Helmikuun stressi, ja kuuluihan siihen nyt jotain kivaakin

Tämä on ollut jokseenkin hirveä kuukausi tähän saakka. Olen tyytyväinen, kun se joskus loppuu.
Maaliskuun alussa alkaakin ihan uudenlainen stressi sitten. 😣

Otin naurettavan määrän ylitöitä tammikuun loppuun - helmikuun alkuun. Olinhan ostanut ne lentoliput syksylle ja luottokorttilaskun haluan kuitata heti pois, koska hätkähdin siinä ilmoitettua 15% vuosikorkoa!!!! No, tulihan tehtyä. Lasku on kuitattu pois ja seuraavat ylityöt saavat odottaa taas hetken.

Samaan aikaan omissa töissä porukasta puolet on kouluttautumassa uuteen potilastietojärjestelmään (joka on sivumennen sanoen varastonhallintaohjelma, jonka Varha viisaudessaan on valinnut, koska halpa, meille jatkossa käyttöön... siis aloitus maaliskuussa.), joten kiirettä on riittänyt. Samoin stressikertoimet on olleet kohtuullisen korkealla.

Esimies-taso ei tunnu ymmärtävän, ettei me huvikseen potilaita oteta vastaanotoille, mutta silti ainoa millä tuntuu olevan väliä, on puhelin. "Se on lakisääteinen, että kaikki puhelut hoidetaan päivän aikana". Joo, näin on, mutta jätetäänkö me sitten tikit poistamatta, haavat hoitamatta, korvat katsomatta ja istutaan ihmettelemässä kun puhelut on hoidettu? Kun mitään edellämainittuja ei siis pitäisi varata etukäteen.

Se siis valittamisesta. Tiedostan kyseessä olevan se kuuluisa eettinen stressi. Haluaisin tehdä työni hyvin, ja koen, ettei siihen anneta mahdollisuutta. Aika ajoin toivoisin voivani olla samalla tavalla kyyninen, kuin muutama työkaveri, joiden mukaan potilaan myöhäinen ajanvaraus on "heidän henkilökohtainen helvettinsä".... kun niitäkään asioita ei voi jättää hoitamatta.

Ja tämä on ehdottomasti vain väliaikainen tilanne. Joskin asiakkailta tulee runsaasti palautetta, jossa Varhaa nimitetään mm. Turhaksi tai Harhaksi, jotka molemmat ovat melko osuvia nimityksiä. Sama tilanne lienee kaikilla hyvinvointialueilla. Se ei kuitenkaan stressiin vaikuta vähentävästi.

Sään puolesta on ollut outoa. Viimeisen kuukauden on voinut kulkea lenkkareissa, koska lunta on korkeintaan sen verran kuin kuvassa. Tämäkin eiliseltä, tähän saakka on ollut täysin kuiva ja musta maa. 

Selkä on kiittänyt. Kovapohjaiset kengät vetää aina ruodon jumiin, joten vähän helpommalla on päässyt lenkkien kanssa. Tosin runsaat ylityöt lyhyessä ajassa, ja valvotut yöt perään, vetivät viikko sitten koko kropan ihan hassuun tilaan. Aamulenkki ei vaan lähtenyt kulkemaan ja suunnitellun reippaan mittaisen lenkin sijaan oli pakko palata kotiin vähän vähemmillä kilsoilla. 

Keskiaikaista ranskalaista kylää tässä.

Pullapuoti sisältä.

Tämän orkidean oikeastaan haluaisin.

Paikallinen kyläyhdistys järjesti Lego-tapahtuman. Porukka siis rakensi Legoista kaikenlaista ja vei esitteille. Paikalla oli upea ranskalainen kylä pullapuoteineen linnoineen. Kaikki rakennukset oli tämän parikymppisen nuoren miehen toimesta kuitenkin myös sisustettu. Kerrokset sai erilleen ja joka kerroksessa oli oma ideansa. Hän esitteli meille linnaa, jossa ruokasalissa oli upeat kipsireliefit seinällä, kristallikruunu katossa jne. Koska hän oli ajatellut linnan olevan turistinähtävyys, myös yleiset WC-tilat oli rakennettu ruokasalin lähelle. Mieletöntä mielikuvitusta, aivan upeaa toteutusta!

