Töihin paluu

Olen nyt ollut takaisin töissä reilun viikon.
Viime viikolle työpäiviä siunaantui hienosti kolme: polipäivät (ma & ke) ja sitten sunnuntai. Tälle viikolle sitten polit ja tiistai, eli tein tähän alkuun tällaisen hyvin tyypillisen neljän päivän putken.

Ja kuulkaas, takki on taas aika tyhjä. *phuuuuh*

Onneksi tähän tulee perään nyt neljä vapaata, tulevat tarpeeseen.
Teen siis nyt lokakuun puoliväliin asti 60 % listaa (osasairaspäivärahalla), ja sen jälkeen haen varmaankin 80 % listan loppuvuodelle.

Tulevaisuus näyttää jo aika hyvältä!

Oli fiksu lääkäri, kun tiesi jo ennalta, ettei ole mitään saumaa palata 100 % työntekijäksi samantien. Tässä 60 % on tekemistä, jos tulee putkia. (Kiitos vaan yhteiskunta ja Kela, siitä tuesta, että tähän pystyy mahdollisesti joku, jonka talous ei muuten kestäisi!!!)

Muuten töihinpalaamisesta: jännitti ihan tolkuttomasti. Hyvä, ettei ollut pakki sekaisin ekana päivänä kun palasin.
Taivaan kiitos tiesin olevani parhaissa käsissä, koska meillä on keuhkolääkärin kanssa niin loistava työpari-suhde. Ja polin osalta päivä oli kevyt ja raikas. Lääkäri tuli aamulla taloon ja halasi pitkään. ♥  Koska lista oli maltillinen, ehdittiin pitää pari kahvitaukoa ja päivittää kuulumiset kesäloman osalta.

Osastolle vein suukkoja osoittaakseni, etten enää toivo kaikille kuolemaa pahempaa kohtaloa ja vihaa edelleen jokaista. (Olihan se tavallaan aika järkyttävää todeta vasta heinäkuun puolivälin jälkeen, ensimmäistä kertaa koko tämän vuoden aikana, että oikeastaan muistankin pikkuhiljaa, että meillä on myös hyviä tyyppejä töissä. Minä, kun olen aina tykännyt olla täällä töissä juuri työkavereista johtuen....)
Samalla vaihdoin muutaman sanan esimieheni kanssa, joka oli myös palannut lomalta samana aamuna ja sai vasta kuulla omasta poissaolostani.

Työhönpaluu ei sinänsä ollut vaikeaa. Ammattitaito ei ole kadonnut enkä hävittänyt myöskään ammatti-identiteettiä missään vaiheessa. Pari juttua lääkkeiden osalta kertasin, mutta muuten olo oli kotoisa.

Tässä matkan varrella on nyt herännyt muutamia ideoita ja olen niitä lähtenyt vähän toteuttamaankin. Keuhkopolin osalta laitan ihan fyysisesti paikkoja järjestykseen ja totesinkin, että fiilis on kuin uudella draivilla syksyyn.

Lomalta paluu

Onhan se tavallaan rankkaa palata töihin loman jälkeen.
Toisaalta, itse havaitsin kyllä jo ensimmäisenä päivänä tykkääväni työstäni edelleen, joten fiilis oli melko hyvä itse asiassa.

Nämä kaksi jäivät kotiin kohtuullisen mielellään.
Edu ainakin oli rasittunut Lapin turneella sen verran, että kaipasi jo selkeästi lepoa ja rauhaa.
Mies käytti ne aamulla "puistolenkillä". Tarkoittaa tässä tapauksessa n. 900 metrin kävelyä, jolla ehtii tehdä tarpeensa ja sitten hyvillä mielin jäädä kotiin nukkumaan päiväksi.

Itse haahuilin töissä vähän eksyneenä alkuun. Joku oli pihistänyt polihuoneesta kaikki Post It-laput ja juoksin ympäriinsä hakemassa uusia, samalla muitakin toimistotarvikkeita.
Listat ei ole hirveän täynnä. Aika ylellistä, kun ehtii lääkärin kanssa vaihtaa muutaman sanan ihan siviiliasioistakin, kun talvi on painettu täysillä niin, että hyvä jos kahvit ehti välissä kiskaista ja senkin aikana lääkäri saneli asioidenhoitoaikojen tekstejä.

