Paskin haaste: maaliskuu

Maaliskuu oli ehdottomasti suurelta osin oikein hyvä kuukausi. (Eikä oikeastaan ole vielä edes ohi...) Mieleen ei tule kuin pari asiaa, jotka jäivät kaivertamaan:

-         Autokauppa

Olen kaupitellut omaa punaista paholaistani, koska tytär ei halua luopua veljensä autosta. Pihaan ei kuitenkaan mahdu, eikä ole järkeä pitää, kolmea, joten yhdestä pitää päästä eroon.

Heti alkukuusta joku innostuikin. Käytiin pitkää keskustelua, lähetin lisää kuvia, kuvailin ja selitin. Hinnastakin päästiin ikään kuin mielestäni pitkälle yksimielisyyteen. Sovittiin katsomispäivä (jolloin olin itse töissä), ja kun tulevat paikalle, ostaja on ihan täpinöissään ja tyytyväinen, haluaa ostaa. Mukana oleva aikuinen poikansa sen sijaan alkaa kitistä milloin mistäkin ja lopulta suoraan kieltää äitiään ostamasta autoa sillä hinnalla mitä on sovittu, vaan tarjoaa tonnin vähemmän. Kun puhutaan parin tonnin autosta, alennus oli ihan naurettava. Joten minulla roikkuu pihassa edelleen ylimääräistä peltiä.

-          Huuliherpes, joka provosoi trigeminus neuralgian (kolmoishermosäryn)

Kuulun niihin onnellisiin ihmisiin, jotka kärsivät tuskin koskaan päänsärystä. Saan hedarin, jos unohdan juoda (ja juon päivässä litroittain vettä normaalioloissa), mutta se korjaantuu juomalla. Kun aikanaan lopetin nuorimmaisen imettämistä, sain muutaman sellaisen migreeni-tyyppisen kohtauksen, että olin varma aivokasvaimesta. Kiitos vaan, hormonit. Sympatiani kaikille migreenin kanssa taisteleville tai muuten päänsäryistä kärsiville! Olette urheita kestäessänne sen! Minusta ei siihen olisi.

90-luvun alussa muutin omilleni lapsuudenkodista, ja samana syksynä juoksin kuukausia sekä hammaslääkärissä että terkkarissa omituisen kasvojen säryn vuoksi. Hampaat todettiin hyväksi useammassakin röntgenissä ja muistan jonkun lääkärin mutisseen osin itsekseen jotain kolmoishermosärystä. Koska oireet loppuivat, asia ikään kuin unohtui.

Päivä ennen lomalle lentoa heräsin kurkku älyttömän kipeänä, ja olin itse asiassa reissussa kaksi ensimmäistä päivää melko äänetön (perhe EI valittanut!!) ja räkäinen. Lämpö, aurinko ja rentoutuminen kuitenkin hoitivat oireita, joskin aavistelin jo silloin, että kotiin tultua huuliherpes käy takuulla kimppuun. Näin kävikin, nenässä alkoi tuntua kihelmöintiä, ja vaikka kuinka sivelin siihen tiikeribalsamia, rakkulat pääsivät ilmestymään. (Kokemuksesta tiikeribalsami toimii paremmin kuin Zovirax-voide. Ilman lääkerasvaa vaiva kestää viikon, lääkerasvalla 7 päivää…  Tiikeribalsami on joskus tappanut rakkulat ennen kuin ovat päässeet edes kunnolla esiin.)

Ja kun rakkulat kuivuivat jo pois, alkoi ikävä kyllä oikealla puolella kasvoissa jumalaton kipu. Sellainen lamaava, joka vie keskittymisen mihinkään. Pari kertaa heitin huiviin Buranan, mutta siitä ei ole mitään apua, säkenöinti menee ohi joidenkin minuuttien jälkeen mutta voi palata palaa uudestaan. Tunnistin oireista heti mistä on kyse, sen verran noita trigeminuksia tullut vastaan osaston potilaissakin. Pikainen googlaus vahvisti asian: herpes tyypillisesti voi aiheuttaa rajujakin pahenemisvaiheita. Toinen yövuoro meni sitten niin, että muutaman kerran yön aikana tunsin miten ”sähköiskut” alkoivat levitä ja olin todella ehkä viitisen minuuttia kerrallaan täysin toimintakyvytön ja pitelin vaan toista puolta päästäni. Saakeli. Sopii toivoa, että voinnin kohentuminen, nenän alustan paraneminen ja muutamat kunnon yöunet skarppaavat tilannetta niin, että tää loppuu heti. Joka tapauksessa taitaa tulla lekurikeikka: luulen, että pillerinä nautittu asicloviiri voisi olla hoito aina kun tuntee, että kihelmöi ennakoivasti.