Remonttia ja jouluhössöttämistä

Ei vuotta ettei jotain uusittavaa. Tänä vuonna siis ulko-ovi mutta myös vihdoin nuo olohuoneen tapetit. Löysin jo viime vuonna mielestäni sopivan Boråstapeterin tapetin, mutta asia on jäänyt. 
Nyt tilasin vihdoin näytepalan, ja olimmekin tovin hyvin ihmeissämme sen suhteen. Näytti kovin hailakalta mainoskuviin nähden, olin odottanut kirkkaampaa, keltaisempaa.

No, tämä vuodenaika on mitä mahdottomin tehdä vertailua valoisuuden suhteen, koska ei ollut kirkkaita päiviä, jolloin olisi nähnyt käyttäytyykö värit auringossa siten kuin kuvittelin, että näyttävät keltaisemmalta. Huoh!
Lopulta päädyttiin tilaamaan mainoskuvien perusteella juuri tämän koepalan mukaan, menee sitten syteen tai saveen. Olohuone toisaalta saa olla yleisesti rauhallisempi tapetin suhteen. Ehkä kirkkaampi keltainen olisi häiritsevä aurinkoisena päivänä. Pääasia, että pääsen eroon tuosta kylmänsävyisestä ihmeellisestä männyn runko -mallista, jota olen pitkin hampain sietänyt tässä vuosia.

Ennen repimistä

En sano, etteikö tämä voisi olla ihan kiva. Mutta ei omaan makuuni. 

Enkä pääse yli siitä, että noita samanlaisia kimaltelevia "latvoja/oksistoa" on joka metrillä....

Eikä ole ollenkaan "runkoa" vaan koko matkan tätä latvustoa.

Mies oli iltavuoroviikolla ja irrotti aamulla nopeasti olkkarin tietyt pikkuhyllyt, jotta sain kerätä vaan irtokamat muovilaatikkoon ja "toteuttaa itseäni" repimällä tapetteja. 

Uudet tapetit on tilattu, mutta ei tietoakaan missä menevät. Tuohon pohjatyöhön menee kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen tapetointiin, joten kiva aloittaa sotkeminen ajoissa.

Tapettien saapumisen kanssa oli outoja ongelmia. Tai no, ongelmia ja ongelmia. Tilauksen tekemistä seuraavana päivänä sain asianmukaisen viestin paketin lähettämisestä. Siinä oli seurantanumero, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. (Koska yleensä esim. Postin tai Matkahuollon numero avaa heidän oman sivuston ja kertoo missä paketti kulkee.)

Odottelin kuitenkin rauhassa, kunnes jossain kohtaa tajusin, että 5-6 päivän sijaan nyt on mennyt 12 päivää tilauksesta ja mitään ei kuulu. Lähdin etsimään sivustolta aspan yhteystietoja, ja päädyin lukemaan myös arvosteluja, joista selvisi, että käyttävät kuriiripalvelua toimituksiin. No, kuriirin sivuilta tuo numerosarjakin paljasti paketin olemassaolon, olisi lähtenyt palautukseen seuraavana päivänä....  Mitään tietoa sen saapumisesta ei siis tullut ja ilman satunnaista vahinkoa arvostelusivustolle en edes tietäisi millä kuljettivat. 

Pääasia kuitenkin, että tapetit löytyivät.

Huoneen ilme muuttui heti lämpimämmäksi.

Hyvin tavallinen, ehkä jopa vähän tylsä kuosi, 

mutta lämpimänä sävynä tuli ihan erilainen fiilis olkkarissa.

Oven kanssa kävikin sitten niin uskomaton munkki. Itse asiassa minulle tehtiin pieni sievä källi asian tiimoilta. 😃 Oven toimitus oli siis sovittu vk 49 ja asennus myöhemmin samalla viikolla. Olivat kuitenkin soittaneet miehelle, että sopiiko tuoda aikaisemmin ja sehän sopi. Se, mitä mies ei myöskään tiennyt luvatessaan, oli, että asennusporukka tuli samalla. Mies taas oli pekkasilla sattumalta, eli kotona.... eikä ryökäle kertonut mitään.

