Olin Kotkassa tiistaina niin, että lauantaina tulivat 6-viikkoisiksi. Juuri hauskassa iässä: uteliaita ja touhukkaita, melko varmoja jo vartaloiltaan ja hallitsivat hyvin liikkeensä. Liikkuivat tosi rivakkaan ja olivat notkeita ja nokkelia esim. terassille nousemisen kanssa.
Melko lailla heti saapumisen jälkeen pentuaitauksessa kävi kuhina eli heräilivät unosiltaan. Napattiin pentupari aina käsiin ja kannettiin nurmikolle.
Painimisen jälkeen uni alkoi jälleen hiipiä. Vähän niitä piti laskeskella, kun ehtivät joka paikkaan, että kaikki kuusi on tallessa. Varsinkin kun nukahtavat minne sattuu......
Eipä kyllä paljon viattomampaa näkyä ole kuin nukkuva koiranpentu. Niin valmis jo elämään, ja niin luottavainen, että ympärillä ei pääse tapahtumaan mitään pahaa. ♥
Seuraavien unien jälkeen oli ruoka-aika ja kun kasvattajan avaimet kilisivät (niissä on pilli kiinni), jo ennen pilliin viheltämistä alkoi sen päiväinen vikinä ja kerääntyivät yhteen kasaan......
Ruuan jälkeen alkoi tietenkin jälleen uni painaa.
Tämä maksavalkoinen poika vähän vaivaa minua. Se on ikäänkuin koditon, kasvattaja oli ajatellut sitä meille, mutta minulla ei mitenkään ole resursseja ottaa pentua tänä vuonna. Ei olisi reilua meidän isompia koiria kohtaan jättää ne jälleen huomiotta ja alkaa kasvattaa pennusta kohteliasta koiraa.....
Kovin olen kysellyt tuttavapiirissä ottaisiko joku tuttu tämän esim. kanssani puoliksi. Minä voisin kyllä hoitaa näytelmät ja ehkä viedä metsäänkin, mutta kodin ja siellä normaalin kasvatuksen se tarvitsisi.
Voi mitä pikku naamoja! 😃 ❤
VastaaPoistaNää on kyllä niin suloisia.
PoistaMyönnettäköön, että minkä tahansa rodun pennut on aina söpöjä. Nämä "omat" nyt tietty vielä lähempänä sydäntä.