Pihalla patsastelua ja säilömistä

Tää on tavallaan se aika vuodesta, josta tykkään eniten toiseksi eniten. (Kyllä kevään lapsi vaan keväällä herää henkiin.) Kaikki alkaa kypsyä ja sisäinen hamsterini herää taas ahaa-fiilikseen: pääsee pakastamaan ja säilömään.
Olkoonkin, että päätin etten keitä purkin purkkia hilloa, vaan pakastan kaikki marjat ja teen sitten hilloa vaikka keskellä talvea. Sama juttu mehun kanssa.
Nähtäväksi jää miten meidän arkkupakastin tähän ajatukseen suhtautuu....

Luin viime viikolla lehdestä, että mansikat alkaa olla Suomessa kortilla. Soitto omalle vakkaritoimittajalleni todisti asian: myivät minulle jo ei-oota. Joten puhelin kauniiseen käteen ja soittelemaan pari muuta paikallista tuottajaa läpi. Flaksi kävi, ja tilasin kolme laatikkoa.

Tänään sitten natiaisen kanssa ensin pankkikeikka ja sieltä kauppaan, josta vähän lounastarpeita - ja lopulta siitä kaupan ulkopuolelta laatikoittain niitä punaisia herkkuja.

Lounaana tänään joulukinkusta tehtyä kinkkukiusausta.

Kai se on hyvä syödä viimevuotinen jo pois kun uusi nasu on kasvamassa hyvää vauhtia.

Kyllä, tilasin siis jälleen meille possun, tosin puolikkaan. Niin hyvää se on ollut koko talven.

Vaahteramäen Aittapossua siis testattu ja tulossa taas.

Uskallan nimelläni kehua täysin varauksetta. Kasvatus ja possun kohtelu kyllä maistuivat! 

Minä en ole koskaan ollut possunlihan ystävä, mutta viime talvena saatu nasu muutti mieleni.

15 kg olisi odottamassa perkausta ja soseuttamista.

Tjaah, pakastin lienee syytä laittaa pakastus-asentoon.....

Saskatoonista tehtyä piirakkaa. Ihan himpun pääsi ruskettumaan liikaa tuo pinta.

Saskatoon tekee tänä vuonna ilmeisesti ennätyssadon.

En ole aiemmin pakastanut kuin satunnaisia purkkeja, suurimman osan olen keittänyt hilloksi. 

Ja aijai mitä hilloa näistä saa... voi maustaa kanelilla tai vaniljalla, tai jättää maustamatta. 

Aivan järjettömän hyvää marjahilloa!!!

Kiitos sateiden, rastaanperkeleet on pysyneet poissa, ja tähän mennessä ämpärillinen marjaa on löytänyt tiensä meidän arkkuun. Vielä on poimittavaa jäljellä. Oksat kirjaimellisesti notkuvat.

Minusta hurjan hauska marja: mustikan ja pihlajanmarjan risteytys. Suosittelen kokeilemaan.

Vinkki: istuta parempaan paikkaan, ei rinteen viereen, koska puusta tulee 5-metrinen ja leviää parimetriseksi leveydeltään. Meillä on liian ahtaasti ja tosiaan rinteen vuoksi mahdoton poimia...

Lempiruukkuni, viime vuonna hankittu ihana betoninen rouheus.

Siihen kuuluu itse oikeutetusti hortensia. 

Tänä vuonna lapsen juhlien teemavärin mukaan valkoinen.

Terassin istutukset on tykänneet toistaiseksi viileästä ja sateisesta kaudesta.

Tuo hopeinen mikä-lie-roikko on minusta kiva.

Zilgakin jaksaa tehdä kivasti marjaa.

Leikkasin niitä todella rajulla kädellä ja se näköjään kannatti.

Kuka mahtaa polkea marjat mehuksi? 

Viime syksynä askarreltu tukisysteemi karhunvatulle.

Ruma mutta tukeva. Harjaterästä siis. 

Jospa saisi tehtyä vadelmalle samanlaisen tänä vuonna.

Tuo puska on vähän rasittava: leviää kuin rutto ja kasvaa niin korkeaksi, etten yletä poimimaan.

Satoa se kyllä tekee kiitettävästi, mutta marjat on vähän sellaisia: no syödään nyt.

Ainakaan smoothieissa eivät päässeet suosioon kun niistä jää merkillisiä kiviä...

Kasvihuone voi hyvin.

Tässä päivänä muutamana tulin töistä ja kävelin melkein ensitöikseni kasvariin kastelemaan. Mummokoira marssi perässä, pitäähän tilaa mitellä....

