Raivausta, vähän suurempi viikkosiivous

Isäni sanoi joskus kivasti "älä rakastu romuun". Tarkoittaen, että pidä unelmat, muistot, ihmiset ja mahdollisesti paikat, mutta unohda materia.
Tuli jälleen hyvä muistutus asiasta, kun halusin raivata vähän meidän yläkertaa. 

Näin 10 kk asumisen jälkeen alkaa huomata, mitkä huonekalut on ehkä vähän väärässä paikassa, väärin päin tai jotain. Lisäksi meillä on ns. kylmä peräkomero säilytystilana, ja sinne survottiin muuton yhteydessä kasseittain vaan kamaa sivuun. Ja siellä ne oli edelleen, ilman, että kukaan oli kaivannut. (Tosi tarpeellista kamaa, kaikesta päätellen!) 

Se aamu, kun koko maa odotti "Valtteria" eli lumi-infernoa.
Aamulla oli kyllä niin messevä auringonnousu, ja 

tehtiin pitkä ihana lenkki rauhassa ennen kuin lumisade alkoi.

Viikko oli ollut vähän pettymyksiä täynnä. Ei tästä enempää, ei liity aiheeseen, mutta minähän olin havitellut tuonne pikkuolkkariin sitä liukuoviseinää vaatehuoneeseen, ja kun asiasta alettiin puhua, kävi ilmi, että siinäKIN seinässä on tietysti ne pystytolpat. Huoh! Lisää pettymyksiä, eli leuka rintaan ja kohti.....
Eihän kantavaa rakennetta noin vain voi purkaa ilman, että katon tukee palkilla jotenkin, ja tässä tapauksessa purku-urakka olisi levinnyt liikaa. 

Oli unohdettava haaveet liukuovista. Mutta vaatehuone on tuollaisenaan tosi epäkäytännöllinen, koska meillä on vaatteet Elfa-koreissa. Ne eivät mahdu aukeamaan kuin pituussuunnassa ja se tarkoittaa, että toisen ( = minun) on tarvinnut aina puikkelehtia korien ohi perälle etsimään pikkuhousujaan yms. Tympeää!

Otettiin kaikki ulos, imuroitiin huone ja sitten pohdittiin mitä seuraavaksi.
Aika nopeasti se alkoi hahmottua. Perälle valokuva-albumit, koska niitähän riittää..... Meillä on teetetty paperikuvia oikein urakalla kaikkien lasten syntymien jälkeen, ja albumeita on pilvin pimein. Niistä en raaski luopua, ja niiden säilytys on pohdittava, etteivät homehdu tms.

Mutta vaatehuoneen takaseinä on ihan oivallinen paikka. 
Siihen eteen sitten tanko, johon vähän juhlavammat kuteet, joita käytetään harvoin. Sen kerran, kun pikkumustaa tai muuta kukkamekkoa tarvitsee, voi kaivella vähän syvemmältä. Jes!
Tankovaatteiden eteen toiset Elfat ja siihen jäikin näppärästi väli ja toiselle puolelle toiset kaksi. Meidän pikkuvaatteet mahtui heittämällä tähän ja taakse mahtui vielä kenkäteline, johon sellaisia kausikenkiä (kuten vaikka paljasjalkatossut näin tammikuussa....)

Koska olin aivan fiiliksissä tästä, purettiin sitten peräkomeronkin sisusta olkkariin, paitsi kesäkalusteiden pehmusteet. 
Käytiin jokainen pussi ja nyssykkä läpi ja lopulta kaksi isoa jätesäkillistä pelkkää tekstiiliä päätyi lähtemään keräykseen. (Kysyn vaan itseltäni, mitähän hittoa olen ajatellut, kun tänne on muutettu mm. seitsemän - kyllä, 7 kpl, erilaisia täkkejä, kun meitä nukkuu täällä kaksi! Lisäksi ne on vanhoja kuin taivas, ja vaikka ihan käyttökelpoisia, mulla nyt ei ole tapana vaihdella peittoja sillä lailla sesongin mukaan... joten iso huoh itselleni!)

Täällähän on uusi laitos, jossa käsitellään tekstiilijätettä kierräystä varten. Siinä toki karahti kiville siltä osin, että mokoma laitos ei huoli yksityisiltä mitään, joten nuo vanhat peitot, tyynyt, lakanat, huovat, pyyhkeet yms päätyvät sekajätteeseen, mikä itseäni kyllä pännii. Mitä hukkaan heitettyä kamaa!!!

Noiden säkkien lisäksi kaksi isoa pahvilaatikollista kaikenlaista pikkusilppua ja roinaa lähti ihan luvalla sekajätteeksi, samoin pahveja yms.
Saatiin mahtumaan tuonne komeroon mun entinen toimistokaappi, jonne siis keittokirjat, tärkeät paperit, kansioita, joissa jotain säästettävää yms.
Ja päätyyn vielä yksi Elfa, jonne voi laittaa jotain säilytettävää. Mies haaveili heti laittavansa siihen esim. kesäksi lapaset, pipot yms, jottei niitä tarvitse säilyttää eteisessä. Ei huono idea!

Perällä pihakalusteiden pehmusteet.
Pahvilaatikossa pojan kitaran raato. Hän tulee sen hakemaan

rakentaakseen kitaran loppuun. Oli ihan liikuttunut, kun

kuuli, että se on muutettu tänne eikä paiskattu roskiin.

Ovesta vasemmalle Elfa, sen vieressä kolme ylimääräistä

keittiön tuolia, ja niiden päällä retkeilyreput.