Minä siis kävelin työpäivän jälkeen kotiin ja pääsin parvekkeelle asti ennen kuin tajusin: siis ovi on vaihdettu. Hihkuin siinä "MITÄ IHMETTÄ?" ja "EI VOI OLLA TOTTA!!" ennen kuin menin sisään. Ai että!!

Näkymä ulkoa

Kuistilta sisältä

Lauantaina siis aamulenkin jälkeen operaatio "kuisti kuntoon". 
Se olikin aika luokattomassa kunnossa; kaikenlaista säilytettävää kun tuppaa kertymään kaikille pinnoille, joten syvä huokaus. Jospa taas vaikka kuukauden verran pysyisi kurissa.

Kun ei ole koolla pilattu kuisti, ja runsaasti toimintoja, on kaiken säilyttelyn kanssa aina hommaa.

Ainakin hetken siisti.

Aamulenkillä oli satumaisen kaunista!

Jouluvalojahan piti tietenkin viritellä. Lisäksi törmäsin Pinterestissä (oi, kieltäkää moinen appi minulta tyystin....) pariin hauskaan askartelu-juttuun, joita lähdin toteuttamaan. No, jotain sain aikaan ja hauskaa oli (ja tervaiset kynsinauhat puolen viikkoa....), mutta ei kiitos askartelua taas enempää. 😂

Narusta veivattu tähti, johon levitetty runsaasti tervaa.

Tuoksuu ihanalle saunassa.

Eteistä

Löysin itseni myös pohtimasta pitäisikö joulun ajaksi vaihtaa olohuoneen verhot jouluisiin. APUA!! Olin kuvitellut päässeeni näistä hapatuksista. Joskus lasten ollessa pieniä vaihtelin tekstiileitä sesongin mukaan, mutta viimeiset 15 vuotta ollaan menty ihan niillä, mitkä on valittu ja korkeintaan laitettu vähän pöytäliinaa tms pientä valojen lisäksi. Takuulla ensimmäinen dementian oire! 😀

Siihen se sitten lähti....

Jotenkin sytyn joululle vuosi vuodelta enemmän. Varsinkin nyt tullut ensilumi (21.11.) oli aamulla niin älyttömän kaunista. Olin ihan haltioissani koirien lyhyellä aamulenkillä, kun maailma oli puhdas ja valot kimmelsi lumen joukosta kauniisti.

Tietä aamulenkillä

Pihan tuija

Valosarjoina tuhannen kirjava sekä valkoinen

Pihalla on ihanaa, kun on valoja. Pystymme tulppaamaan nuo liiketunnistinvalot siten, että aamulla, kun menee autotalliin, syttyy valo, jolloin ei tarvitse kompastella, mutta esim saunasta vilvoittelemassa ollessa pihavalot pysyvät pois. On kivempi istua saunan kuistilla pimeässä ja noiden kausivalojen kanssa, kuin täysin kirkkaassa loisteessa....   meillä kun on suora näkymä kadulle saunan kuistilta ja saunomme usein sillä lailla aikaisin, että lenkkeilijöitä yms menee vielä ohi.

Joulukalenteriksi tänä vuonna kahvia. 25 erilaista pussia, kuulostaa aivan ihanalta! En muista enää missä tähän törmäsin, mutta tiesin samantien, että tämä on kalenteri meidän makuun. Juomme yleensä kupilliset työpäivän jälkeen ennen koiralenkkiä ja muuta päivän askaretta. Nyt siis päästään maistelemaan ja ajattelin laittaa vähän muistiin, jos jokin tietty on meistä parempaa kuin joku toinen, ja mahdollisesti tilata vaikka puolen kilon pussillisen jouluksi. 

