Yövuoron krapula

En ole tehnyt säännöllisesti yövuoroja yli kolmeen vuoteen. Satunnaisia olen silloin tällöin (noin kerran vuodessa) suunnitellut ja niistä olen selvinnyt kohtuudella. Ennen joulua otin vielä yhden keikkavuoron vanhaan työpaikkaan yöksi ja yllätyin, miten helposti se meni.
Sitten tuli töissä tilanne, että sairaanhoitajia ei ollut riittävästi ja tarjouduin pahaa aavistamatta valvomaan kaksi yötä. Kaksi on ihan oma maksimi. Olen tehnyt niitä aiemminkin, ja vaikken koskaan nuku hyvin tai pitkään, olen kuitenkin nukkunut siinä välipäivässä ja selvinnyt.

Yö meni hyvin. Niin se yleensä menee. Olin torkkunut päivällä tunnin verran ylimääräistä päiväunta, joten aivan valtavasti ei väsyttänyt. Sitä paitsi join kahvia kupillisen puolen yön aikaan.
Väsy iski vasta neljältä, kun oli rauhallista.... 

Harmi kyllä väsymys ei sitten kuitenkaan riittänyt sillä lailla kotiin asti. Pesin hampaat ja painuin punkkaan. Korvatulppa päällimmäiseen korvaan ja pää tyynyyn. Kello oli 7:56.
Paitsi että.... 😠 

Olin hereillä yhdeksältä kun joku koirista kolisteli jotain.
Olin hereillä myös kympiltä, kun joku toinen vinkui makkarin oven takana.
Saatoin nukkua tunnin verran siinä 10:30-11:30 välillä, mutta katsoin jälleen kelloa 11:35. Ja silloin alkoi tietenkin ahdistaa tieto siitä, etten ole nukkunut ja pitäisi toinen yö vetää perään.... ja sehän auttaakin nukkumiseen kun siitä alkaa stressaamaan.

Noh. Torkuin tunnin verran vielä illansuussa ja totesin, että pitää vaan olla äärettömän varovainen tien päällä. Töissä selviää, mutta itseä hirvittää aina nuo siirtymiset, koska minua alkaa väsyttää ratissa ja pimeä mottoritie vilkkaan liikenteen keskellä ei ole kiva paikka.

Ihana työkaveri oli ihan kauhuissaan kuultuaan illalla, etten ollut nukkunut. Hän sitten kantoi lautasellisen naposteltavaa eli pistaasi-pähkinöitä ja taateleita virkistämään mieltä. ♥  Suloinen ele!

Onneksi toisen yön alku oli niin räväkkä yhden potilaan hermostuttua tyystin, että siinä ei ehtinyt unta kaipailemaan. Kahvi virkisti sitten sen verran, että aamuun asti sinnittelin.

Suunnitellusti kotona kello soimaan 12 aikaan ja päästin koirat makkariin. Totesin, että lienee helpompi hyväksyä niiden kulkeminen (kuten yöllä) sen sijaan, että vinkuvat oven takana.

Torkuin, mutta sekin on jotain. Noustiin lopulta 10:30 jälkeen ja totesin, että pitänee ottaa univelat takaisin sitten joskus. 

Join kupin teetä, luin lehden ja lähdettiin lenkille.

Siellä havaitsin olevani kovin hyvällä tuulella ja virkeä kaikesta huolimatta, joten kotona lenkin päälle kuppi kahvia ja yleistä hääräämistä. mm pyykin pesun muodossa.

Ilokseni posti toi kivan kirjekuoren eli tilaamiani siemeniä.
Olen tosin hyvin varhaisessa eikä näitä voi vielä kaikkia laittaa. Mutta ainakin jotain voin jo suunnitella ja bellikset ajattelin kyllä laittaa taimettumaan hyvissä ajoin, että ne voisi siirtää ulos kukkapenkkiin (jota ei vielä ole....) ilahduttamaan vuosittain.

Kaipa siinä nyt käy niin, että kaadun naamalleni punkkaan illalla todella hyvissä ajoin. Seiska ei ole luultavasti liioittelua. Ja nukun aamuun. Rytmi kääntyy sillä sitten itsekseen. Toivottavasti.

Hiilihydraattihimo on mieletön ja olo krapulainen.