Mun toimistokaappi ja väliaikaisesti nojallaan

pyykinkuivatustelineet.

Sitten kun nämä raivaukset oli saatettu valmiiksi, innostuin vielä kääntämään olkkarin toisinpäin, eli TV irrotettiin seinältä ja siirrettiin.
Jotta sille saatiin paikka, piti yksi kirjahylly vielä kantaa alas.....  Raivaus siis laajeni myös asuinkerrokseen.

Hiukan vielä hakee paikkaansa. 

Esim. tuo lamppu on pähkähullu tuossa.

Mutta tilaa tuli huimasti lisää.

Sohva on aivan älyttömän kätevä nyt tuossa ikkunan edessä. Testattiin katsomalla pari jaksoa Sorjosta illalla. Takassa on tähän asti poltettu vain kynttilöitä, koska yläkerrassa on riittävän lämmin ilman lämmitystäkin. 

Sorjosen lopputekstit. 
Bono on tuossa oikealla huovan alla ja nukkuu. 

(Ja pölynimurin johto.....😅)

Jotain siis saatiin viikonlopun aikana aikaiseksi. Sen lumi-infernon aikana/jälkeen. Tosin täällä suunnalla lunta tuli sen verran kuin nyt normaalisti talvella tulee. Jäin ihmettelemään miksi siitä öyhötettiin niin paljon joka paikassa. 
Tosin näin pari kuvaa mm. Kotkan suunnalta, jossa lunta oli sitten tullut metrin verran, ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää..... 😁

Ja ehkä se pahin pettymyskin laantui.

Aina ei pysty sanomaan kaikkien aivoituksista ja on vaan asioita, joille ei itse mitään voi. Turha niitä kai on jäädä märehtimäänkään.

Mitä en enää osta

Heli oli kirjoittanut hauskan aloitteen aiheesta mitä roinaa ei tule enää hankittua itse.
Helin listaa lukiessa koin kyllä huonon omantunnon pistoksia... koska vaikken olekaan kaupoissa luuhaaja enkä mikään supershoppaaja, huomaan kyllä ostavani kaikenlaista turhaa ja hölmöä edelleen.

Voisinpa todeta, etten osta lehtiä tai kirjoja. Mutta Hesari tulee laatikkoon uskollisesti joka aamu enkä hevillä vaihda sitä nettilehteen. Ehei, aamun uutiset on saatava rapistella teemukin kanssa kirkasvalolampun valossa eikä mistään puhelimelta. 

Kirjat taas.... noh. Olen kirjaston suurkuluttaja, mutta kyllä joitain kirjoja tulee ostettua vuosittain. Olemme alusta asti keränneet esim. Ilkka Remeksen kirjoja, joten hankin uusimmaan yleensä "isäinpäivälahjaksi" vaikka viime syksynäkin se odotti joulupapereissa. 

Kynttilöiden suhteen olen tyytyväinen. Kokeilin tehdä niitä soijakynttilöitä itse, mutta ne vasta kalliiksi tulivat. Joten Ikean 2,50 euron tuikkusetti (100 kpl) välttää mulle oikein hyvin, koska poltan tuikkuja aina enemmän kuin yhtä kerrallaan. Samoin ostan Ikeasta tiettyä yhtä tuoksukynttilää purkissa. Sitä poltan vessassa.

Mutta itse aiheeseen.

Vähän ehkä nolottaa myöntää, mutta oli vaikea keksiä asioita, joita en enää ostaisi. Sitten pohdin sitäkin, mikä on ostamista. Teetän seinäkalenterin kolmeen talouteen joka vuosi omista valokuvista. Teen työn ja suunnittelen sen itse, mutta varsinainen painotyö tulee ostettuna. 

Lopulta keksin edes pari asiaa: en osta yleensä jäätelöä koska teen sen itse! (Ostan luonnollisesti tarvikkeet...) Samoin leivonnaiset teen itse. Villasukat ja muutama muu pieni villajuttu tulee lähes kutsumatta ihanalta ystävältä, jolle on kasvaneet puikot käteen... ♥Sanna♥

Nykyään ei juurikaan tule ostettua mitään tuoksuja. Ylipäänsä en ole koskaan ollut mikään hajuvesissä kylpijä ja koska nykyinen ammatti jokseenkin velvoittaa olemaan tuoksumatta, pari tuoksua löytyy ja nekin jo niin usean ajan takaa, että pitänee kohta paiskata pois.

Meikkien suhteen olen aina ollut hyvin kitsas. En ole koskaan meikannut niin, että olisin käyttänyt jotain pohjustuksia saati edes meikkivoidetta. En tainnut omistaa meikkivoidetta edes teininä?
Totta puhuen omistan tällä hetkellä rajausvärin ja ripsivärin, en edes puuteria. (Mikä olisi kosmetologin mukaan hyvä heittää kasvoille ennen lenkkiä näissä pakkasissa.....)

Meikkikaapin sisältö on siis pieni mutta vaatimaton.

Jos tulisi tilanne, että edessä olisi juhlat, joissa jollain tavoin kokisin tarpeelliseksi olla hyvin meikattu, saattaisin sitten mennä kosmetologille laitettavaksi. Tuskin hankkisin meikkejä jotain yksittäistä keikkaa varten, enkä niitä osaisi edes käyttää.