Tästä se arki lähtee rullaamaan.
Kuutisen viikkoa seuraavaan pätkään. Paras loma on se, mitä odottaa!!

Töihinpaluu

Huh huh!! Olin jo unohtanut, miten paljon työnteko haittaa harrastustoimintaa....

Palasin niin, että kolmen viikon listasta oli jäljellä viimeinen viikko. Se alkoi kivasti kolmella vapaalla eli menin töihin torstaina ja toki vähän jännitti, miten käsi kestää, mutta hyvin se lähti.
Sitä listaa heti neljän putki, ja kun uusi lista alkoi maanantaista, siinä oli kolme perään. Ja koska meillä on näitä kaatumisia ja sairaslomia tullut, torstailta puuttui joku ja lupasin paikata....

Kahdeksan aamun putki oli vähän paljon. Äiti oli kyllä aika väsynyt kun torstai-illalla pääsi kotiin....

Virallisesti en tietenkään saanut käydä katsomassa omia papereitani, mutta kuvat eivät tule OmaKantaan.... enkä ajatellut haastaa itseäni oikeuteen niiden katsomisesta.
Huvitti hivenen: tuon murtuneen luun nimi on tuberculum majus ja koska toimin keuhkohoitajana, voin jatkossa todeta kaikille, että "minäkin podin tuberkuloosin murtumaa talvella 2019"... lähes sama asia, eikö?

Nyt siis jälleen arkea.
Sillä lailla toki juhlan muodossa, että tänään tanssitaan Wanhat ja oma nuorin tyttäreni siellä pyörähtelee. Ai että! ♥

Aamu alkoi kampaajalla ja pukemisella.... siitä sitten erikseen kun kaikki kuvat on käyty läpi ja hyväksyntä julkaisusta saatu!

Arki pyörii jälleen

Pari mielestäni hauskaa tekstiä kahvimukeissa:

Nämä oli sellaisia take away -mukeja, mutta harmittavan lötköä muovia. Muuten olisin voinut sortua tuohon kuumaan kahviin.

Harmi kyllä joka vuosi töihinpaluu tietää sitä, että noin kolmen tunnin päästä aloittamisesta loma on jo ihan unholassa. Vaikka tänä vuonna olen kyllä näköjään lomaillut sillä lailla hyvin, että .... no ei, en ollut unohtanut salasanoja... mutta sen sijaan päädyin heti toisena päivänä lääkevuoroon ja hihittelin siinä kaappien edessä kun tajusin, etten todellakaan muista eri kauppanimiä ja jouduin tarkistamaan jotain päivittäin meneviä useaan kertaan Pharmacasta.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tulin tuosta hyvälle tuulelle!  Jaan yleensä hyvinkin osaston lääkkeet parissa tunnissa. Nyt käytin puolillaan olevan osaston lääkkeisiin saman. Tarkistin kyllä niin moneen kertaan kaiken, että alkoi jo hirvittää, että aika loppuu kesken.

Töihinpaluu muuten oli kuuma ja hikinen!! On se merkillistä, ettei tämän alan laitoksiin saada toimivaa ilmastointia. PÖH!
(Onhan tuo sairaala toki rakennettu jo 60-luvulla osin ja 80-luvulla loput....)
Työkaverit oli entisellään, kivoja, hyväntuulisia ja ymmärtäväisiä oman tumpelouteni kanssa.  =)

****
Voisihan sitä tietysti käyttää aikaansa vaikka sen pohtimiseen, mistä saisin tällaiset liikennemerkit lainaan puolentoista vuoden päästä synttäripaikan pihalle. Arvaatteko, miksi repesin ihan täysin kun näin tämän?