Annan mielelläni nuorempien ja vapaaehtoisten tehdä jatkossa yöt, ei ole kyllä itselleni sopivaa hommaa. (Seuraavassa listassa on vielä kaksi suunniteltuna.... ääääh!)

Tyhyä ja käsitöitä

Otsikko on tarkoituksella hämäävä. Minähän siis EN. ASKARTELE. Saati tee käsitöitä.

Mutta koska sairaala järjestää vuosittain tyhy-retken Tampereen käsityömessuille, lähdin taas parin hyvän kaverin seuraksi, koska pari vuotta sitten käyneenä se oli kuitenkin kohtuullisen viihtyisät.

Jääkaappimagneetteja

Havaintoja messuista:
- ihmispaljous ahdistaa aina, vaikka paikalle hakeutuu vapaaehtoisesti
- tänä vuonna myynnissä ei ollut juurikaan tarvikkeita tai ideoita, vaan valmista kamaa
- hintataso pieksi lentokentänkin, erityisesti missään elintarvikkeissa  *shock*
- päivä ilman ruokaa ei ole allekirjoittaneelle hyväksi! Leipä ja kahvi ei riitä!
- vuoden 2019 "tonttuovi" eli hitti on selkeästi lasihimmelit ja makrame-sidonta
- edellisistä johtuen oli kohtuullisen halpa keikka, poislukien syömiset

Aikataulu oli väljä, mutta koska ihmisen on pakko jossain kohtaa istuakin, meillä meinasi tulla kiire ja yksi halleista jäi huonolle kiertämiselle. Eipä silti, en jaksa uskoa, että ne pari käytävää lisää olisi tuoneet mitään ahaa-elämyksiä sen kummemmin.

Possumunkkeja,

kirjaimellisesti 

Sen verran ostin, että löysin Forsmanin tee-osastolta kerrassaan suloisen joulukalenterin itselleni.  Minähän aloitan aamuni aina teellä, vaikka muuten juonkin järjettömiä määriä kahvia.....
Lisäksi mukaan tarttui muutama paketti teetä. Arvostan sitä, että ovat kehittäneet 100% biohajoavan kartiopussin niiden nailonsukkahousujen sijaan, mitä kilpailija (Lipton, käytetään nyt nimeä reilusti) käyttää omissaan.
Suloista ajatella, että koko joulukuun saa ottaa aina uuden ja erilaisen teen aamulla haudutettavaksi.

Toinen löytö oli noitapallo.
Olen kovin ihastunut noihin lasipalloihin, oma perinteinen joulunajan markkinaostokseni.
Tähän liittyi sellainen tarina, että ennen vanhaan, 1800-luvulla Englannissa näitä puhallettiin, ja ne pitää edelleen sijoittaa mielellään talon itä-ikkunalle tai sisäänkäynnin läheisyyteen, jotta mahdolliset sisäänpyrkivät pahathenget innostuisivat menemään noihin sisällä oleviin rihmoihin tutkimaan mitä siellä on. Ne jäävät rihmoihin kiinni eivätkä pääse ulos, ja näin taloon ei tule paha henki.

Meillä mallailtiin pitkään paikkaa tälle. Halusin sen jollain tavoin näkyville itsenään, ja samalla piti miettiä, ettei se olisi sellaisella kulkuväylällä (portaiden ikkuna), missä siihen törmää joka käänteessä....
Lopulta paikka löytyi ja on jokseenkin täydellinen: eteisen oven viereinen pikkuikkuna suorastaan huusi sitä luokseen. Lisäksi takaa tuleva valo näkyy kauniisti pallossa. Olen aivan ihastuksissani. Koko talon Feng Shui on nyt järjestyksessä. *wink*


*****

Ehdottomasti pelottavaa on, että sallin itseni innostua noista himmeleistä sen verran, että olen tilannut starttipakkauksen.......  tästä ehkä lisää myöhemmin.

Pikkuisen joulua

Marraskuun alku. Sesonki pikkujoulu-seasonille.
Minä en ole mikään kova bilettäjä. Edellisistä pikkujouluista taitaa olla jo useampi vuosi.... riittääköhän neljä?

Meidän osasto nyt kuitenkin ON tämän vuoden alusta virallisesti Tyksin medisiinisen toimialueen osa, ja kun kutsu sinne tupsahti, meitä ilmoittautui aika iso porukka mukaan pirskeisiin. Pitäähän maalaiskylä tuoda kartalle!