Heti eteisessä oli noin metrinen Eiffel-torni.

Pidätin henkeä, kun taaperoikäiset kulkivat 

melko huolettomasti heilutellen siitä ohi....

Tällainen Star Wars fani tietenkin ilahtui suunnattomasti, kun työkaverin 9v poika toi paikalle omat settinsä avaruutta ja hahmoja.... ♥

Star destroyer

Star Trooper

Koska arki on ollut tietyllä tavalla rankkaa, olemme lämmittäneet saunaa monta kertaa viikossa. Koko porukka relaa ihan eri tavoin saunan lämmössä kuin muuten.

Saunan jälkeen olemme katsoneet Areenasta Peltsin ja Osmon ja tästä ihastuneena myös Peltsin Lappi -nimisen sarjan. Olemme huonoja seuraamaan mitään sarjoja muuten. Areena on kätevä, kun voi katsoa useamman jakson peräkkäin. 
(Sarjojen katsomisen huonoudesta kertoo sekin, että meiltä jäi Konfliktista viimeinen osa näkemättä, koska oltiin sinä lauantaina jossain.... Mitään maksullista kanavaa meille ei hankita ja vielä sitä ei maksuttomasta näe.)

Tarjousteet.... eipä lopu hetkeen.

Nuo Peltsin sarjat olivat varsinaisia hyväntuulen ohjelmia ja saivat Lappi-kaipuun jälleen ihan uusiin mittoihin. Ollapa mahdollisuus lähteä vaikka vuodeksi.

Lapin kaipuuta helpottamaan olemme ystävien kanssa suunnitelleet kesälle tulossa olevaa reissua kartan ja reittien ällistelyllä. Kyllä yksi parhaista lomista on se, jota voi suunnitella, sitten elää sen läpi ja vielä jälkeenpäin muistelle. Varsinkin hyvällä porukalla.

Loppuun vielä elävää kuvaa yläkerrasta. 
"Kerro, että sinulla on koira kertomatta, että sinulla on koira".... 

Sohva oli jonkin aikaa niin päin, että sen selkänojalta pääsi hyvin kurkistelemaan pihalle. Ja yläkerrasta näkee kauas, joten takuulla päivisin on ollut paljon vahtimista ja haukkumista.

Kunhan vähän lämpenee, pesen ikkunat ja nuo nenänjäljet. Nauratti, kun ne tässä aurinkoisena päivänä olivat silmien alla. 

Kuvan surullisen näköinen puu on persikka. Se pudotti, ja pitikin pudottaa, lehtensä pitkin talvea. Nyt on mahtavan kokoiset silmut jo, ja toivon, että se vielä pitää vähän aikaa taukoa ennen kuin alkaa puskea uutta. Persikka kukkii valitettavasti jo maalis-huhtikuussa, joten jos haluan hedelmiä, joudun tämänkin suhteen olemaan itse pienenä pörriäisenä vesiväripensselillä. Niinhän sitruunat on pölytetty jo monta vuotta.

Sekalaista keväästä ja alkukesästä

On ollut vauhdikas ja kiva toukokuu. Yllättävä hellehän iskeytyi Suomen ylle ja tosiaan on ollut poikkeuksellisen kuuma.

Meidän nuorimmainen täytti vuoden juuri ennen vappua. Suloisia vekaroita, kerrassaan hyväntuulisia ja virkeitä tenavia. Synttärikahvit käytiin juomassa ja katsomassa heidän hassutteluaan.

