Sekalaista keväästä ja alkukesästä

On ollut vauhdikas ja kiva toukokuu. Yllättävä hellehän iskeytyi Suomen ylle ja tosiaan on ollut poikkeuksellisen kuuma.

Meidän nuorimmainen täytti vuoden juuri ennen vappua. Suloisia vekaroita, kerrassaan hyväntuulisia ja virkeitä tenavia. Synttärikahvit käytiin juomassa ja katsomassa heidän hassutteluaan.

Mummin murut ♥

Kesälomiahan pitää tunnetusti töissä alkaa suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, jotta loma-ajat voidaan vahvistaa. Itse halusin varta vasten myöhäisen lomajakson tälle vuodelle. Lapin lentävät ovat turhan uteliaita ja päällekäyviä yleensä kesä-heinäkuussa, joten parempi suunnata pohjoiseen vasta ihan loppukesällä. Sainkin helposti vaihdettua lomajaksoni elokuulle. Viikon saan kuitenkin pitää jo ennen juhannusta niin jonkunlainen tasapaino säilyy.

Kesälomasuunnitelmia on tehty ja kaikenlaista varattu ja tilattu. Katsotaan nyt....

Bonolle syntyi pentuja keväällä ja käytiin helatorstaina päiväseltään retki Kotkaan. Mellis sai samalla edustavan trimmin kasvattajalta, joten kelpasi näyttää nuortamiestä näyttelykehässä. 

Mellis ja Mamma-Kaja

Yksi pennuista jää kasvattajan siskontytölle asumaan. Frida on kyllä ehdottomasti kaunis ja kaikkihan ne olivat melkoisia mörssäreitä ja varsin reippaita tutustumaan paikkoihin ja pihaan. 

Jos Frida on vaan luustoltaan täysin terve, uskon, että siitä tulee kasvattajalle jossain kohtaa mahdollisesti emäkoira. 

Frida on väriltään tricolor. Bono kantaa geeneissään kaikenlaisia hassuja yhdistelmiä väreistä, joten sillä näköjään voi tulla mitä vain. 

Vasta toukokuun puolivälissä uskalsin laittaa kesäkukkia. Eihän näistä keleistä koskaan tiedä. 

Pikainen reissu puutarhakauppaan ja yhtäkkiä auto oli pakattu täyteen erilaista ruukkua ja kukkaa.... 

Sireenit tuoksuivat mahtavalle.

Harmi kyllä ukkosmyrskyt pieksivät ne aika pahasti. 

Napakka kuumuus sai myös aikaan tosi nopean kukinnan.

Ystävien teini täytti joulukuussa 13v ja sai meiltä lahjaksi rannekkeen ja päivän Linnanmäellä. Eilen oli sitten vuoro toteuttaa tämä pitkään odotettu päivä, koulujen loppumisen kunniaksi.

Ajeltiin porukalla (minä, teini ja teinin kaveri) Helsinkiin ja käveltiin porteista sisään. Siellä sanoin vaan "vapaa" ja sinne pyyhälsivät. Pariin otteeseen törmäsin jossain kun kuljeskelin ja ihmettelin ihmisten iloa ja koneiden vinkunaa. Päivä oli tosi kaunis. Siinä missä kotona oli tullut kunnon ukkonen, me saatiin nauttia lämpimästä auringosta.

Muutaman kertalipun hankin itselleni ja kävin pari rauhallisempaa laitetta ihmettelemässä. En pidä noista vatkaimista ja katsoinkin tyytyväisenä maan pinnalta miten muut heiluivat laitteissa. Perinteinen puinen vuoristorata on hurjinta, mihin pystyn ja sen kokeilin tänäkin vuonna.

Minä pakkasin aamulla kirjan kassiin, ostin muutaman hyvän juotavan ja istuin vähän eri puolilla ihmettelyjen välillä. 

Päivä oli tosi kiva. Teinien kanssa syötiin vähän yhdessä ja sinne he taas painuivat. Olivat kokeilleet kaikenlaisia vatkaimia ja vemputtimia, mutta onneksi molemmilla oli sikäli järki päässä, että siinä rajoissa ettei kumpikaan tullut huonovointiseksi.

