maanantai 11. tammikuuta 2021

Uusi vuosi, vanhat kujeet ja jotain uuttakin

Ehdottomasti paras ja iloisin startti tälle vuodelle: meistä tulee isovanhempia kesällä. (En tiedä vielä mitä nimitystä käytän..... pohtimista siinäkin.)


Vanhempi tytär kertoi meille asiasta jo ennen joulua. Olisivat pitäneet asian salassa muuten, mutta koska hän rakastaa jääkellarin lohta (vähän kuin graavi kala) ja se on nyt kielletty, hän koki parhaaksi soittaa ja varoittaa, etten tekisi ihan koko kalaa vain heitä varten. 😁

Ihan mielettömän ihanaa!!! Toivon sormet ristissä, että kaikki menee hyvin ja pääsen kesällä ihmettelemään uutta elämää muutenkin kuin kasvien muodossa.

Siivousinto oli jo ottamassa valtaa muutenkin, mutta tämä uutinen lisäsi kerrointa moninkertaiseksi. Meillä on vakava harkinta pistää talo myyntiin ja ensimmäinen tehtävä siihen liittyen on hävittää ylimääräistä roinaa, että voisi edes ajatella jonkun tätä harkitsevan. 
Nythän olisi paras mahdollinen aika muuttaa vähän lähemmäs lapsia! 

Annukan kokemuksesta rohkaistuneena marssin vapaapäivänä lenkin jälkeen vinttiin ja aloin lappaa romua kassiin. Aika paljon kuvasin myös samantien nettikirpputoreille tyyliin 2 eur ja ilokseni tosi monta tavaraa onkin jo löytänyt uuden kodin. 
Onhan tämä jokseenkin älytöntä, että meitä on tässä isossa talossa kaksi ja meillä on mm. kolme parisänkyä! Kyllä, kolme....


Kellarin pahuudenvallat eli vanhat öljysäiliön huoneet, joihin
on ollut todella helppoa hillota kaikenlaista
"tätä voi joskus vielä tarvita" -tyyppistä.
No, nyt näkyy lattia molemmista.


Eteinen alkoi kertyä täyteen.


Samoin keittiönpöytä.
Jotain vaatteita ajattelin ensin laittaa myyntiin,
ja lopulta pussitin kaikki kylmästi UFFen laatikkoon.


Vintin alkovi alkaa olla melko tyhjä.
Typerää hukkatilaa.



Ipanan entinen huone ja myytävä sänky.
Vanhanmallinen talo ja tuo hukkatila lappeiden alla.
Huoh!


Yläkerran käytävällä on jemmattu vuosia laatikostoa.
Laatikot on täynnä CD-levyjä, jotka nyt yllättäen kelpasivat ihan kaikki
paikalliseen kierrätyskeskukseen. Wohoo!!

Tulipa hyvä mieli kun sai suuren määrän roinaa ulos.
Tänään minulla on vielä autossa yhdet vanhat maalarintikkaat, sellaiset puiset jostain 60-luvulta. Olen käyttänyt niitä huopien telineenä, mutta kertakaikkiaan niin kiva kuin se ideana minusta olikin, ne eivät vaan mahdu. Joten poistoon. Ja pääsevät hyvään kotiin!

Siinä penkoessani löysin myös muutamia Ikean tukevia muuttolaatikoita. Siis litistettynä.
Taidan pikkuhiljaa pakata jotain muutakin niihin ja jos en ole laatikoiden sisältöä kaivannut noin vuoteen, joutavat pois. Ovat ainakin heti muuttovalmiina. 😅

Suurin ongelma mahdollista myyntiä ajatellen lienee se, että keittiön tasot pitäisi saada tyhjiksi, että mahdollinen tuleva asukas voisi hahmottaa keittiön omanaan. Mutta minne ne sitten piilotetaan ilman, että turskahtavat jostain komerosta silmille? Siis kahvinkeitin, Sodastream, Munala ja lukuisat muut jutut, jotka nyt vaan "kuuluvat" olemaan tasolla.

6 kommenttia:

  1. Ai että! Kyllä isovanhemmuus on ihanaa, onnittelut siitä! Pienen ihmisen elämää pääsee seuraamaan ihan eri kantilta, kun se on jonkun toisen ja silti läheinen.

    Tavaran hävittäminen olisi kyllä ihan ajankohtaista täälläkin! Mutta sitä tuntuu tulevan vain lisää. Yksi syy on juurikin lapsenlapset. Heidän mukanaan kämppään on tullut taas leluja, lastenkirjoja ja vaikka mitä! He kun ovat meillä kuitenkin ainakin kerran viikossa.

    Sitten tämä opiskelu ja sen tuomat jutut. Kun on käpyjä, keppejä, luita, värjäyskasveja ym. tarpeellista. Olenkin suunnitellut yläkerran toisesta huoneesta työhuonetta itelleni. On kyllä vielä ihan suunnitteluvaiheessa...