Mainittakoon, että panostan kyllä kasvojen ihonhoitoon. Edelleenkään en omista mitään kasvojen puhdistusainetta, koska ripsiväri lähtee vedellä. Sen sijaan satsaan hyvään kasvovoiteeseen sekä seerumeihin. Peruskuiva iho kaipaa sitä.

Kuvasta poiketen (vas.alakulma) 

en todennäköisesti enää jatkossa osta piilareita.

Nämä vanhenevat tulevana kesänä, eli käytettävä pois.

Päinvastoin kuin Heli, minä taas hamstraan juuri kaikenlaisia typeriä kodin "koristeita" ja erityisesti olen viehättynyt kyltteihin, teksteihin yms.
Aika ajoin turhauttaa itseänikin se, että nämä vaan ovat mielestäni jotenkin niin hauskoja. Todennäköisesti moni meillä kävijä ajattelee, että voi kamala, miten se jaksaa katsella noita tsemppiviestejä joka päivä.....

En osta viherkasveja. Kesäkukat ovat eri asia, mutta sisällä kasvatettavia kasveja en pääsääntöisesti osta rahalla. Niitä voi saada ystäviltä, kirpputoreilta (ilmaiseksi) ja aika ajoin varastaa esim. työpaikan käytävältä.... siis varastaa alun, ei koko puskaa. 😁   

Äiti tapasi sanoa, että varastettu kasvi kasvaa hyvin ja pitkään, samoin kukkia saadessa ei saa koskaan kiittää, koska se saa ne kuolemaan. Tiedä sitten...  Ainakin edellissyksynä työpaikalta (laitoshuoltajan luvalla) varastamani joulukaktuksen alku kukki mahtavasti joulun alla.

Satunnaisesti joku ihminen myös ilahduttaa minua tuomalla esim. uudenlaisen orkidean.

Takan sytykkeet kuuluvat myös asioihin, joita ei tarvitse ostaa. Meillä syödään aika tavalla kananmunia ja noita kennoja kertyy. Samoin teen kirpputorikauppaa siten, että pyydän jostain itselleni turhasta kamasta esim. pari rumaa pöytäkynttilää, jotka käytän sytykeruusuihin. 

Vaateosastolla en juurikaan osta vaatteita sesongin mukaan tai muuten huvin vuoksi. 
Kuljen samoissa rytkyissä melko lailla läpi vuoden, ja hankinnat ovat luokkaa sukkia, alusvaatteita ja ulkoilukampetta. Ja niitä tarpeeseen. (Miinus lenkkarit, olen kenkäfriikki ja minusta naisella voi hyvin olla 6 eri paria erilaisia ulkoilukenkiä.... Perustelen tätä itselleni, että kävelen 2500 kilsaa vuodessa ja hyvät kengät ovat edellytys sille, ettei paikat tule kipeiksi. Lenkkarit kestää vajaan vuoden, jos kulkee yksillä. Vaihtamalla kenkä saa levätä ja kestää useamman vuoden.)

Koska olen satunnaisesti kuullut myös hyvää noista Kiinasta tilatuista tavaroista, sorruin nyt tilaamaan itselleni ja miehelle ulkoilutakit (Jack Wolfskin) Wishiltä. Reppujen kanssa kävi aikanaan niin, että päädyin saamaan äärettömän edullisesti aitoja Kånken-reppuja. Ilmeisesti Kiinassa toimintatapa on varastaa tai muuten päätyä omistamaan alkuperäistuotteen tehtaalta peräisin olevaa kamaa, minkä sitten voi myydä halvalla verkossa. 
Kokemuksesta laatutuote voi olla laatutuote myös tullessaan hyvin epämääräisistä oloista. Toki ehdin miettiä niiden ekologisuutta, kun toiselta puolen maailmaa rahdataan tänne. Tosin, mikä ero on sillä rahdataanko se myytäväksi Intersportiin (noin 300 eur) vai suoraan omaan postilaatikkooni (40 eur), kun tuote valmistetaan siellä yhtä kaikki?

Jotain ostamiskäytöstäni perustelen sillä, että jos paikallinen yrittäjä sen vuoksi pystyy pitämään kauppansa pystyssä, että hankin jotain häneltä, se on ollut sen arvoista.
Samoin teen paljon kirpputorikauppaa eli pistän vanhaa roipetta eteenpäin halvalla tai ilmeiseksi. Pääasia, että kama kiertää. Ehjää ja käyttökelpoista en halua laittaa roskiin.

Ylipäänsä pyrin kierrättämään. Vuoden 2020 aikana pihan roskis tyhjennettiin 9 kertaa. Siis koko vuonna. Teimme vuosi sitten päätöksen alkaa kierrättää muovit, mikä vaatii selkeää erikseen tekemistä ja viitseliäisyyttä, koska tällä paikkakunnalla lähin muovinkeräyspiste on 22 kilsan päässä. Onneksi se osuu oman työmatkani varrelle niin tulee pudotettua pussi kiertoon useamman kerran viikossa. 

Samoin keräämme paperit, pahvit, peltipurkit ja lasit erikseen ja kiikutamme niitä kauppareissulla erinäisiin kierrätysastioihin. Viime keväänä tein ensimmäistä kertaa kaverin kanssa keikan kaatopaikalle. Keräsimme pakettiautollisen (myös huonekaluja) roinaa kahdesta talosta ja veimme kiertoon. Samalla tehtiin päätös uusia vastaava vuosittain. Toki, jos meillä muutto konkretisoituu, joudun varmasti tekemään useamman keikan kaatikselle ihan itsekseni.... Mutta oli kannattava keikka. Pakettiauton vuokra oli edullinen (35 eur) ja me maksoimme kaatopaikalle 15 eur siitä, että sorttasimme itse oikeisiin astioihin rikkonaista ja turhaa. Enemmän olisi maksanut laittaa niitä roskikseen ja maksaa jätemaksuna.