Mummin murut ♥

Kesälomiahan pitää tunnetusti töissä alkaa suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, jotta loma-ajat voidaan vahvistaa. Itse halusin varta vasten myöhäisen lomajakson tälle vuodelle. Lapin lentävät ovat turhan uteliaita ja päällekäyviä yleensä kesä-heinäkuussa, joten parempi suunnata pohjoiseen vasta ihan loppukesällä. Sainkin helposti vaihdettua lomajaksoni elokuulle. Viikon saan kuitenkin pitää jo ennen juhannusta niin jonkunlainen tasapaino säilyy.

Kesälomasuunnitelmia on tehty ja kaikenlaista varattu ja tilattu. Katsotaan nyt....

Bonolle syntyi pentuja keväällä ja käytiin helatorstaina päiväseltään retki Kotkaan. Mellis sai samalla edustavan trimmin kasvattajalta, joten kelpasi näyttää nuortamiestä näyttelykehässä. 

Mellis ja Mamma-Kaja

Yksi pennuista jää kasvattajan siskontytölle asumaan. Frida on kyllä ehdottomasti kaunis ja kaikkihan ne olivat melkoisia mörssäreitä ja varsin reippaita tutustumaan paikkoihin ja pihaan. 

Jos Frida on vaan luustoltaan täysin terve, uskon, että siitä tulee kasvattajalle jossain kohtaa mahdollisesti emäkoira. 

Frida on väriltään tricolor. Bono kantaa geeneissään kaikenlaisia hassuja yhdistelmiä väreistä, joten sillä näköjään voi tulla mitä vain. 

Vasta toukokuun puolivälissä uskalsin laittaa kesäkukkia. Eihän näistä keleistä koskaan tiedä. 

Pikainen reissu puutarhakauppaan ja yhtäkkiä auto oli pakattu täyteen erilaista ruukkua ja kukkaa.... 

Sireenit tuoksuivat mahtavalle.

Harmi kyllä ukkosmyrskyt pieksivät ne aika pahasti. 

Napakka kuumuus sai myös aikaan tosi nopean kukinnan.

Ystävien teini täytti joulukuussa 13v ja sai meiltä lahjaksi rannekkeen ja päivän Linnanmäellä. Eilen oli sitten vuoro toteuttaa tämä pitkään odotettu päivä, koulujen loppumisen kunniaksi.

Ajeltiin porukalla (minä, teini ja teinin kaveri) Helsinkiin ja käveltiin porteista sisään. Siellä sanoin vaan "vapaa" ja sinne pyyhälsivät. Pariin otteeseen törmäsin jossain kun kuljeskelin ja ihmettelin ihmisten iloa ja koneiden vinkunaa. Päivä oli tosi kaunis. Siinä missä kotona oli tullut kunnon ukkonen, me saatiin nauttia lämpimästä auringosta.

Muutaman kertalipun hankin itselleni ja kävin pari rauhallisempaa laitetta ihmettelemässä. En pidä noista vatkaimista ja katsoinkin tyytyväisenä maan pinnalta miten muut heiluivat laitteissa. Perinteinen puinen vuoristorata on hurjinta, mihin pystyn ja sen kokeilin tänäkin vuonna.

Minä pakkasin aamulla kirjan kassiin, ostin muutaman hyvän juotavan ja istuin vähän eri puolilla ihmettelyjen välillä. 

Päivä oli tosi kiva. Teinien kanssa syötiin vähän yhdessä ja sinne he taas painuivat. Olivat kokeilleet kaikenlaisia vatkaimia ja vemputtimia, mutta onneksi molemmilla oli sikäli järki päässä, että siinä rajoissa ettei kumpikaan tullut huonovointiseksi.

Vähän 19:30 jälkeen tulivat etsimään minut ja totesivat olleensa niin monta kertaa jossain missä kastui, että alkoi olla aika siirtyä autolle ja kotiinpäin. Nukkuvia teinejä takapenkin täydeltä 1,5 tunnin matkan ajan... 

Uusi Swingi

Minulle ei pystyisi maksamaan tarpeeksi, että menisin tuohon.

