Good Morning, Vietnam!!

 

Tammikuussa 2023 jouduimme sanomaan heipat pojalle, joka muutti Vietnamiin. Saman vuoden joulukuussa tekivät lyhyen viikon reissun Suomeen, mutta sen jälkeen olemme lähinnä viestitelleet WhatsAppissa, joten nyt oli meidän aika lähteä katsomaan mihin ovat kotiutuneet. Kesäloma siis venähti  vähän pidemmälle syksyyn, mutta olipahan odotettavaa.

Jotta retkeen saataisiin vielä yksi askel lisää, muuttivat elokuussa eli vajaa pari kuukautta ennen suunniteltua reissua etelämpään, joten hankimme vielä yhdet lentoliput matkan varrelle.

Luonnollisesti viikkoa ennen lähtöpäivää, Israel alkoi pommittaa Dohaa. Finnair lähetti ystävällisen viestin, jossa kertoi, etteivät aio lentää sinne pommien vierestä. Nice. Otin yhteyttä Qatar Airwaysiin, jonka liput olivat, ja he kertoivat sen olevan täysin oma henkilökohtainen helvettimme, miten pääsemme paikalle, mutta kone lähtee Dohasta eikä lippuja voi vaihtaa.... vielä enemmän nice.

Saatoin valvoa viikon yhtä soittoa ja stressikerroin oli melkoinen. Siinä vaiheessa kun ajoimme kentälle, rytmihäiriöt olivat sitä luokkaa, että mietin joudutaanko laskeutumaan Eurooppaan.....

Jätin myös kotiin ohjeet koirien jatkosijoittelusta ja mistä löytyisi pankkien tunnukset yms, koska olin melko varma, ettei tästä reissusta hengissä selviä.

Mutta vihdoin siis: Helsinki - Doha - Hanoi - Da Nang ♥ 

Da Nangin lohikäärmesilta, Cau Rau.

Ilmeisesti se sylkee tulta viikonloppuiltaisin, tätä emme nähneet.

Linkin takana jonkun toisen ottamia kuvia, aika huikeita. 
Me emme päässeet sillalle jalan.

Perjantain vietimme vielä päivän osalta kaksin, nuoriso oli töissä, ja sovimme, että ihmettelemme kaupunkia itsekseen ja otamme yhteyttä työpäivän jälkeen. 

Kävelimme tosiaan Han-joen silloille, kaupunki on kuuluisa seitsemästä sillastaan, joista yksi on muotoiltu lohikäärmeeksi. 

Tuossa helteessä (+30°C) vitosen kävely oli melko rankkaa. Onneksi juomapulloja pystyi ostamaan joka kadunkulmasta. Siltojen välimatkat olivat sen verran pitkät, ettei pystynyt ajattelemaan kävelevänsä lohkäärmesillalle saakka. Harmi.

Altaalla pieni hetki lepoa jossain kohtaa iltapäivällä.

Hotelli sijaitsi kadun ylityksen päässä rannasta. Kuvassa näkyy hyvin hennosti valkoinen piste vuoren seinämää vasten. Siellä seisoo Lady Buddha, patsas, joka vartioi kaupunkia etäältä. Sen takana oleva vuori on taas suojelukohde apinoille, tästä lisää alempana.

Rantaa oli tässä kohtaa 45 km (!!!), mutta se toki jatkuu vielä etelään mennessä muutaman vastaavan vuoristonyppylän jälkeen käytännössä koko matkan maan eteläosaan saakka. 

Meduusa-kohtaamisen jälkeen en ole uinut luonnonvesissä, ja täälläkin aallokko pöllytti pohjahiekkaa sen verran, ettei pohjaan nähnyt, joten minua ei rantaan saanut. Toisaalta emme tulleetkaan lomalle makaamaan auringossa, joten menetys ei ollut kovin suuri. 

Tämän verran "makasin auringossa", että sain kuvan.

Lähinnä lukemista varjon alla.

Perjantai-iltana käytiin yhdessä syömässä ja suunniteltiin retkiä ja tekemisiä. Nuoriso oli ihanasti järjestänyt itselleen vapaata niin, että pystyivät olemaan retkillä aamusta iltaan.

Tosin viikonlopuksi ennustettu Bualoi-taifuuni oli tulossa emmekä tienneet mitä tuleman piti.....

Hotellin etuovet suljettiin täysin ja vuorattiin levyillä ja hiekkasäkeillä. 

Kulku kellarin kautta toiselle puolen rakennusta.

Myös ulkoministeriö katsoi asiakseen lähettää sekä sähköpostia että txt-viestin asiasta.

