Matkalla pohjoisessa

Kesäloman viimeinen viikko tältä erää ja tien päälle.
Koska ajoaikaa tiedettiin kuluvan runsaasti (mapsin mukaan 11 h 50 min) ja haluttiin ottaa mahdollisuus pitää kunnon taukoja, lähdettiin ajamaan jo 20:15 perjantai-iltana.

Pissatauko.

Tästä eteenpäin mies ajoi ja minä torkuin.

Meinasin ihan herpaantua, kun herätessä kohdalla oli "samanniminen" paikka.

Paitsi että oli Pitkäniemi. Pitääkö niitä nyt ihan samoin nimittää?

Ennen Kuopiota (yhden aikaan) oli pakko pysäyttää. Vettä roimi kunnolla ja oli se kaikkein synkin hetki yöstä. Pissatettiin koirat jonkun pienen metsäautotien varrella ja vedettiin lentokonetyynyt esiin ja parin tunnin unet autossa. Aamulla 3:22 kun havahduin, olikin jo valoisaa ja sadekin enää pientä ripsuttelua. Koirille pieni puolen kilsan lenkki, jotta vertyisivät ja matka jatkui.
Iisalmessa piti tankata auto ja Hyrynsalmella antaa koirille aamupala.

Koirien aamupalan maisemaa. Ei huono.

Kuusamoon ehdittiin hyvin ennen puoltapäivää ja sitten alkoikin harmittaa. Ilmeisesti majoitukseen pääsisi kuitenkin vasta iltapäivällä eikä respa vastannut kun yritin soittaa. (Olisin voinut lukea, että ne avaa vasta klo 12..... mutta siinä väsymyksen tilassa ei aivot enää toimineet. Jälkeenpäin kävi ilmi, että olisimme voineet tulla paikalle heti. Noh! Jälkiviisaus ja niin edelleen....)

Lopulta päädyttiin Sallatunturin Revontulihotellin respaan pian 14 jälkeen ja hienosti onnistui sisäänkirjaus, vaikka ilmoittavat ajaksi vasta 16 jälkeen. Päästiin kivaan mökkiin "nurkan taakse", ihan omaan rauhaan. Vallan mainiota!

Kämpille päästyä kahvit, tovi lepoa ja sitten vähän katsastamaan patikkamaastoja.....

Kivasti kosteita kohtia suojattu,

tai turistin jalkoja suojattu.... 

mutta pitkospuita kuitenkin.

Sallatunturi siellä taustalla

Ekana iltana, edellisyön ajamisen jälkeen, uni alkoi painaa silmää ihan tosissaan jo pian seiskan jälkeen. Kahdeksaan sinniteltiin ja lopulta kaaduttiin punkkaan. Minä havahduin Edun pieneen vikinään 5:32 kun reppanalle oli tullut pisuhätä. Päästin koirat äkkiä pihalle ja mentiin takaisin nukkumaan.

Tosin, omalta kohdaltani nukkumasa oli jo mennyt menojaan ja nousin kohta keittämään teetä.... olihan siinä unituntejakin jo takana.

Aamu valkeni tosi kauniina ja ihan T-paidassa otettiin aamupalan jälkeen ensimmäinen kierros Keselmäjärven ympäri.

Edellisen illan retki oli kertonut asian, jonka paikalliset tiesivät, mutta meille oli väitetty muuta: että sääskiaika on totisesti jo alkanut. (Infon mukaan pari päivää ennen lähtöä ei ollut vielä.... Lapissakin on ollut lämmin ja ovat ehtineet kuoriutua!)

Joten kauppareissulle noukkimaan Offia ja Thermacell.

Kahvit laavulla.

Kun palattiin tältä ensimmäiseltä lyhyeltä (5 km) patikalta, luettiin hetki ja lopulta minä kaaduin ottamaan pienet päiväunet..... 

No, hupeni siinä 1,5 tuntia, mutta kyllä olokin oli mainio.

Tässä kohtaa olin tosi tyytyväinen, ettei Bono palanut halusta mennä uimaan.

Eduun tuo suoturve ei tartu, mutta näyttelypuudeli olisi ollut mielenkiintoinen......

Laavulla lämpömittari kertoi sen, minkä jo tiesimme: shortsikelit!

Sotkan ämmin reitillä oli lähde, joka pulppusi koko ajan.

Vieressä oli kyltti, jossa kerrottiin, ettei se jäädy edes kovina 

pakkastalvina jatkuvan liikkeen vuoksi. 

Nuo hiekkarenkaat oli hienot!!

Kontiolammen laavulla oli hieno näköala pienelle Kontiolammelle.

Veden pinta oli aivan vihreää mäntyjen siitepölystä....

Sitten teimme varsinaisen tempun: jätimme koirat kämpille, koska suuntasimme kohti Taivaanporttien Tavoittelijan Taivalta, jonne sanottiin olevan paha maasto ja nousu.

Reitti oli tosi rankka. Kartan mukaan vaatimaton 1,9 km mutta meiltä oli jo pari kilsaa nousua lähtöpaikalle... ja sai tosiaan pinnistellä. Ihan lopussa pelkkää rakkaa, jonne oli onneksi tehty puiset portaat.

Vaan oli se sen arvoista. Hienot oli maisemat!!

Ei ole koiran kuljettavaa, toden totta!!

Mutta kylläpä tuolla ylhäällä huomasi, miten rumalta nuo tunturien rinteet näyttää kun maasto hakataan mutkamäen laskijoita varten kaljuksi. 

Paljaaksi hakattu Sallatnturi.  =(

Kun muuten luontoa suojellaan täällä kovin. Esim. maastoon ei saa kävellä muualle kuin ohjatuille reiteille. Tosi paljon on tehty pitkoksia, jotka tosiaan säästää myös maastoa, kun jengi kulkee sen päällä. Kaikki kierrätysjutut on hienosti hoidettu ja sekä tässä lomakylässä että Sallan kirkonkylässä oli valtava määrä moolokeja kaikille mahdollisille jätteille. Resepct!!

Sen verran leuhkin, että ollaan tehty ekotekoja lähes päivittäin. Jostain syystä porukka jaksaa kantaa maastoon suklaata yms mutta ne käärepaperit painaa sitten niin paljon, että ne voi heittää laavun maastoon. Niitä ollaan noukittu joka reissulta. Ensimmäisen päivän pitkältä reissulta Edu-Pappa kantoi 30x30 cm muovipalasta koko 6 km reissun takaisin, kun sellainen löytyi laavulta.

Sotkan Ämmin laavu oli tosi kauniissa paikassa

Näköalatasanne Hangasjärven toisessa päässä.

Kiipeäminen otti jalkoihin, mutta polulla Edukin pärjäsi.

Hirvitti lähteä menemään noita portaita alas, mutta selvittiin, kun Pappakoiraa ohjasi

kulkemaan koko ajan portaiden sivussa mustikan varvuissa.

Nyt on tosiaan patikoitu viikon verran. Ehdottomasti hieno paikka, käymisen arvoinen.
Reittejä on merkattu niin paljon, että me käveltiin eri reitti joka kerta, vaikka tehtiin kaksi eri patikkaa päivässä.
Hiukan huvitti, että koin syöväni paremmin kuin koskaan, ja silti tehtiin ihan normaalia kotiruokaa (lue: perunaa ja kastiketta), mutta tuo ulkoilma saa ruokahalun niin hyväksi, että sitä söisi vaikka pieniä kiviä.

Epäilen, että tulee lähdettyä Sallaan toistekin.....  ;-)