Ihmiset jonottivat siihen ja nähtävästi se oli hieno kokemus.

Sillä aikaa kun me hurvittelimme, miehet tekivät meillä kotona sokkeriremonttia, eli vihdoin jo 2021 kesällä hankitut sokkelilevyt saatiin paikalleen ja sepeli tuohon talon seinustalle.

Olin tästä superiloinen! 

Nyt sitten viileni toistaiseksi. Onneksi myös sadetta on tullut, että keräysastioihin on saatu jotain talteen. Ehdin 1000 litraa jo kantaa kastelukannulla ja juuri pohdin pitääkö kaivosta alkaa pumpata vettä säiliöön, kun ensimmäinen sade tuotti vähän. 

Kelpaa tomaateille kantaa vettä kasvihuoneeseen edelleen.

Koirarekisteri

Alkuvuodestahan tuli tämä pakollinen Ruokaviraston rekisteri, jonne jokainen maassa asuva koira tulisi rekisteröidä... 
Matkan varrella on kuultu kaikenlaista, ei paljonkaan mitään hyvää ja nyt löysin kerrassaan oivallisen ja asiallisesti muotoillun kirjoituksen, jotka allekirjoitan täysin.

Tietoturvallisuuteen liittyy CIA-periaate (confidentiality, integrity and availability), jonka mukaan tiedon tulee olla luottamuksellista, eheää ja saatavilla. Tiedon pitäisi olla vain niiden henkilöiden käsiteltävissä, joilla on oikeus käyttää tietoa, ja sisällöltään oikeaa ja yhdenmukaista alkuperäisen tiedon kanssa siten, ettei sisältöä voida muuttaa perusteettomasti. Koirarekisterissä ilmoitettujen tietojen oikeellisuutta ei varmisteta mitenkään: jos sirunumero, jonka rekisteriin ilmoitat, ei ole jo jollain muulla käytössä, ihan mikä tahansa menee läpi.

Kärjistäen, olisin voinut ilmoittaa Vapun rekisteriin vaikka valkoisena rottweileruroksena, eikä Ruokavirasto olisi kyseenalaistanut, onko Vappu uros ja onko valkoisia rottweilereita edes olemassa, kun niitä tietoja ei tarkisteta. (Sivumennen tässä, että Vappu on kuvasta päätellen normaali kultainen noutaja.) Samoin olisin voinut etsiä Kennelliiton jalostustietokannasta ihan minkä tahansa sirunumeron, jota ei vielä ole ilmoitettu Ruokaviraston rekisteriin, käyttää sitä ja toivoa, ettei oikea omistaja ilmoita koiriaan, koska se on toistaiseksi ainoa tapa, jolla väärän sirunumeron käyttämisestä jäisi kiinni. Olisin siis voinut ilmoittaa rekisteriin vaikka Poliisikoira Rexin villakoiran sirunumerolla. Onko tässä nyt sitten kerätty tietoa, joka on luottamuksellista, eheää ja oikeiden tahojen saatavilla?

Tietoturvallisuuden lisäksi lupasin puhua myös vähän koirista. Ruokaviraston keräämä tieto on siis ihan sen varassa, että tietojen ilmoittaja on rehellinen. Koirien vanhempien tietoja ei tarvita. Ruokaviraston rekisteri ei myöskään ainakaan toistaiseksi vaadi minkäänlaisia terveystietoja. Kärjistetään taas. Jos olisin pentutehtailija, pitäisin nyt juhlat, koska jatkossa voisin myydä niitä tehtailemiani goldendoodlepoodleja, pomskyja ja mitä näitä designpentuja nyt on, rekisteröityinä pentuina. Keskivertokoiranostaja ei välttämättä näkisi tässä mitään haittaa - ennemminkin etua, koska pennuthan ovat "rekisteröityjä."