Saattoi vähän jännittää, että mitähän sieltä tulee....

Lauantaina aamulla sitten satoi kunnolla. Meri oli hurja. Koko ranta käytännössä huuhtoutui aaltojen alle eikä todellakaan tehnyt mieli lähteä aamulenkille rantaan. 

Suomalaisella sisulla ostimme hotellin kaupasta sateenvarjot (mikä älytön idea!!!) ja lähdimme kuitenkin kaupungille. Lounasta piti joka tapauksessa saada. 

No, kepeistä ei juuri riemua olllut mutta sade oli lämmintä ja tuulesta huolimatta emme palelleet. Lounaskin löytyi. Olo oli märkä mutta huvittunut. 

Illemmalla nuoriso mopoili hotellille ja toivat meille sadetakit, maailman paras keksintö!!! 

Käveltiin sateessa etsimään ruokapaikkaa, syötiin ja päädyttiin Da Nangin museoon. Todella mielenkiintoinen historia tällä maalla. Kiinnostuin ja selvittelen vielä lisääkin, koska en ollut varsinaisesti tajunnut, että he ovat itsenäistyneet vasta viitisenkymmentä vuotta sitten. 

Myös Jenkkien sekaantuminen sotaan silloin 70-luvulla toi "jännittäviä" ilmiöitä, kuten esim. Agent Orangen, jonka vuoksi tänä päivänä jo kolmas sukupolvi tietyissä perheissä saattaa kärsiä tuon tuholaismyrkyn aiheuttamista vammoista sen kerääntyessä elimistöön ja ilmeisesti siirtyessä myös seuraavaan sukupolveen. (Jotkut videot olivat todella karua katsottavaa....)

Da Nangin lentokenttä on rakennettu pahimmin saastuneelle alueelle, ettei siihen rakennettaisi kenenkään koteja. Poika sanoi, että olivat pohtineet tietynlaisen vedensuodattimen hankkimista, jotta hanavedestä saisi puhdistettua juotavaa. Ongelma vaan oli se, että puhdistus poistaa toki ameebat, bakteerit yms mutta ei esim. raskasmetalleja. Olivat tulleet siihen tulokseen, että jumppaavat mielummin muutaman 20 litran vesiastian aina kämpille juomavettä kuin ottavat riskin.... 

Sivumennen: kävi kyllä tuuri, ettemme jääneet Hanoihin. Bualoi oli iskenyt sinne pahasti ja kaupunki tulvi todella runsaasti, paikoin reiteen saakka. Näimme joitain videoita, joissa ihmisiä evakuoitiin veden noustua liikaa. Miniäkokelaamme kertoi, että ongelma ei ole yksi se, mitä viemäreistä nousee pintaan, vaan se, ettei viemäreissä ole kansia tulvan aikaan ja kävely kaduilla on hengenvaarallista, kun saattaa tipahtaa siis kaivoon.... 

Muuten nuorisoa harmitti alkuun, että tulimme tähän vuodenaikaan. Da Nangissa kun tämä on rainy season kun Hanoissa taas piti olla paras mahdollinen ajankohta. Mutta tuurilla seilattiin ja taas kokemusta rikkaampana. 

Jatkossa tuo olisi täydellinen kohde esim. keväällä, joskin auringon vuoksi tämä oli paras mahdollinen ajankohta, kun oli vähän pohjaa Suomen kesästä eikä palanut niin herkästi. Suomen talvikalpea kyllä kärähtää rasvoista huolimatta.

Sateen jälkeen poutasää.

Myrsky oli vienyt osan rantahiekkaa mennessään....

Perinteinen aamulenkki rantsussa,

kilsan verran suuntaansa

Maanantaina otettiin museojuna alle ja junailtiin muutama kymmenen kilometriä rantaa pitkin pohjoiseen, Huen kaupunkiin. 

Siellä oli sodan aikaan suurimmat taistelut, siellä on myös sellainen ulkoilmamuseon tyyppinen paikka, jonne oli varattu opas meitä kuljettamaan. Valtava alue läpikäytäväksi ja todella paljon nähtävää. 

Hieno paikka!

Jalat alkoivat painaa kun oli kävelty alueella kolmisen tuntia.

Mainioita kahveja. 
Suomalaisittain kummallisia, mutta ah, niin hyviä.

Yläkuvassa matcha latte sekä kookoskahvi,

alakuvassa maissikahvi (pop corn)

Paras kahviseura ♥

Hotellilta pojan kämpille oli n 7 km. He kulkivat välin aina mopolla. Kypärät sai jättää hotellin respaan säilytykseen.