Löysin kasvarista kurkun, jonka leikkasin irti ja otin mukaani. Poikkesin vadelmapensaalle, jossa laskin kurkun maahan ja napsin muutamia vattuja. Kun kumarruin uudestaan, kurkku oli ottanut jalat alleen.... sen sijaan vattupensaan alla röyhtäili todella tyytyväinen Mummokoira, joka meinasi, että "kiva kun vatuista saadaan sopiva jälkiruoka vielä"....

Jep, meillä koirat syö raakaruokaa ja kasvissose kuuluu Mummukan suuriin herkkuihin. Eipä tässä voi toista moittiakaan.... 

Valkoista viinimarjaa voinee poimia talteen jo tulevalla viikolla.

Mihin muut käyttävät tätä? Mehuun pelkästään?

Tyrni voi myös hyvin. Ai pojat kun nämä tästä "punastuvat"....

****

Muita kuulumisia pikaisesti:

myin sitten sen auton. Siis sen oman punaisen paholaiseni.

Olen kerran aiemmin kirjoittanut autokaupan ihanuuksista, ja tällä kertaa meinasi jälleen käpy kärähtää. Missä muualla miehestä tulee yhtä lukutaidoton ja ääliö kuin autokauppojen nettisivuilla (autotalli.com tai nettiauto.com)? 

Nimittäin kirjoitan AINA sinne, että teen sellaista työtä, etten pysty puhelinta roikottamaan mukana ja pyydän nätisti laittamaan txt-viestin eikä soittamaan. No, taas kerran joku kundi oli soittanut 13 kertaa päivän aikana ja viimeisen kerran kun olin pukuhuoneessa. Kiukutteli sitten ensitöikseen, että kun en vastaa ja kysyin tältä ihan suoraan, että "osaatko lukea". Sehän veti tietenkin porot nokkaansa ja löi luurin korvaan. Parempi niin, en olisi moiselle sitä myynytkään. Hitto!!!

No, sitten illemmalla puhelin alkaa jälleen soida. Vastaan syvään huokaisten. Joku vaha-hoono-soomi-puhuu pyytää lisätietoja ja lopettaa puhelun "no ma tule heti". 

Oma reaktioni tähän oli, että "niin takuulla" ja n. puolen tunnin päästä siitä lähdettiin lenkittämään koiria. Ollaan juuri tasan toisessa päässä kylää kun puhelin soi taas, ja ei helkkari, sama tyyppi soittaa ja sanoo olevansa mun pihassa. Hetken siinä änkytin, että tässä menee nyt joku 20 minuuttia mutta tulossa ollaan......  ja saakelin saakeli, ei koskaan pitäisi vähätellä ja etukäteen arvostella: muhametti osti toyotan lapselleen!!! JEEE!!

Avaudun

Varoitus! Teksti sisältää kirosanoja ja huonoa tuulta. Myös rehellistä palautetta itse kasvattamistani kakaroista, joten jos koet itsesi liian helläsydämelliseksi ja olet sitä mieltä, että pennut saa elää kuin pellossa ja teiniä pitää ymmärtää, jätä heti tässä kohtaa väliin.

*****
Jossain vaiheessa, toukokuussa epäilemättä, yksi paskimman haasteen paska juttu oli tuo keskimmäisen lapsen kanssa jatkuva nokkapokka. Tuossa kesäkuussa menikin kivasti monta viikkoa. Kas kun oli vieras niin piti ilmeisesti tsempata ja sentään järki kulki, että piti vähän olla kotonakin.

Muuten sitä hengattaisiin vaan kavereilla ja käytäisiin himassa sen verran, että mutsi kyllä hoitaa pyykit (ja mikä huuto jos työvaatteita ei ole pesty... kas kun sitä pesukonetta ei tietenkään osata käyttää kuin silloin kun mutsi ei ole kotona), rahaa saa auton bensoihin (sovittu, että työmatkoja varten) ja luonnollisesti aina on jääkaapillinen ruokaa (lue: kaikkea hyvää, ei mitään kastiketta ja perunaa vaan herkkuja).

Ja mitäänhän ei tietenkään tarvitse tehdä. Ehei, teinin elämä on yhtä helvetin oikeutta ja haluamista, paskat velvollisuuksista saati siitä, että koti on vähän kuin yhteinen firma, missä jokainen tekee jotain....

Joo. Olen kyllästynyt, tukka täynnä, raivon partaalla ja mitä niitä onkaan.
Olen ihan valmis potkaisemaan tuota kakaraa perseelle ja sanomaan kuten siinä somessa kiertävässä vitsissä, että muuta pois.

