Pikkuserkkupoika (vähän mutkat suoriksi vedettynä) vaimoineen kutsuttiin kylään, ja istuttiin iltaa pitkän kaavan mukaan. Lounas, sauna, juorut, purtavaa, höpöttämistä. Niin rentoa.
Sunnuntaina sitten - no EI, ei todellakaan mikään krapulapäivä, vaan vielä rauhallisempi, jonka alku tosin meni ihan mönkään kun yhtään katua ei oltu aurattu ja oma selkäni kramppasi siinä 200 metrin jälkeen oikein pahasti. Tyhmyyttäni sitten pakotin itseni kävelemään sen reilu 3 km ja päänsärkyhän siitä tuli. Onneksi oli kirjastonkirjoja ja sohva, ja kahvia. Kyllä se siitä sitten.... muistuttelee toki itsestään taas.
Kirjoista.
Dekkarin sankaritar on kirjoissa varsinainen velho keittiössä ja huvikseni kirjan lopussa oli mainittu monta hyvänkuuloista ohjetta. Näistä vaniljaisia kaurakeksejä innostin tytöt kokeilemaan ja lopputulos oli erinomainen. Onneksi Lotta sekoitti heti tupla-annoksen taikinaa, keksit on nimittäin jo syöty....
(klikkaamalla kuva suurenee niin, että ohjeesta saa selvää)
Kirja on Outi Pakkanen: toinen kerros
Tänään sitten palautin kirjat ja otin kuvat näistä parista ohjeesta. Parmesaanikeksejä testattiin Ronjan kanssa pikaisesti näin iltapuhteena, mutta niiden ohjetta täytyy vielä muokata, lopputulos oli kuivakka ja jauhomainen. (Johtuu takuulla siitä, että mun käyttämä parmesan on sellaista jauhoa eikä mitään hienoa (=kallista) vastaraastettua....)
Väittävät, että huomenna tulee vettä.
Radiossa Pekka Pouta sanoi, että Hesasta Vaasaan ulottuvalla vyöhykkeellä ja nimenomaan sen eteläpuolella lounais-Suomessa luultavimmin talvi loppuu sitten tähän viikkoon ainakin lumen suhteen. Voi ähhh!
En minä nyt mikään talven suurin fani todellakaan ole, mutta kaunista se on. Sitä kuraa ja rapaa ei kestä kukaan.
Rakas ja aamun aurinko
Kuvan (c) Ronja
Kiipesi katolle ilman lupaa.
Missä hauva luuraa?
Tässä kuvassa on jo niin kevät.
(Totta puhuen lienee otettu helmikuussa 2014.... )
Lenkkipolun varrella on aina jokin vakiopaikka, jonne heitellään karkkia.
Koska on hanki ja nietokset, joutuu vähän käyttämään nenäänsä löytääkseen.
****
Sain vähän brassailtua töissä aamulla. Täytyy myöntää, että kuulostaahan se hienolta heittää aamukahvipöydässä työkavereille, että "nousin muuten aamulla viideltä ja paistoin jo perheelle aamulla leipää...."
(Jep, laitoin illalla taikinan nousemaan kylmään veteen ja jääkaappiin ja aamulla vaan nostin vajaaksi tunniksi huoneenlämpöön, muotoilin ja lämmitin padan, jonne taikinan kippasin. Muu perhe varsinaisesti hoiti paistamisen loppuun...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!