Heidän asunnon lähellä on ns. marmorivuori. Sieltä lohkotaan edelleen marmoria ja tekevät niistä patsaita. Varsin hienoja patsaita olikin kadun varren kivenlouhimoissa esillä. Hitsin harmi, että jopa sellainen pieni kivilyhty painoi varmasti yhden sata kiloa. (Kokeilin nostaa irtoavaa kansiosaa ja se yksistään painoi todennäköisesti 20 kg...) Muuten olisin halunnut ehkä tuoda jonkin sellaisen kotiin. 

Marble Mountain

Otimme iltapäivällä taksikyydin, kun me kaksi olimme ensin seikkailleet pojan kämpille. Vietnamissa ongelma turistin näkökulmasta on se, että juuri kukaan ei puhu sanaa enempää englantia. 

Joten näytin taksikuskille google-kartasta paikkaa. Lähdimme matkaan ja mainitsin samalla, että siinä vieressä on Marriot-hotellin iso resort.... no, taksi kurvasi Marriottin pihalle n. kilometriä ennen oikeaa paikkaa emmekä saaneet häntä ymmärtämään, että paikka oli vähän väärä. 

Kävelimme siis loppumatkan. Siinä on toinen Marriotin resort aivan tien toisella puolella.... kukapa näistä pitäisi lukua. 😆

Perille kuitenkin päästiin. Ja matka jatkui Hoi Anin kaupunkiin 20 km etelämpään.

Hoi Anissa on jokailtainen lyhtyfestivaali. Ihmiset voivat ostaa pienen paperilyhdyn, johon sytytetään kynttilä ja se asetetaan kellumaan jokeen. Joessa on samalla satoja veneitä soutajineen, niiden kyytiin pääsee laittamaan lyhtynsä matkaan.

Lyhdyn mukana lähetetään hyviä ajatuksia ja toiveita tulevaisuuteen. Kivan näköinen illan pimeydessä.

Kaupunki oli kauniisti rakennettu, joskin hyvin turismille annettu. Oli kauppaa jos jonkinlaista, mutta viehättävä ja kaunis paikka.

Olisin halunnut tuoda näitä lyhtyjä kotiin tusinan,

eivät vaan ole kokoontaitettavaa mallia....

Ensi kerralla yksi kova matkalaukku pelkästään näille.

Seuraava päivä olikin viikon kohokohta.

Olin etukäteen lukenut, että alueella on jonkinlainen silta, jota pitelee kiviset kädet. Ilmeinen nähtävyys, ja vain pienen matkan päässä. Minähän luulin, että sinne siis ajellaan taksilla, katsellaan se silta ja kävellään sillä, ja etsitään ruokapaikka ja tullaan takaisin. Paljonpa tiesin. 

Ihmettelin, kun nuoriso katsoi minua hämmentyneenä, että "se on kokopäiväretki" kun totesin, että ehditaan vaikka mitä sitten sen jälkeen.....

Ba Na Hills.

Alku oli siis köysirata. Alue on 1500 m korkeudessa ja köysiradan pituus 5 km.

Tällaiselle dinosaurukselle ja dinosauruksiin hullaantuneelle ihmiselle tuo paikka huusi dino-puistoa. Odotin tuolla alapuolella olevassa viidakossa olevan vaikka mitä... 😄  

(Ja kun kehittävät paikkaa, en ihmettelisi, vaikka sinne jonain vuonna laitettaisiin parit kookkaammat dinosaurukset vähän hätkähdyttämään yläpuolella kulkevia ihmisiä....)

Kun ylös päästiin, en ensin tahtonut tajuta minne oltiin tultu. Tämä on siis jonkinlainen teema-puisto, sisältää myös kaikenlaisia ajeluita tyyliin Linnanmäki, mutta järjettömän kokoisella alueella aivan kaikkea mitä kuvitella saattaa. Aloin pikkuhiljaa ymmärtää, miksi kyse oli kokopäivän retkestä....

Atlas

Golden Bridge

Paikka oli niin mieletön, ettei sitä pysty kuvailemaan. Meillä meni siellä kirjaimellisesti päivä, ehdimme juuri ja juuri viimeiseen alastulevaan köysirataan. Olin haltioissani sillan näkemisestä.

Teimme myös retken Lady Buddhan patsaan takana olevaan viidakkoon, jossa elää uhanalaisia Douc Languri-apinoita. Niitä suojellaan siellä napakasti ja ovat onnistuneet saamaan kantaa kasvamaan jonkin verran. Meillä kävi uskomaton munkki, että onnistuimme näkemään useamman perheen.