Tässä oli päivä, jolloin teinin auto piti jättää isännälle ja viedä huoltoon. Koska työmatka on lähes 20 kilsaa suuntaansa, ilmoitin, että voin noutaa neidin päivän päätteeksi kotiin. Itsellä usean aamun putki kesken, joten olisi kiva päästä ihmisten ajoissa nukkumaan.

No. Saan sitten jossain vaiheessa puhelun, jonka sisältö oli jotakuinkin tällainen:

- ooksä tulos hakee mua

- olen, sovittiin että 20:30 jälkeen

- joo, mut mä oon sopinut et mennään kavereiden kaa Halikkoon.

- no se nyt ei onnistu koska mulla on aamuvuoro ja auto yöpyy kotona. Jos sinne on pakko päästä, sit jonkun kaverin tarvii hakea.

- ai et mä niinku pyytäisin jotain kaverii ajamaan tollaset 50 kilsaa?

- just. Koska MULLE siitä tulee vaan pitkälle yli SATA kilsaa turhaan ja suurin osa keskellä helvetin yötä! 

Luuri lyötiin korvaan. Itse kurvasin paikalle 20:30 kuten sovittua. Minuuttia ennen kuin pysäköin, puhelin kilahti, ja parkkipaikalla luen txt-viestin "natsimutsin ei tarvi tulla, saan kyydin".

Sanonko, että korpesi?

****

Eniten tässä kai pännii se, että kaksi muuta on kasvatettu samassa talossa samojen ihmisten toimesta, ja ovat takuulla omat törttöilynsä joko tehneet tai tulevat tekemään, mutta eivät ole missään vaiheessa olleet tällaisia itsekkäitä pikkuhitlereitä, joita ei vaan mitkään yhteiset säännöt koske.

Elokuun ensimmäisen päivän koettaessa tuo oma toinen autoni siirtyy pysyvästi asentoon "myydään" ja jos ei mene kaupaksi "seisontaan".

Mun osalta alkaa riittää. Sattuupahan sitten ainakin. Jollei muualle, lompakkoon. Ei omaani.

(Kyllä, tiedostan ihan täysin vajoavani samalle idiotismin asteelle viimeisellä kommentillani.)

Puhetta ruuasta

En kyllä hyvällä tahdollakaan pääse jyvälle, mikä tän Hanna Partasen kultainen idea oli, kun väitti, että ihmiset syö liikaa, koska ruoka on liian hyvää. Että pitäis syödä vaan kouluarvosanan 8-arvoista sapuskaa. Lue tarkemmin koko juttu Hesarista, jos kiinnostaa.

Itse teen mielelläni ruokaa, mutta enpä kehtaisi edes aloittaa väittämään, että pyrin tekemään sellaista ruokaa, ettei sitä tee mieli ottaa lisää.

Eiköhän Suomalaisten ylipainon syy ole jossain muualla kuin normaalissa kotiruuassa.

Kuinka moni voi rehellisesti väittää lihoneensa siksi, että on syönyt liikaa ruokaa, mutta ei ollenkaan/koskaan mitään makeita jälkkäreitä ja muita herkkuja, joiden kaloripitoisuudet oikeastaan ovat totuus ylipainosta?

Sivumennen: taivaallisia kookospalloja Oslolaisessa kahvilassa. Slurps.

Elämä on valintoja.
Voi vetää kuvassa olevia mocktaileja aamusta iltaan (lomalla) tai syödä välillä vähän terveellisemmin, kuten alempana oleva aamupala (lomalla sekin)...

Viereisessä kuvassa olevassa lasissa on valkoviiniä.
Tuskin sekään varsinaisesti kuuluu kenenkään "jokapäiväiseen ateriaan".... tai no, takuulla niitäkin löytyy, mutta ehkä ylipaino tai ylimääräiset kalorit on siinä kohtaa muutenkin se pienin ongelma...

Kahvin kanssa voi tyytyä mansikkaan, joka on dipattu suklaaseen....

... tai ottaa suosiolla siihen viereen lautasellisen jotain ihanaa herkkua, minkä ansiosta tuntuu kuin aurinkokin paistaisi kirkkaammin. Uskon, että harvemmalla tähän on kuitenkaan aikaa tai rahaa ihan useita kertoja päivässä.

Ei ne raakaa kalaakaan kovin terveellisenä pidä kaikissa paikoissa.

Hyi olkoon, grillattua kanaa ja salaattia. Karsinogeenejä. (Ja pojat, että oli hyvää!!!!)