Aamulla ylös, teetä ja koirien kanssa metsään. Kunnon lenkki alle, kotona suihkuun, kahvi ja kosmetologille. Juu, olin varannut tarkoituksella kulmien ja ripsien kestovärin tälle päivälle.

Meikin kuitenkin päätin tehdä ihan itse. Kuten kuvasta näkyy, koska en edelleenkään meikkaa mitenkään rajusti, eipä tuosta juuri kuvaa saa, että mitään ripsiväriä kummempaa olisi.

Samoin varasin kampaajan ja latvoista nipsaistiin sentti pois. Siinä ohimennen mainitsin kampaajalle, että hipat on edessä niin hän ei tyytynyt pelkästään föönaamaan, vaan kampasi.

Ai jai!! Olen edelleen niin otettu tuosta tukasta! Onhan se niin, että luottokampaaja on kyllä kuin paras ystävä: silloin paikalla kun tarvitaan eniten!! Kiitos Taru!!!

Pikkumustaa ja pikkukenkää. Vaihdoin kyllä tummat sukkahousut kuitenkin myöhemmin.

Mekko on itse asiassa lapsen jenkkituonti, hän käytti sitä niissä Prom-tansseissaan. Ihanan laskeutuva trikookangas, äärettömän miellyttävä päällä.

Pikku etkot työkaverin luona. Syötiin salaatit ja otettiin skumppaa ennen bussin kyytiin menoa.

Ihanat naiset bileissä!!

En hirveästi kuvia räpsinyt. Minusta meni hyvinkin mauttomuuden puolelle, kun osa porukkaa ei muuta tehnytkään kuin heilui tanssilattialla kameran kanssa ja koko ajan poseerasi sinne ja tänne.

Meitä lähti sinne joku kolmisenkymmentä. (Osaston koko n. 75 henkilöä.)

Kiva olla työkavereiden kanssa vähän vapaalla.

Ruoka oli hyvää. Juomat oli vapaasti. 

Bändi oli outo. (Soitti siis minusta jotain muuta kuin tanssittavaa musiikkia suuren osan, mutta kyllä se tahti siitä parani niin, että lopun Bon Jovi -veto It's my life sai vanhan tädinkin jo hyppimään!!)

Mutta kyllä vaan aamu ainoa ongelma oli: kipeät päkiät!! Sen verran jorattiin! 

Pakko ottaa pyjamassa peili-selfie yöllä 02:15 kun on menossa nukkumaan. Toi tukka ♥

(Siinä on ranskalainen letti oikealta ohimolta taakse. Kaikki oli kiharrettu ja sitten pinneillä letin häntä kiinni ja niistä kiharoista sellanen pömpylä tuohon korvan taakse!)

En sitten purkanut kaikkia 30 pinniä päästäni yöllä vaan nukuin kampauksen kanssa.

Ei parhaita ideoitani: niska oli aamulla jumissa kun ei voinut kylkeä kääntää eikä edes kääntyä selälleen. Unta sentään sain joku 5-6 tuntia.

Ainoa miinuspuoli koko bileistä oli, että meille alunperin ilmoitettiin niiden kestävän klo 01:00 saakka ja niinpä meidän bussi pyydettiin paikalle silloin. Muuten kiva, mutta paikka pistettiin kiinni 23:30 ja meidät siirrettiin pihalle...... 

Noissa vaatteissa meinasi tulla kyllä vähän enemmänkin vilu ja oli tympeää seistä kadulla.

Nyt vaan toivon, että kylmän tunne, joka on edelleen päällä, väistyy eikä aiheuta jälkiseurauksia!! Ei olisi aikaa sairastella, joten juon kuumaa ja lepään ja otan illalla vähän enemmän D-vitaa enkä anna itseni unohtaa sinkkiä tällä viikolla.

Hyvällä mielellä huomenna työmaalle ja tästä taas jatkoon!! 

Kesäjuhlat

Meidän osasto on kuulunut TYKSin Medisiiniseen toimialueeseen nyt vuoden alusta.
Joten kun kutsu medisiinisen kesäjuhliin tuli, meitähän oli monta samantien ilmoittautumassa, että aivan varmaan ollaan mukana.

Eilen sitten.
Mulla on ehkä parhaat työkaverit ikinä!!!  ♥

Me oltiin Team Asystooles ja vedetiin hyvin. 15 rastitehtävää, joissa tultiin neljänsiksi ja voittona saatiin nimitys järjestää seuraavat bileet vuoden päästä.