Vähän 19:30 jälkeen tulivat etsimään minut ja totesivat olleensa niin monta kertaa jossain missä kastui, että alkoi olla aika siirtyä autolle ja kotiinpäin. Nukkuvia teinejä takapenkin täydeltä 1,5 tunnin matkan ajan... 

Uusi Swingi

Minulle ei pystyisi maksamaan tarpeeksi, että menisin tuohon.

Ihmiset jonottivat siihen ja nähtävästi se oli hieno kokemus.

Sillä aikaa kun me hurvittelimme, miehet tekivät meillä kotona sokkeriremonttia, eli vihdoin jo 2021 kesällä hankitut sokkelilevyt saatiin paikalleen ja sepeli tuohon talon seinustalle.

Olin tästä superiloinen! 

Nyt sitten viileni toistaiseksi. Onneksi myös sadetta on tullut, että keräysastioihin on saatu jotain talteen. Ehdin 1000 litraa jo kantaa kastelukannulla ja juuri pohdin pitääkö kaivosta alkaa pumpata vettä säiliöön, kun ensimmäinen sade tuotti vähän. 

Kelpaa tomaateille kantaa vettä kasvihuoneeseen edelleen.

Arkea, pentuarkea, syksyä

Niputin otsikkoon (mielestäni) kaiken oleellisen juuri tähän hetkeen. 
Sarjassamme sekalaista soppaa siis.

Pentuarki on alkanut kivasti. Koirat tulevat hyvin juttuun, tutustuminen kesti n. 30 sekuntia, ja varsinkin tuo junnu on ikionnellinen saatuaan "oman vinkulelun". Nuo nuorimmat vääntävät päivittäin joka käänteessä, leikki on aika ajoin äänekästäkin, mutta Merlin on kyllä luonteeltaan niin taitava ja puhuu koiraa aivan täydellisesti. 

Sanoinkin trimmaajalle, että jos saisin valita (ja mahtuisi, ja, ja, ja....), ottaisin Merlinin jälkeläisen heti, jos voitaisiin taata, että sen luonne periytyy 100%. Sen emä oli oma suosikkini kasvattajan koirista ja se on leikittänyt aikanaan täti-koirana meidän Bonon ja sen jälkeen useammankin pentueen ennen näitä omia pentujaan, eikä suotta.

Myös setäkoira-Bono on ihan ok penskan suhteen. Heiluttaa häntää ja lähtee joskus vähän leikkiin, mutta on kuitenkin se arvokas vanha setä, joka vaan lähinnä katsoo päältä kun nuoriso riekkuu.

Mies kävi pienessä suunnitellussa päiväkirurgisessa operaatiossa ja on nyt saikkarilla muutaman viikon. Penskan muutto osui sikäli hyvään aikaan, että ehditään vähän rauhassa siirtää sitä harvempaan ruokailuun (4 → 3) koska työvuorojen takia kukaan ei täällä päivisin ehdi käymään....

Sisäsiisteyteen pyritään, mutta sen suhteen eletään jälleen aikaa, jolloin pyyheliinoja on lattialla ja niitä pestään alvariinsa.

Mun vauvat ♥

Vanhempien luvalla myös kuva Hillasta

Boogie the Wookie

(Alunperin nimeksi piti tulla Chewbacca...)

Parhaat kaverit

Pihalla olen saanut jotain aikaiseksi. Miehen operaation takia täysi ponnistelukielto, joten mitään raskaampaa ei voi teettää. Mutta pystyy sitä itsekin, vaikka tämä vanha merenpohjan savi tässä pihamaassa ei tosin ole niitä helpoimpia.

Kukkapenkkeihin ostin muutaman kukkasipulin....  siis lähti ihan lapasesta, kun Tokmannilla oli isoja säkkejä halvalla. Sulo Vilen minussa lähti lentoon ja totesin kotona, että sipuleita on sellaiset 500 kpl.... (Osa on hyvin pieniä, kuten krookuksia ja lumikelloja, skilloja yms.) 
Joten kevättä odotellessa! Viime keväthän vähän aiheutti pettymyksen, kun pihassa ei kasvanut kirjaimellisesti yhtään mitään. Ensi keväälle vähän muuta.... (paitsi jos myyrät ja kanit ja peurat...)