Joskus pelkkä muovimukillinen frappucinoa maistuu niin hyvälle.

Saisiko olla extra-kermavaahto?  No joo, tottakai!!

Joskus sitä taas innostuu kaupan hyllyn äärellä, että naapurimaasta saisi (kun viitsisi kantaa) myös ainoita omia lempilimsojani. 

Mikä johtaakin toiseen kysymykseen: miksi hitossa Suomeen ei maahantuoda kaikkia niitä vaihtoehtoja mitä naapureista saa?

Varsin sekalaista soppaa

Tässä postauksessa ei ole päätä eikä häntää. Ei luultavasti niitä silli-mainoksen kuuluja filepalojakaan...

"Hauuukotus! Kiinnostaa todellakin..." tuumaa Edu.

Alusvaatteet on mun aatteet ja pari sanaa pukeutumisesta

Tilasin Sportamorelta parit erittäin räyhäkkään väriset (Todella Hot Pink) urheilurintsikat. En juuri muuta käytä työn ulkopuolella, joten syytä uusia aika ajoin, koska kulutus on kovaa. Sattuneesta syystä niistä ei ole kuvaa.... sori. (Kiittäkää vaan onneanne!! Hehe!) Samalla tein pari erinomaista löytöä, sain nimittäin useamman teknisen T-paidan hintaan 6 eur/kpl ja ne on äärettömän mukavat päällä. Onpahan hetkeksi taas vaatteita vapaa-aikaan. Ja ennen kaikkea saan vihdoin heittää pois joitain täysin kulahtaneita, joiden kanssa itsekin pohdin "voiko tällä vielä mennä julkisesti metsään lenkille"....

Nyt kun en enää tarvitse työpaikkaa varten mitään ns. siistejä kuteita, huomaan kulkevani aina ja ikuisesti niissä samoissa:
a) kesäaikaan shortseissa ja T-paidoissa
b) syksyllä tuulihousuissa ja fleece-takissa ja
c) talvella kelistä riippuen tuulihousuissa ja tuulitakissa tai toppapuvussa.
Edellisiin kuuluu syksyyn ja talveen kelistä riippuen alle tekninen alusasu, ns. kalsariasu, jossa sitten hengaan kotonakin. Tosin viime syksynä perimäni jumpsuitti eli potkupuku on kyllä kotioloissa ihan mun lempivaate.  (Käytin tässä kohtaa vartin etsimällä sitä ottamaani kuvaa itsestäni tuossa potkarissa enkä onnistunut. Höh!!)

Työunivormu.

Onneksi valkoiset vaihtui noihin sinisiin.

Ihaillen katson ihmisiä, joilla tuntuu olevan aina jotain kivaa ja nättiä päällä. Kun minun pitää pukeutua lähteäkseni vaikka työpaikan yhteiseen juttuun, jossa ollaan siviileissä, koen aina hirveää tuskaa löytää jotain suht asiallista päällepantavaa.

Yövuoron jälkeinen krapula: älkää antako mun ostaa koskaan mitään näinä päivinä

Olisiko ollut 2014 tammikuussa, itse asiassa loppiaisena eli 6.1., kun poika lähti palvelemaan maataan. Samaisena päivänä lähdimme koirien kanssa aamulenkille ja tulimme kotiin tarkoituksena kiikuttaa lapsi bussille, joka veisi sen Säkylään. Tytöt informoivat asiasta, että "se lähti jo" kun pääsimme kotiin. Naapurin pojan äiti oli ilmoittanut ajavansa pojat perille asti, joten sai kyydin. Mutta olisi voinut olla kiva edes moikata ennen lähtöä....

Joka tapauksessa tuona päivänä istuin sitten kahvikupin kanssa koneelle ja surffasin jälleen joillekin kirpparipalstoille, ja hups, olin ostanut sohvan.

Edellispäivänä, ensimmäisen yön jälkeen, 25 tuntia hereillä ja 5 tuntia unta siihen päälle, löysin jälleen sohvan ja sama "oops, I did it again" kävi jälleen.
Pisteet miehelle, se lähtee aina mukaan näihin hullutuksiin, ja niin vaan nouti sohvan kotiin.
Onnellista tässä on, että vanha sohva löysi myös uuden kodin ja siirtyy pois olkkarista tulevana viikonloppuna.

Voisin myydä tuon Ikean taulun pois.

Siellä oli viimeksi joku toinen vastaava vielä kivemmalla kuvalla....