Pentueen rekisteröinti Kennelliittoon edellyttää useiden rotujen osalta erilaisia terveystutkimusvaatimuksia pentueen vanhemmille. Ruokaviraston rekisterissä näillä ei ole mitään väliä - edelleen, jos olisin pentutehtailija, niin Ruokaviraston myötä ei olis niin justiinsa, että onko niillä vanhemmilla sitten D- vai C-lonkat vai jalkoja ylipäätään ollenkaan, kun ei niitä kukaan siellä kysele. Koska pentujen vanhempien tietoja ei kerätä, ei sekään ois niin justiinsa, että astuttaako sitten sen pentutehdaspomskynartun vaikka jokaisesta juoksusta. Eikä muuten kysellä sitäkään, että onko pentueen vanhemmat sukua toisilleen. Ruokaviraston rekisterin myötä myös tällaisia pentueita voi markkinoida "rekisteröityinä pentuina." Onkin tosi vaikea keksiä, millä tavalla tämä Ruokaviraston rekisteri edistää terveiden koirien kasvatusta ja koirien hyvinvointia.

Olen aika varma siitä, että tämän uuden rekisterin myötä sellaiselle keskivertokoiranottajalle on jatkossa hirveän paljon vaikeampaa arvioida, mistä pentu kannattaa ottaa, kun rekisteröity pentu saattaa nyt tarkoittaa ihan mitä tahansa. Joku voi nyt kutsua stalkkeriksi, mutta omien rotujen kohdalla tutkin kuukausia terveystuloksia, koiria ja kasvattajia - ei oikeasti ole ihan pieni ja helppo homma valita kasvattajaa, ja kuinka paljon vaikeammaksi se tehtiin nyt erityisesti niille, jotka ovat ottamassa ehkä elämänsä ensimmäistä koiraa eivätkä välttämättä vielä tiedä ihan valtavan paljon aiheesta.

Että juu, onpahan rekisteröity nyt sitten. Mutta älkää nyt kuitenkaan kukaan ottako pentua, joka on rekisteröity ainoastaan sinne Ruokavirastoon, ihan vain riskienhallinnan vuoksi.

Olisikin niin mielenkiintoista kuulla hyviä perusteluja, miksi rekisteröisin koirani. Onhan tässä vielä viikko aikaa. Kun pelkästään se, että laki vaatii, on minusta harvinaisen huono syy, koska jos kaikki vaan noudattavat tyhmiäkin lakeja kuin lampaat, ei ainakaan mitään muutosta ole tulossa.

Käsitykseni mukaan Suomessa arvioidaan olevan n. 700 000 koiraa. Niistä tähän hirveän tehokkaaseen koira(vero)rekisteriin on tähän mennessä rekattu n. 115 000 ja niistä 80% sekarotuisia. Mistä se kertoo?

En tiedä.

Kuvan otukset liittyvät vahvasti tarinaan ja pohdintaan.

Kaikki reaktiot:

Koiramaista touhua

Kaverin poika hankki koiranpennun, greyhoundin. Jotta pentu saisi kivoja kokemuksia ja vähän puuhaa, tulivat käymään ja vietiin koko lauma juoksemaan tuohon meidän takapihan joen toisen puolen pellolle. Siellä ei näin talvella ole mitään, koska laidun odottaa kesää ja lehmiä. Mutta lääniä oli useampi sata metriä...

Vitsit, että koirilla oli kivaa. 

Saivat vetää rallia ihan huolella luvan kanssa ja maastoa riitti.

Jälkeenpäin oli aika räytyneitä koiria pitkin keittiön lattiaa. Saatiin juoda kahvia oikein rauhassa, kun pojat ei jaksaneet edes lelulaatikkoa kaivaa.

Hui, Vinskille alkaa riittää ja näyttää sen!

Nää puhuu hienosti koiraa toisilleen.