Nyt kun tätä muuttoa pyöritellään päässä....
Meille tuli ihmisiä katsomaan taloa tänä aamuna. Olin itse tietenkin koko viikonlopun töissä kiinni, 14 tuntia molempina päivinä, joten mies on täällä siivonnut pintoja.

Oli kyllä hiukkasen ylellistä aamulla avata Hesari (ilman sitä kirkasvalolamppua....) tyhjälle ruokapöydälle ja jälkeenpäin nostaa teekuppi kaappiin (meillä on yleensä tasolla sellainen kuivatusritilä, minkä päällä teekuppi lojuu kaikki päivät...).
Muutenkin kun pinnat ovat näin tyhjät, mietin hetken mitä sieltä puuttuu ja onko se jotain, mitä tarvitsen. Saatan elää tovin nyt näin ja kuulostella mitä jään kaipaamaan.
(Tiedän jo nyt haluavani sen kirkasvalolampun sekä pähkinät takaisin....)

Tässä lieden vieressä on yleensä purkki kyniä ja post-it tarroja 

kauppalappu-ajatuksella. Epäsiisti kasa.

Tuolla kauimmaisessa nurkassa on kuivatusritilä.

Lisäksi hanan takana on iso muki, jossa on pystyssä tiskiharjat.

Hanan taakse kertyy myös joku maitopurkki tms minne kerään poltettavaa,

kuten teepussien paperipäälliset, nenäliinat yms.

Ruokapöytä voi olla näin tyhjä joskus muutenkin.

Vitriinin alla on kirkasvalon paikka.

Ehkä näin voisikin elää?!
Olemme vähän surffailleet asuntosivuilla ja pari kohdetta on mielessä, joita voisi mennä katsomaan.
Elämme jännittävää aikaa!!

Uusi vuosi, vanhat kujeet ja jotain uuttakin

Ehdottomasti paras ja iloisin startti tälle vuodelle: meistä tulee isovanhempia kesällä. (En tiedä vielä mitä nimitystä käytän..... pohtimista siinäkin.)

Vanhempi tytär kertoi meille asiasta jo ennen joulua. Olisivat pitäneet asian salassa muuten, mutta koska hän rakastaa jääkellarin lohta (vähän kuin graavi kala) ja se on nyt kielletty, hän koki parhaaksi soittaa ja varoittaa, etten tekisi ihan koko kalaa vain heitä varten. 😁

Ihan mielettömän ihanaa!!! Toivon sormet ristissä, että kaikki menee hyvin ja pääsen kesällä ihmettelemään uutta elämää muutenkin kuin kasvien muodossa.

Siivousinto oli jo ottamassa valtaa muutenkin, mutta tämä uutinen lisäsi kerrointa moninkertaiseksi. Meillä on vakava harkinta pistää talo myyntiin ja ensimmäinen tehtävä siihen liittyen on hävittää ylimääräistä roinaa, että voisi edes ajatella jonkun tätä harkitsevan. 
Nythän olisi paras mahdollinen aika muuttaa vähän lähemmäs lapsia! 

Annukan kokemuksesta rohkaistuneena marssin vapaapäivänä lenkin jälkeen vinttiin ja aloin lappaa romua kassiin. Aika paljon kuvasin myös samantien nettikirpputoreille tyyliin 2 eur ja ilokseni tosi monta tavaraa onkin jo löytänyt uuden kodin. 

Onhan tämä jokseenkin älytöntä, että meitä on tässä isossa talossa kaksi ja meillä on mm. kolme parisänkyä! Kyllä, kolme....

Kellarin pahuudenvallat eli vanhat öljysäiliön huoneet, joihin

on ollut todella helppoa hillota kaikenlaista

"tätä voi joskus vielä tarvita" -tyyppistä.

No, nyt näkyy lattia molemmista.

Eteinen alkoi kertyä täyteen.

Samoin keittiönpöytä.

Jotain vaatteita ajattelin ensin laittaa myyntiin,

ja lopulta pussitin kaikki kylmästi UFFen laatikkoon.

Vintin alkovi alkaa olla melko tyhjä.

Typerää hukkatilaa.

Ipanan entinen huone ja myytävä sänky.

Vanhanmallinen talo ja tuo hukkatila lappeiden alla.

Huoh!

Yläkerran käytävällä on jemmattu vuosia laatikostoa.

Laatikot on täynnä CD-levyjä, jotka nyt yllättäen kelpasivat ihan kaikki

paikalliseen kierrätyskeskukseen. Wohoo!!

Tulipa hyvä mieli kun sai suuren määrän roinaa ulos.

Tänään minulla on vielä autossa yhdet vanhat maalarintikkaat, sellaiset puiset jostain 60-luvulta. Olen käyttänyt niitä huopien telineenä, mutta kertakaikkiaan niin kiva kuin se ideana minusta olikin, ne eivät vaan mahdu. Joten poistoon. Ja pääsevät hyvään kotiin!

Siinä penkoessani löysin myös muutamia Ikean tukevia muuttolaatikoita. Siis litistettynä.