Ensimmäinen ajatus oli, että tuota tekisi mieli kiskaista hännästä.... 😂

Itse apina

♥

Loma oli siis tältä vuodelta hyvin aurinkoinen.

Paluumatkalla en jaksanut stressata enää hengissäselviämisestä. Joskin jouduin toteamaan, etten jaksa käsittää joidenkin ihmisten itsekkyyttä ja sitä, miten säännöt on tehty muita kuin itseä varten. 

Meillä oli 10 tunnin lay over Dohassa keskellä yötä. Kentällä on ns. hiljaisia huoneita, joissa on jonkinlaiset lepotuolit nukkumista varten. Arabivaltiona huoneet on erikseen naisille ja miehille, joten eriydyimme omiin puoliimme ajatuksena koettaa saada torkuttua edes vähän. 

No, naisten puolella hiljaisuudesta ei ollut totisesti tietoakaan. Jotkut kun pitävät oikeutenaan soitella kavereille ja pälistä puhelimessa melko suureen ääneen. Myös pienten lasten tuominen huoneeseen silloin, kun eivät ole väsyneitä, ei varsinaisesti tee olosta hiljaista....  

Lisäksi iäkkäämpi pariskunta tunki huoneeseen molemmat, josta taas jotkut muut ottivat melkoiset kierrokset ja äänet nousivat kun herraa yritettiin poistaa naisten puolelta. Lopulta lentokenttähenkilökunta tuli apuun ja mies lähti kiukutellen pois. Oma puolisoni kertoi jälkeenpäin, että oli mennyt miesten puolelle ja sielläkin häntä oli jouduttu tiukasti komentamaan pitämään suunsa kiinni.

Nukkuminen jäi siis haaveeksi. 

Niin paljon kuin Qatar Airwaysia on kehuttu, täytyy sanoa, että maksettuani ylimääräistä paremmista paikoista, olin erittäin pettynyt koneen ahtauteen ja epämukavuuteen. En tiedä mistä maksoin, koska mielestäni en saanut rahalle vastinetta. Jatkossa tiedän kokeilla muuta reittiä.

Lomasta jäi kuitenkin hyvä mieli. Ihanaa, että lapsella on kaikki hyvin. Oli myös melko huikeaa tajuta, että niin se vaan tilaa ravintolassa paikallisella, samoin keskusteli tullessa taksikuskin kanssa jotain. ♥ Kertoi kyllä, että Hanoin Vietnam oli helpompaa murteesta johtuen. Mutta maassa, jossa kieltä on pakko puhua saadakseen asiat hoidettua, sitä oppiikin. 

Perhe ♥

Pieni loma täynnä tohinaa

Rakas ystäväni oli muinoin au pairina New Yorkissa. He ovat pitäneet yhteyttä perheen kanssa ever since ja nimenomaan tämän perheen luona olimme reilu pari vuotta sitten Seattlessa. Tänä kesänä oli sitten heidän vuoronsa tulla Suomeen, ja olin pyytänyt muutaman lomapäivän tuohon viikkoon voidakseni olla "seurustelija" kun ystäväni oli auton kuljettaja. Tarkoitus oli siis esitellä heille Suomea eri puolilta hyvin lyhyellä visiitillä.

Keskiviikkona ajoin kohti Naantalia, jossa kävimme suloisessa vohvelikahvilassa. Tuolla on ajoittain kaksi basset hound -rotuista koiraa "töissä" viilennysmanttelit päällään, mutta sattuivat olemaan lomareissulla juuri meidän piipahtaessa paikalla. Vohvelit olivat hurjan hyviä, suosittelen ja aion itsekin mennä paikalle vielä toisen kerran.

Naantalin vanhaa kaupunkia piti tietenkin ihmetellä, myös pressan läsnäolo oli Kultarannassa tiedossa lipun ollessa salossa (ei taida näkyä kuvassa). Muumit ovat asia, jota en varsinaisesti ymmärrä yhtään. Jenkit kuitenkin ovat ihastuneet Muumeihin, joten myös niitä ihmeteltiin lähinnä putiikeissa. Muumimaailmaan emme sentään menneet...

Illaksi he ajoivat vielä toisen tuttavaperheen luokse. Tämä pariskunta tyttärineen oli tuolloin reissussa mukana, joskaan eivät asuneet meidän kanssa samassa kämpässä vaan omassa AirBnb:ssä. Minä palasin tuolta ajoissa kotiin, koska kesälomalle oli laskettu muutakin tehtävää....