Kesäkuun paskimmat-haaste

Tälle kuukaudelle ei taida löytyä paljoakaan lueteltavaa tähän haasteeseen liittyen. Alkukuu oli aivan järjettömän ihana siskontytön vierailun vuoksi, ja vaikka Ruotsin reissussa vähän takkusikin, lopputulos siltä oli kuitenkin enemmänkin hauska ja huvittava kuin surullinen. Edelleenkin kikatan ääneen kun muistelen sitä likkojen ilmettä kun kerroin, että ei päästä laivaan. Hetken hämmennys ja sitten se "Ok, olisko jossain joku yökerho, missä voidaan bailata koko yö!" 

Toki isän syöpä ja siihen liittyvät hoidot on tapetilla koko ajan. Toisaalta hän itse suhtautuu asiaan positiivisesti, ja uskon kuitenkin tässä kohtaa lääketieteen ihmeitä tekevään ominaisuuteen. Tauti leikattiin ajoissa ja jatko on vaan sitten epämiellyttävää.

Yhden sortin harmi on jälleen oikeassa kankussani vaaniva vale-iskias. Todistetusti minulla ei ole mitään ongelmaa rangassa eikä siis hermopinnettä, mutta jokin pieni lihas kankussa aika ajoin vetää herneet nenäänsä jostain (askeleet, kengät, väärä työasento, ihan vaan väärä päivä....) ja aiheuttaa iskiaksen tyyppistä oiretta. Tällä kertaa syynä oli takuulla meillä töissä olevat, maailman epä-ergonomisimmat työpisteet. 

Oikea takareisi ihan nilkkaan asti vetää aika ajoin, ja jalka saattaa lähteä lenkillä alta eli pettää. Pirullinen riesa eikä hoitoa oikein ole. Olen kokeillut kylmägeelit, lämmingeelit, sähköshokit ja venyttelyn. Kaikissa on sama vaste: paranee kun siltä tuntuu, ei millään tempulla yhtään aikaisemmin.

Työkuviot nyt on mitä on. Viihdyn tuolla tosi hyvin ja mielestäni meillä on kiva työyhteisö. Muutama mätä muna korissa ei saa pilata koko munakasta.

Toisaalta, saatanpa tässä käydä kuitenkin yhdessä haastattelussa ja aika näyttää mitä syksyn tuulet puhaltavat tullessaan......  =) 

Mummokoira-Karoakin alkaa kyllästyttää....

Öttiäiset ja kasvihuone

Tunnistaako joku sellaisen vähän ampiaisen näköisen pienen siivekkään, joka ei kuitenkaan ole pistiäinen vaan ilmeisesti jotain kärpästen sukua? Meillä lentää niitä terassin alueella ihan järjettömästi ja ne on ärsyttäviä. Täytyy ehkä hankkia muutama appelsiini ja halkaista ja heittää jonnekin portaiden alle. Jos se tuoksu houkuttelisi ne luokseen ja jättäisivät minut rauhaan. Raivostuttavia ötököitä. En muista aiempina kesinä tuollaisia olleen.

Kasvihuoneessa on ollut tuottoisa kesä. Olemme jo useamman viikon syöneet pelkästään omia kurkkuja ja kirsikkatomaatitkin on jo hyvän kokoisia, joskin vielä vihreitä. Ämpäriperunat sen sijaan eivät taida enää viihtyä tuolla liian kuumassa.... harmi. Koska ämpärissä ei ole hurjan isoja reikiä pohjassa, en oikein halua viedä niitä pihalle, koska sateen tullen sitten hukkuisivat. Sanonta "peruna ei vettä kaipaa kuin keitettäessä" on iskostunut mieleeni papalta.

Kohta alkaa satokauden keräys ensimmäisten osalta. Mansikkaa saa jo nyt, tosin mielestäni aika naurettavaan kilohintaan. Maistettu jo on, mutta odottelen vielä muutaman viikon ennen kuin pistän pakastimen asentoon "Todella kylmä". 

Onneksi arkkupakastin saatiin tyhjennettyä viimeisten possunpalojen osalta ylös kaappiin ja sulamaan. Kelpaa taas aloitella sadonkorjuuta ja säilöntää.

Ihanaa viikkoa ja kesäkuun loppua!!!

Juhannus; erinäisiä mielipiteitä päivän uutisista, työstä ja muusta

Niin koetti se keskikesän juhla jälleen. Otamme kasvoille (teennäisen) yllättyneen ilmeen: sateessa.
Minut tuntevat tietävät miten paljon sitä(kin) juhlapäivää arvostan - nimittäin juhlimismielessä.

