Suomen kesä, vappu tulee

Olipa kerran hoitaja, joka päätti haistattaa pitkät koko koronalle ja lähti kauppareissulle....

Ei. Ei tämä satu ihan näin oikeasti mennyt.

Mutta kävin silti kaupassa. Koska täysin vahingossa olin saksalaisen marketin hoodeilla muutenkin, piipahdin todella pitkästä aikaa sinne.

Linnunpesiä marengista.

Päällä Bailey'sillä maustettua juusto-kermavaahtoa.

Elämä jatkuu arkiseen tapaansa.

Koiria lenkitetään, oli arki tai pyhä. Miehen iltavuoroista johtuen sain tossuihin monta kilometriä menneellä viikolla. Meillä koiralenkit on nimittäin nykyään tehtävä erikseen: ensin Bonon kanssa sellainen tunnin metsälenkki ja siihen perään Edun kanssa pieni puistokävely, jolla Pappa saa lukea uutiset ja tehdä tarpeensa.

Puistossa oli keskelle vanhaa pappilan nurmikkoa noussut kasa skillaa. 

Näytti kivalta: kuin pieni lampi.

Käpy keräsi käpyjä

Minähän olen keräillyt käpyjä milloin mistäkin ja tuonut niitä tuliaisina. Yhdet Jenkeistä tuodut Bono söi pentuna, onneksi Ipana keräsi uusia samasta kansallispuistosta pari vuotta sitten.

Olinkin iloisesti yllättynyt, kun meidän vanhan, jo puretun lukion, pihapiiristä löytyi satoja Sembramännyn käpyjä pudonneena. Keräsin niitä vähän läjään ja ihailin. Minusta noissa jättimäisissä kävyissä on jotain niin supersympaattista.

Väittävät, että vappu on tulossa.
Ilmankos kelit muuttuivat taas kylmäksi. Öisin on pakkasta!!! Hrrr....
Inhottavinta on se, että autonratti on jäätävän kylmä pitää kiinni kun ajaa töihin.

Koska olen niin tottunut suurperheeseen, en aina (aktiivisesti) muista, että meitä on tässä taloudessa enää kaksi.
Ämpärillinen simaa lienee melko kookas annos kahdelle.
Laitoin lapsilleni viestin, että jos tähän siman viereen tarvitsee paistaa litran taikina munkkeja, luotan teidän apuun syömisissä.....

Häshtäg koronaläski

Wappu, työn juhlista jaloin, ei kun autolla

Työn juhla ja töissä sen vietin. Tarkoituksella.
Joskus oli tästä puhe, etten vieläkään ymmärrä mitä juhlimista moisessa on.
En tunnusta politiikkaa enkä todellakaan marssi....

Toki kevään loppumista, kesän alkua olisi ihan hauska ehkä juhlia hyvällä porukalla, mutta koskapa sitä Suomessa kesä alkaisi toukokuun ekana? Saati huhtikuun viimeisenä, jolloin Suomen kansa vetää ne perseet ja kutsuu sitä juhlimiseksi.....  (No hupsista, kyyninen ämmä jälleen äänessä....)

Sen sijaan todella hyvällä tuulella töissä. Työkavereille vähän munkkeja, ja pari muuta työkaveria toi muita herkkuja niin meillä oli todella kiva ruokahetki porukalla!

Kuvasta poiketen simaa en töihin vienyt.

Erehdyin maistamaan sitä vähän keskeneräisenä

ja sehän kipristeli mahassa pitkään.... 

Erittäin helposti tehty pyhätyö.

Ja hei, tänä vuonna ei satanut lunta, eikä pystynyt tekemään lumilyhtyjä portin pieleen. Sen sijaan vettä roimi kunnolla eikä harmittanut yhtään olla siistissä sisätyössä!

Jokainen tyylillään! Ei poroja tai herneitä. Tämä oli itselleni se helpoin ja paras tapa "juhlia".

Wappurauhaa

Tänä vuonna vappu osui viikonloppuun.
Eipä silti, koska se ei kuulu niihin juhliin, joita välttämättä juhlimme, eipä sillä sitten ollut mitään väliä.

Taisin taannoin vähän satsatakin ajatukseen, ja laitoin ilmapalloja ja serpentiiniä.

(Tarkistin, ja viime vuonna on ollut tosi kaunista ja meillä on tehty vaikka mitä pihajuttuja...)

Tänä vuonna toukokuu läheni niin salavihkaa, että oikeastaan tajusin vasta loppuviikolla sen olevan tässä kulman takana - enkä viitsinyt, ehtinyt tai enää halunnut nähdä kovin paljon vaivaa.

Munkkeja paistoin.

Rasvankäry oli mahtava taas kerran. Pidin läpivetoa kämpässä ja palelin. Onneksi oli lämmin päivä.

Sorruin sen laatuiseen tyhmyyteen, että sokeroin niitä kulhoon valmiiksi, kun odottelin teiniä koulusta kotiin, ja miten ollakaan, oma käsi kävi vähän väliä kulhossa ja pupelsin munkkeja menemään. Äh ja röyh, miten oli lähes huono olo paistamisen päätteeksi. Ahne porsas!

Puolustuksena, että teen tosi pikkuruisia munkkeja, eli ne on pyöreänä pullana halkaisijaltaan n. 3 cm ja vedän siihen sitten sormilla reiän kun laitan öljyyn.
Saa niistä silti parin viikon rasvakiintiön kun urakalla syö.


Myös simaa laitoin tulemaan, mutta sen tekemisessä tapahtui jotain.
Mies nimittäin sanoi, että se oli hapanta. Siis liian vähän sokerista.

En pysty muistamaan laitoinko jotenkin vähemmän sokeria kuin ennen, tuskin....
ja laitan yleensä aina myös limeä sinne joukkoon.

Taisin laittaa tänä vuonna pelkkää fariinisokeria kun yleensä sekoitan myös tavallista. Ehkä se on syy, ettei tullut niin imelää kuin tavallisesti. Toivon, että se tulee kuitenkin juotua pois.

Vappuaaton aamuna mies oli yllättäen jälleen töissä. 

(Se ei ole tainnut pitää yhtään kokonaista viikonloppua vapaana koko alkuvuonna, poislukien lomareissu, vaan vähintään toisen vkl päivistä ylitöinä koko ajan....)

Lähdin koirien kanssa metsään lenkille, ja kieltämättä tänä vuonna sanonta "Suomen suvi, vähäluminen" piti niin paikkansa.

Lähes tykkylunta,

märkää ja painavaa räntää.

Maisema oli todella harmaa.

Koirat onneksi suhtautuu keliin kuin keliin niin, että "jaa" ja sitten mennään. Itsellä tässä oli vähän orientoitumishankaluuksia.

Lenkkarit ja sukat kastui.

Huikean hienon väristä vihertävän harmaata oli kaikkialla. Eikä ristinsieluakaan.

Hyvin konkreettisella tavalla valkeni myös totuus, miksi spanieli tarvitsee laittaa näyttelyä varten kun noutajan voi viedä vaikka suoraan metsästä kehään: tuo pentukoira oli kuin rämemajava kaikkien lumipaakkujen ja rähmäisten karvojensa kanssa.

Ratkihauskaa työn juhlaa kuitenkin kaikille!!

Itse vietän ensi yön työn merkeissä sairaalanmäellä.