Isovanhemmuus osa II

Onneksi minulla on kovin joustava työnantaja. 
Olin jo sopinut esimieheni kanssa, että pidän ensi keskiviikon vapaana (palkaton), koska tyttärelleni on suunniteltu elektiivinen sektio ja voisin olla lapsenvahtina pienelle Hillalle sillä aikaa, kun vanhempansa ovat sairaalassa.

No, aina kaikki ei mene kuten suunniteltu.
Heräsimme lauantaiaamuna uutiseen:

♥♥♥

Hän ei malttanut sitten odottaa toukokuuta, koska piti päästä juhlistamaan vappua.
Pieni terve poika on maailmassa.

Olemme pakahtumaisillamme. Eritoten, koska vietimme viikonlopun metsässä emmekä ole vielä ehtineet sairaalaan. 
Onneksi lapseni kasvoivat näiden hassujen harrastusten keskellä. Tyttäreni nauroi puhelimessa ääneen, kun pahoittelin, että meillä on mejä-viikonloppu sovittuna. "Hei, me ollaan täällä muutama päivä ja vauva ei karkaa mihinkään, kyllä te ehditte... tsemppiä kokeeseen!"

Tarvii keksiä jokin lempinimi Hillan pikkuveljelle. 

Naapureille juoruttavaa, kiva viikonloppu

Kävin tekemässä vähän ostoksia.
Kotiin palatessa tontin kohdalla kadulla oli jonkinlainen torikokous, muutama rouva siinä vaihtoi kuulumisia. Moikkasin ja kannoin autosta tavaraa terassille, ja menin sulkemaan portin. Rouvat hiljentyivät tuijottamaan pihaan....  Olin laskenut terassille jotain odottamatonta:

Siis se kantoi vauvan tuolin?

Mitähän muuta salattavaa niillä on,

kun muuttavatkin kohta?

Saatoin henkisesti höröttää oikein kunnon naurut sisään päästyäni. Sulo Vilén minussa kävi tekemässä kirpputorikauppaa, kun puolitutulla oli edullisesti myynnissä vauvan istuin. Tulevalla mummilla on lupa. 😁   Ja kannoin toki ruokakaupan kassejakin siihen useamman.

Oletettu vauvan sukupuoli ei ole enää salaisuus. Joten kävin samalla tekemässä vähän muitakin ostoksia:

♥

Sitten seuraa ruokavinkki suoraan Hesarin torstailiitteestä: kreikkalainen fetabroileri. 

Lyhykäisyydessään: pilko broilerin leikkeet/fileet suupaloiksi, sekoita kulhossa sitruunan mehu, kuoriraaste, valkosipulin kynsi (laitoin kokonaisen kynnettömän), vähän oreganoa, pippuria ja suolaa ja sekoittele broilerit siihen. Jätä viileään maustumaan.

Kaada uunivuokaan 2,5 dl kuivaa riisiä, silputtu suippopaprika, oliiveja, valkosipulin kynsi (laitoin toisen kynnettömän kokonaisena) ja 5 dl kiehuvaa kanalientä sekä pippuria ja pari laakerinlehteä. 

Anna hautua 200°C uunissa puolisen tuntia. Sitten lisää päälle broilerit ja hauduttele 20-30 min. Noin 10 min ennen kuin broilerit ovat kypsät, lisää murusteltu salaatti- tai fetajuusto vielä päälle ja hauduttele viimeinen 10 min. 

Koristele tarjottaessa basilikan lehdillä.

Meillä tykättiin tästä kovin.
Käyttämällä myös sitruunan mehun, broilereihin tuli pirteä sitruksen maku. Jos et siitä niin pidä itse, jätä mehu pois. Mielestäni tämä ruoka toimi erinomaisesti myös uudelleenlämmitettävänä. Positiivinen asia noin työpaikan eväitä ajatellen.

Olisi näyttänyt paremmalta valkoisella lautasella.

Mutta hyvää oli joka tapauksessa.

Olin viikonlopun vapaalla miehen tehdessä ylitöitä koko viikonlopun. Koirien kanssa ihmeteltiin sulavaa metsää. Paikka paikoin oli onneksi hyvä hankikanto, koska lunta on joissain kohdissa hyvinkin minua polveen ja se rämpiminen olisi ollut tukalaa.

Tulevalle viikollehan ne lupaavat nyt keväisempää, kunnolla plus-asteita. Jipii!! Kevät! 

Minusta näissä koivun latvoissa ja sinivalkoisessa taivaassa

on jotain niin perisuomalaista. ♥

Sellaista Ansa ja Tauno -fiilistä Suomi-filmeistä.

Iltalenkillä iloittiin siitä, että vielä klo 19 aikaan on melko valoisaa. Katuvalot syttyivät, oletan, että hämäräkytkimellä, 19:04. Toisaalta aamulla kuuden jälkeen on jo kohtuullisen valoisaa. Jee!