Päivän uutiset Brexitistä saivat varovasti jopa toivomaan Fixitiä - eihän sitä koskaan tiedä.
Mikä nyt sitten tämän jälkeen muuttui? Ainakaan omassa elämässäni ei yhtään mikään.
Olen asunut UK:ssa silloin kun se ei todellakaan kuulunut kuin EEC:n ja kaikki oli niin jumalattoman vaikeaa. Kylmä ja kuuma vesi tuli eri hanoista (tulee takuulla edelleen), suihkua ei tunnettu vaan koko perhe kylpi samassa vedessä isästä alkaen (ei tosin meillä) ja vessanpöntön kannessa sekä ammeen laidalla oli kokolattiamattoa. Ylä- ja alakerran välisessä katossa/lattiassa ei ollut eristeitä, koska "olette kai kuulleet Suomessakin, että lämpö nousee ylöspäin". Ja kun itse lopetin kouluni keväällä, tuli melko sähäkkään ilmoitus, että maassaololupa lakkaa olemasta. Pelkäsivät nähtävästi, että menen ja nain jonkun Britin ja vaadin siitä hyvästä pysyvää oleskelulupaa.

Seuraavat sammakot eivät sinänsä liity aiheeseen, vaan ovat meidän tämänkesäinen "mammakonna", jonka nostimme pois altaasta. Pliis, älkää huomioiko  tuota järkyttävää vihreää puuroa, jota myös vedeksi kutsutaan....

Töissä aamuvuorossa. Väsytti aivan armottomasti. Uni, johon heräsin, oli englanninkielinen ja hassu. Muistan, että nauratti. Unessa oli Tomi-niminen koira, joka oli meidän VPK:n päällikön.... (Joku Freudilainen tutkija voisi nyt tulkita mitä tämäkin taas tarkoittaa.)

Tällä hetkellä työpaikasta tulee lähinnä mieleen muutama Maija Vilkkumaan sanoitus:

"... ja jos saisin mitä vaan, mä menisin nyt nukkumaan,

ja huomenna kaikki toisin ois, tai jos ees ois vähän parempi olla..."

"... ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingalsin Lauran,

essussaan kiltisti tottelemaan,

mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran,

vielä kerran teen niinkuin huvittaa, ja niitä kaduttaa...."

Sota ei kuulemma kaipaa yhtä miestä. Luultavasti Salon sisätautiosastokaan ei kaipaa yhtä keski-ikäistä akkaa kun tarjolla on sitä nuorta ja nättiä, hiljaista ja kilttiä.

Käytäväjuorut ovat kulkeneet. Kuulen aivan uskomattomia asioita itsestäni. Jengi vielä tuntuu pitävän huolen, että ne kuuluvat perille asti.

Paras tähänastinen oli, että pyysin juhannusaattoillan vapaaksi ja päivänä menen vasta iltavuoroon (klo 12!!!), koska tarkoitus oli vetää perseet. Että tua....  (Onpa harmi, etten aloittanut heti kolmelta kun pääsin. Enää en taida ehtiä.)

****

Ostin Edulle oman yksiön. Joskus koepaikoilla (ja ehkä muutenkin) voi tulla tilanteita, joissa olisi kiva, että koira olisi turvassa ja saavuttamattomissa. Meillä on kevythäkki, johon en välttämättä luota. Tuohan tulisi siitä läpi halutessaan.

Tämä löytyi nettikirpparilta lähes ilmaiseksi, ja on hyvänkokoinen. Sinne menee pakon edessä myös Mummokoira. Ja kun pohjalle saatiin patja ja vähän omaa karvaa, johan kelpaa.

Onhan se ruma kuin synti tuossa olkkarissa, mutta onpa totuteltavana.

Pasi oli napannut Edusta hurjan kivan juhannuskuvan, jonka haluan  teidän kanssa jakaa.

Myös Lotta oli kuvannut Lottaa, ja kuva sai röhönaurut, joten tässä teillekin juhannushupia hevosennaaman kanssa:

Koska huomenna menen siis vasta iltavuoroon, askartelin tuossa juustokakun jähmettymään.

En yleensä koskaan lue mitään ohjeita vaan sävellän päästäni. Tämä kuitenkin kiinnosti niin kovin, että tein ohjeen mukaan.

Alkuperäinen ja toteutus ovat vain planeettojen verran kaukana toisistaan. Jännityksellä odotan kuitenkin, että maku olisi hyvä: aineet nimittäin maistui valtavan hyvältä.

