Näytetään tekstit, joissa on tunniste mansikkaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mansikkaa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Kesäkuulumisia

Kesä on ollut kyllä kuumin naismuistiin. Asia, joka on ollut vähän jokaisessa postauksessa ja lehtijutussa esillä. Olen tosi iloinen, että meillä on tässä pihassa kaivo, josta saa kasteluvettä, koska totisesti kasveja on saanut kastella. 

Öttiäisiä myös riittää. 
Osallistuin omalta osaltani Thermacell-keskusteluun siltä osin, että aion laitetta käyttää edelleen, koska viime kesänä en havainnut yhtään itikkaa putoilevan taivaalta kuolleena sillä alueella, jossa se kävi. Lisäksi muistan elävästi, kun kesken meidän reissun siitä loppui kaasupatruuna. Olimme juuri lopettaneet syömisen ja puhuimme, että juodaan vielä kahvit ennen kuin jatketaan reissua.

Ei muuten juotu. Kun laite naksahti sammumisen merkiksi, meni ehkä kolme sekuntia, kun ilmatila oli sääskeä täynnä ja juominen olisi ollut elävän ravinnon nauttimista joka hörpyllä. 
Minä uskon edelleen, että itikat tunnistavat myrkyn hajun ja välttelevät aluetta. Ei niinkään, että lentävät siihen kuolemaan. Vaikutus lienee vähän sama kuin niillä onnettomilla hyttyskiehkuroilla, joita ei pysty ikinä irrottamaan ehjänä poltettavaksi.

Lisäksi kyseenalaistan sen, että yhdestä laitteesta on julistettu nyt koko maailman tappaja kun samaan aikaan sallitaan niiden isojen laitteiden myynti, jotka hiilidioksidipatruunalla houkuttelevat itikat laitteeseen sisälle ja siellä tappavat. Eikö kuollut öttiäinen ole kuollut öttiäinen riippumatta kuolintavasta? (Joo joo, tiedostan kyllä myrkytyksen erot liittyen siihen, miten myrkky leviää lajista toiseen....)

Oli miten oli, minullakin on oikeus voida istua pihalla ilman, että syödään elävältä. Saa vapaasti olla eri mieltä, mutta se tuskin muuttaa omaa mielipidettäni.

Kesäkuulumiset muuten kuvien muodossa:


Kielot tuoksuivat niin taivaallisen ihanalle!!
Onneksi ihan tien toisella puolella on kuntorata, jonka varrella näitä riittää.


Tätä tyyppiä loikkasin vauhdilla karkuun,
vaikka tajusin väristä, ettei hätää ole...... 


Nam!!
Mansikoita en ole ehtinyt vielä edes ajatella,
ja se jo vähän jopa stressaa.....


Tämä tyyppi sen sijaan. Brrrrr!
Kammottavan ukkoskuuron jälkeen oli tullut kuivattelemaan tielle.
Hyvin maastoutuu tuohon asfalttiin.



Rentoutumista omalla pihalla. 


Eräänä aamuna mies oli lähtenyt töihin ja minä koirien kanssa kävelylle.
Tultiin takaisin ja kuistilla räpytteli paniikissa pieni talitiainen.
Avasin oven ja hyttysverkot selälleen ja suljin välioven.
Ruikkasi kakat seinälle ja lensi ulos....
Kiittämätön mokoma! 😂


Kuivia ovat, mutta kermassa haudutettuna varsin maukasta.



Meillä oli jälkikoe viikko sitten.
Koirat jäivät autoon meidän tehdessä jälkiä. Hirvitti siinä helteessä.
Onneksi olin ostanut tuon folioverkon, joka peittää koko auton.
Meille kävi vähän huonosti ja jälki meni pilalle (täysin eri tarina)
mutta palattuamme auto oli sisältä ihanan viileä, kun
olin käyttänyt ilmastointia täysillä kylmällä juuri edeltävästi.

Luut olivat aivan meidän suunnittelemalla kulmalla.
Alueella on runsaasti susia ja siinä oli peura pistelty poskeen joskus.


Kuuset tekevät valtavasti käpyjä.


