Puhelin on taas niin täynnä erilaisia "tätä voisin käyttää blogissa" -kuvia.... mutta kun tekstiä ei vaan tahdo syntyä.
Ihan alkuun tuon edellisen jutun jatkoksi tänä aamuna (19.5.) otettu kuva tuosta purosta sellaisena, kuin olen sen tottunut yleensä näkemään. Ehkä tämä kuva valaisee miksi olin niin hämmentynyt siitä vesimäärästä.
Meillä oli eilen perjantaina pakollinen koulutusristeily jälleen.
En ollut mitenkään järin innostunut asiasta etukäteen ja näin jälkikäteen ajattelen vaan, että hyvä kun on ohi. Ei siinä, mulla on oikein kivat työkaverit, mutta meillä oli sellainen aihepiiri, jonka koin ja koen lapselliseksi, ja lisäksi tapa jakaa porukka erilaisiin ryhmiin satunnaisesti ei minusta yleensä tuota kovin hyvää tulosta. Minusta ei eilenkään.
Mutta se siitä.
Amorellan kahvi oli aamulla
aivan hirveää kuraa. Siis kertakaikkiaan niin kammottavaa, että jäi juomatta. En osaa sanoa mikä siinä oli vialla, mutta pahaa se oli. Pari työkaveria joi urheasti kofeiinintarpeessaan sitä, mutta minä vaihdoin teehen.
(Kesken koulutuksen oli sitten pakko hakea kunnon kahvia..... minähän jo pilkin väsymystä.)
Piknik-risteilyn paluumatkalla Gracella oli sitten buffet, joka ei kyllä petä.
Ruoka on hyvää, jonot oli maltilliset ja tajusin jättää jälkiruuallekin tilaa. Kohtuullisen hyvin siis!
Ruuan päälle pikaiset ostokset. Ne
pakolliset "Kympillä neljä säkkiä Fazerin karkkeja" sekä ripsiväri (joka sivumennen ei ole pätkääkään halvempi laivalla kuin maissa, aivan turhaa ostaa se tuolta!)
Kokonaisen yhden lonkerotölkin ostin, ja sen join salavihkaa laivalla myöhemmin.
Olin autolla, joten muuten join sitten lasten drinkkilistaa läpi.....
Punainen "Red Cranberry" pitää sisällään myös holia,
keltainen Sun jotain oli aivan ihana moktail, jossa passionhedelmää.
Käytiin kannella ottamassa pakolliset kuvat, mutta tuuli oli navakka ja siellä oli kylmä.
Onneksi ihana työkaverini oli mukana.
Olisin ollut muuten siinä porukassa melko orpona....
Istuimme yökerhossa, jossa bändi soitti. Höpisimme, katselimme, nautiskelimme.
Vaikka saaristomeren on nähnyt aivan juuri maaliskuussa, on se silti todella kaunis.
Muuten päivä oli tosi pitkä ja väsyttävä. Koska paluulaivalla ei ollut muuta kuin aikaa hengailla, oli vähän tylsää joutua pakosta viettämään aika siellä. Kotonakin olisi joskus kiva olla, noin vinkkinä....
Niin, koti!
Omenapuun kukkien tuoksun voi melkein haistaa ruudun läpi!
Kotiportilta.
Toisella puolen sireeni alkamassa kukkia,
toisella omenapuu täydessä kukassa.
Enhän minä kotona ehtinyt kauaa vanheta.
Koirien aamulenkin jälkeen kamat kasaan ja paloasemalle. VPK-naisten kirpputoripäivä ja kahvionpito.
Onneksi ilma oli todella kaunis.
Harmi kyllä paikkakunnalla oli noin 8 eri tapahtumaa saman päivän aikana ja se söi meiltä osallistujia tosi paljon.
Muurinpohjalettuja myytiin kyllä ämpärillinen taikinaa -verran, mutta muuten oli hiljaista.
Hyväntekeväisyyspäivä taas