Sadonkorjuun loppu, kulttuuria, luonnonilmiöitä

Ihan syyskuun lopussa oli pakko kerätä kaikki loput paprikat ja nakata kasvit pihalle. Kuisti oli jo niin täynnä roskaa, jota niistä putoili, eikä nuo viileät yöt enää antaneet paprikoiden kypsyä sen kummemmin. Päivän lämpö ei riittänyt. Chilit keräsin samaan syssyyn.

Nyt kuisti on taas pelkästään vaatteiden säilytystä varten. Se on sen verran vilpoisampi, että sitruuna ja bougainvilleat talvehtivät siellä, samoin kaktukset. Olisin halunnut talvettaa persikkapuun myös siinä, koska se nimenomaan on viileämpi ja todella valoisa. Persikka on vaan niin älyttömän kookas, ettei se järkevästi mahtunut mitenkään päin. Joten toivon sen selviävän yläkerrassa, jossa on viileämpää muttei varsinaisesti viileää.... 

Täytyy katsoa onko se pakko siirtää jossain kohtaa kuitenkin kellarin portaisiin. Sen ohi pääseminen esim. pyykkien kanssa voi olla mielenkiintoista. Lisäksi kellarin portaissa on jo pergonit, verenpisara ja hortensia... 

Yllättävän hyviä, vaikka vähän jäivät vihreiksi.

Tämä Hot Lemon yllätti.

Odotin miedompaa ja vähän sitruunaan vivahtavaa.

Mutta on tosi tiukka ja chilinen.

Nyt on sitten syöty paprikoita urakalla. Onneksi pääasiallinen työevääni on salaatti, johon nuo hupenevat. Ja tykkään paprikasta sellaisenaan, joten se maistuu leivällä ja ihan paljaaltaankin. Innostuin sen verran tästä hienosta sadosta, että laitan varmasti ensi vuodellekin paprikaa tulemaan.

Chilit kuivasin silppuna ja ajoin vielä blenderillä pieneksi. Useampi purkillinen on annettu jo poiskin, koska ei sitä määräänsä enempää chiliäkään pysty syömään. Vaikka sitä toki lähes kaikkeen ruokaan ropistellaan ainakin vähän.

Blenderin käyttö oli aina mielenkiintoista. Chili tahtoi vähän pöllytä sieltä ja yskin useampana päivänä kun tuntui, että oli chiliä nielussa purkittamisen jäljiltä.

Syyskuun lopun kirjapinosta piti ottaa kuva. Ihastuin todella tuohon Jenny Colganin kirjaan. Toivon, että lisää tulee. Samoin Camilla Davidssonin kirja ja lisäksi toinenkin samalta kirjailijalta, olivat erittäin viihdyttäviä.

Jaaha, alimpana pinossa onkin työhön liittyvää. Kouluttaudun parhaillaan unihoitajaksi ja piti selailla vähän virallisempaakin lukemistoa tästä syystä.

Auringonlaskut ovat toinen toistaan värikkäämpiä.

Lokakuun lauantaiaamun lenkillä oli 

todella mielenkiintoinen valo.

Sumu oli sakea, itse asiassa lenkin jälkeen kotona havaitsin, 

että hiusten latvat oli märät.

Lauantaihin liittyi vähän kulttuuria. Olimme jo kesällä varanneet liput Turkuun kesäteatteriin Dingo-musikaalia varten. Näytös ja muutkin kesäteatterin näytökset, kuitenkin päädyttiin perumaan ja meille tarjottiin mahdollisuutta siirtää liput ns. sisätiloihin. Nyt oli sitten aika käyttää nuo kesäiset liput pois.

Olin silloin kasarilla intohimoinen Dingo-fani, kävin useamman keikankin ja seinät oli sen ajan tyyliin vuorattu Dingon julisteilla.... (voi niitä aikoja!)

