Varoituksen sana!
On paljon mahdollista, että tämä teksti tullaan poistamaan. Stalkkaajat ja muut paskan levittäjät, älkää vaivautuko. Teidän mielipiteitä tuskin julkaistaan tai poistetaan joka tapauksessa. Sitäpaitsi ette pysty sanomaan mitään mitä en olisi jo kertaalleen itselleni sanonut.
Kun tarpeeksi väsyttää ja vituttaa, alkaa olla tunne, että antaa mennä.
Tää on ollut pitkä kesä.
Oli viikkoja, kun tehtiin yksin puhelintyötä. Oli viikkoja, kun päivässä piti vastaanottaa 15 potilasta. Hyvässä pössiksessä meni, loistava porukka kun töissä on.
Oli viikkoja, kun tehtiin yksin puhelintyötä. Oli viikkoja, kun päivässä piti vastaanottaa 15 potilasta. Hyvässä pössiksessä meni, loistava porukka kun töissä on.
Taisi silti syödä naista.
Kotona taas. Kaksi vuotta olen toivonut projektia. Uskoin jo hetken, että tänä vuonna on se kesä. Eipä ollut.
Toinen projekti, jota sitäkin on kolme vuotta suunniteltu, meni maaliin päivässä. Mutta kun "en mä muistanut", "en mä huomannut"...
Voiko mikään missään ikinä loukata enempää kuin tajuta, että olet niin vähän arvoinen, että sun toiveita ei mitenkään voi muistaa tai huomata?
Loma on kulman takana. 4+1 herätyskelloaamua.
Päätöksen paikka.