Tässä kuva lehtijutusta

Ja oma versioni, jolle saa ihan rehellisesti pyrskähtää kunnolla

En ole koskaan ennen tehnyt tällaista "kaadetaan vuorotellen" -mallia. Saatan tehdä toiste, mutta sen edellytyksenä on, että molemmat aineet olisi samalla tavalla kaatuvassa astiassa. Nyt salmiakkikastike oli kattilassa ja kaatui sillä lailla kapeasti ja nätisti, ja appelsiinimassa leveäsuisessa taikinakulhossa. Ei siis aivan tasapainossa.

Vaan eipä se vatsassa kauniilta näytä edes tuossa alkuperäisessä versiossa.

Iloista ja rapsakkaa Juhannusjuhlaa teille kaikille!!!

Talo täynnä tyhjää ja hiljaisuutta

Lopetin yövuorot tiistaiaamuna klo 7:15. Nukuin muutaman tunnin ja nousin... krapulapäivä menee aina vähän sumussa. Kaaduin takaisin punkkaan illalla 20 jälkeen ja kello oli herättämässä 02:12....
Jenkkivahvistus lensi kotiinsa siten, että kentällä oli oltava klo 5 ja koska meiltä ajaa sinne pari tuntia + ottamalla huomioon tien päällä olevat elukat... no joo.

Isompi tytär lähti mukaan pitämään minua hereillä ratin takana. Onneksi ainoat eläimet tiellä oli pari todella kaunista ketunpentua ja muutama pupu - kaikki riittävän kaukana.
Kotona torkuin sohvalla pari tuntia, kunnes lonkka kramppasi huonosta asennosta. Nyt kahvin jälkeen olo on jotakuinkin normaali.

Mutta hitsinpimpula miten hiljaista meillä on. *huokaus*
Kun tässä meni 16 päivää vilkkaasti ihan koko ajan nauraa rätkättäen jotain, tää hiljaisuus jotenkin todella tympii.
Oma pää on sillä lailla sekaisin, että huomaan ajatusten olevan osin englanninkielisiä ja kun aloitan puhumaan jotain, kuuntelen itsekin millä kielellä sen teen. Töihin saapuessa ma iltana kerroin porukalle, että "I almost got in late" ja ihmettelin katseita.... (Viime kesänä jenkeissä selitin miehelle suu vaahdossa jotain ja puhuin varmaan vartin ennen kuin hän huomautti, että "saa ihan vetää kotimaisellakin"....)

Meillä oli aidosti todella mahtavat pari viikkoa, ja olen etuoikeutettu, että moinen "siskontyttö" on olemassa. Juttelimme niin monesta asiasta ja kuulin, että jotkut asiat on sellaisia, ettei äidillään edes ole niistä tietoa. Lisäksi heillä synkkasi meidän likkojen kanssa niin täydellisesti. Kaikki ne naurunkäkätykset yhtäkkiä kun tein jotain muuta....  Ikävä tulee!!!

Nyt tuli ensimmäinen viesti, että Amsterdamin jatkolento on löytynyt ja lähtee.

Jännitystä ilmassa on sikäli, että hän joutuu lentämään Seattleen, jossa Jenkkien säädösten mukaan on pakko ottaa laukut ulos ja käydä checkaamassa ne takaisin jatkolennolle Salt Lake Cityyn. Eipä siinä muuten, mutta aikaa on ruhtinaalliset 82 minuuttia, ja epäilen jo nyt, ettei se tule onnistumaan....

Kahden viikon aikana söimme huomattavasti ulkona. Totta puhuen konkurssi on lähellä, tuli vingutettua Visaa ihan urakalla ja täysin kohtuuttomasti....  Mutta kerran täällä vaan eletään. Eipä jää kaduttavaa. Tietääpä mitä tekee seuraavan talven: tienaa rahoja seuraavaa lomaa varten! 

Ruotsissahan oli Root Beeriä, omaa lempi-limsaani. En ole mikään limsojen juoja muutenkaan, mutta tätä kuluu kyllä huomattavia määriä silloin kun sitä joskus jostain saa. Nimenomaan lomalla.

En sentään ottanut purkkiakaan kannettavaksi, mutta kuva kyllä saa taas hymyilemään.

Hiukset pöllyssä laivan kannella tyttöjen koisiessa hytissä.

Kaikesta huolimatta tuo reissu oli sellainen once in a lifetime. Minä olen meidän perheen aikatauluvastaava. Olen aina ennemminkin liian ajoissa paikalla kuin koskaan myöhässä mistään. Menen töihin aamuvuoroonkin 6:30 kun vuoro alkaa klo 7. Ja sitten omasta syystäni jäädään laivasta, koska luen kelloja väärin.....  tiedättekö mitkä röhönaurut tämä asia on saanut kahdella mantereella? 