Spanielipojat kävi trimmissä. Molemmat olivat pikkuhiljaa alkaneet muistuttaa enemmän Moppea ja Rekkua kuin siistiä koiraa, joten tarpeeseen tuli. Ihanaa, miten taitava trimmaaja saa nätisti saksittua molemmista niin kivan näköiset. Otin Boogien trimmisalonkiin mukaan. Tavallaan olisi pitänyt jättää se kotiin, että oppisi siihen, mutta pohdin, että ehkä vähän lyhyempi pätkä kerrallaan, varsinkin ensimmäisellä kerralla, on kivempi. Se siis ei ole ollut vielä yksin kotona. Noita kun on kolme, yleensä otan vain yhden kerrallaan erikseen minnekään.

Lisäksi olin ajatellut ostaa sille uuden pannan ja taluttimen, meidän trimmaaja kun tekee sellaisia. Siihen tarvittiin sovitus, joten pää oli pakko olla mukana. Pöydälle Boogie ei päässyt, mutta muuten sai hörpöttää menemään. Tutustui siinä ohimennen vieraampaan ihmiseen ja sai sovittaa pantaa.

Seuraavana aamuna se oli löytänyt trimmaajan laskun pöydältä ja syönyt sen tuhannen päreiksi. Ilmeisesti kostona siitä, ettei sitä "hoidettu". 😀

Hankikanto.

Ihanaa, kun leudon päivän jälkeen oli napakka pakkanen yöllä.

Käveltiin pitkä lenkki peltoa pitkin itsekin.

Pakko myöntää, että olen päässyt luvattoman helpolla pari talvea. Merlinin turkki on valkoinen ja pehmeä. Jos olisi ns. normaali kurakeli, sen joutuisi pesemään pari kertaa viikossa, ettei kurastaisi koko kämppää. Näin lumitalvina on päästy kyllä normaalipesuilla.

Pentutreffit ja patikkaa

Olin alunperin varannut viikonlopun vapaaksi voidakseni sihteeriköidä koiratapahtumassa. Kävi kuitenkin niin hullusti, että kerrankin talkooporukkaa oli ylimääräisenä ja jäin rannalle.... 

Mitenkään suivaantumatta muutin suunnitelmia lennosta, ja ajelimme lauantaina Kotkan ja Kouvolan puolimatkaan treffaamaan Merlinin pentusisaruksia ja muuta porukkaa. Uskomaton keli syyskuun lopulle, oli aivan valtavan kiva päivä. 

Menomatkalla tankkasimme auton ja pissatimme koirat Lohjan ABC:llä ja hain kahvit ja vähän evästä lounastauolle. 

Me tehtiin samalla porukalle vähän mejä-jälkeä koulutusmielessä ja Merlin pääsi tutustumaan sekä fasaaniin että verijälkeen (koska sen luopiot omistajat eivät ole muka vielä ehtineet yhtään jälkeä tehdä.....)
Fasaani olikin huisin kiva. Tulisiko siitä sittenkin lintukoira? 

Iloinen porukka menossa metsään

Pennut tutustuvat fasuun

Fasujäljen jälkeen Merlin oli tosi kiinnostunut.
Olisi vienyt tirpusen mennessään, jos olisi annettu.

Fasujälki menty ja saalis löytyi

Siskon kanssa lähdössä ilmeisesti reissuun

Pieni Minttu oli ihan paras lapsenvahti ♥

5,5 tuntia koirat painivat skutsissa. Siinä me ihmiset juteltiin, syötiin eväitä ja viihdyttiin. Kotimatka oli koirien osalta hiljainen. Meillä oli Bono mukana vähän rauhoittamassa matkaa, mutta eipä sitä sen erityisemmin siihen puuhaan tarvittu.

Kotimatkalla pysähdyttiin sen verran, että napattiin kahvit mukaan. 
Ihana päivä. Pitkä toki, koska matkoihin meni yli 3 tuntia suuntaansa, mutta eipä tuo haitannut. Ollaan tottuneita ajelemaan ja oli tosi kiva tavata noita pentusisaruksia ihmisineen. 

Illalla saunaan ja ajoissa nukkumaan.