Eilinen oli kuin paluu kasarille. Tuo Suomen Musiikkiteatterin porukka veti paremmin kuin alkuperäinen bändi ikinä. Aivan käsittämättömän hieno veto! Tuo kahden ja puolen tunnin setti oli yhtä tykitystä alusta loppuun. Tarina sinänsä oli kevyt sikäli, että siihen oli ujutettu myös perheen teinin ja äidin ihastus bändiin, mutta muuten varsin osuva "keikka". Ja nähtiinpä lavalla vähän muutakin Porilaista, jos toki vähän Tamperelaistakin vetoa.... 😁

Lopun Autiotalo vedettiin koko yleisö seisten ja kädet pystyssä! 

Oli todella kiva ilta. Mentiin kaveripariskunnan kanssa, ensin haukkaamaan vähän ja sitten tuonne. Nukkui makeasti kun oli "bailannut" tuon setin läpi.

Kevättä ilmassa

Kevät on melkein täällä. Tai siis, voihan tammikuussa lähes jo sanoa, että on kevät? 
Ainakin tiettyjen istutusten suhteen voi. Kai?

Sain joululahjaksi ihania uusia chilin siemeniä. 
Sen lisäksi olen kuivattanut itselleni viime kesän chileistä siemenet ja lisäksi kuivatin myskikurpitsan siemeniä toiveikkaana.... Viime kerralla kurpitsa kyllä kasvoi ja kukki, muttei ehtinyt tehdä satoa. Tänä kesänä ajattelin tyrkätä sen kasvihuoneeseen....

Niin, ja saatoin käydä jollain nettisivullakin ja tilata vähän siemeniä.....

Makuuhuoneen ikkunalauta on kasvattamo.

Siellä on tasaisin lämpötila.

Ilmeisesti nuo Rainbow-chilit eivät ole välttämättä mitään herkkua.

Mutta kauniita.

Ja saa niistä chilin napakkuutta ruokaan joka tapauksessa.

Olen myös ottanut vinkkejä vastaan ja hankkinut mm. Epsom-suolaa sekä ottanut talteen puutuhkaa kasvien luonnonmukaista lannottamista varten. 

Tuo kuistilla talvehtinut sitruuna ryökäle meni ja teki kolme kukkaa mutta kaikki sillä lailla eri aikaan, ettei niitä pystynyt pölyttämään.... 😕
Mutta olen toiveikas, että lannoittamalla se ehkä saattaisi alkaa kukkia uudestaan keväämmällä ja onnistuisin.
Muuten tyyppi näyttää viihtyneen tuossa viileässä hyvin, sillä kun on koko talven ollut kasvilamppukin, joka tekee kuistista Hollantilaisen kannabis-kasvattamon näköisen ulospäin. 😀

****

Poika käy tyttöystävänsä kanssa pelaamassa sulkista lähes joka viikko. Me ollaan sitten satunnaisesti käyty heidän kanssaan lätkimässä ja se on hauskaa.
Tuollainen järkevä yhdessätekeminen on kivaa, siinä tulee samalla seurusteltua ja kuultua kuulumiset ja vähän saatua hikeä pintaan. 

Viime viikonloppuna pelattiin tunti ja sen jälkeen mentiin porukalla syömään. Olin kuullut (ja testannut) yhden uudehkon ravintolan, joten porukalla sinne.

Alkupalalankku Deliberissä

Ulkoiltu on sään mahdollistaessa. Ja vähän vaikkei se aina olisi niin mahdollistakaan.

Pirskatin sään herra kun pelleilee jälleen ja sulatti kaiken peilijääksi lyöden perään huolella pakkasta, että esim. meidän kotitie oli sellaisessa kunnossa, että hirvitti jopa ajaa autolla, jossa on nastat alla. Tien profiili kun on molempiin reunoihin kaatuva ja auto tuntui lähtevän lapasesta ihan hiljaisellakin vauhdilla.