    Kun ei viittis heittää tavaraa roskiinkaan! Mutta myyminenkin on niin hankalaa ja vaivalloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Seuraan kiinnostuneena teidän puuhia Kuukunan ja Ompun kanssa ja nyt jo pohdin asioita, joita voi jossain vaiheessa tehdä.
      Niin ihanaa, ettei oikein löydy edes sanoja!

      Poista
  2. Voi että. En osaa edes oikein kuvitella, miltä noin iso ja hieno uutinen tuntuu, kun osuu omalle kohdalle <3. Ihan hirmu paljon Onnea jo etukäteen <3.

    Ja onpa hauska nähdä, että teillä on siellä vintissä ihan samanmoiset (ja -väriset) kantavat pilarit kuin meilläkin ja niiden takana ihan samanlainen tila kuin se, joka meillä on vintin toisella sivulla peitetty liukuovilla, joiden takana se mun savotta sijaitsi. Nyt käyn siellä aina välillä varmistamassa, etten ole nähnyt unta, vaan tila on edelleen liki tyhjä ja siisti.

    Mulla oli ajatuksena ensin varata kirppikseltä pöytä niinkuin olen aiemmin tehnyt, mutta nyt päätin, että kaikki vaan heti pois, eikä mitään jätetä odottamaan sitä päivää, että ensinnäkin saisin sen pöydän ja sitten jaksaisin liimailla hintalappuja ja käydä joka päivä siivoamassa ja järjestämässä sen pöytäni. Huuuh. Nyt ei vaan olis jaksanut ja hyvä päätös olikin se kertarysäyksellä tyhjentäminen.

    Onnittelut tähänastisesta saavutuksesta! Hyvin vedetty Vivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että yllätti ja järkytti, mutta hyvällä! Kuvittelin, että odottavat häitä kesälle 2022, mutta eipä mikään estä niitä juhlimasta nyt tästä huolimatta.

      Olin ihan vähän kateellinen teidän hienoista liukuovista. Meillä on yhteen makkariin tehty seinä niitä tolppia vasten ja molemmissa päissä on ovet. Kutsun sitä peräkomeroksi. Ahdas ja hankala tila, mutta esim matkalaukut sopii sinne varsin kivasti.

      Edellinen asukas oli toisessa päässä taloa madaltanut lattiaa jotenkin niiden tolppien takaa niin, että se on vähän korkeampi kuin peräkomeron kohdalta. Toimi lastenhuoneessa, muttei oikein hyvin enää isompien kanssa.

      Poista
  3. Onnea tuleville isovanhemmille! ♥

    Ja tsemppiä raivaukseen! Meillä on nuo yläkerran hukkatilat otettu osittain käyttöön laittamalla verhot noiden tolppien kohdalle, jolloin se matala tila jää varastotilaksi. Ihan hyvin toimii. Toisella puolella sitä tilaa seinä on levytetty tolppien kohdalta ja seinän taakse ei pääse. Mutta sitten on kaksi makkaria, joissa on matalaa tilaa, joka kieltämättä on aika hankala käytön kannalta. Tytöllä on huoneessaan sänky ilman jalkoja siellä matalassa osassa, meidän makkarissa sänky on jalkoineen, jonka vuoksi se onkin sitten tavallaan keskellä huonetta, kun ei vaan voi seinää vasten missään pitää järkevästi. Mutta näillä on pärjätty, eikä muunlaisia ratkaisuja ole edes mietitty.

    Ai miten jännää ajatus muutosta! Mä niin mieluusti muuttaisin, sama juttu meillä, että kohta ollaan kaksin täällä talossa... toisaalta meillä ei ole ihan hirveästi tyhjiksi jääviä huoneita tms, vaikka onhan tuo yläkerta sitten käytännössä ihan turhaa tilaa (vaikka siellä meidän makkari onkin, mutta ei siellä muuta kuin nukuta). Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja pääsette muuttamaan mieluisaan paikkaan ja lähelle tulevaa pikkuista! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      Tuo matala tila on tosiaan tylsän hankala.
      Peräkomero eli seinällä erotettu tila on kätevä sillä, että sinne voi niitä romuja hillota mutta varjele mikä homma sen siivoamisessa on, kun saa suunnilleen kontata.
      Toisessa päässä on madallettu lattiaa ja se on vähän (25cm?) korkeampi tila.
      Toimi kätevästi kun lapset oli pieniä. Sinne sopi Legot ja junarata hyvin, mutta isompien kanssa tila on vaikea kun siellä hakkaa päätään kattoon vaikka olisi kuinka matala sänky, ja petaaminen on ihan työn ja tuskan kanssa.

      Poista

Kolmen peruspäivän plussat ja miinukset

Onhan näitä haasteita, joihin on pakko tarttua. Tämä on viime viikolta. TIISTAI - erittäin huonosti valvottu yö Mies tulee iltavuorossa töis...