväisyyspäivä taas

Pentuelämää, kokemuksia

Elämää jonkin verran takana ja toivon mukaan erittäin paljon edessä.
On tuo lystikäs kakara.

Asioita, joita en muista aiemmilta pentukerroilta: se nukkuu. Siis yöunet.
Sekä Karo että Edu aikanaan tulivat talouteen, jossa meillä oli futon-sänky, n. 30cm korkea lattiatasosta. Pidä siinä sitten pentu pois sängystä....  (Ei me ihan hirveesti kyllä yritettykään.)
Mutta silloin makkarin lattia oli vuorattu sanomalehdillä, ja kumpikin kävi yön aikana tekemässä tarpeitaan useita kertoja. Muistan niin monet yöt, kun heräsin kaameaan kakan hajuun.....  😒

Mutta Bono. Ensimmäiset kaksi yötä nukuin sen kanssa vintissä ns. vierastilassa. Siellä patja oli samalla korkeudella kuin Bonon "purkki" ja sen oli turvallista olla kun minun peiton reuna oli samassa sängyssä sen kanssa. Se nukkui molemmat yöt läpeensä n. 21-6 eikä noussut kertaakaan. Aamulla käytiin pihalla, jonne teki pitkät pissat ja siitä lähti päivä käyntiin.
Kolmantena yönä siirryttiin meidän omaan sänkyyn ja otin sen (tarkoituksella) tyynyjen väliin, koska Edu nukkuu jalkopäässä ja siihen sillä täytyy olla oikeus.
Ja siitä lähtien se on nukkunut siis samalla tavalla n. 21-7 ilman yhtään pissavahinkoa. (Nyt kun sitä sitten hehkutan, jokainen arvaa miten ensi yönä tietenkin käy......)

Aamu aloitetaan pihalla, jonne se tekee aina heti pitkät pissat, sen jälkeen sisällä se saa puoli lasia piimää, koska on jo kovin nälkäinen. Ruoka turpoaa siinä niin, että reilun puolen tunnin päästä vasta on tarjolla. Sen ajan se juoksee, riemuitsee jälleen uudesta päivästä, pureskelee kaikkea ja kaikkia, sinkoilee ja säntäilee, ja on kertakaikkiaan huvittava pakkaus.

Aamupalan jälkeen se temmeltää niin, että kun on ollut hereillä ehkä puolisentoista tuntia, ottaa tirsat. Näin kun ollaan oltu kotona, ne on varsinaiset tehounet: se herää reilun puolen tunnin päästä aivan täynnä virtaa. Silloin on ollut täydellinen aika mennä pihalle, jaksaa pidempäänkin. Silloin on myös koetettu kouluttaa pikkujuttuja: malttia, istumista.

Bono on tässä reilun viikon aikana kokenut jo montaa erilaista asiaa:

On käyty viemässä Ipana tallille ja samalla haistettu heppoja.

Ne muuten oli melko pelottavia, varsinkin kun samalla jo vähän väsytti.

Autossa penska sen sijaan on kuin kotonaan: siellä pannaan silmät kiinni ja kuono tassuille.

Matkamies kerrassaan.

Tuli sitä peuraa, ja pienelle penskalle hyvin iiiso peuran koipi tutkittavaksi.

Sepäs se oli kivaa.

Monenlaiset kodinkoneet äänineen on tulleet tutuiksi.

Imuri oli näistä pahin: se tulee viereen.  =)

(Veikkaan, että kasvattajalla oli keskuspölynimuri, eli ääni ei kuulu.....)

Kahvimylly, blenderi ja monitoimikone nyt laulaa harva se päivä eikä niissä mitään.

Joutuipa sitä pieni koira kerran saamaan päälleen sekä villapaidan että heijastinliivin.....

(Pahoittelut heilahtaneesta kuvasta, kohde ei varsinaisesti poseerannut tässä kohtaa....)

... koska päädyttiin lähtemään metsälenkille ihan pilkkopimeässä.

Yli vartin se poukkoili kanervikossa sitkeästi. 

Loppumatka meni turvallisesti takin sisällä kun varpaille alkoi tulla kylmä.

Mutta eipä hermostuttanut pätkääkään pimeys ja meidän otsavalot.

Sanoisin, että päinvastoin. Ihan täpinöissään oli.