Sunnuntai valkeni jälleen kauniina jo 6:30 (koska meidän karvavekkari nyt herää siihen aikaan.....) ja noin minuutin tuumailun jälkeen pakattiin reppu ja painuttiin Teijolle. 
Kaikessa rauhassa patikkaa kohti Teerisaarta. Se on etäisyydeltään sellainen, että otettiin Pappakoirakin mukaan reissuun. Voi miten toinen nautti!! ♥ 

Patikkakoira työssään

Pikku päiväunet

Olen niin ikionnellinen tästä taukopaidasta.

Hikinen takki sai hetken kuivua oksassa roikkuen.

Kahvit maistui mainiolle. Väkeä oli ihan hurjasti ja istuskeltiin kalliolla. Merlin torkahti huopien (eli mikrokuitupyyhkeiden) väliin siksi aikaa ja istuttiin tosiaan aivan rauhassa. 

Sitten tepasteltiin takaisin autolle ja matkan varrella tuli tosi paljon väkeä vastaan. Merlin aiheutti runsaasti "oih" ja "voih" huokailuja vastaantulijoissa. Onhan se toki hauska näky kun selvästi ihan pikkupentuna poukkoilee muka pitkällä reissulla. 
Parkkipaikka oli aivan ammuttu täyteen. Ei olla koskaan nähty niin paljon porukkaa kerralla tuolla. Tosin kun porukkaa katsoi, ehkä kyse oli jostain tapahtumasta, kuten adoptioperheiden treffit tms. Joka tapauksessa oltiin itse tosi tyytyväisiä, että lähdettiin aamulla ajoissa ja toisaalta päästiin alta pois. On myös tosi kiva havaita, että näitä paikkoja käytetään!!!

Bonoa alkoi pennuttaa ja kiipesi syliin

Teerisaaren maisemaa

Pappakin on mukana

Hei hulinaa

Huh, olin unohtanut minkälaista on pentuarki. ♥

Kotimatka meni mainiosti. Alkumatkasta Merlin oli levoton ja piippasi ja pyrki kiipeämään olkapäälle. Rauhoittui sitten. Oli väsynyt tohkattuaan muutenkin jo pihalla pitkään, mutta autossaolo sai sen levottomaksi alkuun. Lopulta nukkui kuin tukki, ensin sylissä, sitten penkillä vieressä koko kolmen tunnin matkan kotiin.

Kotona isot pojat sai tutustua sylissä haistellen. Edu oli tapansa mukaan vältteleväinen; haisteli kyllä läpi, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Bonoa kiinnosti kovin ja päästinkin ne samantien yhdessä nurmikolle. Vähän turhan riehakas isompi tietenkin on, kun ei ole totttunut, mutta tosi nopeasti osasi varoa, ja cockeri kyllä korottaa ääntään kun päälle kävellään....


Ilta meni siinä ihmetellessä. Aika tavalla tämä tassutteli taloon mentaliteetilla: tulin, näin ja muutin sisään. Ei minkäänlaista epäröintiä tai paniikkipisuja.
Yö oli vähän levoton. Nukuin spanieleiden kanssa yläkerrassa, että Edu saa mennä vapaasti makkariin. Siellä vierassänky on vaan sen verran korkea, ettei kakara pääse itse takaisin mentyään lattialle. Lisäksi oli painostavan tukalan kuuma yö.....
Mutta sunnuntai valkeni (varhain) jo kauniina ja puuhakkaana. Päivän seikkailuista uupuneena pentu nukkui sunnuntaina meille normiaikaan ja torkkui pään vieressä koko yön, pari kertaa paikkaa vaihtaen ja kertaalleen pisulla käyden.