Joku oli hiukan hyväntuulinen päivän päätteeksi.


Kerran iltalenkillä auringonpaisteessa nuo päiväkakkarat aivan loistivat kultaa!


Sattui olemaan 15 sekunnin tyhjä hetki ja näin itseni käytävän päästä peilissä.
Töissä menee tämäkin kesä.


Omasta puusta napattu siemen, istutettu vasta keväällä ja niin vain lähti kasvuun.
Kultasade. 
Näitä on kaksi ja laitoin molemmat maahan.


Maanantain retki Porin Prikaatin Niinisaloon.
Ipana lähti vapaaehtoiseen palvelukseen.
Tsemppiä ja hyviä treenejä! Ota kaikki irti hyvästä koulutuksesta!! ♥


Kesänaapurit ovat saapuneet ♥
Nämä lienee kyyttöjä. 
Hoitavat jokirannan biodiversiteettiä syömällä ja sontimalla.

Ihania!!


Viimevuotinen chili teki aika hyvin palkoja ja otin siitä tosi paljon siemeniä.
Jostain syystä vain yksi onneton iti, mutta sepä näyttää viihtyvän hyvin.
Chiliä tiedossa tällekin vuodelle.


Näitä tyyppejä eksyy meille sisälle nyt jatkuvasti.
Ovat niin pönttöjä, etteivät osaa ulos avoimista ikkunoista vaan jäävät
roikkumaan ikkunan karmeihin.... 


Mamman varsin harkitsematon ja hölmö ostos.
Mutta onpahan allas, josta ottaa kasteluvettä.

Toki koirat sinne myös menevät, mutta meidän kaivon vesi on sen verran savista, etten halua koirien uivan siinä, koska sitten niiden karvat jäävät siihen hienonhienoon saveen ja se taas kulkeutuu ihan joka paikkaan. No, on kyllä ehkä älyttömin idea ikinä kantaa koirille hanavettä plutattavaksi.... 
Hölmöläisten hommaa, mutta itsepä ostin. 

Kesä tähän asti on ollut hieno.
Jotain pikkuremonttiakin on tehty, mutta pääasiassa on siivottu sillä lailla jälkiä muuton jälkeen, että tavarat alkavat löytää paikalleen ja piha ei enää näytä lähinnä kaatopaikalta. 
11 kuutiota puuta on myös pilkottu (suurin osa oli valmiiksi pilkottua) ja pinottu puuvarastoon ja siellä käydessäni hykertelen aina. Joku hamsteri minussa nauttii, kun näkee tuollaisia "varastoja" pahan päivän varalle. Tiedänpä pystyväni kylpemään koko talven!

Remontti jatkunee seuraavaksi yläkerrassa, eli se makkari on pakko saada valmiiksi talveksi. Lisäksi vähän puuhastelin juhannuksena ja väkersin yhden terassin seitsemää (7) lautaa vajaa valmiiksi. (Tilasin siis 7 lautaa liian vähän, voi blondi....)
Lisäksi saunassa on tarkoitus leventää keskimmäistä laudetta, mutta sillä ei ole kiire. Voi odottaa syksyyn. 


tiistai 9. heinäkuuta 2019

Mansikkaa

Hullu säilöjä iskee jälleen!! =D


Olen ihan hämmentynyt siitä, että mansikkasesonki tuntuu aikaistuvan vuosi vuodelta. Ei siitä loppujen lopuksi niin kauaa ole, kun meilläkin lapset oli pieniä, ja mansikoita ostettiin pakastettavaksi joskus heinäkuun lopun puolella, siis puolivälin jälkeen. (Tai sitten aika kultaa muistot.....)

Nyt kun palattiin pohjoisesta, JA täällä on ollut (minusta) viileä kesä, joka puolella uutisoitiin, että "pääsesonki on nyt, kiirehtikää...."  Ja kyse oli siis kesäkuun lopusta!