Taidan pikkuhiljaa pakata jotain muutakin niihin ja jos en ole laatikoiden sisältöä kaivannut noin vuoteen, joutavat pois. Ovat ainakin heti muuttovalmiina. 😅

Suurin ongelma mahdollista myyntiä ajatellen lienee se, että keittiön tasot pitäisi saada tyhjiksi, että mahdollinen tuleva asukas voisi hahmottaa keittiön omanaan. Mutta minne ne sitten piilotetaan ilman, että turskahtavat jostain komerosta silmille? Siis kahvinkeitin, Sodastream, Munala ja lukuisat muut jutut, jotka nyt vaan "kuuluvat" olemaan tasolla.

Työputken päässä siintää aurinko

Otsikko on harhaanjohtava sikäli, että tasaisen harmaa lonkerokeli täällä on, mutta henkinen aurinko kyllä paistelee.

Ihan tällaisesta ruskasta ei ole enää tietoa.

Muutama pakkasyö ja lehdet putoilivat..... 

Jotenkin näiden värit on herkulliset auringossa.

Jokunen kerta on ehditty vähän sienestämäänkin. Henkilökohtaisesti en pidä mitenkään valtavasti suppilovahveron mausta. Olen ehkä kyllästynyt. Meillä on sitä syöty 15 vuotta ämpärikaupalla....
Mutta kiva sieni siitä, että niitä tulee tasaisen varmasti joka vuosi, ja ne kuivuvat äkkiä. Tänäkin syksynä laitoin isälleni mukaan ison säkillisen kuivattua, kun lähtivät etelän lämpöön talveksi. Siellä on kiva paistaa munakas tai jotain ja maustaa kotimaan herkuilla. Samoin jouluna tekevät sienimuhennuksen "jouluaterialle". Minähän teen vastaavan täällä kanttarelleista.  Hih!

Kun siitä keittiöremontista kirjoitin.....
No, olipa kerran sunnuntai. Oltiin juuri tuotu ämpärillinen suppiksia kotiin aamulenkiltä, juotiin rauhassa kahvia, ja sanoin: "voi että kun tää keittiö pitäis edes maalata ennen lakkiaisia...."
(Sivuhuomautus: meillä on keittiössä ollut sellainen boordinauha ehkä reilut 10 vuotta ja sen värit eivät ole enää sopineet verhoihin moneen vuoteen....)
Mieheni, joka on onneksi tyyppiä innostuu kohtuullisen äkkiä (kun on siis kuunnellut tätä puhetta aiheesta jo eräänkin tovin), totesi "no, jos juon tän kahvin ensin pois...." Ihana ominaisuus ihmisessä muuten! ♥

Joten kahvin jälkeen aloin tyhjentää kaappeja astioista, nostettiin ruokapöytä olkkariin ja sen päälle kaikki särkyvät. Viimeisenä sitten kaappitasot ja kylmälaitteet sivuun.
Tässä vaiheessa itsellä oli vielä mielessä, että no, jos ei remonttia niin ainakin kunnon siivous saadaan tehtyä.....

Tässä näkyy tuo vihreänsävyinen boordi vielä.

Mikä sen parempi, kuin aloittaa sunnuntaina, jolloin kaikki kaupat on kiinni. Mistään ei saa mitään tarvikkeita, mies on lähdössä yövuoroon illalla, minä taas päivätöissä kaikki päivät. Juuri meidän tapaista, ilman järjen häivääkään.... *nauraa*

Työnjohto tarkkana.

Onhan maalarinvalkoinen sentään oikeaa sävyä.

(Lattiassa olevat tahrat ovat tahroja...)

Maanantaina rautakauppa oli yhden maaliämpärin verran auki. Muutenhan meillä on kotona olemassa remonttitarvikkeet, niin ei se vaatinut kuin kaman siirtämistä ja pakkelia. Voi hyvä maailma mikä määrä reikiä olikin tuohon seinään ehditty näiden vuosien aikana iskeä.......
Mies oli nukkunut päivän, ja kun minä saavuin kotiin, oli jo ehtinyt repiä suurimman osan boordia pois. Käytin koirat lenkillä, hän otti loput boordista, ja sitten pakkeloitiin reikiä.

Tähän saumaan oli tietenkin hirveän huvittavaa saada viesti isoilta lapsilta, että "tulisimme isäinpäivänä syömään, oletteko kotona".... koska ruokapöytä ei varsinaisesti palvellut 8 ruokailijaa juuri tässä mallissa.

Jatkokertomuksen omaisesti: lisää seuraa.....

Siivouspäivä

Tiedättekö, kun joskus kämppä on kuin kaatopaikka ja tuntuu, että itse on ainoa, joka sen huomaa?
Rehellisyyden nimissä minä olen monesti se, joka huomaan mutta en viitsi... ja se se vasta tympeää on.
Erityisesti nyt kun tunnun koko ajan saavan vain yhden päivän vapaita, on niin järjettömän tylsää käyttää se ainoa vapaa johonkin muuhun kuin itsen relaamiseen. Aivan tosissaan raivostuttaa, kun ei koskaan tunnu olevan sitä päivää, jolloin minä saan vaan olla ja nauttia. Jos joskus joku muu tekisi kaikki päätökset, kuljetukset, pohtimiset ja toimet.  Niin varmaan, sitten täydellisessä maailmassa...  *huoh*

Tänään ohjelmassa Ipanan hammaslääkärikeikka. Koska periferiasta ei bussit kulje, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuljettaa. Mitenhän tämäkin olisi järjestetty, jos mulle olisi laitettu tähän työvuoro?
Hain Ipanalle bussikortin harrastuksia varten ja tuli siinä yhteydessä puhe Matkahuollon virkailijan kanssa näistä naurettavista bussiaikatauluista. Hän ei uskonut, kun sanoin, että meiltä lähtee viimeinen bussi kaupunkiin 15:45 ja sieltä takaisin tänne viimeinen 17:15. Että harrasta siinä välissä sitten, saati käytä noita vuoroja mihinkään työmatkaliikenteeseen.
Ja jukoliste, maksetaan sitä niitä veroja täällä landellakin!!!