Asystole

= 

stabiili rytmi

Neljä lääkäriä ja kahdeksan hoitsua. 

Tolla porukalla tuli hyvin valmista.

Ruoka oli taivaallista, tehtävät hauskoja ja kaiken kaikkiaan meno rentoa! 

Lisää tällaista!!

Kuvien purkua

Puhelin on taas niin täynnä erilaisia "tätä voisin käyttää blogissa" -kuvia.... mutta kun tekstiä ei vaan tahdo syntyä.

Ihan alkuun tuon edellisen jutun jatkoksi tänä aamuna (19.5.) otettu kuva tuosta purosta sellaisena, kuin olen sen tottunut yleensä näkemään. Ehkä tämä kuva valaisee miksi olin niin hämmentynyt siitä vesimäärästä.

Meillä oli eilen perjantaina pakollinen koulutusristeily jälleen.
En ollut mitenkään järin innostunut asiasta etukäteen ja näin jälkikäteen ajattelen vaan, että hyvä kun on ohi. Ei siinä, mulla on oikein kivat työkaverit, mutta meillä oli sellainen aihepiiri, jonka koin ja koen lapselliseksi, ja lisäksi tapa jakaa porukka erilaisiin ryhmiin satunnaisesti ei minusta yleensä tuota kovin hyvää tulosta. Minusta ei eilenkään.

Mutta se siitä.
Amorellan kahvi oli aamulla aivan hirveää kuraa. Siis kertakaikkiaan niin kammottavaa, että jäi juomatta. En osaa sanoa mikä siinä oli vialla, mutta pahaa se oli. Pari työkaveria joi urheasti kofeiinintarpeessaan sitä, mutta minä vaihdoin teehen.

(Kesken koulutuksen oli sitten pakko hakea kunnon kahvia..... minähän jo pilkin väsymystä.)

Piknik-risteilyn paluumatkalla Gracella oli sitten buffet, joka ei kyllä petä.
Ruoka on hyvää, jonot oli maltilliset ja tajusin jättää jälkiruuallekin tilaa. Kohtuullisen hyvin siis!

Ruuan päälle pikaiset ostokset. Ne pakolliset "Kympillä neljä säkkiä Fazerin karkkeja" sekä ripsiväri (joka sivumennen ei ole pätkääkään halvempi laivalla kuin maissa, aivan turhaa ostaa se tuolta!)
Kokonaisen yhden lonkerotölkin ostin, ja sen join salavihkaa laivalla myöhemmin.
Olin autolla, joten muuten join sitten lasten drinkkilistaa läpi.....

Punainen "Red Cranberry" pitää sisällään myös holia,

keltainen Sun jotain oli aivan ihana moktail, jossa passionhedelmää.

Käytiin kannella ottamassa pakolliset kuvat, mutta tuuli oli navakka ja siellä oli kylmä.

Onneksi ihana työkaverini oli mukana.

Olisin ollut muuten siinä porukassa melko orpona....

Istuimme yökerhossa, jossa bändi soitti. Höpisimme, katselimme, nautiskelimme.
Vaikka saaristomeren on nähnyt aivan juuri maaliskuussa, on se silti todella kaunis.

Muuten päivä oli tosi pitkä ja väsyttävä. Koska paluulaivalla ei ollut muuta kuin aikaa hengailla, oli vähän tylsää joutua pakosta viettämään aika siellä. Kotonakin olisi joskus kiva olla, noin vinkkinä....

Niin, koti!

Omenapuun kukkien tuoksun voi melkein haistaa ruudun läpi!

Kotiportilta.

Toisella puolen sireeni alkamassa kukkia,

toisella omenapuu täydessä kukassa.

Enhän minä kotona ehtinyt kauaa vanheta.

Koirien aamulenkin jälkeen kamat kasaan ja paloasemalle. VPK-naisten kirpputoripäivä ja kahvionpito.

Onneksi ilma oli todella kaunis.
Harmi kyllä paikkakunnalla oli noin 8 eri tapahtumaa saman päivän aikana ja se söi meiltä osallistujia tosi paljon.

Muurinpohjalettuja myytiin kyllä ämpärillinen taikinaa -verran, mutta muuten oli hiljaista.

