keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Patikkakoirat

Minähän toivoin patikkakoiraa, kun Merlin meille haettiin. 
No, Patikkakoiran toden totta olen saanut. ♥ 

Eilen olin vapaalla. Käytin koirat tietenkin lenkillä aamusta, päivä meni sitten vähän "tehden ei-mitään", mikä on maailman paras tapa viettää vapaapäivää. Mutta joskus puolenpäivän jälkeen laitoin miehelle töihin viestin, että mentäiskö iltapäivähyppelylle Teijolle. Mies ei ollut kovin vastahakoinen  =)


Järvi oli aivan rasvatyyni


Olen kuvannut tätä maisemaa satoja kertoja.
En kyllästy siihen koskaan. 


Kahvitauko pidettiin tutussa paikassa Vicksbäckinlahdella. Meidän lemppari laavu. 
Kahvi katettiin grillin päälle, ettei koirat ylettäisi. Koirille oli omat purutikut.

Merlin oli tässä kohtaa ehtinyt rypeä kunnolla mudassa, järvessä, hiekassa ja tässä tuhkaisessa maassa grillipaikalla.....   Valkoisesta koirasta löytyi jännittäviä värisävyjä. 
Kun koira "sukeltaa" tuon alakuvassa taustalla näkyvän penkin alta maha maata viistäen tullakseen laavulle, tuo nokinen maa tosiaan värjää karvan kuin karvan. Valkoisessa koirassa näkyy hyvin. 

Kahvi maistuu aivan valtavan hyvälle ulkona. Sää oli tosi kaunis ja aurinko laskemassa. 


Jos siltä vaikka tippuisi keksiä..... 


Lenkin kokopituus on reilu 6 km. Kumpikin koira tepsutti menemään häntä tötteröllä eikä tuntunut paljon jaloissa painavan. 
Loppumatkasta oli pitkospuita, joiden pinta vetikin liukkaaksi. Yöllä oli ollut pakkasta ja ilmeisesti varjopaikoissa ei puun pinta ollut päässyt kuivumaan/lämpenemään edes päivän aikana, joten varovasti sai tepsuttaa itsekin, ettei lävähdä jalkoineen lätäkköön. 

Viritimme otsavalot loppumatkasta, kun alkoi olla riski kompuroida juuriin ja kiviin. 

Kotona laitoimme saunan päälle ja koska eräs valkoinen koira oli kipeästi pesun tarpeessa, pesin sen tassut ihan shampoolla. Tämän jälkeen molemmat koirat retkottivatkin lauteilla rentoina ja raukeina.


Uskoisitko näiden kahden olevan elävässä elämässä todella vilkkaita?

Mun Patikkahauvat ♥♥

2 kommenttia:

  1. On kyllä todella mukavaa, että koira on sellainen, että sen voi ottaa mukaan retkille. Meillä Mauri on kouliintunut vuosien varrella sellaiseksi, että se käskystä odottaa, kun mamma könyää! Kätevä taito koiralle.

    Ihana tuo toinen kuva postauksen alussa!

    VastaaPoista
  2. Voi pieniä patikkakoiria, kun mahtuvat niin sopuisasti kerälle samalle tuolille <3.

    Kun näin tuon ekan kuvan, ajattelin, että jaahas, olette poikenneet Liesjärvellä, muttei se sitten Liesjärvi ollutkaan. Hyvinkin identtinen kyllä.

    VastaaPoista

Kolmen peruspäivän plussat ja miinukset

Onhan näitä haasteita, joihin on pakko tarttua. Tämä on viime viikolta. TIISTAI - erittäin huonosti valvottu yö Mies tulee iltavuorossa töis...