Olen lämmöllä (sarkasmivaroitus!) muistellut kolmen vuoden takaista olkapää- ja kylkiluumurtumaa, joka tuli juuri näillä keleillä.
Metsässä pystyy kävelemään kun pysyy kanervikon puolella.

Mutta huomaan kyllä pelkääväni kaatumista ihan eri tavalla. Sitä on tullut niin jäykäksi ja kömpelöksi ja ikävä kyllä, vaikkei minua todellakaan tunneta siitä, että olisin hidas ja hiljainen, olen tullut hitaammaksi. Joten kaatuessa todennäköisesti sattuu.

Boogie on ottanut omakseen tuon nimenomaisen kulmaportaan.

Makuuhuoneen komero saatiin sillä lailla valmiiksi, että tuttu toimittaja toimitti myös tähän osoitteeseen liukuovet. Olemme kyllä tyytyväisiä! Edellisessä kodissa oli pantryn ja eteisen kaapin ovet täältä ja nekin olivat heti valmiit ja täydelliset niille suunniteltuun paikkaan, kun teki itse mittaamisen huolellisesti.

Kunhan vähän puhalletaan, otetaan toinen komero vielä auki ja tilataan siihenkin ovet. Pitää vaan ensin tarkistaa minkälainen pinta siinä on katossa, koska ovet pitää saada suoraan. Voi olla, että tarvii virittää jokin palkki siihen.

(Not to mention.... niin. Siis pikkuolkkarihan pitää tapetoida, ja jos aletaan seinää purkamaan jostain, ehkä sen tapetinkin voisi sitten samalla. Ja kun pihassakin on pari muuttujaa, jotka odottaa valmistumista... noh. En ehkä pidätä hengitystä.)

Vaatekaappi on valmis.
Älypäät peilissä.

Turun seudun cockerspanielit järjesti yhteisen kävelyn juuri ennen kuin uudet koronarajoitukset lyötiin päälle. Ehdittiin kuitenkin mukaan. 

Halistenkosken alueella menikin kaunis lenkki joen vartta pitkin ja oli rattoisa tunti jutella ihmisten kanssa samalla kun koirat saivat haistella ihan uusia uutisia.
Pistin mieleeni, että käydään tuolla uudestaan joskus kesäaikaan.

Halistenkosken rautaohrat

Omissa metsissä on ollut myös kaunista. Olkoonkin, että tuohon lempimetsään en tällä hetkellä pääse. Ojat on tulvineet niin paljon, että sinne suuntaan kulkeva hiekkatie on valtavan, sata metriä pitkän jääkannen alla. Luonnollisesti siihen ei mitään hiekoitusta ole mahdollista saada, koska siitä ei pysty kulkuneuvolla kulkemaan....

Tälle keväälle uutta on myös se, että aloitan jälleen tekemään satunnaisesti yövuoroja. 
Ei todellakaan lempipalani kakkua. Mutta kun työpaikalla ei ole sairaanhoitajia, jotka niitä tekevät, päätin kokeilla. Jos se ei onnistu, perutaan suunnitelma. 

Teen siis kerralla max kaksi yötä peräkkäin ja korkeintaan yhden setin per 3 viikon lista. Tuntuu vain, että siinäkin on jo liikaa. Olisin mieluusti jättänyt yöt esim. joka toiseen listaan.... 😖

Erilaisia kävelylenkkejä

Kesän aikana olen oikein erikseen pistänyt silmälle näitä erilaisia lenkkireittejä ja mitä niiden varrella näkyy. Tässä yhteydessä en puhu noista patikkalenkeistä, vaan ihan "kaupunkikävelyistä". Meillä on ollut kotona sisäpiirivitsi, että lähdetään city-urbaanille kävelylle.... koska asumme kuitenkin aivan maalla. Että asfaltti on sillä lailla uusi juttu koirille, jos sitä pitkin kävellään.