Yhtä kaikki, lähdin sitten samaan hysteeriseen kilpajuoksuun itsekin.
Ensin tuli laatikollinen. Siitä syötiin, jotta napa naukui. Pari purkkia saatiin sosetta pakastettavaksi ja vähän aamupalarahkan joukkoon.
Niin, luonnollisesti rönttimehua tehtiin kaikista ja ai että oli hyvää!! Kiitos Marketta vinkistä!


NAM!!

Rönttimehu

Viiden kilon laatikon peratut vihreät röntit
Jokunen mansikka
2 dl sokeria (laitoin itse jatkossa vähän niukemmin)
2 tl sitruunahappoa
2 litraa kiehuvaa vettä

Kaada vesi muiden päälle, anna seistä vuorokausi ja pullota siivilän läpi. 

Ja vaikka idea ei varmasti ole ainutlaatuinen, halusin kokeilla kuivattamista, joten siitä se sitten lähti.....



Mies nappasi munaleikkurin ja viipaloi mansikat kuivurin pelleille.
Vuorokauden hurisi keittiössä, 14-16 tuntia yhtä soittoa.
Sitten blenderiin.


Jauho oli aavistuksen nihkeän tuntuista, joten se levitettiin vielä kuivuriin 
pieneksi toviksi, 1-2 tuntia, jonka jälkeen sen annettiin hyvin jäähtyä.


Jukra, miten hyvää tämä on talvella rahkan joukossa!!

Koska jauhe maistui tosi hyvälle, raikkaalle mansikalle, ja totta puhuen ihan pari teelusikallista aamupalarahkassa riitti maustamaan sen, tehtiin pari satsia. Olisiko mansikkaa ollut yhteensä reilu kolmisen kiloa. Pieneen se menee.

Vinkki jatkoa ajatellen: älä aja sitä aivan hienoksi jauhoksi. Se pysyy paremmin paakkuuntumatta, kun on vähän karkeampaa.

Koska siinä samalla kun kuivuri oli taas kannettu keittiöön, pantrystä löytyi purkillinen viime syksynä kuivattuja omenaviipaleita. Jonkun kerran muistan itse laittaneeni käden purkkiin ja popsineeni niitä, mutta jostain syystä niiden menekki meillä ei ole ollut hääppöinen.
Niinpä nekin blenderiin:


Ja tässäpä löytyikin jatkoon idea, jonka toteutamme. Jauheena se maistui, jälleen kerran, rahkassa tosi hyvälle. Turha tehdä viipaleita, jos ne eivät mene vuoden aikana. Jauhe kuluu takuulla.

Viime syksynähän kuivatin puolukkaa ja tyrniä, lisäksi mies teki kokeiluja valko- ja viherherukan kanssa.... kaikki jauheet on syöty. Tyrni loppui itse asiassa vasta kesäkuun alkupäivinä.
Herukkajauheet tuli ajettua niin hienoksi, että niiden kanssa joutui temppuilemaan, kun paakkuuntuivat.

Ai että nautin, kun säilöntäkausi alkaa taas. ♥
Jokin sisäinen hamsterini hykertelee, kun hyllyt täyttyvät ihanista purkeista ja purnukoista. Olen takuulla jossain mahdollisessa entisessä elämässäni nähnyt nälkää, koska tästä tunteesta tulee vaan niin hyvä fiilis.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Pitkään kaivattu SPA1 ja säilömistä

Mies otti Bonon ja ajoivat viime perjantaina Elimäelle, metsästysmajalle viikonloppua viettämään.
Lauantaina tekivät jälkiä seuraavan päivän koetta varten, ja illalla sitten suorittivat taipumuskokeen hyväksytysti! Jee, huisia!


Sunnuntaina mejä-koe, jossa Bono korkkasi voittaja-luokan, ehkä odotetustikin nolla-tuloksella, koska emme ehtineet treenata kuin kerran ja siihen liittyy koukeroita, joita ei voi odottaa osaavan ilman opettamista. Arvostelu oli kuitenkin tosi kiva, Bono osaa jo monta juttua ja vain näitä koukeroita täytyy vielä hiota. Tuon lajin suola ja pippuri: tuomarit osaavat todella kivasti kannustaa eikä yhtään tule dissausmeininki mieleen!