****
Maailmalta sen verran kuulumisia, että Ipanalla tuntuu olevan kaikki hyvin. Viihtyy ja käyttää kieltä!!
On se siellä jo jotain kokkaillutkin. Tosi kiva! Näyttää vähän mitä on Suomalainen eväs. Tiesin, että Ipana alkaa nopeasti kaivata jotain tuoretta. Mehän syödään paljon salaatteja yms ja tuolla vihannekset kyllä on usein maissia tms mikä on pakasteesta otettua ja lämmitettyä.

Karu töihinpaluu

Olin tosiaan yhteensä pari viikkoa pois töistä, erilaisilla lomilla ja vapailla.

Eilen sitten pitkän tauon jälkeen lähdin pukuhuoneesta jopa vähän innostuneena (tykkään työstäni ja työkavereistani) tepsutin hissille ja voihan jösses saakeli....

... hissi teipattu täyteen kammottavia keltaisia lappuja, joissa teksti "osasto suljettu, ehdoton vierailukielto".

Teki mieli vetää uukkari siinä kohtaa ja palata häntä koipien välissä kotiin.

Meillä on siis täysi sulku. Influenssaa joka nurkassa.

Surkuhupaisaa tässä on se, että silloin pari viikkoa sitten lauantaina kun olin viimeistä työpäivää, meillä todettiin viisi (5!!!) uutta tautia päivän aikana ja tehtiin jumalaton hurlumhei sänkyvalssi, että saatiin eristyksiin kaikki tartuttavat. Ja siinä kun siirrettiin, uutistenlukija kailotti suureen ääneen, miten "Länsi-Suomessa alkaa tämän vuoden influenssakausi tulla kohti loppuaan...."

Ai jaha??

Kaksi viikkoa ollut täysi helvetti eikä näytä helpottavan.

Itse olin onnekseni sijoitettuna ns. puhtaalle puolelle, eli osaston palo-ovet on lukittu, toisella puolella jyllää nyt tauti ja meidän puolta siivottiin sitten niin vahvalla kloorilla ja otsonoinnilla, että luulisi kuolevan jo vähän ärhäkkäämmänkin taudin itiöt.

Tamiflu menee siellä nyt vähän jokaiselle, henkilökuntaa (myös itseni, kun olin ollut osaston tiloissa n. 30 sekuntia) testataan heti kun kerran yskäisee, ja kaikki hoitotoimet tehdään kuonokoppa päässä hanskat kädessä.

Tavaraa on laitettu säkkitolkulla roskiin (kaikki paperitavara mitä ei voi viinalla pestä tai mikä ei kestä käsittelyjä....) joten halvaksi tällainen ei tule.

Onneksi mulla on ihan parhaat ja ihanimmat työkaverit!!

Vaikka väitänkin, että se kollega, joka pääsi sen vessaharjan mun sieraimeen työntämään, ihan vähän nautti siitä (vahingonilosta), vakavasti puhuen kuitenkin jokainen ottaa nyt omat oireensa tosissaan ja esim. vähänkin räkäiset on nyt jääneet suosiolla kotiin.

Näytteenotto ei tosiaan ollut mitään miellyttävää. Se vessaharja (siis pieni pyöröharja) työnnetään oikeasti sieraimesta n. 12 sentin syvyyteen, se kutittelee kurkkua siinä kohtaa kun sitä pyöräytetään....  aarrrgghhh!! Olipa kammottavaa.

Nyt vaan toivotaan, että tauti syö itsensä loppuun eikä uusia tartuntoja tule.

Toivon meidän talon päättäjille nyt viisautta pitää osasto suljettuna kunnes jokainen näistä potilaista on kotiutettu ja tyhjä osasto sitten siivottu viimeisen päälle. 

Yksikin uusi potilas tuonne joukkoon ja sehän lehahtaa siitä sitten uudella voimalla taas....

Ja seuraavaksi herkuttelemme ajatuksella: tervetuloa noro! 👿

Missä mun talviloma??? Pari viikkoa vielä....... kestää, kestää...

*****

Kuvat vain viihdykkeenä. Halusin näin ikävään aiheeseen vähän lempeämpiä kuvia eikä Bonoa voi joka tekstin kuvitukseksi laittaa.