Tilasin alkukesällä punaisen viiruhelpin ja elefanttiruohon. Ne elivät purkeissa kesän ja havahduin (liian myöhään), että ne kuuluisi istuttaa syksyllä maahan, jotta ehtivät juurtua ja talvehtivat. 

Sain useita varoituksia olla laittamatta niitä minnekään pihalla, koska kuulemma leviävät kuin rutto.

Jää nähtäväksi.

Helpi päätyi aidan viereen. Tein tarkoituksella ison kuopan, jotta sillä olisi tilaa levitä, ja varsinkin, että siellä olisi kunnon multaa juuristolle sitä talvehtimista ajatellen. 

Minusta tuo punainen väri oli kaunis. Meillä oli vihreä viiruhelpi aikanaan edellisessä kodissa, mutta se ei oikein ottanut kasvaakseen. Siihen taisi päästä liikaa nurmikkoa kilpailemaan elintilasta, koska en osannut suojata sitä. Eihän tätäkään sen kummemmin ole suojeltu, mutta ainakin tuo kate vähän hidastaa tavisruohon leviämistä.

Kuten sanottu, mies on ponnistelukiellossa, ja allekirjoittanut meinasi jo hermostua kun kaikki asiat on kesken ja tekemättä.
Joten kuinka monta äreää ämmää tarvitaan kaivamaan saveen kuopat portin pylväille? 
No, aika badass-fiilis siitä tuli, kun totesin, että minähän pystyn. 😁

Hirmuinen mittailu oli pylväskuoppien suhteen, koska portin mitat ovat yhtä, ja totuus itse asiassa toinen. Portin mitoissa ei oltu otettu huomioon saranoita tai keskelle tulevaa lukitusta. Nehän leventävät yllättäen yli 15 cm kokonaisleveyttä. (Mikä oli hyvä juttu huomioiden, että muuten olisi pitänyt alkaa sirkkelöimään asfalttia....)

Tadaa!!!

Kun portit on valettu ja saadaan aidan linjaus tuohon vasemmanpuoleiseen tolppaan, istutan elefantin siihen pylvään juureen. Ajattelin tehdä samalla tavalla kuin helpin kanssa, että iso kuoppa ja runsaasti katetta. Siinä nurmikon reunassa se sitten saakin levitä, pystyyhän ne pitämään kurissa leikkurilla...

Kesänaapurit, eli kyyttölehmät ovat olleet ilonamme tuolta heinäkuun alusta lähtien. Alussa niitä näkyi lenkkipolun varrella, olivat aika arkoja ja ihan yhdessä kasassa.
Sittemmin rouvat tottuivat ympäristöön ja alkoivat vaeltaa enemmän ruuan perässä, ja niitä oli meidän tontin perällä olevan joen toisella puolen. Yhteensä lehmiä oli ehkä 25-30 ja kulkivat aamulla yhteen suuntaan syöden, ja hakeutuivat sitten vähän takaisin aina märehtimään ja levolle.

Hassuinta oli heinäkuun lopulla ja elokuussa huomata, miten vasikat olivat kirjaimellisesti kesälaitumilla. Ne eivät välittäneet sähkölangasta, vaan painelivat sen alta viereiselle kaurapellolle.....  pari äitilehmää meni sittemmin perässä.

Tunsin itseni toki naapurikyttääjäksi, kun katselin lehmiä aika ajoin jopa kiikareilla. 😁

Sittemmin lehmien omistaja kävi ohjaamassa niitä laitumella eteenpäin ja ovat nyt pois meidän tontin kohdalta, mutta aamulenkin varrella oli muutama rouva ihan hiekkatien vieressä.

Ihanan sosiaalisia ja uteliaita ovat, tulivat välittömästi langan viereen, kun kuljin siitä ohi eivätkä välittäneet koiran haukkumisesta mitään.

Toisen naapurin heppaset ovat myös tulleet lenkkireitin varrelle. Pari shetlanninponia ja luulen tuon isonkin olevan poni. Kauniita, uteliaita ja reippaita. 