Hyväntekeväisyyspäivä taas

Wappu, työn juhlista jaloin, ei kun autolla

Työn juhla ja töissä sen vietin. Tarkoituksella.
Joskus oli tästä puhe, etten vieläkään ymmärrä mitä juhlimista moisessa on.
En tunnusta politiikkaa enkä todellakaan marssi....

Toki kevään loppumista, kesän alkua olisi ihan hauska ehkä juhlia hyvällä porukalla, mutta koskapa sitä Suomessa kesä alkaisi toukokuun ekana? Saati huhtikuun viimeisenä, jolloin Suomen kansa vetää ne perseet ja kutsuu sitä juhlimiseksi.....  (No hupsista, kyyninen ämmä jälleen äänessä....)

Sen sijaan todella hyvällä tuulella töissä. Työkavereille vähän munkkeja, ja pari muuta työkaveria toi muita herkkuja niin meillä oli todella kiva ruokahetki porukalla!

Kuvasta poiketen simaa en töihin vienyt.

Erehdyin maistamaan sitä vähän keskeneräisenä

ja sehän kipristeli mahassa pitkään.... 

Erittäin helposti tehty pyhätyö.

Ja hei, tänä vuonna ei satanut lunta, eikä pystynyt tekemään lumilyhtyjä portin pieleen. Sen sijaan vettä roimi kunnolla eikä harmittanut yhtään olla siistissä sisätyössä!

Jokainen tyylillään! Ei poroja tai herneitä. Tämä oli itselleni se helpoin ja paras tapa "juhlia".

Teijolla ja merellä

Jotenkin naurattaa, kun ihmiset puhuu ruuhkavuosista kun lapset on pieniä.
Minulla on ruuhkavuodet nyt pahimmillaan, kun lapset hoitavat itse itsensä, mutta haluan elää omaa elämääni.
Työ haittaa vakavasti harrastustoimintaa! Totta puhuen mitä tahansa vapaa-ajan viettoa.

Viikolla oli taas tiukka työputki niin, että teimme miehen kanssa neljä viidestä eri vuoroissa. Siinä seurustellaan sitten Post It -lappujen kanssa....

Oli kuitenkin yksi yhteinen vapaa iltapäivä, ja koska olen edelleen niin suivaantunut siitä reilun viikon takaisesta koirakohtaamisesta, enkä uskalla tuolla omalla pitkällä lenkillä nyt käydä, päätimme kokeilla pystyykö luonnonpuistossa kävelemään vai onko pitkospuut kurjassa kunnossa talvella.

Edukin oli mukana,

ei vaan tunkenut kuvaan.

Hyvähän siellä oli patikoida. Mentiin Matildanjärven ympäri ilman eväitä. (Asia, josta koirat oli hyvin ihmeissään. Ainahan meillä on kahvit ja voikkarit tällä laavulla, nyt ei ollut edes purutikkuja!)

Toki pitkospuut oli jäiset ja kokkareilla, mutta kun suo niiden vieressä oli kivassa jäässä, siihen oli tallautunut polku, mitä pitkin pääsi hyvin etenemään.

Oi, miten koirat nauttivat! Ja itsekin. Niin sielu lepää.

Aivan mielettömän ihanaa, että vielä 18:30 on täysin valoisaa. (Minähän otin otsalampun taskuun varmuuden varoiksi,)

****

Perjantaina mies heitti minut ja yhden työkaverin junalle. Treffasimme vielä pari muuta ja otimme aamushamppanjat junassa (täysin kiellettyä....) matkalla Turkuun.

Olimme tyttöjen kesken lähdössä jälleen piknik-risteilylle.

Upea päivä saaristossa.

Hyi olkoon, nuo heikot jäät.....

Auringonlasku jossain saaristomerellä

Ihanat ihmiset!! ♥

Pakollinen hissikuva

Koko homman idea oli: syödä hyvin, seurustella, nauraa käkättää, juoruta ja viihtyä. Tehtiin hyvin vähän pieniä ostoksia ja haahuiltiin vähän ympäri laivaa.

Täytyy sanoa, että niin hauskaa kuin olikin, kyllä tuollainen laivareissu, erityisesti perjantaina, on nyt niin nähty.

Suomalainen mies, kännissä kuin mikä, luulee olevansa taivaan lahja naiskunnalle, ja laiva. Hoh hoijaa....  ja hyvin iso YÖK!!