Luonnollisesti ihan omilla hoodeilla on myös kivoja reittejä, ja jostain syystä meidän koirat on ottaneet Vähäjokipolun lempi-iltalenkikseen. Vähäjokipolku on kehitetty jollain EU-rahalla, ja meistä se on varsin hieno. Hiekkatietä on ehkä 1,4 km, kiemurtaa joen vartta pitkin. Se tuntuu olevan hyvin suuressa suosiossa monien paikallisten ihmisten silmissä. Ainakin siellä riittää liikennettä. 

Vähis loppuu ihan "isolle tielle" eli kaupungin läpi kulkevalle kadulle. Siitä kun jatkaa tien yli ja vähän talojen ohi, päätyy Jokipuistoon, jossa on puolestaan myös uudehkot hiekkatiet ja -kentät, lisäksi padel-kentät ja muita vapaa-ajan harrastuspaikkoja. Lisäksi jokeen on tehty yhdessä kohtaa pieni silta saareen ja lisäksi pari laituria, joista voi helposti lähteä vaikka kajakilla tai sup-laudalla melomaan jokea pitkin.

Siirryttäessä Jokipuistoon voi kävellä rautatiesillan ali.

Kohiseva on nimensä mukainen nyt sateiden jälkeen. 

Pieni "putous", joka kyllä tuntuu virtaavan hyvin reippaasti.

En menisi siitä kajakilla.

Täällä on ollut saviteollisuutta ja tiilitehdas (joka harmi kyllä on purettu).

Ihania pihoja ja taloja matkan varrella.

Hetki kesässä, jolloin rentun ruusut olivat hauskimmillaan.

Reitti kulkee joen vartta. 

Parissa kohtaa näkee sitten tämän kaupungin maalaisuuden eli pellot hyvin. 

Meiltä kävellessä tuo reitti ympäri siten, että palaamme yleensä kaupungin "läpi" eli ainakin osin ihan pyöräteitä pitkin, saa kivan tunnin lenkin, ja tarpeen tullen voi vaikka ostaa jäätelön matkalla. 

*****

Vietimme yön Jyväskylässä kesälomareissulla. Tourujoen varrella meni kiva polku, ja luontopolkukin, joka vaan harmi kyllä oli koirilta kiellettyä aluetta. Kävelimme sitten pidemmän kaavan mukaan.

Harmi, etten saanut tästä kuvaa auringonvalossa.

Talo oli aivan suunnattoman kaunis!

Hautausmaan muuri oli vähintäänkin hieno.

Miten kivaa, että alueita kehitetään viihtyisiksi ja ihmisiä varten.

Ottamatta mitään kantaa politiikkaan sinänsä, minusta on kyllä hienoa, että EU-rahaa on pystytty jakamaan tällaisia hankkeita varten. Erityisesti nyt epidemian aikana, kun ihmiset on aivan eri tavoin sidottu pelkästään siihen omaan paikkakuntaansa, on hienoa, että ympäristöistä tehdään houkuttelevia ihan jokaiselle.

Täytyy toivoa, että viihtyisyyden lisääntyminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että esim. jotkut tahot ottavat alueen henkilökohtaiseen käyttöön ja alkavat häätää sieltä muita pois. Onhan näitäkin aina joskus saanut lehdistä lukea. Ainakin meillä Vähäjokipolku toimii myös oikopolkuna kaupungin laidalta toiselle, jos liikkuu jalan tai fillarilla. (En osaa sanoa voisiko skuutilla mennä hiekkatietä pitkin....)

Naapureille juoruttavaa, kiva viikonloppu

Kävin tekemässä vähän ostoksia.
Kotiin palatessa tontin kohdalla kadulla oli jonkinlainen torikokous, muutama rouva siinä vaihtoi kuulumisia. Moikkasin ja kannoin autosta tavaraa terassille, ja menin sulkemaan portin. Rouvat hiljentyivät tuijottamaan pihaan....  Olin laskenut terassille jotain odottamatonta:

Siis se kantoi vauvan tuolin?