Oli rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Tänä vuonna olen satsannut (hassu sana) myös TV:n katsomiseen. Ensin ihmettelin ne Sykkeen jaksot läpi, mutta nyt katsottiin kaikki tuotantokaudet sarjaa Taivaan Tulet Areenasta ja meistä se oli valtavan hyvä. Alkuun olin vähän kysymysmerkkinä, mutta joidenkin jaksojen jälkeen se lähti käyntiin ja kerrassaan suloista kuvausta Kemijärven poliisista kaikkine ihmissuhdedraamoineen. Suosittelen!

Itseä harmittaa, että se loppui. 

Joitain sanontoja sarjasta jäi meille kotiin käyttöön, kuten "ookkonää ihan pöljä?"  Tämä lähinnä vitsinä toisillemme tai koirille. 

Uusi vuosi, vanhat kujeet ja jotain uuttakin

Ehdottomasti paras ja iloisin startti tälle vuodelle: meistä tulee isovanhempia kesällä. (En tiedä vielä mitä nimitystä käytän..... pohtimista siinäkin.)

Vanhempi tytär kertoi meille asiasta jo ennen joulua. Olisivat pitäneet asian salassa muuten, mutta koska hän rakastaa jääkellarin lohta (vähän kuin graavi kala) ja se on nyt kielletty, hän koki parhaaksi soittaa ja varoittaa, etten tekisi ihan koko kalaa vain heitä varten. 😁

Ihan mielettömän ihanaa!!! Toivon sormet ristissä, että kaikki menee hyvin ja pääsen kesällä ihmettelemään uutta elämää muutenkin kuin kasvien muodossa.

Siivousinto oli jo ottamassa valtaa muutenkin, mutta tämä uutinen lisäsi kerrointa moninkertaiseksi. Meillä on vakava harkinta pistää talo myyntiin ja ensimmäinen tehtävä siihen liittyen on hävittää ylimääräistä roinaa, että voisi edes ajatella jonkun tätä harkitsevan. 
Nythän olisi paras mahdollinen aika muuttaa vähän lähemmäs lapsia! 

Annukan kokemuksesta rohkaistuneena marssin vapaapäivänä lenkin jälkeen vinttiin ja aloin lappaa romua kassiin. Aika paljon kuvasin myös samantien nettikirpputoreille tyyliin 2 eur ja ilokseni tosi monta tavaraa onkin jo löytänyt uuden kodin. 

Onhan tämä jokseenkin älytöntä, että meitä on tässä isossa talossa kaksi ja meillä on mm. kolme parisänkyä! Kyllä, kolme....

Kellarin pahuudenvallat eli vanhat öljysäiliön huoneet, joihin

on ollut todella helppoa hillota kaikenlaista

"tätä voi joskus vielä tarvita" -tyyppistä.

No, nyt näkyy lattia molemmista.

Eteinen alkoi kertyä täyteen.

Samoin keittiönpöytä.

Jotain vaatteita ajattelin ensin laittaa myyntiin,

ja lopulta pussitin kaikki kylmästi UFFen laatikkoon.

Vintin alkovi alkaa olla melko tyhjä.

Typerää hukkatilaa.

Ipanan entinen huone ja myytävä sänky.

Vanhanmallinen talo ja tuo hukkatila lappeiden alla.

Huoh!

Yläkerran käytävällä on jemmattu vuosia laatikostoa.

Laatikot on täynnä CD-levyjä, jotka nyt yllättäen kelpasivat ihan kaikki

paikalliseen kierrätyskeskukseen. Wohoo!!

Tulipa hyvä mieli kun sai suuren määrän roinaa ulos.

Tänään minulla on vielä autossa yhdet vanhat maalarintikkaat, sellaiset puiset jostain 60-luvulta. Olen käyttänyt niitä huopien telineenä, mutta kertakaikkiaan niin kiva kuin se ideana minusta olikin, ne eivät vaan mahdu. Joten poistoon. Ja pääsevät hyvään kotiin!

Siinä penkoessani löysin myös muutamia Ikean tukevia muuttolaatikoita. Siis litistettynä.

Taidan pikkuhiljaa pakata jotain muutakin niihin ja jos en ole laatikoiden sisältöä kaivannut noin vuoteen, joutavat pois. Ovat ainakin heti muuttovalmiina. 😅

Suurin ongelma mahdollista myyntiä ajatellen lienee se, että keittiön tasot pitäisi saada tyhjiksi, että mahdollinen tuleva asukas voisi hahmottaa keittiön omanaan. Mutta minne ne sitten piilotetaan ilman, että turskahtavat jostain komerosta silmille? Siis kahvinkeitin, Sodastream, Munala ja lukuisat muut jutut, jotka nyt vaan "kuuluvat" olemaan tasolla.