Linzie, we will miss you so much!! You are the best!

Don't ever change. Keep up that spirit and remember what we talked about the foreign studies. (There are pretty good business schools in Finland and the charges are smaller than in the US.) You will always be welcome to stay here. Loved having you here and love and miss you tons. You and your brothers get to call me aunt-Vicky. We will see you later, I know that for sure. 

Haaste

Haaste

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. 

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Kiitos haasteesta, Marketta!!

1. En tajua mitä tällä kohdalla haetaan. Eikö tämä koko juttu ole juurikin vastaus tähän? 

Saatte nyt sitten mielestäni kivan koirakuvan, joka otettiin vuosia sitten Ikaalisten kylpylän maastoissa. Siellä on luultavasti edelleen ihan mahtavat ulkoilumaastot, ja tämä kivi, jolle koirat juoksivat, oli matkan varrella. Ne selvästi jäivät sinne odottamaan, että joku ihmisistä olisi tullut ja loikannut järveen....

2. Aloitin bloggaamisen jo vuosia sitten, toisella saitilla ja toisella nimellä. (En mainitse sitä suotta, koska se on salasanasuojattu.) Alku johtui puhtaasti koiraharrastuksesta ja siitä, että tavallaan halusin väylän kertoa koiran/koirien kanssa sattuneista tapahtumista, harrastuksista ja jutuista siten, että kaveripiiri voisi niistä lukea. Tämä oli siis aika ennen facebookia. 

      Sittemmin blogi alkoi valua enemmän siihen suuntaan, että kerroin mitä kuuluu ja mitä puuhataan… sitten heitin verkot vesille ja vaihdoin tyystin toiseen, enemmän oma-päiväkirja-tyyppiseen jutusteluun. Luultavasti suurin osa jutuista kiinnostaa todella kiviäkin, mutta ainakin joitain lukijoita sillä todistettavasti on. Ja moni todellisista kavereistani lukee sitä, vaikkei olekaan lukijalistalla tai edes kommentoi kuin satunnaisesti.

Kuvassa alimpana meidän Edu, kuvanottohetkellä n. vuoden ikäisenä. Edua pistelee poskeensa Papu, jota sain ilon lapsenvahtia yhden päivän.

3. Ohjeita olen äärettömän huono antamaan, koska en tavoittele blogillani itse mitään. Luultavasti bloggaamisen aloittamisen yhteydessä olisi fiksua pohtia mitä sillä hakee ja minkälaisia ihmisiä havittelee lukijoiksi. Koen myös, että vasta siinä vaiheessa kun todella aloin itse (some-taukoa pitäessäni) lukea muita blogeja, löysin samanhenkisiä ihmisiä ja postatessani kommentteja, sain myös lukijoita. En tosin tiedä kertooko lukijamäärä loppujen lopuksi blogin suosiosta yhtään mitään – tai mitä sen tulisikaan kertoa. Itse ainakin elän elämääni melko tyytyväisenä siitä huolimatta onko blogilla lukijoita 1 vai 100. Kirjoitan silti. Jos ei muuten, niin jonkun kiusaksi… *hee hee hee*

4. Minut nimesi tähän haasteeseen Marketta.

Kuvassa meidän kansikuvapoika, vuoden "Play mate", eli rotuyhdistyksen kalenterin kansikuva. Kuvanottohetkellä ikää 5kk ja kuva on vaan niin täydellisen onnistunut, ettei sen koommin yhtä hienoa ole kohdalle tullut.

5. En tiedä löytyykö omalta blogilistaltani edes noin montaa bloggaajaa, joita seuraan säännöllisesti…. ja varsinkaan niitä, jotka eivät olisi jo saaneet haastetta toista kautta.

Katsotaanpa:

Katja - Project Mama

Johanna - Jovelassa

Hanne - Lähiömutsi

Satu - Salamatkustaja

Nämä kaksi viimeistä ovat saaneet minut hullun kuumeen valtaan: tahdon Islantiin!!!

Helena - Villa Sandbacka, laitapa taas kirjoittaen

Sari - Sarin kotona

Juuri nyt ei irtoa enempää, pahoittelut.

Olen kirjoittanut tekstin ennakkoon pätkissä Wordiin ja nyt copy pastennut sen tänne. Luultavasti asettelu on hulluakin hullumpaa. Koettakaa kestää.

Elämä rauhoittunee jonkin verran kun perheen suloinen jenkkivahvistus lentää kotiin tulevana keskiviikkona! Olisin hänet toki pitänyt täällä vaikka koko kesän, kuten alunperin suunniteltiin.