Mitähän muuta salattavaa niillä on,

kun muuttavatkin kohta?

Saatoin henkisesti höröttää oikein kunnon naurut sisään päästyäni. Sulo Vilén minussa kävi tekemässä kirpputorikauppaa, kun puolitutulla oli edullisesti myynnissä vauvan istuin. Tulevalla mummilla on lupa. 😁   Ja kannoin toki ruokakaupan kassejakin siihen useamman.

Oletettu vauvan sukupuoli ei ole enää salaisuus. Joten kävin samalla tekemässä vähän muitakin ostoksia:

♥

Sitten seuraa ruokavinkki suoraan Hesarin torstailiitteestä: kreikkalainen fetabroileri. 

Lyhykäisyydessään: pilko broilerin leikkeet/fileet suupaloiksi, sekoita kulhossa sitruunan mehu, kuoriraaste, valkosipulin kynsi (laitoin kokonaisen kynnettömän), vähän oreganoa, pippuria ja suolaa ja sekoittele broilerit siihen. Jätä viileään maustumaan.

Kaada uunivuokaan 2,5 dl kuivaa riisiä, silputtu suippopaprika, oliiveja, valkosipulin kynsi (laitoin toisen kynnettömän kokonaisena) ja 5 dl kiehuvaa kanalientä sekä pippuria ja pari laakerinlehteä. 

Anna hautua 200°C uunissa puolisen tuntia. Sitten lisää päälle broilerit ja hauduttele 20-30 min. Noin 10 min ennen kuin broilerit ovat kypsät, lisää murusteltu salaatti- tai fetajuusto vielä päälle ja hauduttele viimeinen 10 min. 

Koristele tarjottaessa basilikan lehdillä.

Meillä tykättiin tästä kovin.
Käyttämällä myös sitruunan mehun, broilereihin tuli pirteä sitruksen maku. Jos et siitä niin pidä itse, jätä mehu pois. Mielestäni tämä ruoka toimi erinomaisesti myös uudelleenlämmitettävänä. Positiivinen asia noin työpaikan eväitä ajatellen.

Olisi näyttänyt paremmalta valkoisella lautasella.

Mutta hyvää oli joka tapauksessa.

Olin viikonlopun vapaalla miehen tehdessä ylitöitä koko viikonlopun. Koirien kanssa ihmeteltiin sulavaa metsää. Paikka paikoin oli onneksi hyvä hankikanto, koska lunta on joissain kohdissa hyvinkin minua polveen ja se rämpiminen olisi ollut tukalaa.

Tulevalle viikollehan ne lupaavat nyt keväisempää, kunnolla plus-asteita. Jipii!! Kevät! 

Minusta näissä koivun latvoissa ja sinivalkoisessa taivaassa

on jotain niin perisuomalaista. ♥

Sellaista Ansa ja Tauno -fiilistä Suomi-filmeistä.

Iltalenkillä iloittiin siitä, että vielä klo 19 aikaan on melko valoisaa. Katuvalot syttyivät, oletan, että hämäräkytkimellä, 19:04. Toisaalta aamulla kuuden jälkeen on jo kohtuullisen valoisaa. Jee!

Oli rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Tänä vuonna olen satsannut (hassu sana) myös TV:n katsomiseen. Ensin ihmettelin ne Sykkeen jaksot läpi, mutta nyt katsottiin kaikki tuotantokaudet sarjaa Taivaan Tulet Areenasta ja meistä se oli valtavan hyvä. Alkuun olin vähän kysymysmerkkinä, mutta joidenkin jaksojen jälkeen se lähti käyntiin ja kerrassaan suloista kuvausta Kemijärven poliisista kaikkine ihmissuhdedraamoineen. Suosittelen!

Itseä harmittaa, että se loppui. 

Joitain sanontoja sarjasta jäi meille kotiin käyttöön, kuten "ookkonää ihan pöljä?"  Tämä lähinnä vitsinä toisillemme tai koirille.