Näitäkin on valitettavasti haukuttu, ja itseäni huvittaa eniten tässä se, että me muutettiin maalta kaupunkiin ja nyt naapurit ovat tällaisia! Selkeää kaupunkilaisporukkaa.

Yes Sir, we can Boogie

                                                     

Waterfox Kissed by Boogie

Tilannehan oli siis viime vuonna se, että meille oli tilattu pentukoira. Mutta koska korona.... (että voi ihmistä tympiä aloittaa mikään näin...), astutusreissulle ei voinut lähteä. Uros oli siis ulkomailla.

Halusin pennun nimenomaan tältä nartulta, meidän Edun kasvattajan nuorimmalta, kutsumanimeltään Jazi. Jazissa oli jokin pilke, johon ihastuin. Muistan edelleen kun tapasin koiran ensi kertaa ja ajattelin heti, että tältä haluan joskus vielä pennun. Lisäksi pidin muutenkin itsestäänselvänä, että meidän tolleri tulee tältä kasvattajalta.
En ole koskaan ollut erityisemmin narttukoiria ihaillut ihminen, meillähän on ollut (sterkattu) Mummokoira ja sen jälkeen vain poikia. Minä kun en kestä sitä narttujen juoksua ja PMS:ää ja muita ihmeellisiä hormonivaivoja. Urokset on vaan niin paljon helpompia. Mutta Jazissa jokin sytytti....

Kuten sanottu, vuosi sitten ei pentuja tullut, ja meillähän tuli sittemmin Merlin, meidän "vahinkopentu", valkoinen patikkakoira, joka on huikea tyyppi. Mutta Jazi saatiin siemennettyä tänä vuonna ja päätimme, että kaipa tänne sitten mahtuu.

Joten: Tervetuloa taloon Boogie! 
(Mikäpä muukaan se voisi olla perheessä, jossa vanhin on Rock 'n' Roller ja emä on Jazi? 😁)

Melli edestä, Melli takaa, Melli istuu, Melli makaa.......

Mitäpä sitä muutakaan taloudessa kuvataan kuin pentua.
Merlinistä tuli nopeasti kutsuhuutona Melli. Joskus Mer.

Koettakaa kestää: pentusaastetta ruudun täydeltä.
(Ja sivumennen, onpa todella onneton alusta tämä uusittu versio bloggerista. Aivan käpy! Minne voi kommentoida?)

Pikku patikkakoira

Wink

Luonnollisesti Teijolla.
Matildajärven rannalla

Pitkospuilla kävely onnistuu hyvin.

Pentutreffeiltä vielä,

Siskonsa Lilja.

Koska kävi miten kävi tämän epidemian kanssa,

isä ei tänä syksynä pääse lähtemään reissuun.
Sen sijaan ollaan tehty kimpassa patikoita Teijon puistoon.

He kun eivät tunne aluetta, ovat olleen innoissaan,

kun ollaan esitelty paikkoja.

Tässä Teerisaaren laavulla päiväkahvilla.

Pieni pentukoira kävi noutajien tapahtumassa ja tutustui siellä isoihin koiriin. Alkuun huolestutti kovin, vähän väisteli ja oli häntä koipien välissä. Mutta huomasi sitten, ettei nuo näytä spanieleita pistelevän lounaaksi ja alkoi tehdä tuttavuutta.

Hyvä homma. Ei luulisi tulevan ihan korona-ajan lapsi, joka pelkää kaikkea ja kaikkia, kun pääsee vähän sosiaalistumaan. 

Retkiä ja kävelyitä

Pienen pennun kanssa ei tietenkään pysty tekemään mitään mega-patikoita, eikä tarkoitus olekaan. Pappa-koirakin saadaan sopeutumaan uuteen perheenjäseneen, kun se pääsee mukaan.

Perhepotretti Viikinkivuorella

Joten ollaan tehty pieniä lenkkejä kerran päivässä. Isot koirat on kiinni ja Merlin pinkoo vapaana. Tällä saadaan pidettyä pennun vauhti taloudellisena, ettei se mene pupuloikkaa isompien perässä vaan malttaa myös vähän nuuskia ja tutkia.