Laivalla soitti kiva bändi, mutta myös tanssilattia oli valitettavan täynnä noita känniääliöitä, joten pääasiassa istuttiin ja nautittiin vapaasta.

Minähän menin lauantaina sitten aamuvuoroon töihin, joten kun juna palasi kotiin illalla klo 21, olin jo ihan valmista kauraa nukkumaan.

Työpäivän kyllä väsytti aivan sietämättömästi. Olin tehnyt ilta-aamu -yhdistelmää (mitä en yleensä tee), ja viikon yöunet oli olleet vaatimattomat kautta linjan.

Pikku päiväunet sohvalla ja sitten terassikahvit, kevään ensimmäiset! 

Nämä kaksi pyöriskelemässä terassilla (missä ei siis vielä voi istua), ja hyvät kahvit.

Kyllä kelpasi.

Siihen perään tuhti iltalenkki ja sauna, ja elämä olikin hyvin reippaasti voiton puolella.

Isompi tytär oli tehnyt omassa työssään jonkun tavoitteen ja voittanut käyttöönsä ihka uuden Minin (auton siis), ja tulivat lauantaina sitten saunomaan ja jäivät yöksi.

Sunnuntaina tein majatalossa vähän tavanomaista paremman aamupalan tarjolle, ennen kuin jatkoivat matkaa Helsingin suuntaan:

Vähän bageleita ja munakokkelia tavanomaisten leikkeleiden rinnalla. Ai että!!

Ipana teki vähän paremman bagelin itselleen....

Väriestejuoksu 2017

Kuten viime vuonna, myös tänä vuonna otimme työporukalla startin tällaiseen työhyvinvointia tukevaan yhteiseen hassutteluun.

Maassa makaava nuori mies oli meidän "kesäpoika". Valmistuu sairaanhoitajaksi tulevana jouluna ja lähti ihanasti mukaan pelkästään tsemppaamaan ja kuvaamaan.

Paitojen selän teksti "Sisu ♥" liittyy osaston tunnukseen Sisukkaat ja Sydämelliset.

Pari minuuttia starttiin, tässä vielä varsin puhtaina.

Sitten pölisi....

Hauska tapahtuma!

Missä muualla aikuiset saisi hassutella noiden ilmatäytteisten esteiden kanssa ja hyppiä kengurupalloilla?

Sekalaisia juttuja eli ei päätä, ei häntää

Jonkun naistenlehden välissä oli näyte El'Vitalin hiusnaamiosta, jossa on savea, ja joka hierotaan kuiviin hiuksiin ennen pesua. Kiinnostuin ylipäänsä juuri tuosta shampoosta, koska oma päänahkani on melko herkkä, ja savi lienee yksi niitä luonnollisimpia juttuja.....
Joten tämä näyte pääsi testiin. (Tosin siihen meni aikaa, koska en tajua tällaisia "ennen pesua"-juttuja joten olin aina tukka märkänä kun muistin.....)

Vivin koekeittiö esittää:

Havaintoja: ei ollut todellakaan mikä helppo levitettävä. Tarkoitus kahnata se hiuspohjaan, ja siinä kuivat hiukset sitten joka puolella....  noh, lopputulema oli lähinnä sininen. (Saa nauraa vapaasti.) Millähän sen kuuluu levittää? Itse käytin sormia mutta lähinnä se jäi hiuksiin ja vähemmän sitä päätyi päänahkaan.

Yhden kerran kokemuksella en ota kantaa toimiko se vai ei. Tuskin ostan tuotetta, sen verran ällöttävä se oli käyttää.

****

Kesällä jäi kolme työkaveria eläkkeelle. Nyt menneellä viikolla toimittivat meille ihan pikkuriikkisen vaatimattoman kakun, koska silloin heinäkuussa kun talo tarjosi eläkekahvit, he kaikki jäivätkin itse asiassa viettämään hyvin ansaittuja ja jäljelle jääneitä lomapäiviä, ja virallinen eläke alkoi nyt.

Tuossa kakussa oli mittaa halkaisijaltaan 65 cm, pahvimuki vierellä vähän antamassa mittakaavaa....

NAM!!

****

Erään kerran yövuorossa. Kerrankin rauhallista ja mukavaa. Puolitoista sukkaa. Jipii. (Tuskin koskaan neulon muuten kuin yövuorossa.... enkä sitäkään kuin talvella.)

Lanka, niin omalla tavallaan hauska kun muuten onkin, on muuten oikeasti aika silmiä särkevän rasittava neuloa.