Pojilla oli ollut huisi viikonloppu! Itse olin lauantain töissä ja sunnuntaina sitten säilöimme....




Eli ostin neljä laatikkoa mansikkaa. Ipana perkasi suurimman osan, minä survoin ja purkitin - ja ensi talvena voidaan taas hyvällä omallatunnolla syödä purkki viikossa -tahdilla. NAMI!

Koska pojat olivat tulossa kotiin, leivoin myös pikaisen sokerikakun. Ja koirille myös jotain....


Ykkösen ohjaajalle ykköskakku


Koirille vähän paremmin heille maistuvat kakut

Kotiintulo oli riemukas, vaikka Bono oli kyllä viikonlopusta täysin ryytynyt. Mutta kummasti se vuorokauden nukkuminen tutuissa oloissa virkistää pientä koiraa, ja niin vaan mentiin jo tänään lenkillä häntä pyörien ja kaikkia ihania hajuja ihmetellen.


Pikku Uuvatti kotiinpaluun jälkeen

perjantai 11. elokuuta 2017

Kesän viettoa

Suomen kesä on minusta käyttäytynyt tänä vuonna hyvin tavallisesti: se varsinainen kesä, eli lämpimät kelit, tulee taas päälle vasta kun ihmisten mielestä aletaan jo viettää syksyä. Tyypillisesti kuumimmat viikot on heti silloin kun koulut alkavat.

Edellisessä elämässä, kun vielä pidin pitkän kesäloman, meillä ei ollut mahdollisuutta hirveästi valita ajankohtaa. Se vaan tarjoutui mahdolliseksi silloin kun kvartaali oli juuri vaihtunut ja ensimmäinen kuukausi mentiin pidemmällä eli viiden viikon jaksolla. Silloin pystyi nipistämään kolmisen viikkoa vapaata. Neljän viikon jaksoissa max vapaa olisi ollut reilu viikko.

Minä olisin aina halunnut pitää loman heinäkuun lopulta elokuulle. Se on ollut lempiajankohtani aina. Tykkään elokuun pimenevistä illoista ja toisaalta siitä, että kesän herkut on kaikki yleensä jo tarjolla. On marjaa, hedelmää ja vihannesta. Kaikkea ihanaa saa tuoreena! NAM!


Kahvihetki auringossa


Fiskars terässä

Näin kun pitää loman pelkästään pätkissä, halusin nimenomaan yhden pätkän elokuulle. Olisin, näin jälkiviisaana, voinut toki suunnitella sinne vähän pidemmänkin pätkän kun lomapäiviä jäi jäljelle vaikka kuinka kevättä varten. 

Kunnon breikki nimittäin tekisi nupille hyvää. 

Se varmasti tuli ilmi tuosta parin jutun takaisesta, meinaa aika ajoin vähän kilahdella töissä ja tauko olisi hyvästä varmasti kaikille osapuolille.
Mutta parempi edes viisi päivää kuin ei ollenkaan.


Suomaisemaa

Jollain tavoin on aika ylellistäkin, kun ei ole mitään suunnitelmia. Minulla on paha tapa aina lähteä suorittamaan asioita, jos suunnitelmia tehdään. 

Lomareissuilla ne on sellaisia "nämä asiat kuuluu käydä katsomassa tuolla paikkakunnalla" ja "sinä ja sinä päivänä voisi sitten sitä ja tätä". Stressihän siitä pukkaa.


Heinää.

Tavallinen arki on oikeastaan varsin suloista aikaa.
Kun päivä koostuu siitä, että herätään, käytetään koirat lenkillä ja nautitaan luonnosta, keitellään kahvit ja tehdään hetken mielijohteesta sitä minne nenä näyttää ja mikä sillä hetkellä parhaalta tuntuu, siitä koostuu sellainen rentouttava loma.


Eihän se vaadi edes paljon. Sattumalta ostat vesimelonia ja mansikoita, ja kun keität kahvia, keitätkin niin paljon, että siitä riittää vähän muillekin, ja soitat, että "tulkaas kahville".
Sitten vaan terassin sivupöydälle pieni tarjoilu esiin räikeässä auringossa ja onpa ihanaa....