Tänään kuitenkin aamulenkin jälkeen päätin, että jos minä en siivoa, todennäköisesti kukaan muukaan ei sitä tee, joten kahvin jälkeen hommiin.

Olen joskus maininnut, että silittäminen on kotitöistä kaikkein raivostuttavinta. Ei ole.
Pölyjen pyyhkiminen se vasta saa niskakarvat pystyyn. Voi luoja, miksi ihmisellä PITÄÄ olla tällaisia tasoja, joille kertyy naurettava määrä erilaisia hilavitkuttimia ja töröttimiä, ja kaiken sen kruunaa ällöttävä harmaa pöly??

No, tuli jokatapauksessa pyyhittyä. Ja jokainen kapine myös erikseen. Yyyyhhhhh.....

Jos ei hetkeen tarvitsisi. (Lue: esim. ennen joulua uudestaan?)

Kukat tiputtelevat kuivuneita lehtiään. Koirankarvoista kertyy pölypalloja. Meillä ei tunnusteta villakoiria, ne on sitä kokoluokkaa, että on puhuttava villanorsuista.
Ja kuten kaikilla muillakin, ne kerääntyvät paikkoihin, joihin on ikävä yrittää ylettää imurilla ja/tai ainakaan niin, että suulake on paikallaan vaan pitää irrottaa suulake ja törkkiä uudestaan pelkällä putkella.

Keittiön ja työhuoneen virkatut matot paiskasin terassin kaiteelle tuulettumaan. Sen verran ponteva olin, että taputtelin molempia myös pattopiiskalla.

Keittiön matto on aivan hirveän tunkkainen jo taas. Se kaipaisi pikimmiten pesua, mutta pesukoneessa siitä ei tule hullua hurskaampaa. Kesällä jo todettiin, että ainoa tapa saada siitä valkoinen päiväksi on harjata se mäntysuovalla ja vetää kevyesti painepesurilla.

Sivumennen, tuli kuvasta mieleen, pelargonit on vielä terassilla ja tekevät uutta nuppua!!!

En oikein tiedä missä vaiheessa ne täytyy ottaa sisälle. Ehkä vasta kun todella on yöpakkasia?

Kun työ oli tehty, siirsin imurin vielä yläkertaan.
Jostain syystä en jaksa uskoa, että kukaan ottaa vihjeestä vaarin..... eiköhän imuri siellä roiku odottelemassa käyttövuoroaan siihen saakka, että haluan taas imuroida keskellä?

Siisti koti uuden elämän alku?

Otsikossa tahallista provosointia. Joku kuitenkin lähtee lukemaan jo siksi, että epäilee mun muuttaneen jonnekin... haha!!

Teen parhaillaan älytöntä kahdeksan työputkea. Tänään sunnuntaina vuorossa oli 6/8. Välissä yksi vapaa ja torstaista alkaa jälleen toinen kahdeksan putki. Ei suunnitellusti vaan ylitöinä ainakin neljä näistä 16 päivästä. Oma valinta.
Mutta saan silti olla väsynyt.

Mies teki yövuoroa koko viime viikon ja nukuin todella huonosti, keskimäärin 4-5 tuntia/yö. (Tarvitsen sen 7-8 pysyäkseni järjissäni.)
Koirat jotenkin hermoili sitä, että perheen alfauros on pois, ja Bono varsinkin böffötteli pitkin viikkoa milloin mitäkin kuvittelemaansa ääntä keskellä yötä.

Pikku Böffeli,

päiväunilla nukutaan hyvin niin yöllä voi kukkua.

Olin tehnyt jälleen mielestäni tosi kivoja kirpparihankintoja, joita olin menossa viikonlopun aikana hakemaan, ja esitin vienon toiveen, että josko olkkarin ikkunat voisi pestä.

Tulin eilen lauantaina kotiin niin järjettömän väsyneenä, 3,5 tunnin yöunien ja työpäivän jälkeen, että vetäisin vajaan tunnin tirsat ja lähdin sitten koirien kanssa lenkille. En jaksanut edes ajatella mitään siivoamista, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli siivota koko kämppä.

No, mies oli sitten pessyt ne ikkunat!! ♥

Viime yön nukuin ihan possuna, ja tänään työpäivän jälkeen olikin vähän toisenlainen fiilis.

Niinpä olkkari lähti jälleen muodostumaan......

Ei siis periaatteessa tässä mitään ihmeellistä. Toki kaikki sohvan päälliset ja tyynyn päälliset on pyykätty, samoin harmaiden tuolien päälliset. Raikastaa kummasti, kun kuraisia koiria on hyppinyt pitkin poikin koko talven.

Matto on vielä rullalla eteisessä. Se pitää tuulettaa, ennen kuin päästän sen takaisin lattialle. 

Kesäkukkien taimitarha on nyt tyhmästi vähän tiellä, mutta se on väliaikaista. Yksi ongelmanpoikanen on aina tuo kukkataso. Koska aurinko paahtaa meille koko iltapäivän, ikkunalla on tosi kuuma ja monet kasvit voi siinä huonosti. Siirsin ne nyt vähän enemmän länsi-ikkunan puolelle, ettei pahin paahde osuisi suoraan....