Seiskaa veikkaa ja lankanimi Polkka.

****

Perniön kirkon vaahteroissa oli viikolla vielä joitain lehtiä jäljellä, näyttivät jotenkin niin kauniilta pilvisenä päivänä tuon kellotapulin edessä.

Kotimatkalla lenkiltä oli pakko napata kuva. Oma koti mäen päällä, ei ihan näy kuvassa.

****

Koti siivottiin oikein nurkasta nurkkaan. Ikkunat on pesemättä ja sitä toivoisin tehtäväksi, koska ainakin olkkarissa on hurjasti täplää ja roisketta: minähän suihkutan kasveja vedellä päivittäin.....

Takkatulta on saanut nyt poltella harva se päivä. Toistaiseksi riittää kerran päivässä.

Huumoripläjäys: Vilkaisin Bull Mentulan kirjaa kirjakaupassa ja hänellä oli sanonta lempiväreistään: auto oltava musta, kengät punaiset ja koti valkoinen.

No, meillä valkoiseen lisätään kyllä aika lailla muitakin värejä. Tuli vaan heti tästä kuvasta mieleen....

****

Valkoisesta puheenollen....  

Olen nyt muutamia juttuja ostanut facebookin kirpputoreilta. Pari ontelokuteesta virkattua mattoa, joihin olen enemmän kuin tyytyväinen, ja nyt viimeksi tilasin ihan varta vasten omalle ruokapöydälleni oikean kokoisen (lue: järkyttävän pitkän) kaitaliinan/poppanan samalla tekniikalla. 

Olen ihan valtavan tyytyväinen. Toivoin punaista. Jouluksi laitan alle valkoisen koko pöydän liinan ja tuo saa olla vain väripilkkuna, mutta meidän keittiöön sopii punainen myös muuten. Tykkään aivan hurjasti!!!

Mainosrahaa tai muita bonuksia en mistään bloggaamastani asiasta saa, joten voin kertoa, että facebookista löytyy siis ryhmä nimeltä JK-Koukussa. Tekijä on siis ryhmän ylläpitäjä. Noita kuoseja eli erilaisia rei'ityksiä oli sitten monta. Tykästyin tähän ensin enkä sitten halunnut vaihtaa, vaikka kieltämättä monia tosi kauniita malleja oli. Myös virkatut tabletit jäi kiinnostamaan, ehkä toisenvärisenä... 

****

Jälleen kerran eräs lempilenkkini. Olen vältellyt kävelemästä siellä hirvikärpästen vuoksi, lisäksi poikakoiran jalkaongelmat tekivät sen, että halusin tepsuttaa mieluiten tasaisella.

No, nytpä taas käytiin.

Tuosta menee polku..... *ruma sana*

Eipä silti, kokonaisuutena tähän mennessä kaikkein parhaiten harvestoitu metsä: siellä on edelleen polut ja totta puhuen ei näytä niin raiskatulta kuin moni muu metsä, missä olen erehtynyt hakkuiden jälkeen kulkemaan.

****

Hännänhuippuna tyttären toive syyslomaviikolle: voidaanko mennä leffaan?

Itse ahmaisin tuon kirjan päivää ennen, lomalla kun olin, ja niinpä suunnattiin tiistai-iltana viihteelle.

Hienoa ryminää. Minä nyt en ole mikään elokuva-arvostelija, mutta tykkäsin niistä mielettömistä taidehistoria-jutuista, maalauksista ja historiasta, upeita maisemia, ja nokkelasti puettu tällaiseen draamaan ihan oikeat jutut. 

Muuten kaksituntinen kului niin, että eipä tarvinnut mitään suuhunsa laittaa, hyvä että hengittää ehti. Ihan taukoamatonta menoa ja meininkiä, siis hyvällä tavalla.

Tykkäsin.

Minä nyt tykkäsin myös kirjasta. Ja tähän mennessä kaikista Dan Brownin kirjoista.... muita leffoja en ollut nähnyt ennen eilistä, jolloin koko perheen kesken tuijotimme omasta telkkarista kirjastosta lainatun Da Vinci koodin, joka sekin oli hieno...

Tykkään tuosta lapsesta, koska hänen ansiostaan/takiaan olen tänä vuonna käynyt enemmän leffassa kuin edellisten 20 vuoden aikana yhteensä.