Bono on ominut pennun tyystin itselleen. Se ärisee Edulle, kun toinen yrittää tulla tutustumaan esim. sohvalla (kun pentu nukkuu).
Toisaalta Edu ei ole koskaan sietänyt pentukoiria, joten meillä ollaan nyt kahden kerroksen väkeä. Kämppä on asuinkerroksesta jaettu kahtia kompostiverkolla. Edu asuu olkkari, makkari, eteistä ja cockerit keittiö ruokailutilaa. Kompostiverkkoon on näkösuojaksi laitettu myös vähän estettä niin ei tule sanomista. (Ehkä?)

Kovin kalliiksi tällainen koiravauva saattaa tulla.
Minä myin autoni vähän vahingossa. Se on siis ollut Nettiautossa jo kesäkuusta lähtien tyrkyllä enkä ole edes hintaa viitsinyt laskea kun ei mikään hengenhätä ollut. Ajatus on ollut, että hankitaan sitten farkku kun ehditään....
No tietenkin sitten tähän samaan saumaan tuli nuoripari käymään ja tykästyivät niin, että ajoivat sen kanssa pois.

JAIKS! Nollan auton loukku!

Miehellä siis on toki auto, mutta heti tulevana viikonloppuna molempina päivinä on tapahtumaa, mihin molempien pitää päästä täysin eri puolelle Suomea....
Joten tyrkkäsin itseni junaan ja junailin Turkuun. Edeltä olin vähän katsastanut tarjontaa, ja kun kaveri antoi skootterilla kyydin autokauppaan, niinhän siinä kävi, että ajoin sieltä lainan kanssa pois.

Keijupölyä

Turussa oli käsityömarkkinat ja eräs jokirannan myyjistä kauppasi erilaista Harry Potter -kamaa, mm. riipuksia taikasauvoista yms, ja sitten taikapölyä. Olihan sellainen pakko ostaa roikkumaan auton taustapeiliin.

(En ole ikinä ollut tyyppi, joka tuunaa autoa millään lailla, mutta turkoosi väri, idea taikapölystä, uusi auto ja uusi koiranpentu näytti olevan kohtalokas yhdistelmä. Ja Harry Potter -kama, kun pennut ovat Potter-pentue.... nimet siis suoraan siitä tarinasta.)

Skootterikyytiä

Luonto heittää yllättäen eteen sydämiä

Cockeripojat rauhallisena

Sunnuntaina puuhattiin tosiaan koko päivä. Paljonhan tuollainen pentu nukkuu ja haluan viettää sen kanssa aikaa hereillä ollessa mahdollisimman paljon. Mies siis puuhasi roskiskatoksen loppuun ja minä tein ruokaa ja siivoilin keittiötä kun penska otti torkkuja.

Kirkkaassa valossa ei näy punavalkoisen raikkaus.

Se on kyllä nätti!! ♥

Katto saapunee n. parin viikon päästä.

Iltapäiväunien jälkeen pakattiin cockerit autoon ja ajettiin rantaan. Merlin ei ole vielä nähnyt rantaa eikä vettä luonnossa, joten kokemus oli uusi.

Utelias se oli, ei kauhistellut varpaiden kastumista tai sitä, kun ihan pieni liplatus löi kuonon märäksi. Bonoa se vierasti siinä vaiheessa, kun toinen kiipesi ylös ja ravisteli pienen ihan märäksi.....

Miehen työnantajalla on tällainen rantapaikka, mökki ja saunamökki meren rannassa. Työntekijät saavat sitä käyttää pientä korvausta vastaan ja mieskin vuokraa sitä useamman viikonlopun syksyisin ja käy kalastamassa.

Maisemat oli kauniit.

Rantis

Havaittiin pää liikkumassa kohti kalliota ja kävelin vastaan. Hyi olkoon!

Tiedän, että ne on tarpeellisia yms, mutta kyllä silti iljetti. Tuo oli ainakin 80 cm pitkä luikero ja koetti kiivetä ylös, muttei päässyt tuosta kalliolta. Lopulta sukelsi ja minä lähdin pois.....

Sain kuvan töihin, että "bailattu puoleen päivään, nyt töihin."

Koirat ovat siis keskenään pari tuntia.