Konttasin lattian puhtaaksi. Tuo siivousetikka on ehkä parasta mitä on. En kehdannut (tajunnut) ottaa kuvaa meidän lämpöpattereista ennen..... (Voi olla hyväkin, ne oli oksettavat.)

Koska tässä huoneessa ei ole ollut lämmitys päällä sitten vuoden 2000, pattereiden pölykerros oli mahtava.

Suihkaus etikkaa ja pyyhkäisy rätillä, ja kuulkaa, meillä on ihan uudet valkoiset patterit!!! Olin itsekin aivan "WAU!" lopputuloksesta.

Tuo valkoinen sivupöytä on nyt uusi. Olen ihan ♥ sen kanssa.

Siinä oli aiemmin hassu hylly. 

Koko huone on heti jotenkin kevyemmän näköinen, kun tavarat on maltillisesti matalammalla.

Marikan innoittamana jäin miettimään niitä hyllyjä.... ja luulenpa, että hankin noille muksujen vastasyntynyt-kuville jonkun ohuen hyllyn, mihin laitan ne seisomaan. Olisivat sitten suorassa eikä vähän vinksin vonksin, niin kuin helposti käy kun ne ripustaa.

Alkuperäinen otsikon idea oli ehkä siinä, että kun mies tuli jostain kotiin sen jälkeen kun olin konttaillut tuolla ne patterit ja lattian, totesin, että "enpä taida ihan heti alkaa tätä kotia uudestaan kauppaamaan nyt kun se on saatu näin kivaksi, on uudet patteritkin". Eli sikäli uuden elämän alku? 

****
Autoon tuli vaihdettua kesäkumit alle.
Olen tietämättäni ajanut ylinopeutta, minkä poliisi kyllä hyvinkin ripeästi toi tiettäväksi. Olen edelleen hämmentynyt siitä, että näin satasen merkin ja olen ajanut 90 kuulemma 80 alueella. Tämä siis Kehä III:lla juuri ennen moottoritietä Turkuun. Rikesakkohan se, ja varmasti ihan aiheesta.

No, tuon lapun jälkeen kaksi päivää myöhemmin olen työmatkalla ja poliisi pyytää sivuun. Kyllä meni jalat pehmeäksi.

Puhalluttivat, halusivat ajokortin ja pyysivät vielä autosta ulos. 

Tiedättekö sen tunteen, kun sekunnissa ehtii ajatella 

"En ole tappanut ketään", 

"En ryöstänyt pankkia", 

"Autovero, voi hiivatti, onko autovero maksettu"....

He halusivat minun seisovan vieressä kun tarkistivat kulutuspinnan renkaista. Mullahan oli nastat alla ja paniikissa jo pohdin onko Suomessa joku laki, että ne pitää vaihtaa heti välittömästi pääsiäisen jälkeen..... (Meillä oli ollut edellisenä aamuna lunta maassa ja sanoinkin sen.)
Mutta pelkkä ratsia tällä kertaa.

Edu otti kohtuullisen rennosti renkaanvaihdon ajan.

Loppu kämppä on edelleen levällään. Löysin kätköistäni hyvin suureen määrän erilaisia lehtiä, joita nyt käyn läpi ja kiikutan eteenpäin, jos joku haluaa lukea.

Aion kontata lopukin kämpän läpi etikan kanssa, mutta en sentään enää tänään.

Ja jos vaikka jossain kohtaa saisi autonkin pestyä. Kelpaa sitten vähän rennommin (ehkä) poliisikin tavata jatkossa. (Kiitos, voin odottaa vaikka kymmenkunta vuotta sitä seuraavaa tapaamista.....)

Arkinen ja siivoamaton sunnuntai

Tässä on taas viikko vierähtänyt kaikenlaisessa arkisessa puuhassa.

Viikko sitten sunnuntaina vetäisin varsin miehekkäät lipat yksissä portaissa ja siinä maatessani, kun olin rämistellyt 10 metriä alaspäin pehva-selkä -osastolla, pohdin perisuomalaisesti ensin "ei kai kukaan nähnyt" ja sitten vasta perään "sattuikohan pahasti"....

No, mustelma tai pari. Tähän ahteriin mahtuu.
Selkälihakset oli toki jumissa varsin makeasti pari päivää, mutta vertyihän nekin.
Muistan jälleen kertoa: MEILLÄ ON SAUNA! ♥  Minä siis lämmitin ja venyttelin kaatumisen jälkeen useampana päivänä niin johan tokeni.

Niin, siinähän ON kyltti: ei talvikunnossapitoa.....

Ne oli vähän tavanomaista liukkaammat kun lunta oli kertynyt portaille.

Lumi vietti tietenkin alaspäin, ja koska kuljen lenkkareilla.....

Valuttelin siis alas tuohon ensimmäiseen "levikkeeseen" saakka.

Saatoin vahingossa osua jalalla koiraan tai molempiin ja säikähdyksissään

kiskoivat vielä vähän lisää vauhtia..

Samat portaat keskiviikkona, kun joku oli ystävällisesti

päättänyt siivota niistä lumet pois ja nyt ne on helposti kuljettavissa.

.

Alkuviikko meni tiukasti töissä.