Torstaina lähdimme ajoissa liikkeelle kohti Uuttakaupunkia. 
Noh, Uki on Uki. Kaunis kesäkaupunki mutta eipä siellä juuri mitään spesiaalia ole sen jälkeen, kun sen on nähnyt. Söimme hyvin ja ajelimme esittelemässä muinaisia asuinpaikkoja ym (Olemme siis tavanneet ystäväni kanssa Ukissa joskus syksyllä 1990....)

Ukista jatkoimme Kustaviin, jossa upea keramiikkapaja sekä lasinpuhaltamo "Paratiisipaja" toimivat.

Nämä lasit olivat aivan valtavan kauniita ♥

Perjantaina vuorossa oli saaristo eli käytännössä Nauvo sekä Korppoo. 

Nauvossa on täysin käsittämätön Länsi-Afrikkalaista (Benin) tekstiilitaidetta tekevä suomalainen taiteilija ateljeineen ja myymälöineen. Vaatteet olivat uskomattomia, seinätekstiilit myös, ja paikka on niin syrjässä kaikesta, että onneksi paikallisopas oli asiasta maininnut etukäteen. 

Illaksi tulimme meille pihalle saunomaan ja grillaamaan. Heillä on Seattlessa kaksikin saunaa ja toinen niistä on parhaillaan remontissa. Tuli puhe alakerran saunasta ja siinä ikään kuin rakensimme senkin jo uudestaan. Eihän sitä tiedä, voisihan sitä matkustaa sinne oikeasti vielä rakentamaan kun itsellä siitä kokemusta on..... 

Lauantaina minut noukittiin kyytiin aamulla ja suuntasimme kohti Porvoota. 
Pysähdyimme matkalla Lohjan ABC:lle ja täytyy sanoa, ettei itse osaa edes ajatella sitä hämmästyksen määrää, että kyse on kuitenkin "vain huoltoasemasta". Onhan siellä niin paljon kaikenlaista, että olivat ihan innoissaan huoltsikasta.

Porvoo nyt on aina kiva. Söimme hyvin kevyen lounaan, koska illaksi oli suunniteltu päivällinen.

Kerro käyneesi Porvoossa 

kertomatta, että kävit Porvoossa....

Vanha kaupunki oli kiva. Kirkko oli harmi kyllä kiinni, joten sisältä emme sitä nähneet. Ulkopuolelta on kuvattu runsaasti ja tässä vaiheessa viikkoa meidän kummankin aivot olivat jo sen verran sekaisin kielistä, että totesimme yhteen ääneen ihan hiljaa toisillemme "joku puhuu täällä suomea...." ja tajusimme samantien missä olemme ja repesimme nauruun.

Porvoosta ajoimme Herttoniemeen Marimekon tehtaanmyymälään, koska siinä on suomalainen merkkituote, josta ulkomailla tiedetään ja jonka laatu tunnetaan. (Itsellä on vähän kyllä epäilyksiä tämän suhteen, taitavat tehdä Kiinassa nekin tätä nykyä.....)

Helsingissä annoimme heidän kirjautua hotelliin, ajelimme vähän ympäriinsä ja päädyimme syömään Löylyyn, joka on maisemaltaan varsin erilainen ja koska sää oli ollut mainio, tosi upea paikka ruokailulle.

Viikko, tarkemmin neljä päivää, meni tosi vauhdikkaasti. 
Sunnuntaina lähdimme miehen kanssa lenkittämään koiria ja aloitin selittämään jotain, kunnes tajusin, että mies naureskelee ja tuijottaa.... 

Sanoin "What?" ja hän repesi, että "saa puhua ihan kotimaista"....  joten jatkoin sitten ihan omalla. 

Löylyn lyömä,

katolta maisemaa

Jenkit jatkoivat sunnuntaina matkaansa kohti Reykjavikia ja kotiaan. Me ajelimme rauhassa kotiin illalla ja totesimme, että oli kiva viikko.

Ei käynyt työasiat mielessä kertaakaan. Sikäli tehokas loma.

Sunnuntaina oli ystävien tyttären konfirmaatio, joten pääsimme iltapäivällä juhliin. 

Maanantaina oli vähän voipunut olo. Unen määrä jäi vähän minimiin viikon aikana ja koska en kestä näitä helteitä oikein hyvin, tässä on muutama viikko jo nukuttu huonommin. Luotan kuitenkin siihen, että syksy ja viileys saapuu liiankin pian, joten mennään kesä torkkumalla jos on pakko.