Joskus voi käydä niinkin, että kahvinkeitin kiukuttelee. Se siis valuttaa veden niin ripeästi porojen päälle, että suodatinsuppilo ei tyhjene ajoissa, vaan jollet ole varuillasi, se tuuttaa sumpit yli äyräiden.

Silloin, voi miten hurjan harmi, voi olla ihan pakko korkata vaikka Fresita-pullo ja kaataa lasilliset - kun kahvia kerran joutuu odottamaan....  hehe!!

(Ostin muuten uuden kahvinkeittimen. Jää nähtäväksi johtuuko tuo suodatusongelma itsejauhetuista poroista vai oliko keittimen ongelma.)


Näiden kavereiden kanssa arki on juhlaa.


Meidän suolla oli muutama hilla!! 
Yksi oli keltainen ja kypsä, sen pistelin parempaan talteen.

Siinä on muuten tavallaan tosi pahan makuinen marja noin itsessään. 
Oikein huvittaa, että sitä niin himoitsee itsekin.
Se, jos mikä, maistuu paremmalta pienen sokerimäärän kanssa.


Lopuksi pitää vähän leuhkia ja nautiskella.
Olen nähnyt Cats-musikaalin Lontoossa 1987 kun olin babysittaamassa yhden kesän pikkuserkkuani, joka oli silloin 6-7-vuotias. Isotäti, joka minut sinne kutsui, vei minut sitten musikaaliin yhtenä iltana ja se oli menoa. 

Nyt West Endin porukka tulee Helsinkiin syksyllä ja tilasin liput silloin heti kun tulivat myyntiin.
Tällä viikolla ilmestyi postissa outo paketti Englannista ja sielläpä olikin nämä liput..... 
Wuhuu, enpä arvannut olevani ihan tälle tasolle lippuja ostanut. 

Ai että on jotain ihanaa mitä odottaa!!!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Arkihaaste 29/52

Tämän viikon haaste osuu sillä lailla aivan kohdilleen, että luultavasti jotakuinkin joka vuosi teen saman asian samalla viikolla.
Kyse siis marjojen pakastamiskauden aloituksesta. Vuorossa: mansikka.


Meidän portin ulkopuolella kasvaa muutamia ahomansikoita. Vuosi vuodelta ne koettivat levitä ja pari vuotta sitten niitä olikin jo tosi paljon.
Nyt jostain syystä heinä/ruoho valtaa alaa ja ne jäävät sinne tukehduksiin. Tosi harmi.
Muutamia punaisia herkkuja olen kuitenkin napsinut suuhun asti.


Varsinaiset pakastusmarjat hain luottotoimittajaltani läheiseltä tilalta. Meidän isot lapset olivat heillä töissä nuorempana muutamana kesänä ja heiltä saan aina hyvälaatuista marjaa.
Tänäkin vuonna tilasin ns. pientä mehumarjaa, koska soseutan aina kaikki pakastusta varten eikä marjan tarvitse olla isoa ja siinä mielessä ensiluokkaista.
No, hakiessa havaitsin, että nämä eivät ole pientä nähneetkään. Kyllä on taas niin hienoa marjaa tarjolla.... ja halvalla.

Ikionnellinen!!

Hassu havainto sikäli: väkihän tässä huushollissa vähenee vuosi vuodelta, ja nyt ostin jo NELJÄ laatikkoa pakkaseen menevää mansikkaa. 
Siis marjojen määrä lisääntyy kun väki vähenee. Hmmmm.....


Oi, mitkä marjat!!

Näistä syödään ensin niin paljon kuin mahat vetää. Sitten siistitään ja survotaan. Pakataan rasioihin. Sitten jätetään vielä puoli laatikollista ja popsitaan taas niin, että naukuu.... . NAM!!


Raum

Nopea pyrähdys Satakuntaan lauantaina. Eräs tuttu kehui kovasti Rauman teatterissa mennyttä "Korkkarit kattoon"-musikaalia, mutta ...