Olen vielä tämän viikon muka tehnyt sitä lyhennettyä listaa, mutta koska lomailin viime viikon, ei se varsinaisesti työvuoroissa nyt näy. 

Ke-to yön valvoin, jolloin sain valevapaat siinä kahta puolta ja siihen ne viikon vapaapäivät tavallaan jäikin. Perjantai sentään oli nukkumisvapaa.

Ipanan kanssa käytiin täydentämässä jääkaappia, kun totesin, ettei pelkästä Oivariinista ja ohuesta viipaleesta juustoa enää kovin kaksista ateriaa tee.

Päätettiin pitää herkkupäivä ja törmäsin moiseen ihmeeseen: terveellinen jäätelö.  Paljon proteiinia, vähän hiilareita. Noh tuota.

Tykkään tuosta cookie dough -mausta, mutta enpä nyt menisi tätä vahingossakaan vertaamaan esim. Ben&Jerry's jäätelöön edes unissani. Jäätelö oli hyvää, taikinapalat pahoja.

Ipana täyttää 17 vuotta maaliskuun lopulla. Siihen on siis vielä hyvin aikaa.

MUTTA.

Häneltä hajosi puhelin tuossa jo joulun aikaan ja on kulkenut reilun kuukauden nyt kahden puhelimen kanssa. Toisella voi soittaa ja vastata, toisessa toimii netti (ja sitä myötä esim. WhatsApp, jolla perhe kommunikoi).

Lukiolaisethan saa käyttää nettiä koulutöissäänkin, niin sen toimiminen on myös koulutyön nimissä perusteltua (vaikka itsekin sitä alkuun epäilin).

Hänellä on ollut harras toive saada synttärilahjaksi uusi luuri, jonka toki tarvitseekin.

Alkuviikosta, kun Mama's Taxi taas ajoi tallille, äiti oli kiltti ja poikkesi puhelinkaupassa täysin yllätyksenä. Kerroin kyllä, ettei maaliskuussa ole odotettavissa kuin ehkä pullaa....

Intohimoinen Star Wars -fani sai haluamansa puhelimen.

Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän käänteli tuota laatikkoa.

Laatikkokin on nyt laitettu talteen, sen verran hän arvostaa tuota lahjaa.

May the force be with us!

Tähän puhelimeen liittyi muutama hauska juttu, jotka on leffoista tuttuja. Tuon mustan härpättimen avulla piti saataman hologrammi, kunhan ratkaisee arvoituksen.

Kyllä me vaan pelasimme sen kanssa. Meinasi ihan yöunet mennä, kun niin paljon vaivasi moinen arvoitus. Lopulta vähän nettiä apuna käyttäen se selvisi ja olikin hauska.

****

Synttärijuhlia on tiedossa muitakin.

Ehei, omiini on vielä aikaa. Siis niihin, joita haluan ajatella.  =)

Mutta rakas isäni täyttää 70 vuotta tulevalla viikolla, ja koska hän pörrää maailmalla parhaillaan, ostin kotiin jotain, millä löytää aina perille.

Tuttavan mies tekee tällaisia majakoita. 

Tuonne sisälle saa valot ja se oli kyllä huikean kaunis valaistuna, kaverin pihalla, kun hain tämän omani. Korkeutta on metrin verran.

Feel free to travel the World, dad.

This lighthouse will guide you home. ♥

Tein jälleen mielestäni onnistuneita kirpputoriostoksia.

Ostin siis, tai ilmaiseksi ne annettiin, kaksi runkopatjaa, joista tehtiin meille vierashuoneen sohva, ja josta saa sängyn kun esim. lapset tulevat käymään.

Perheessä on yksi, joka arvostaa tätä uutta sohvaa yli kaiken. Se on nimittäin ikkunan edessä ja näkymä on kadulle.

Arvatkaa vaan, mikä Ulla Taalasmaa meillä kyttää ohikulkijoita.

Ipana halusi leipoa pullaa. Ihan tavallista pullaa.

Minä kun en piittaa paljoakaan noista sesonkileivonnaisista, ostin kuitenkin mantelimassaa ja kermaa, ja niin vaan söin tuollaisen peukalonpään kokoisen pullan. Mantelimassan määrä oli todella lähes yhtä paljon kuin pullaa. Siitä tykkään.

Marika oli kuvannut ihanaa ja kaunista, siivottua kotiaan.
Meillä voisi joku näin sunnuntaina tosiaan vähän satsata siivoukseen.....

Keittiö on kuin hävityksen järistys. Bonon trimmausalusta on ruokapöydällä, koska rapsuttelin siitä pari takkua pois ja harjasin koko hurtan. Lisäksi missäs muuallakaan kaikki eiliset kirppariostokset (iso pussillinen kaikenlaisia hiushärpättimiä) olisi kuin keittiössä?  Siis vessaan siihen koriin, missä niiden paikka on? Ehei....

Aputasot vyöryy viikon sisällä kannettua ilmaisjakelupostia, jotain muka-säilytettävää...
Voisiko poltettavat roskat tosiaan polttaa esim sytykkeenä kun laittaa tulet takkaan? Selvästi liikaa vaadittu.

*huoh*

Joskus on ehkä hyväkin todistaa, ettei elä missään siisteydessä.
Kieltämättä tämä nyt juuri vähän jurppii, mutten aio silti sille mitään tehdä. Laitan kohta pyykit kuivumaan, lämmitän vähän ruokaa ja pakkaan eväät. Sitten voikin piirtää kaksi ripsiväriviivaa ja lähteä töihin....

Iloa ensi viikkoon!!