Isot pojat saavat yleensä aina aamuisin pidemmän lenkin ihan yksin. Laatuaikaa siis niille. Sillä aikaa penska nukkuu ruokatirsat ja jaksaa aina niiden jälkeen sitten riehua.
Eilen, sunnuntaina, pakattiin kuitenkin koko konkkaronkka autoon, kun taivas vähän kirkastui, ja ajettiin Strömmaan, Kemiönsaareen päin. Siellä on paikka nimeltä Viikinkivuori. Tiettävästi muinoin jotain merkkitulia on poltettu sen laella, ja maisemat oli kyllä komeat, joskin pilviset.

Majakka ja Perävaunu

Kerran nukahdin syliin

Koulu järjesti elokuun lopulla vihdoin lakitusjuhlan noille abeille, joilta juhlat jäi väliin toukokuussa. Ipana tuli perjantaina paikalle ja väkersi hiuksiaan nutturalle aamusta. 

Koululla varsin valoisa ja kiva tapahtuma, jossa lakitettiin virallisesti, lueteltiin stipendit ja otettiin ryhmäkuva.

Olimme menossa naapuriin Ipanan hyvän ystävän juhliin tämän jälkeen. Oli jotenkin tosi kivaa, että tytöt pääsivät toistensa juhliin näin "siviileissä", koska vain juhlakalu piti hattua päässään. 

Perniön lukion abit 2020 (kuvasta puuttuu neljä)

Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua syksymmältä, ja meilläkin pyörähti pienimuotoinen omenapiirakkatehdas sen verran käyntiin, että sain käytettyä vanhat kertakäyttövuuat pois. Kiva, kun pakasteessa on jotain vierasvaraa.

Ei koiraa, joka ei kävisi saunassa.
Ikää 10 viikkoa ja lauteilla. Kun sauna on siis päällä. (Kuva lavastettu jälkeenpäin....)
Olipa viihtyisää. Rauhallinen ja utelias heppu, makaili ja pureskeli vähän pefletin reunaa.
Mainittakoon, että tässä kohtaa saunassa ei ollut isoja koiria. Niiden suhteen kun tuo on vielä sitä mieltä, että ovat leikkikavereita, niin olisi ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita....

Hei hulinaa

Huh, olin unohtanut minkälaista on pentuarki. ♥

Kotimatka meni mainiosti. Alkumatkasta Merlin oli levoton ja piippasi ja pyrki kiipeämään olkapäälle. Rauhoittui sitten. Oli väsynyt tohkattuaan muutenkin jo pihalla pitkään, mutta autossaolo sai sen levottomaksi alkuun. Lopulta nukkui kuin tukki, ensin sylissä, sitten penkillä vieressä koko kolmen tunnin matkan kotiin.

Kotona isot pojat sai tutustua sylissä haistellen. Edu oli tapansa mukaan vältteleväinen; haisteli kyllä läpi, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Bonoa kiinnosti kovin ja päästinkin ne samantien yhdessä nurmikolle. Vähän turhan riehakas isompi tietenkin on, kun ei ole totttunut, mutta tosi nopeasti osasi varoa, ja cockeri kyllä korottaa ääntään kun päälle kävellään....


Ilta meni siinä ihmetellessä. Aika tavalla tämä tassutteli taloon mentaliteetilla: tulin, näin ja muutin sisään. Ei minkäänlaista epäröintiä tai paniikkipisuja.
Yö oli vähän levoton. Nukuin spanieleiden kanssa yläkerrassa, että Edu saa mennä vapaasti makkariin. Siellä vierassänky on vaan sen verran korkea, ettei kakara pääse itse takaisin mentyään lattialle. Lisäksi oli painostavan tukalan kuuma yö.....
Mutta sunnuntai valkeni (varhain) jo kauniina ja puuhakkaana. Päivän seikkailuista uupuneena pentu nukkui sunnuntaina meille normiaikaan ja torkkui pään vieressä koko yön, pari kertaa paikkaa vaihtaen ja kertaalleen pisulla käyden.

Bono on ominut pennun tyystin itselleen. Se ärisee Edulle, kun toinen yrittää tulla tutustumaan esim. sohvalla (kun pentu nukkuu).
Toisaalta Edu ei ole koskaan sietänyt pentukoiria, joten meillä ollaan nyt kahden kerroksen väkeä. Kämppä on asuinkerroksesta jaettu kahtia kompostiverkolla. Edu asuu olkkari, makkari, eteistä ja cockerit keittiö ruokailutilaa. Kompostiverkkoon on näkösuojaksi laitettu myös vähän estettä niin ei tule sanomista. (Ehkä?)

Kovin kalliiksi tällainen koiravauva saattaa tulla.
Minä myin autoni vähän vahingossa. Se on siis ollut Nettiautossa jo kesäkuusta lähtien tyrkyllä enkä ole edes hintaa viitsinyt laskea kun ei mikään hengenhätä ollut. Ajatus on ollut, että hankitaan sitten farkku kun ehditään....
No tietenkin sitten tähän samaan saumaan tuli nuoripari käymään ja tykästyivät niin, että ajoivat sen kanssa pois.

JAIKS! Nollan auton loukku!

Miehellä siis on toki auto, mutta heti tulevana viikonloppuna molempina päivinä on tapahtumaa, mihin molempien pitää päästä täysin eri puolelle Suomea....
Joten tyrkkäsin itseni junaan ja junailin Turkuun. Edeltä olin vähän katsastanut tarjontaa, ja kun kaveri antoi skootterilla kyydin autokauppaan, niinhän siinä kävi, että ajoin sieltä lainan kanssa pois.

Keijupölyä

Turussa oli käsityömarkkinat ja eräs jokirannan myyjistä kauppasi erilaista Harry Potter -kamaa, mm. riipuksia taikasauvoista yms, ja sitten taikapölyä. Olihan sellainen pakko ostaa roikkumaan auton taustapeiliin.

(En ole ikinä ollut tyyppi, joka tuunaa autoa millään lailla, mutta turkoosi väri, idea taikapölystä, uusi auto ja uusi koiranpentu näytti olevan kohtalokas yhdistelmä. Ja Harry Potter -kama, kun pennut ovat Potter-pentue.... nimet siis suoraan siitä tarinasta.)

Skootterikyytiä

Luonto heittää yllättäen eteen sydämiä

Cockeripojat rauhallisena

Sunnuntaina puuhattiin tosiaan koko päivä. Paljonhan tuollainen pentu nukkuu ja haluan viettää sen kanssa aikaa hereillä ollessa mahdollisimman paljon. Mies siis puuhasi roskiskatoksen loppuun ja minä tein ruokaa ja siivoilin keittiötä kun penska otti torkkuja.

Kirkkaassa valossa ei näy punavalkoisen raikkaus.

Se on kyllä nätti!! ♥

Katto saapunee n. parin viikon päästä.

Iltapäiväunien jälkeen pakattiin cockerit autoon ja ajettiin rantaan. Merlin ei ole vielä nähnyt rantaa eikä vettä luonnossa, joten kokemus oli uusi.

Utelias se oli, ei kauhistellut varpaiden kastumista tai sitä, kun ihan pieni liplatus löi kuonon märäksi. Bonoa se vierasti siinä vaiheessa, kun toinen kiipesi ylös ja ravisteli pienen ihan märäksi.....

Miehen työnantajalla on tällainen rantapaikka, mökki ja saunamökki meren rannassa. Työntekijät saavat sitä käyttää pientä korvausta vastaan ja mieskin vuokraa sitä useamman viikonlopun syksyisin ja käy kalastamassa.

Maisemat oli kauniit.

Rantis

Havaittiin pää liikkumassa kohti kalliota ja kävelin vastaan. Hyi olkoon!

Tiedän, että ne on tarpeellisia yms, mutta kyllä silti iljetti. Tuo oli ainakin 80 cm pitkä luikero ja koetti kiivetä ylös, muttei päässyt tuosta kalliolta. Lopulta sukelsi ja minä lähdin pois.....

Sain kuvan töihin, että "bailattu puoleen päivään, nyt töihin."

Koirat ovat siis keskenään pari tuntia.